Yöelämää

On pitemmän aikaa jäänyt yöunet niukoiksi, joten viime yönä sitten repäisin ja noin yksitoista tuntia nukuin. Nyt on mieli kirkas - ja taivaskin. Tänään voisi olla pitemmän päiväkävelyn aika, kunhan ensin laiskottelen neuleskellen ja mietin, mihin menisin. Siinä tosin käy helposti niin, että päivä hujahtaa tiehensä. Minun on vaikea ymmärtää, miten jotkut eläkeläiset ehtivät pitkästymään, tylsistymään. Minun päiväni ovat kovin lyhyitä ja mieluisten asioiden listat pitkiä. Kyllä se bujoilukin pitäisi aloitaa, jotta voisin listata kaikkea ja etenkin ostaa uuden muistikirjan. Eikös sen olisikin pakko olla sellainen kierrekansinen, - mikä sen nimi on? sen sellaisen, jossa on spiraalihäkkyrä pitämässä sivuja yhdessä? - Minulla on enimmäkseen sidottuja, langalla ommeltuja, ei tietenkään nidottuja, joista tulee irtolehtipainoksia. Siis enkös olekin ansainnut yhtä uutta muistikirjaa?!?!

Kävin tyttäreni ja nuoren ystäväni kanssa vaihteeksi nautiskelemassa. Battle Beast täynnä räjähtävää energiaa. Oli mukavaa, kun onnistuttiin parkkeeraamaan portaille syrjään tungoksesta. Ystäväni tosin jossain välissä ilmaisi, että jos olisi tukkokännissä, ei jalat puutuis. Tyttäreni kun on raitis, enkä minäkään yhtä olutta enemmän konserteissa juo, kun haluan kuulla ja muistaakin. Olisi ilmeisesti ystäväni nauttinut enemmänkin, jos olisi ollut toisenlaista seuraa. Vähän ihmetytti, miksi jotkut tulevat konserttiin vain keskustelemaan. Ymmärrän hyvin mielipiteiden vaihdon silloin tällöin, mutta että huudetaan mahdollisimman lujaa koko ajan kaikenlaisia elämän tapahtumia ja rakkaushuolia. Onneksi ei ihan korvanjuuressa olleet nämä avautujat. Hiukan ihmettelen sitäkin, miten harvat ihmiset käyttävät korvatulppia.

Nyt siis neuloskelua, suunnittelua, miettimistä ja mukavaa sunnuntaita muillekin.