Näkyy

Aurinkoa on näkynyt. Outoa, mutta mukavaa. Eilen näkyi pohjantikkakin, kun olin kurssikaverin kanssa ulkoilemassa.

Tänään näkyi kyhmyjoutsenia. laulujoutsenia olen jo aiemmin tänä vuonna tavannut. Vähän on tullut lintujen perässä juostua, johtuen säistä ja synnynnäisestä saamattomuudesta. Nyt olisi oiva sää retkeilyyn, mutta näkö haittaa. Kävin silmälääkärissä seurantatarkastuksessa. Tunkivat taas tippoja. Mustuaiset ovat lautasenkokoiset, joten näkeminen ei ole paras mahdollinen tällä hetkellä. Sen sijaan yleisesti ottaen näkeminen on hyvä, kunhan lasit toimivat. Kaikki oli kuosissa, verkkokalvo paikallaan ja paineet hyvät. Höytyviä on suht paljon, mutta niiden kanssa eletään ja niihin totutaan. Jonkin verran on arvot muuttuneet, joten voisi ehkä olla asiallista miettiä uusia laseja joskus, kun jostain ilmestyy rahaa. Nyt ei ole. Hankin uuden kännyn, toki edullisen, mutta maksoi se kuitenkin, joten odotellaan äveriäämpiä aikoja.

---

Menen neulomaan.

Säätiedotus ja kysely

On palattu normielämään eli
sataa kaatamalla
tuulee huutamalla. 

---

Minulla on pöpperöinen olo.

---

Varastin minäkin facesta:

 ---

Jos joutuisit viettämään päivän kanssani, mitä haluaisit tehdä?

 ---

Paras vastaus palkitaan.

Lätäkkökuvaus tökkii, kun veden pinta ei pysy paikallaan.

Pöytä on siivottu ja täytetty kankailla. Kuva otettu aiemmin.

Jottei totuus unohtuisi

Viimeksi - eli viitisen päivää sitten - kehuskelin pitäväni siivouspäivän. En pitänyt. En edes tiskannut. Kävin Koirapojan kanssa kahlaamassa rantametsiköissä parisen tuntia, kun sade taukoili. 

Koirapoika ei tykkää uida, joten välillä se piti nostaa kuivemmalle kohdalle. Poluilla kun oli paikoitellen jokia ja kaatuneet puut estivät kiertämisen.

Ja kotiin palattua vain rentouduin neulomalla.

Seuraavana päivänä kävin tyttären seurassa yhdellä tallilla. Siinä meni päivä, joten en edes tiskannut.

Nyt on tiskit jo selvitetty, tiskattu useammankin kerran, mutta muu siivous odottaa. Keittiön pöytäni näyttää tältä. Mutta jos tänään. On nimittäin sadekin taas alkanut. Oli aika outoa, kun ei muutamaan hetkeen satanut.

Leffassa olen käynyt. Parasite oli ihan ok. Mutta eilen käytiin katsomassa Makoto Shinghain Weathering with you, jossa sataa vettä Tokiossa, sataa paljon. Oli taas niin niin kaunis leffa, sellainen onnelliseksi tekevä hyvän mielen anime. Lämpimästi suosittelen!

Ja nyt vesisateeseen Koirapojan kanssa aamulenkille, ei vielä siivoamaan, mutta ehkä joskus.

Hässäkästä selvitty

Mutta sateet sentään jatkuvat. Nurmikenttä on peittynyt järveen, hiekkakentällä on meri ja lisää vettä tulee.

---

Oli mummotettavan synttärit. Minä perinteisesti väsäsin suklaakakun ja noin sata pasteijaa. Onnistuin siinä saamaan koko kämpän kaaokseen. Likaisia astioita on kaikkialla. Vielä lopuksi kaadoin tässä aamulla mukillisen vettä pöydälle, tuolille ja lattialle. Onneksi pöydälle vain vähän. Pöytä kun on lastattu kaikella mahdollisella, langoilla, koiran rikkinäisillä leluilla, lehdillä, kirjoilla, käärepapereilla, kynillä, vihkoilla, ruokaohjeilla, neuloilla, juomapulloilla, kananmunakennoille ja tietenkin läppäri, hiiri, känny ovat myös joukossa. Mikään ei pahemmin kastunut. Mutta tänään on luvassa rauhallinen siivouspäivä. Tiskaamisen lisäksi järjestelyä, imurointia, pölyjen keräilyä.

