Aamujen aamua

 

sanoi Tarvajärvi.

Minun aamuni alkoi taas aikaisin vaikka nukkumaan menin myöhään. Jaksoin illalla valvoa, kun edellisenä yönä olin unta tankannut. Olin ajatellut kuntosalia heti aamusta, mutta keksinkin sitten muuta puuhastelua. Ihan ensi töikseni siivosin koiran kakat keittiöstä. Sitten keitin kahvit ja kaadoin ne mukiin ja sieltä päälleni, pöydälle, lattialle, kirjoille, kukkarolle. Sitten yritin korjata, mitä korjattavissa on.  Jäi se aamukahvikin juomatta, joten ehkäpä keitän kahvit uudestaan, kunhan on käyty Koirapojan kanssa ulkona.

Yöelämää

On pitemmän aikaa jäänyt yöunet niukoiksi, joten viime yönä sitten repäisin ja noin yksitoista tuntia nukuin. Nyt on mieli kirkas - ja taivaskin. Tänään voisi olla pitemmän päiväkävelyn aika, kunhan ensin laiskottelen neuleskellen ja mietin, mihin menisin. Siinä tosin käy helposti niin, että päivä hujahtaa tiehensä. Minun on vaikea ymmärtää, miten jotkut eläkeläiset ehtivät pitkästymään, tylsistymään. Minun päiväni ovat kovin lyhyitä ja mieluisten asioiden listat pitkiä. Kyllä se bujoilukin pitäisi aloitaa, jotta voisin listata kaikkea ja etenkin ostaa uuden muistikirjan. Eikös sen olisikin pakko olla sellainen kierrekansinen, - mikä sen nimi on? sen sellaisen, jossa on spiraalihäkkyrä pitämässä sivuja yhdessä? - Minulla on enimmäkseen sidottuja, langalla ommeltuja, ei tietenkään nidottuja, joista tulee irtolehtipainoksia. Siis enkös olekin ansainnut yhtä uutta muistikirjaa?!?!

Kävin tyttäreni ja nuoren ystäväni kanssa vaihteeksi nautiskelemassa. Battle Beast täynnä räjähtävää energiaa. Oli mukavaa, kun onnistuttiin parkkeeraamaan portaille syrjään tungoksesta. Ystäväni tosin jossain välissä ilmaisi, että jos olisi tukkokännissä, ei jalat puutuis. Tyttäreni kun on raitis, enkä minäkään yhtä olutta enemmän konserteissa juo, kun haluan kuulla ja muistaakin. Olisi ilmeisesti ystäväni nauttinut enemmänkin, jos olisi ollut toisenlaista seuraa. Vähän ihmetytti, miksi jotkut tulevat konserttiin vain keskustelemaan. Ymmärrän hyvin mielipiteiden vaihdon silloin tällöin, mutta että huudetaan mahdollisimman lujaa koko ajan kaikenlaisia elämän tapahtumia ja rakkaushuolia. Onneksi ei ihan korvanjuuressa olleet nämä avautujat. Hiukan ihmettelen sitäkin, miten harvat ihmiset käyttävät korvatulppia.

Nyt siis neuloskelua, suunnittelua, miettimistä ja mukavaa sunnuntaita muillekin.

Ajan tappoa

Päivänä muutamana aurinko paistoi. Nytkin on sade jo tauonnut. Piti heti aamusta lähteä kuntosalille, kun flunssa alkaa olla aika heikoissa kantimissa, ei nyt ihan ohi, mutta uskoisin, että viimeisiä vetelee. Piti siis aikaisin olla liikkeellä. Aikaisin heräsin, mutta täällä nyt vain netissä olen pyöriskellyt. Kohtapa lähden - kunhan nyt ensin Koirapoika ja muut pakolliset hoidetaan.

Suomalainen sai minut koukkuun. Tarjosi keltaisia pokkareita kahden paketissa ja laittoi mukaan tä´yn: Murakamin, jota hyllyssäni ei ole. Pakkohan se oli ostaa. Tuli vielä kaupanpäällisiksi muistikirja, vähän kelvoton eli muuttunee irtolehtipainokseksi, mutta sitähän voi sitten säälittä käyttää. 

