Meren julmuus...

...sai aikaan pahan pettymyksen. Herkkäuskoinen kun olen, kuvittelin herääväni valkoiseen aamuun, mutta heräsinkin hyvin märkään räntään.

Kyllähän tuolla on enemmän lunta kuin eilen aamulla, mutta sitä luvattiin kymmeniä senttejä. Ja joo-o, onhan tuota kymmeniä senttejä, jos pituussuunnassa mitataan. Susirajan tuolla puolen on kuulemma ihan enemmänkin talvea tavattu. Hyvä puoli tässä vesi-räntäsotkussa on, että kärpänen, joka jostakin oli eksynyt pörräämään sisälle, iso, sitkeä paksukainen, oli tullut niin epätoivoiseksi kierrellessän lamppuja ja katsellessaan ulos, että oli mennyt hukuttautumaan tiskialtaaseen. Minä toki otan osaa hänen murheeseensa, mutta olen salaa iloinen, että teki tuollaisen ratkaisun. Aika ärsyttävää, kun lueskelee sängyssä lampun valossa ja joku koko ajan pöristelee vieressä, tunkee silmille ja suuhun.

Jos ilmastonmuutos etenee vauhdilla, niin meillähän on tasaisemmat lämpötilat. Mutta kun minä tykkäisin pakkastalvista ja hellekesistä. Myrskyistä kyllä tykkään ja nehän lisääntyvät, ovat jo lisääntyneet. Mutta ehkä niidenkin hohto hiipuu, jos kasvavat kovin mittaviksi.

Kaunistahan märkä asvaltti on, eikä ole pelkoa liukastumisesta, mutta...

 Valittaminenhan auttaa aina. Kun tässä aikani istuin niin vesisade muuttui rännäksi. Että kivat sille!

Nyt ehtii lunta kertyä maahankin. Tänään on päivällä edessä kävely pentukoiran luo. Silloin tulen kovasti iloitsemaan siitä, että räntä piiskaa suoraan päin näköä ja maassakin on märkää lunta - ja jos oikein hyvin käy, on liukastakin.

(Oliko tämä nyt kyllin onneton päivitys, jotta saisin jotain aikaseksi? Jos ihmiset keskimäärin eivät ole onnellisia, kun ei ole mitään suurta syytä olla onnellinen, niin ei se vain minulla toimi. Olen yrittänyt ajatella, että ei ole mitään syytä olla onnellinen ja heti tulee mieleen sata ja tuhat syytä. Mutta keksinhän minä kovasti yrittämällä myös syitä olla onneton. Nyt pitää vielä opetella se kultainen keskitie eli ei-niin-onneton-jos-nyt-ei-onnellinenkaan, tyytyväinen, mutta ei suinkaan onnellinen. Termistöt on niiiin vaikeita. - lisäsin vielä yhden iin, jottette luule sen olevan kirjoitusvirhe.)

Koirapoika kantaa minulle koko ajan pehmoleluja. Luulee, että minua on nyt jotenkin onnellistettava, kun kierin onnettomuudessa.

Pakko on myös vielä sanoa, että outo kalusto tämä minun keittiön, ihan tyylikäs ja kiva, mutta aavistuksen liian korkea tuoli ja matala pöytä. Ikävä istua näin pitempään.

Ja vielä yksi ps. Tilasin lehden kylkiäisten vuoksi. Kylkiäiset on minun houkutin aina. Kylkiäinen oli Prymin kolmikanttiset puikot. Näyttävät toooosi oudoilta. En ole kokeillut. Onko joku? Kevyet ainakin ovat.