Ystävänpäivävaihdossa sai ihanan paketin täynnä kaikkea kivaa. Sain myös kortteja. Kiitos kaikista.

   

Neulominen sujuu hissukseen. Mummotettava halusi kissasukat, joten ne sai. Toiveita on rästissä lapsilta, miniältä, vävyltä, lasten isältä, lapsenlapsilta,ystäviltä, tuttavilta, naapureilta ja nyt yksi puolituttukin innostui. Eipähän tule tekemisen puutetta. Ja tykkäänhän minä neuloa.

---

Olen kehuskellut lopettaneeni särkylääkkeiden napsimisen, mutta tänään taidan ottaa enemmänkin. Selkä, koivet, käsivarret ja niska ovat juntturassa epäergonimisista työasennoista. Palaan pillerittömään elämään kunhan pahimmasta selviä. Liikuntaahan se kroppa kaipaa.

Nyt herätän Koirapojan ja aloitamme liikunnan kahlaamalla lenkille.

Kirjahyllyn anteja

Possun blogista

Toissapäivänä oli Lukurauhan päivä. Haastan sinut kertomaan itsestäsi kirjahyllysi avulla. Vastaa seuraaviin kysymyksiin kirjahyllystäsi löytyvien kirjojen nimillä:

1. Oletko mies vai nainen? - Punaisen muistikirjan nainen
2. Kuvaile itseäsi? - Varjoissa vaeltaja
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? - Holvi metsään
4. Kuinka voit? - Luuranko kaappikellossa
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? - Pieni lankakauppa
6. Minne haluaisit matkustaa? - Yksin purjeveneessä maapallon ympäri
7. Kuvaile parasta ystävääsi? - Rakas
8. Mikä on lempivärisi? - Punainen ympyrä
9. Millainen sää nyt on? - Sateet tulivat
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? - Kevätaamun lohikäärmeet
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? - Outoja olentoja
12. Millainen on parisuhteesi? - Avioliiton lyhyt oppimäärä
13. Mitä pelkäät? - Kummajainen astuu kehiin
14. Päivän mietelauseesi? - Anna anteeksi eno, että katosin
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? - Kuuntele vieras

Nooan arkki

Jostain syystä olen miettinyt, että missähän vaiheessa ne muut ihmiset huomasivat, että vettä sataa tosiaan normaalia enemmän. Olen myös miettinyt, millainen ihminen se Nooa oli, kun antoi muiden vain hukkua. Eikö missään vaiheessa tullut mieleen ojentaa auttava käsi? No, mistäs sitä kukaan tietää, miten itse toimisi.

---

Lumet suli jo ennen sateita. Mutta onneksi vettä piisaa.

 

Oli minulla jotain muutakin. Kävin hakemassa paketin, josta oli parikin kertaa ilmoitettu. Paketissa oli sisällä toinen paketti, jonka saatekirjeen mukaan saa avata vasta ystävänpäivänä. Lisäksi oli ruisleipää. Ai, että tuoksui hyvälle, kun avasin pussin. Oli pakko syödä heti maistiaiset. Maku vastasi tuoksua. Kiitos!

Koirapoika myös kiittää, mutta joulupukkia. Yllättäin täsät pienestä linnusta on tullut lempilelu.

---

Nyt pitää keittää ihan päiväkahvit. En yleensä juo kahvia kuin aamulla, mutta nyt on kahvifiilis.

Ihmeellinen elämä

Siellä on ihan oikeaa lunta, jopa niin paljon, että matalimmat ruohot peittyy. Mutta ei hätää. Huomiseksi on luvattu vesisadetta.
---
Koirapoika on varmaan innoissaan kunhan herää aamulenkille. Olen minäkin tässä melko pitkään tuijotellut ikkunasta ulos. Eilenhän oli peräti kahdeksan astetta parhaillaan miinusta. Nyt ollaan tukevasti nollassa. Ainakaan ei pääse pitkästymään tämän talven kestoon.
---