Ja tästä hieno aasinsilta bujoiluun. Varmuuden vuoksi vastustan kaikkea, etenkin kaikkia uusia villityksiä, siis myös bujoilua. Mutta jostain syystä luin siitä jutun ja rupesi niin kutkuttelemaan. Ei tuota irtolehtipainosta voi siihen käyttää, mutta onhan noita kunnollisia varastossa - ja ainahan voisi uuden ostaa.

Mustaa Nallea on kyllä pakko ostaa. Nyt kovasti pukkaa musta-valkoisia lahjuksia. 

Josko nyt kuitenkin ryhdistyisin ja lähtisin.

Lätäköitä

 

Nyt on ollut lätäköitä, mutta kuvaamatta on jäänyt vaikka on tuo vedenkestävä kamera. Otin sen eka kertaa käyttöön ja päätin nyt nimenomaan sitä raahata mukanani, kun kerran hankin sen nimenomaan reissukameraksi; kestää veden lisäksi pölyä ja pudottelua eli rähmäkäpälän oma.

Olen saanut taas hyvää palvelua. Soitin DNAlle, kun taloyhtiön operaattori vaihtuu. Oli todella ystävällinen ja osaava mies. Korjasi oma-alotteisesti virheen, jonka olivat tehneet vaikka en siitä mitään sanonut ja alensi laskusta viisi päivää, senkin pyytämättä.

Ja sain itseni naapurikaupunkiin eilen. Eli hyvin menee.

Nyt taidan viedä Koirapojan leikittämään pentua ja sitten mummoilemaan. Näin ne päivät kuluvat ponnistelematta.

Paluu

Kotona taas. Kivaa.

Kivaa oli myös Hankoniemellä viikonloppuna.

Opintojen alusta on 40 vuotta ja sen kunniaksi liuta vuosikurssilaisia kokoontui muistelmaan menneitä ja suunnittelemaan tulevia.

Käytiin Suomen eteläisimmässä pisteessä

ja tutustuimme lintuaseman elämään pikaisesti ja pinnallisesti. Syötiin hyvin, saunottiin ja uitiin meduusojen joukossa. Oli mukavaa.

Lähtijänainen

Tällainen aamu tänään. Uupunut olo, mutta finnrexiniä mukissa, kahvia tulossa. 

Tilaamassani naistenlehdessä (tuo tilaaminenkin on yhtä älyttömyyttä - en lue niitä, hyvä, jos selailen - tilaushinnalla olisin saanut pinon niitä värikkäitä puikkoja - onneksi voin siirtää lehdet naapurille, joka ehkä lukee ja siirtää seuraavalle) oli otsikko "Lähtijänaisia". Aina kuvittelen olevani reissunainen, mutta taitaa kuulua niihin itsepetosjuttuihin, kun enimmäkseen mieli tekisi olla lähtemättä, peruuttaa koko juttu. Mitä pitempään elän, sitä nihkeämpää on lähteminen. Pakkaaminenkin jää viime tippaan, kun en halua ajatella koko asiaa. Mutta nyt tulee muutos! Koska yksi elämän perusjuttuja on itsekidutus, tein uuden sarakkeen tuonne ikuisuuspainojen päälle. (Kummasti muuten tahtoo nuo painopäivitykset unohtua heti, kun paino hiipii ylöspäin.) Tästä lähtien vuoden loppuun tulee joka viikolle yksi lähtö (tai siis tulee ja tulee, kunhan nyt edes tulee aie). Lähdöksi ei lasketa kursseja, mummoilua, kuntoilua - mutta pitkät retket koiran kera kyllä ja toistaiseksi myös nuo kulttuuririennot, kun eipä nykyään tule edes leffassa käytyä. Eli nyt on plakkarissa yksi uusi keino tuntea itsensä epäonnistuneeksi.

Eilen vihdoin siivousprojekti edistyi niin, että tälle päivälle jäi vain makkarin ja kylppärin nuohoaminen. Hyllyjen tyhjennys ja täyttäminen sekä kasojen purku on tietenkin vaiheessa, mutta hissukseen sekin edistyy. Uskon, että tilaa tulee, kunhan vain sitkeästi poistan entisiä, enkä ostele uusia. Tuohon osteluun auttaa sekin, että kohta on kaikki rahahanat imetty tyhjiin. Kaikenmaailman silmälasit, hampaat, apteekit ja etenkin ifolorit syö rahaa enemmän kuin keva sitä syytää.

