Eilisellä kurssilla tuli kotitehtävän aiheeksi onnellisuus. Ne, jotka sanoivat jotain, sanoivat, etteivät he ole pääsääntöisesti onnellisia - paitsi tietenkin minä, vastarannan kiiski, joka väitin yleisesti ottaen olevani onnellinen. Viime vuonnahan minua kiusasi tuolla kurssilla se, ettei minulla tuntunut olevan mitään kosketuskohtaa muihin. Nyt se ei haittaa, kun päätin, etten välitä muista vaan kirjoitan, mitä kirjoitan. Kirjoitan aina ensin omat juttuni valmiiksi ja vasta sitten luen, mitä muut ovat aiheesta sanoneet. Viimeksi oli aiheena lapset ja äitiys, mukana rankkoja lapsettomuusjuttuja ja ihanan äitiyden ja autuaan mummouden ylistyksiä. Minä kirjoitin, millaista on olla ei-äidillinen luonne ja tehdä silti lapsia ja millaista on mummona, kun ei vaivu ekstaasiin lastenlasten edessä. Tuntui sitten epäreilulta, että minulla on lapsia ja jotkut ei saa millään konstilla.
Mutta onnellisuudesta nyt. Olen edelleen sitä mieltä, että olen pääsääntöisesti onnellinen ihminen. Syynä taitaa olla suhtautuminen onni sanaan. Kun muut sanoivat, että heillä on vain pieniä onnen hetkiä joskus ja onni on niin suuri juttu, ettei siitä oikein voi mitään sanoa, niin ajattelen, että heillä pitää olla jokin erityinen syy olla onnellisia. Ellei ole jotain suurta, he eivät ole onnellisia. Onni on harvinainen poikkeus. Minulla onni on ikäänkuin elämän perustila eli ellei ole syytä olla onneton, olen onnellinen. Muut sanoivat, että he voivat olla tyytyväisiä, mutta ei onnellisia. Saa nähdä, mitä nyt sitten kirjoitan, kirjoitanko onnen olemuksesta vai yhdestä onnen hetkestä. Josko kirjoittaisin sadun otuksesta nimeltä onni. Mutta ensin pitää kirjoittaa toiselle kurssille navetasta. Aiheena taisi olla jokin vaikutuksen tehnyt paikka tai tapahtuma.
Teitähän varmaan hirveästi minun kurssini kiinnostavat, joten kerron myös, että jätin maanantain espanjan väliin, kun ajattelin, että jos netin kanssa tulee ongelmia. Ei tullut. Pelittää. Telkkari ei toimi, mutta eihän se ole ihmiselämälle välttämätön. Poikani, joka yleensä toimii teknisenä tukenani, jätti vastaamatta, kun kysyin viestillä, tuleeko auttamaan, jos tulee ongelmia. Ja kun otin asian puheeksi, tokaisi "kaitpa ne sen hoitaa, kun kerran vaihtavatkin". Niinpä minä en toiste kysele vaan elelen ilman, ellei jostain syystä ykskaks ala telkkari pelittää. Minullehan ei tartte kahta kertaa sanoa!
Aurinkoista ja hyytävää tuulta oli aamulenkillä. Kuntosalille lähden pitkästä aikaa, kun totesin, että onneen tarvitaan myös fyysistä hyvää oloa. Tänään saan myös vanhoista valokuvista skannatut digiversiot. Jännä nähdä, mitä tulee. Tarkoitushan on kerätä valokuvia ja juttuja lapsuudesta joululahjakirjaksi.
Mutta ne vastaukset edellisen postauksen kommentteihin.
Bujoilun aloitin ja lopetin. Vaihdoin pienempään muistikirjaan. Rakkaaseen, jota olen säästellyt kymmenisen vuotta. Aloitin uudestaan bujoilun, tuhlasin siis rakkaan muistikirjani. Nyt sitten pitäisi jaksaa jatkaa. Voi olla, että kahden kalenterin (bujo ja känny) versio ei tule toimimaan, joten yritän pitää kännyn kalenteria ajantasaisena kuten tähänkin asti. Ei jostain syystä yhtään innosta bujoilu. Työlästä. Sen sijaan Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen tehtäväkirja huutaa ostetuksi tulemista. Josko sen itselleni joululahjaksi? Uusi muistikirja!
100 lintua jäi kesken. Innostus hiipui. Innostus hiipui monestakin syystä, esim. siitä, että olen aina ja kaikessa hyvä aloittamaan ja hyvä kyllästymään. Mutta ehkä tässä suurin syy oli tummuvat silmälasit, ne, kun tummuvat heti, kun ulos menee. Ei siinä lintuja näe, jos on pilvinen päivä ja mustat lasit silmillä. Aurinkoisena päivänä taas ei näe mitään, kun lasit ovat pelkkää mustaa heijastusta. Mutta 1.1.2018 aloitan taas. Aloittaminen rules.
Lopetan raporttini tähän, kirjoitan hiukan navetasta ja lähden. Olkaa onnellisia!
