Mutta sitä ennen avaudun taas.
Kävin kirjoittajakurssilla. Ope oli poissa. Sijainen antoi tehtäviä. Yhdessä piti ensin valita kolme verbiä, kolme substantiivia, kolme adjektiivia. Sitten niistä yksi - se tärkein - jokaisesta kategoriasta. Sitten mentiin käytävään seisomaan piiriin ja vuorotellen lausuttiin ne valitut sanat ääneen. Ja kun joku oli sanonut omansa, muut toistivat ne kuorossa. Tämän jälkeen palattiin luokkaan ja kirjoitettiin tarina, jossa nämä kolme sanaa esiintyivät. Sitten luettiin se tarina ääneen seisaaltaan. Ope määräsi yhden virallisekssi opponentiksi antamaan palautetta.
Minun sanat olivat: kuvitella, matka, myrskyisä. Niistä väsäsin tarinan
Matka minuun
Kuvittelen myrskyisän matkan yli aavan meren. Olen purjeveneessä yksin. Tuuli nousee, aallot kasvavat, meri ärjyy. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin laskea purjeet, mennä hyttiin, sulkea kaikki luukut ja jäädä meren armoille.
Tiedän, että veneeni kyllä kestää, ruokaa on tarpeeksi ja kaikki on sidottu kiinni niin tiukasti, ettei tarvitse pelätä tavaroiden hautaavan minua alleen.
Kaikki on siis periaatteessa hyvin, mutta kun olen yksin ajatusteni kanssa, huomeen, ettei pelkkä ulkoinen järjestys riitä. En ole matkan aikana arkisilla askareilla itseni uneen uuvuttaessani huomannut, että pääni sisällä ajatukset ovat täydellisessä sekasorrossa. Nyt ei ole muuta tekemistä kuin yrittää selvittää sitä sotkua.
Hapuilen ajatuksiani kuin sotkuista lankakerää. Jostakin on löydyttävä sellainen pää, että voin aloittaa sotkun selvittämisen. Jostakin on löydettävä edes yksi järkevä ajatus joka johtaa eteenpäin. Tehtävä tuntuu toivottomalta. Kaikki on yhtä ja samaa sekasotkua, edestakaisin poukkoilevia ajatuksenpätkiä, irrallisia sanoja. Alan olla epätoivoinen.
Päätän aloittaa alusta. Etsin vastausta kysymykseen miksi. Miksi olen nyt täällä? Miksi lähdin? Miksi lähdin juuri yksin merelle purjehtimaan? Alusta on hyvä aloittaa.
Lähdin, koska oli lähdettävä.
Langan pää löytyy. Kerä alkaa muotoutua. Ajatukset rauhoittuvat. Uni tulee ja unessa kaikki selviää.
Opponentti tekee analyysin elämästäni ja eläkkeellejäämisen tuskastani. Minä väitän vastaan. Ajaudumme riitaan. Tulee väliaika. Opponentti ei enää palaa ryhmään. Laitan anteeksipyyntö mailin ja jään odottamaan, palaako hän seuraavaksi kerraksi.
Nyt on teillä sana vapaa. Paras analyysi palkitaan joko totaalisella välirikolla tai suklaalla. Jos ei pelaa, ei voi voittaa.
Ajattelin opponentoida itse kirjoitusta, tyyliä jne. mutta mennään nyt analyysillä. öööö...sinulla on kaikki elämän perusasiat hyvin, ei suurempia huolia eikä murheita ja ihan liian paljon aikaa miettiä elämän mielekkyytä ja sen tarkoitusta. Toisaalta mitäs sitä miettimään kysymyksiä joihin ei oikeastaan tarvitse vastausta joten ei kun pää tyynyyn ja purjehtien kohti uusia meriä, kuohuaa ne olit siellä merellä tai et.
VastaaPoistaTehtävä kuulosti täysin päättömältä, joten sen seurauksena syntyi päätön tarina. Onneksi lopussa löytyi kuitenkin edes se langanpää.
VastaaPoistaToteaa Possu suu täynnä suklaata, joten ei ole tarvetta yrittää mielistellä suklaalevyn toivossa ;) Repun suodatin esti jo ensimmäisen vastauksen. Katsotaan kelpuuttaako tätä.