Ihme on sekin, että pari vuotta vanhan kännyni lasi on rikki. Ykskaks huomasin metrossa kännyä näplätessäni. Mysteeristä. Menee taas tuo säästöliike ihan uusiksi. Nythän minulla on ollut hyvällä kameralla varustettu vähän kuosikkaampi känny, mutta siirryn suosiolla mahdollisimman halpaan. Pitänee laittaa lapset pitämään silmällä tarjouksia.
---

Veikkaan, että silmälasitkin on uusittava. Veikkaan myös, että joudun ostamaan aika kalliit linssit. Mutta sehän on vasta  epäilys.
---

Mutta jos kokeilisin positiivisempaa otetta. Lupasin eilen oikein kättäpäälle, että aloitan liikunnan ennen seuraavaa englishclubin tapaamista. Epäilivät pahukset, että vasta edellisen päivänä vähän kahvakuulaa heiluttelen. En hyväksy moista epäluottamusta, joten pyyhin kahvakuulasta pölyt jo tänään. Pitänee täällä aina raportoida liikunnan sujuvuudesta. Raportointi antaa ikäänkuin lisäpotkua. Vaikeampi laistaa, kun pitää julkista liikuntapäiväkirjaa.
---
Koirapoika tuli tuijottamaan, joten mennään ulos nauttimaan kinoksista.

Ja taas suunnitelmien muutoksia

Ulkona on taas aavistus jostain lumenetapaisesta. Pakkastakin on pari astetta. Eilen oli loistava ulkoilusää. Tänäänkin varmaan olisi, mutta ehkä menen uimahallille ystävän kanssa vaikka väsyttää. Heräsin jo puoli viisi eli unta tuli vain muutama tunti. Mutta kait minä jaksan. Vesijuoksumme on aika rauhallista touhua. Eikähän sitä aina voi peruakaan. Nyt kyllä tuntuu, että pakko olisi vielä nukkua vähän. Mutta tuskin menen uudestaan nukkumaan. Olen aika huono kaikessa päiväsaikaan tapahtuvassa nukkumisessa. Sitäpaitsi Koirapoika käy tuossa huomauttelemassa, että voitas mennä kohta ulos.

---

Päätin perua muutamat lahjasuunnitelmat, kun neulominen takkusi. Vaihdan mallia ja lankaa ja ehdin vielä jotain. Nyherrän noita sitten joskus. Olisi ommeltavakin jotain. 

Kukkani nuppuilevat kukkimisen lisäksi. Muistuttavat, että kesä tulee ja nyt olisi hyvä aika huoltaa sisäkasvillisuutta. Voisi sitä ulkokasvillisuutakin hoitaa, kun on lumetonta ja kuivaa. Kalkkia voisi levitellä ja marjapensaita huoltaa. Mutta jos nyt edes ruukuttaisin jotain kituvia kasvinalkuja. Muutenkin on vähän sisustusfiilis. Minähän en paljon sisustele yleensä. Tykkään, että kotona kaikki on kuten ennenkin, mutta jotain järjestelyä yrittelen ajoittain. Nyt kyllä veikkaan, että yrittelykin hyytyy, kun pitää tuota lahjomispuolta ajatella.

---

Menen johonkin tästä narisemasta.

Unet outonee

Yötä ennen on kuitenkin päivä, jolloin tapahtui ihme. Iltapäivälenkillä törmättiin aurinkoon. Tuntui uskomattomalta. Muutenhan päivä meni kuten meni eli ihmetellessä. Kirjaprojekti edistyi sen verran, että hain kirjapaketin kotiin. Silloin kyllä satoi eli kastuttiin. Tehan haluatte tietenkin tietää, mitä olin tilannut, joten

Muutama kirja juuri sitä oikeaa hyllykokoa. Orwell, koska sitä ei ole ja se on hyvä lukea uudestaan. Siilin eleganssi, koska  sitä suositeltiin kirjassa "Pieni kirjapuoti Pariisissa". Nuo muut kuulosti luettavilta, oli ale ja sai kolme kympillä.

Minä tykkään pokkareista, mutta hätätilassa ostan kovakantisia. Tämä oli hätätila. Maailman ainoaa viisiosaista trilogiaa ei saanut kuin kovakantisena. Onhan tämä väärää kokoakin, mutta joutuu sitten siihen isompien kirjojen joukkoon. On viimelukemisesta sen verran vuosia, että kiva taas ottaa pyyhe ja kylpytakki ja lähteä matkaan.