Olen puhtaassa onnen tunteessa viettänyt elämässäni kolme tuntia, noin muutoin olen onnellinen kun olen lähes tyytyväinen. Onni on kovaa huumetta, sitä tarvitse jatkuvasti narkata;D Tyytymättömyys ja muut negatiiviset asiat saavat asiat tapahtumaan, jos jatkuvasti lilluu onnessaan ja on niin hitsin tyytyväinen niin sitä vaan makoilee ja on. Ehkä siinä syy Repunkin aloittamisiin ja lopettamisiin,miksi vaivautua kun on jo onnellinen?
VastaaPoistaJopas annoit mielenkiintoista pohdittavaa, tätä täytyykin jo miettiä. Ja sehän saa minut onnelliseksi, asioiden miettiminen=)
Onni olisi olla Repun koirapoika...;D
Ja kurssit kiinnostaa, eli raportoi vaan, hyvä että joku kurssittaa itseään kun itse ei jaksa=)
Onni. On kai totta, että onni on vaikea asia. Iso ja pieni. Jäin oikein miettimään asiaa.
VastaaPoistaItselläni on kaksi Onnia :) - perineet nimen AM: ukilta joka oli hänelle varmaan tärkein ihminen maailmassa. Ja Onnia ja onnea ajatellessani näen mielessäni minulle kauneimman ja varmaan elämäni onnellisimman kuvan.
Onni on minun mielestä pieniä asioita - kuten se, että äsken tuli viesti vuosi sitten tapaamiltani "ystäviltä": pidetäänkö pikkujoulut, tavataanko ja päivitetään kuulumiset.
Ja se, että viime viikolla tapasin uusia ihmisiä, joista sain ainakin yhden uuden ystävän.
Se, että olen saanut ystäviä teistä blogiystävistä.
Onni koostuu niin monesta pienestä asiasta, että tästä tulisi kilometrin mittainen, jos kertoisin, mistä kaikesta tulen onnelliseksi.
Tulin onnelliseksi siitäkin, kun äiti kertoi miettineensä, että lähtisi siskon luo pienen pojan 1-vuotis synttäreille. Siitä huolimatta, että minä en pääse mukaan. Minusta onnea on sekin, että osaa olla onnellinen muiden puolesta.
Äh, ajatuksia olisi vaikka kuinka, mutta kun ei ne taas muutu sanoiksi :)
Olen onnellinen, että sinä olet siellä ja kirjoitat meille ajatuksiasi, siitä että löysin sinut ja olen saanut tutustua sinuun ihan oikeastikin :)
PS. Kohtahan on pikkujoulujen aika ;)
Voi Repu! Minun korvaani särähti tuo kohtaaminen poikasi kanssa.
VastaaPoistaKyllä kiinnostaa kurssisi ja myös uudet aloitukset. Onnellisia ollaan, arjen pienistä ja isoista asioista. Koen iloa ja onnea saatuani jonkin asian eteenpäin tai valmiiksi. Ihmissuhteet tuottavat paljon iloa, myös blogiystävät. Hyvää kirjoittamista, ihan omaasi!
VastaaPoistaNiin paljon Repu on täällä kyllä Mummotettavista puhunu, että nyt ei mennyt läpi se väite, että Repu ei vaivu ekstaasiin lastenlapsista ;DD
VastaaPoistaOnnellisuus taitaa olla ikuisuuskysymys ihmisille. Siitähän voi kirjoittaa vaikka mitä.
VastaaPoistaSus´ jää paljosta paitsi. Kovat kamat ne naisen tiellä pitää - ai niin, Sus´han on mies. Mutta ilman punaviiniä ja onnea voi mieskin olla korkeintaan tyytyväinen. Onni on aktiivinen tila, moottori, joka saa Repunkin hyrräämään. Tyytyväisyys on se passiivinen löllöttely. Kun on tyytyväinen, ei tartte muuttaa mitään. Kun on onnellinen, elämä on täynnä uusia mahdollisuuksia. Ja kun on paljon uusia mahdollisuuksia, ei ehdi tehdä vanhoja loppuun.
VastaaPoistaPöllö on onnen ytimessä. Pienistä puroista syntyy isoja jokia ja niistä valtameri. Missäs pikkujoulut?
Susanna ei sure minun ja poikani välejä. Hyvät ne on, niin hyvät, että voi kiukutellakin rauhassa.
Sohvalla ollaan aina onnellisia ja etenkin positiivisia. Siellä löytyy jokaiseen pilveen kultareunus.
Possu huomioi, että mummotettavista tulee puhetta, kun niitä pitää kaitsea/kaista?? koko ajan. Ne on ihan ok ja paranevat vanhetessaan, mutta ekstaasi on liioittelua.
Siinäpä se, Saga, että voi kirjoittaa mitä vain. Tosin nyt taidan olla jo aika hyvi selvillä, miten homman suoritan. Onni kytkeytyy kehon kuntoon, juoksukykyyn, elämän murheet kasvattavat pallon keskelle kehoa, juoksu hidastuu ja onnea pitää katsoa uudesta kulmasta, kun kaikkea riemua ei voi juosta vapaaksi. Oliko tarpeeksi outoa ;)