Josko tässä aloittaisin perjantaini. Olen tainnut ennenkin mainita, että eläke-elämässä ei ole paljon huonoja juttuja, mutta sellaiseksi voidaan ehkä laskea se, ettei perjantai ole muita päiviä kummempi. Joskus hoilattiin täydestä sydämestä "miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantai..." Nyt on ja ihan sama kuin torstaikin.

Eilinen päivä päättyi näin.

Päätöksiä

Aamulla, kun herään, olen täysin vakuuttunut, etten vietä viikonloppua opiskelukavereiden kanssa. Kun olen kipannut mukillisen finnrexiniä ja puoli litraa maitokahvia, alkaa olla aika selvää, etten voi jättää tapaamista väliin. Olenhan siellä ollut edelliset viisi kertaakin. Minä aina paikalla, vakio juttu. Joten melko varmasti raahaudun sinne vaikka lauantaiaamusta tulee ankea. Perjantai-iltana on mummokeikkakin, joten yöunet jää tosi vähiin.

 

Eilen oli hieno auringonlasku - ja muutenkin hieno ilta. Nyt on taas kovin syksyistä. Illalla ja yöllä oli myös melkoisia tuulen puuskia. Koirapoikaa pelotti.

Mutta huomioikaa, miten nopsaan on aurinko taas siirtänyt laskemispaikkaansa.

Näinhän se oli alkukesästä.

(Minulla on uusi läppäri, joka reagoi niin nopeasti, että aikaa menee enemmän kuin vanhalla hitaalla. Kun jokainen sormen heilahdus, muuttaa kaiken, on bloggaaminen vain virheiden korjaamista.)

Nyt pitänee viedä Koirapoika ulos ja jatkaa tuota järjestelyprojektia. Pyykkitupakin on varattu, jotta saan jotain puhdasta matkalle mukaan.

Mummoista mummoin

Taas on pakko avautua. Kävin hammaslääkärillä ja optikolla ja sain molemmissa paikoissa aivan uskomattoman hyvää palvelua. Kaikki olivat ylitsevuotavan ystävällisä. Ajattelin, että varmaan onnistuin tänään vaikuttamaan vaarattomalta herttaiselta mummolta. Mukavaa tuollainen ystävällisyys, olkapäälle taputtelu ja sujuva smooltook. Hammaslääkäri oli ihana tummempisävyinen nuori mies. Intialaista alkujuurta? Harmi, että minun on pakko pitää silmiä kiinni siinä tuolissa, kun pelkään niin sikana (possuna?).  Apunainen lohdutteli ja rauhoitteli koko ajan, kun näki, miten jännitän. Minä kyllä kättelyssä (HUOM! lääkärikin kätteli vaikka on flunssakausi - arvostan) heti kerroin, että olen kauhuissani, joten molemmat kyseli, onko kaikki hyvin. Toimenpide oli nopea ja tehokas (halkeaman paikkaus) ja täysin kivuton. Lääkärin jälkeen pääsin vielä suuhygienistin käsittelyyn. Eka näkemäni suuhygienisti, joten kerroin hänelle, että mahdollinen suuhygienistikauhuni riippuu nyt ihan vain hänestä. Ei  tullut kauhua, mutta tuli puhtaat hampaat. Ei ole ikinä noin hyvin purukalustoani putsattu.  Ekakertaa myös laaseroitiin hampaitani.

Optikko oli myös tosi kiva, rauhallinen. Ei ollut kiirettä eikä kärttyisyyttä. Sangat tosin on aika tylsät, kun valikoima oli kehno. Onneksi hintaa sentään tuli alesta huolimatta paljon. Kysyin, miksei ole mitään raflaavia metallisankoja. Valikoima kuulemma tulee keskitetysti, kun taas ennen saivat itse valita. Mutta enpähän minä itse niitä sankoja paljon katsele.

Eilen oli piristävä kirjoittajakurssi. Pitkään mietin menenkö, kun satoi kaatamalla ja tuuli niin, ettei sateenvarjosta ollut kuin haittaa. Ja flunssaakin pukkaa. Mutta olin tyytyväinen, kun menin. Suurin osa porukasta oli kurssilla viime vuodenkin, joten ollaan ikäänkuin tuttuja.

