Tuhansien toiveiden yö

Tää on uneton yö
Joka turhat toiveet sisältä syö
Ei helli, vaan korville lyö
Tää on tuhansien toiveiden yö

Kuulostaa traagisen romanttiselta, mutta kyllä minä lähinnä keskityin toivomaan, että jos vielä nukahtaisin, kun vartin yli yksi heräsin. En sitten nukahtanut, joten ajattelin, että meneehän se aika näinkin. Surfailin kirja- ja lankakauppasivuilla, täytin tilauskaavakkeita, mutta jätin lähettämättä ja siirryin seuraavalle sivulle. 

Ja nyt kysymys neulojille:

Onko värikkäät Zing puikot hyvät? 

Minä en puikkoja tarvitse, niitä on kyllä ihan niin paljon kuin ehdin käyttää. Mutta, kun nuo ovat niin kauniit. Minulla on lähinnä novitalaisia perusharmaita. Olisihan se kiva neuloa värikkäillä puikoilla. (todennäköisesti tilaan - saa niitä lankamaailmastakin, mutta, jos menen kauppaan, siellä voi olla hyviä lankatarjouksia, joten paree maksaa postimaksut)

Meni päivä uusiksi, kun bussini ovat lakossa. Oli tarkoitus mennä kuntosalille ja silmälaseja katselemaan ja postia hakemaan, mutta ainakin kuntosali-uimahalli on liian kaukana käveltäväksi. Pysyn siis kotona ja ratkaisen osan yöuniongelmista. Siirrän pakastimen makkarista olkkariin pörräämään. Epäilen, että herään, kun se pamahtaa käyntiin. Käy kyllä tosi tiheään, useita kertoja tunnissa. Voi olla, että ensi talveksi pitää hankkia uudempi, mutta katson nyt sähkölaskun ensin.

Vältän yleensä politikointia, mutta nyt on sanottava, että olen lakkoilevien bussikuskien puolella vaikka haittaavat elämääni. En alkuunkaan ymmärrä, miksei työntekijä aina saisi ottaa luottamusmiestä mukaan, jos menee keskustelemaan työnantajan kanssa koski keskustelu ihan mitä vain. Pelkästään se, että työntekijä haluaa taustatukea, tarkoittaa, että kyseessä ei ole pelkkä smooltookki. Luottamusmiehet kunniaan!

Tiistain kirjoituskurssilla sain niin paljon positiivista palautetta, että nyt ei millään synny mitään seuraavaksi kerraksi. Tai siis mitään on pahasti liioiteltu. Ainahan minä pari sivua sanoja pyörittelen, mutta kun haluis hyvää saada. No, aina ei voi onnistua, ei edes joka päivä. Opekin minua lohdutti, että älä ota paineita. Otan minä, aina, tärkeissä jutuissa.

Kauppalakon joudun varmaan purkamaan, kun kohta ei ole muuta kuin niitä marjoja syötäväksi. Jos keräisin kaapit täyteen ja sitten taas lakkoilisin. Toki, kun syön ahkerasti marjoja, pääsen nopeammin eroon tuon kakkospakastimen hurinasta. Voin käyttää sitä sitten lankavarastona, kun marjat mahtuu yhteen pakastimeen.

Taidan vähän heilutella niitä harmaita puikkoja ennenkuin rupean uudelleensisustukseen. Pakastintahan ei voi vain siirtää vaan ensin on siivottava olkkari, järjestettävä kirjahyllyt ja ikkunat pestävä, ellei sada. Pitäisi kukatkin ruukuttaa, kun kärsivät liian pienissä ruukuissaan, mutta josko en nyt sitä kuitenkaan. Pitää tuo pakastin siirtää tänään kuitenkin.

PS. Piti vielä sanoa, että eka minkä huomasin, kun blogin avasin, oli, että pöllö on päässyt helvetistä. Kiva!