Päätöksiä

Aamulla, kun herään, olen täysin vakuuttunut, etten vietä viikonloppua opiskelukavereiden kanssa. Kun olen kipannut mukillisen finnrexiniä ja puoli litraa maitokahvia, alkaa olla aika selvää, etten voi jättää tapaamista väliin. Olenhan siellä ollut edelliset viisi kertaakin. Minä aina paikalla, vakio juttu. Joten melko varmasti raahaudun sinne vaikka lauantaiaamusta tulee ankea. Perjantai-iltana on mummokeikkakin, joten yöunet jää tosi vähiin.

 

Eilen oli hieno auringonlasku - ja muutenkin hieno ilta. Nyt on taas kovin syksyistä. Illalla ja yöllä oli myös melkoisia tuulen puuskia. Koirapoikaa pelotti.

Mutta huomioikaa, miten nopsaan on aurinko taas siirtänyt laskemispaikkaansa.

Näinhän se oli alkukesästä.

(Minulla on uusi läppäri, joka reagoi niin nopeasti, että aikaa menee enemmän kuin vanhalla hitaalla. Kun jokainen sormen heilahdus, muuttaa kaiken, on bloggaaminen vain virheiden korjaamista.)

Nyt pitänee viedä Koirapoika ulos ja jatkaa tuota järjestelyprojektia. Pyykkitupakin on varattu, jotta saan jotain puhdasta matkalle mukaan.