Melkoista tunnelmaa ja tunnetta, kun oikein riita tuli ja päättyy vielä poislähtöön. Ehkäpä olikin viisasta poistua jos ei kestä tilannetta. Toisaalta ei varmasti tunnu mukavalta jäädä ihmettelemään mikä tässä nyt niin suututtaa että poistua pitää? Aikuisiahan sitä olette ja kyseessä on harrastus. Kaunista pyytää anteeksi. Eipä toisen mielikuvia ole helppo tulkita, eikä tarvitsekaan! Kannatan taiteellista vapautta. Tarinallahan on vieläpä kaunis loppukin. Hyvää viikonloppua ja sadonkorjuuta!
VastaaPoistaKirjoitus voisi kuvata vaikka motivaation katoamista, kirjoittamisen vaikeutta sillä hetkellä, eroa jostakin, elämää kun pitää tehdä päätöksiä tai katuu päätöksiä. Rohkea veto ohjaavasta opettajalta antaa mahdollisuus ryhtyä jonkun analysoimaan ja tulkitsemaan toisia ihmisiä, se yleensä päättyy huonosti. Haastava tuo kirjoittaminen toisilla on taito toisilla ei ja tämä Anne kuuluu niihin joilla ei ole sitä.
VastaaPoistaHieno tarina.
VastaaPoistaOlettaisin, että kurssilla oli kuitenkin tarkoitus analysoida kirjoituksen tyyliä, sanastoa, jne, ei suinkaan psykoterapoida elämääsi. Joten opponenttisi taisi joutua hieman eksyksiin. Tajusi ehkä itsekin sen, eikä siksi kehdannut enää tulla tunnille. Tai sitten opponentin täytyi poistua täysin sinusta riippumattomasta syystä. Sekin on aina mahdollista :D
Noilla kursseilla on tapana, että open lisäksi muutkin kommentoivat, mutta yleensä nimenomaan tyyliä ja kirjoitustapaa. Olin siksi aika yllättynyt elämäni analyysistä. Kun esitin vastalauseen ja selitin, ettei tuo päde minuun, opponentti totesi ehdottomalla varmuudella, että kyllä asia on juuri kuten hän sanoi. Minä kait olin se, joka kasitti tehtävän väärin. Jutun "minä" en ollut minä vaan kyseessä oli fiktiivinen kuvitelma. Pitää jatkossa kirjoittaa vain itsestään, niin ei tule näitä ongelmia. Ei me sinänsä riidelty, koska keskustelu loppui tuohon opponentin ehdottomaan varmuuteen, että hän tietää elämäni paremmin kuin minä. Tämä oli toinen kurssikerta, eikä aiemmin ole toisistamme mitään tiedetty. Sillä eka kerralla kerroin vain, että jäin eläkkeelle vuodenvaihteessa ja tykkään kirjoittaa.
VastaaPoistaOpponentti vastasi meiliini, että hän lähti, kun ei tykännyt sijaisopen tyylistä. Että homma on hoidossa.
Suklaalevyn suhteen pitää turvautua nenärvontaan.
Levyn saa se, kenen nenä haistaa suklaan parhaiten?
VastaaPoistaPossulle suklaat jos mulle tulee!! tahdon Possulle suklaatia koska niin kovasti siitä on vääntöä, rakastan Possun suklaakoukkua?! ;DD
VastaaPoistaSudella on oikea asenne- ;)
VastaaPoistaNyt en myöskään minä oikein ymmärtänyt opponentin asennetta kirjoitukseen - tai siis siihen, että kirjoitus kuvaisi juuri sinua ja sinun elämääsi. Tehtävänannossahan ei ymmärtääkseni sanottu, että tarinan pitää kertoa kirjoittajasta itsestään tai kirjoittajan omasta elämästä?
VastaaPoistaVaikka tarinasi nimi olikin "Matka minuun", eihän se silti tarkoita välttämättä sitä, että se kertoo sinusta - minusta opponenttisi oli nyt itse hiukan hukassa.
Tarina itsessään on minusta hieno ja olisin toivonut sen jatkuvan vielä pidemmällekin - miten ajatukset lopulta selkisivät, miten myrsky laantui; niin merellä kuin päässä.
Possun suklaat tulee kohta kalliiksi. Harmi, etten käynyt silloin ostamassa niitä viittä levyä.
VastaaPoistaKiitos Pöllö.