tähän aamuun mitään valituksen aihetta. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.
Eilen illalla alkoi sataa kunnolla ja nyt on kaunista. Varovasti mummo tassutteli tuossa aamuyöstä Koirapojan kanssa. Koirapoika herkisteli mahansa kanssa. Oli herkistellyt keittiön matollekin, joten joku päivä taas mattopyykille. (Meillä on taloyhtiössä sellainen ihana juttu kuin matonpesukone, joten keittiön muovimattojen pesu ei ole mikään rasite. Paitsi, että on saatava itsensä liikkeelle pihan yli. Nyt matot odottelevat parvekkeella ja keittiössä on ikivanhat risaiset, mutta puhtaat räsyt.) Varovasti liikkui mummo, kun pelkää kaatumista. Oikeasti on tasapaino hakusessa nykyisin sen verran, että liukkailla olen hidas. Tosin näkyy nuo parikymmentä vuotta nuoremmat naapuritkin hiiviskelevän. Minulla on vain se ongelma, että joskus olen ollut aika tasapainoinen.
Televisionkin sain omin voimin pelittämään. Mihin minä sitä poikaa tarvisisin. Ei ole kovin laadukas kuva kaikin ajoin, mutta se voi johtua kuvantoimittajan ongelmista eikä välttämättä minun asetuksista. Että nyt voin taas istua telkkarin edessä neulomassa. Kun nykyisin noita kirjoneuleita lähinnä väännän, jää jutun juoni enimmäkseen hataraksi, mutta mukavampi on neuloa telkkari auki. Kuvittelen multitaskaavani.
Eipä tässä muuta ihmeellistä. Koirapojan linnut kävivät eilen pesulla ja istuivat kylppärin patterille kuivattelemaan. Minä kävin naapurissa hierojalla illan lumipyryssä. Tänään menen salaatille ja viinille ja konserttiin illalla, mutta josko saisin itseni salille sitä ennen. Ensin kuitenkin neulomaan sinne telkkarin eteen, kun nyt ei tartte lähteä heti koiralenkille. Koirapoika nukkuu sängyssä tyytyväisenä, kun sai minut aamuyöstä liikkeelle.
Minä jo luulin tulleeni Helvetinpöllön blogiin, kun näin pöllönpoikasia rivissä istumassa.
VastaaPoistaJoko olet suunnitellut joulukalenterin tulevalle joululle?
Toivottavasti koirapojan maha on jo kunnossa! Meillä Minka oksenteli muutaman kerran eilen. En tiedä miksi.
Mukavaa konsertti- iltaa sinulle!
Siinä on kaksi pingviiniä. Minä olen pingviini-ihalija :) Tuo isoin voi olla pöllön poikanen vaikka nokasta olen päätellyt sen ankaksi.
VastaaPoistaKoirapoika on elämäänsä tyytyväinen eli terve.
Olipas mukava herätä yöllä kun ei ollut niin julmetun pimeää!! Olen tässä viime aikoina sekoillut unirytmini kanssa ja viettänyt monta yötä hereillä, vaihtoehtoisesti herännyt keskellä yötä ja valvonut pari-kolme tuntia ja sit takas, hmmm...mielenkiintoista.
VastaaPoistaHyvää salaattiviinikonserttia, nautiskele, oi Suurin ja Mahtavin Mummoista! ;)
Koirapojalla on hienoja unileluja.
VastaaPoistaMinunkin piti oikein pariin kertaan katsoa, että mitä lintuja ne on, sen verran reissussa rähjääntyneen näköisiä (anteeksi vain) olivat, etten heti ollut varma, ovatko pöllöjä vai mitä :D :D
VastaaPoistaVaan nyt kyllä vähän Pöllöä hämmentää tämän viikon blogiaiheet - noin yleisestikin, ei siis ole mikään sormella osoittelu Repulle. Blogeissa on kirjoitettu erityisesti joko siitä pitääkö/saako aina olla onnellinen ja iloinen vai saako myös valittaa.
No, sehän on tietysti blogin kirjoittajan asia ja näin kun ollaan tutustuttu enemmänkin, niin toki ainakin minä haluan kuulla = lukea niin surut, murheet kuin ilotkin. Sekä ihan sitä tavallista arkea.
Tuon onnen jäljethän johtaa sinne minun kirjoittaja kurssille, jossa piti onnesta kirjoittaa, joten minun vika.
VastaaPoista