Nyt pitää mennä taas flunssaa tappamaan - miksi käsketään hoitaa tautia. Eikös siitä ole tarkoitus päästä eroon?

Syyskuun sato

Siinä se on kerättynä. Pihlajanmarjat ovat jo pakkasessa. Myös ne, jotka jäi kuvassa piiloon. Minijättikurpitsoista kolme suurinta menee mummotettaville halloweeniksi. Pari pienintä ajattelin pitää ihan itse. Jämälangoista kurssineuleena tehdyt unisukat jää omiksi, mutta epäonnistuneet KALit, joihin en enää vitsinyt tehdä kuviota teriin ja lähes ohjeen mukaan tehdyt metsäretket odottelevat josko löytäisivät joskus kodin. Nyt pitää keksiä, mikä olisi seuraava sukkaprojekti. Jonossa on joululahja-ajatuksia, mutta osa vaatisi lankakauppakäyntiä ja osa vaatii harkintaa. Voisin ajatellessa tehdä taas jotkut ylimääräiset odottamaan omistajaa. Josko vaikka ensin kokeilisin sitä ajattelua.

Lähden sadonkorjuuseen

Mutta sitä ennen avaudun taas.

Kävin kirjoittajakurssilla. Ope oli poissa. Sijainen antoi tehtäviä. Yhdessä piti ensin valita kolme verbiä, kolme substantiivia, kolme adjektiivia. Sitten niistä yksi - se tärkein - jokaisesta kategoriasta. Sitten mentiin käytävään seisomaan piiriin ja vuorotellen lausuttiin ne valitut sanat ääneen. Ja kun joku oli sanonut omansa, muut toistivat ne kuorossa. Tämän jälkeen palattiin luokkaan ja kirjoitettiin tarina, jossa nämä kolme sanaa esiintyivät. Sitten luettiin se tarina ääneen seisaaltaan. Ope määräsi yhden virallisekssi opponentiksi antamaan palautetta.

Minun sanat olivat: kuvitella, matka, myrskyisä. Niistä väsäsin tarinan

Matka minuun

Kuvittelen myrskyisän matkan yli aavan meren. Olen purjeveneessä yksin. Tuuli nousee, aallot kasvavat, meri ärjyy. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin laskea purjeet, mennä hyttiin, sulkea kaikki luukut ja jäädä meren armoille.

Tiedän, että veneeni kyllä kestää, ruokaa on tarpeeksi ja kaikki on sidottu kiinni niin tiukasti, ettei tarvitse pelätä tavaroiden hautaavan minua alleen.

Kaikki on siis periaatteessa hyvin, mutta kun olen yksin ajatusteni kanssa, huomeen, ettei pelkkä ulkoinen järjestys riitä. En ole matkan aikana arkisilla askareilla itseni uneen uuvuttaessani huomannut, että pääni sisällä ajatukset ovat täydellisessä sekasorrossa. Nyt ei ole muuta tekemistä kuin yrittää selvittää sitä sotkua.

Hapuilen ajatuksiani kuin sotkuista lankakerää. Jostakin on löydyttävä sellainen pää, että voin aloittaa sotkun selvittämisen. Jostakin on löydettävä edes yksi järkevä ajatus joka johtaa eteenpäin. Tehtävä tuntuu toivottomalta. Kaikki on yhtä ja samaa sekasotkua, edestakaisin poukkoilevia ajatuksenpätkiä, irrallisia sanoja. Alan olla epätoivoinen.

Päätän aloittaa alusta. Etsin vastausta kysymykseen miksi. Miksi olen nyt täällä? Miksi lähdin? Miksi lähdin juuri yksin merelle purjehtimaan? Alusta on hyvä aloittaa.

Lähdin, koska oli lähdettävä.

Langan pää löytyy. Kerä alkaa muotoutua. Ajatukset rauhoittuvat. Uni tulee ja unessa kaikki selviää.

Opponentti tekee analyysin elämästäni ja eläkkeellejäämisen tuskastani. Minä väitän vastaan. Ajaudumme riitaan. Tulee väliaika. Opponentti ei enää palaa ryhmään. Laitan anteeksipyyntö mailin ja jään odottamaan, palaako hän seuraavaksi kerraksi.

Nyt on teillä sana vapaa. Paras analyysi palkitaan joko totaalisella välirikolla tai suklaalla. Jos ei pelaa, ei voi voittaa.