Toissapäivänä mustikkaretkellä katseltiin kauniita järvimaisemia (mustikoita oli kovin vähän, mutta pari litraa keräsin - ja söinkin jo - jäätelön kanssa)
eilen olin saaressa meren rannalla. Ehkä esittelen saarta tarkemmin myöhemmin.
Olen miettinyt joutessani, miksi olen nykyisin niin ankeanoloinen koko ajan. Löysin ainakin yhden selittävän tekijän. Olen lakannut aloittamasta innostavia asioita, kun kokemuksesta tiedän, ettei ne kestä kuitenkaan. Huono, kovin on huono johtopäätös. Pitää vain innostua ja aloittaa koko ajan uusia juttuja välittämättä lopputuloksesta. Rupean sulattelemaan tätä keksintöä.
Kaunis aamu, mitä nyt tuo merisumu hyökkäilee päälle. Olisi fiksua käyttää päivä ulkoiluun, joten menenpä hikiselle haisevalle kuntosalille.
Kukka jokaiselle. Kortti sille, joka ekana tietää nimen. (paketit tulee sen verran tyyriiksi, että tyydyn nyt ainakin toistaiseksi kortteihin)
17 kommenttia:
Mäntykukka!
Ihan vaan ilosta tämä kommentti, että jonkun kasvin tunnistan.
Aurinkoisia loppukesän päiviä Sinulle!
Hienoja kuvia. Juurikin näin...pitäisi vaan innostua ja aloittaa joku juttu. Mullakin tyssää vähän siihen, että "ei tämä kumminkaan kestä".
Ilmassa samaa aloittamisen ankeutta, ollut jo muutaman vuoden. Onpas yleinen "vaiva" ;D Ja kasvi on katkarapupuu, niistähän niitä poimitaan?? Mitäääh?? ;DD
Mukavaa viikonloppua sinulle Repu ja koirapojalle ja jokaiselle blogisi lukijalle!
Uusia innostavia aloituksia kaipaamme jokainen ja tietysti myös vanhoja mukavia harrastuksia. Tänään eräs vakavasti sairas rva kertoi empineensä menoa kielikurssille jatkamaan harrastusta kun puhekin on muuttunut. Ystävätär oli puhelimessa rohkaissut ja sanonut saavansa ihan hyvin selvää puheesta. Joten, mukaan kaikkeen kivaan! Itse olen huomannut, että suunnitellessani vaikka kuinka pientä projektia, saan energiaa. Ilmankos vyötärön mitta kasvaa...vai johtuuko se jostain ihan muusta? Iloisia aloituksia!
REpunselkään,metsäänKOIrapojankannssaposti perillä, kiitos palkinnosta. Osui ja upposi. =)
Kiitos postistasi Repu!
Suloinen posti, kotoisen kortin kera vastaanotettu. Kiitämme sydämellisestä ja hauskasta muistamisesta!
Omaan blogiin kiitokset kortista laitoin, mutta jos et sinne ehdi, niin isot kiitokset muistamisesta - oli kiva taas saada postia Sinulta!
On ihanaa kun muistat tällaista pöllöä <3
Kiitos kirjasta!Katsotaan, saanko minä sen sopimaan johonkin lukuhaasteen kohtaan.
Hienoa Mammutti, ääni menneisyydestä. En olekaan tavannut sinua täyspäiväisenä. Pitää laitta lukulistalle. Ja osoitteen haluaisin sitä korttia varten. Kuten tiedät mammutit ovat lähellä sydäntäni :)
Katkarapupuu kyllä on osoitus innovatiivisuudesta :)
En tiennytkään, että tämä uudistuminen on yleismaailmallinen ongelma. Luulin, että minä vain olen menettänyt uskoni uusien alkujen kestävyyteen. Kiitos Emänälle innostavasta kertomuksesta. Ei siis muuta kuin innolla taas kohti uusia pettymyksi... siis kohti uusia aloituksia.
Kiva, että posti hoitaa hommansa.
Näyttää enemmän sieneltä kuin kukalta.
Se onkin loinen.
yäk
Toi hämäräperäinen kasvi tuli muuten tunnistamiskysymyksenä facebookiinkin. Joltain kansallispuistosivulta muistaakseni. Oliko matkittu Repua vai Repuko oli matkinut?
Minua on matkittu, mutta nythän sinä tiesit. En ole kyseistä sivua nähnyt. Mustikkaretkellä törmäsin noihin ja kun niitä ei joka päivä näe, otin kuvan. Tämä on niin helppo tunnistaa, että sekä minä että ystäväni tunnistettiin heti. Ei ole ihan hukkaan mennyt akateeminen koulutus ;)
Ehkä noita on tänä kesänä ihan erityisen paljon, koska joku toinenkin oli laittanut samasta aiheesta tunnistuskilpailun. Vai olikohan se just se Repun kaveri. Possu olis tienny, mut ei vaivautunu vastaamaan, koska kansallispuisto ei luvannut edes sitä korttia palkinnoksi, suklaasta nyt puhumattakaan.
Lähetä kommentti