---

Kirjahyllyn järjestäminen ei sitten edennyt pitemmälle.

 

Mutta sentään aloitin päiväkirjan. Riskeerasin reippaasti ja otin yhden niistä hienoista. Tämä on suljettavassa kotelossa, kauniilla kansilla, merkkinauhalla ja vaihtelevilla sivuilla varustettu. Tällaistahan ei ole lupa jättää kesken.

(vaikka on tullut joskus jätettyä joitain hienojakin keskeneräisiksi, niitä aina välillä täydentelen, mutta nyt on vakaa tahto)

Siis unta näin taas.

---

Olin jossain jokun ison porukan kanssa, jotka oli tuttuja, ainakin osa, mutta vain unituttuja. Siellä käytiin kaksintaisteluja ja tuli minunkin vuoroni. ensin piti valita joku kaveri mukaan. Valitsin kaksi miestä, joista sitten tein lopullisen valinnan. Valinta oli helppo, koska toinen ilmottautui heti vapaaehtoiseksi ja toinen ei ollut kuulevinaankaan. Varoitin, että taistelu on vaarallinen. Siinä voi kuollakin. Olisin halunnut sen toisen, koska en halunnut tämän vapaaehtoisen missään nimessä kuolevan. Mutta ei ollut vaihtoehtoja.

---

Taistelu oli ohi ja ruvettiin puuhaamaan kotimatkaa. Paikkalippuja ostettaessa jouduin kahden nuoren pojan kanssa samalle penkkiriville. He eivät halunneet, enkä minäkään. Rasittavia kakaroita. Rupesin sitten ihmettelemään, miten taistelussa kävi. Ilmeisesti minä olin hengissä, mutta entä muut. Ketään ei näkynyt missään, ei vastustajaa, ei apulaistani. Yritin kysellä kaikilta, mitä tapahtui. Kukaan ei vastannut. Enkä minä muistanut koko taistelusta mitään. Muistin vain sen apulaisen valinnan ja sitten oltiinkin jo lähdössä. Oletin, että oli taistellut, mutta miten muille oli käynyt? Hevosetkin oli kadonneet. Inhottava, kun ei tiedä, onko tappanut jonkun.

Illalla oli komea auringonlasku. Nyt on pilvinen taivas ja aavistus kuuraa maassa. Ensilumia odotellaan ilmeisesti loputtomiin. 

---

Pitäisi mennä espanjan kurssille. Tekisi mieli lintsata.
---
Aamuista vielä sen verran, että minulla on usein päänsärkyä, aamuisin ja muulloinkin. Nappasin kovin helposti siihen särkylääkkeen, kunnes päätin lopettaa. Yllättäin vedenjuonti ja aamukahvi toimii ihan hyvin. Tänä aamuna kolotti sen verran, että harkitsin pilleriä. Mutta selvisin ilman. Mietin vain, mitenkähän paljon olen elämäni aikan syönyt turhia lääkkeitä?

Uusi elämä

Vaikka Sus' ei nyt liene ivaamassa loputtomia uusia alkujani, ovat muistojen arvet jäljellä. Olen nyt väsynyt tuohon loputtomaan vesisateeseen. Niin väsynyt, että vetää mielialaa miinukselle. Miinuksella huumorintaju näivettyy ja hilpeät heitot kivistävät. En siis aloita mitään uutta elämää vaan siivoan entistä. Siivoan sekä ihan konkreettisesti että myös kuvaannollisesti. Mutta koska olen minä, en suinkaan tartu heti pölyrättiin ja imuriin, vaan lähestyn asiaa kiertotietä. 

Näin se konkreettinen siivous sujuu:

1. Päätän aloittaa kirjahyllyistä, jotka ovat kaaoksessa, kun erinäisistä syistä olen ottanut kirjoja, kasannut niitä sinne sun tänne ja palautellut vääriin paikkoihin. 
2. Kasaan siis ympäriinsä lojuskelevat kirjapinot olkkarin pöydälle.
3. Napsin hyllyistä väärillä paikoilla olevat kirjat.
4. Tässä vaiheessa on käytävä hakemassa postissa odottava kirjapaketti, koska täytyyhän ne uudetkin laittaa oikeisiin yhteyksiinsä.
5. Paketista tulee mieleen, että tekisi mieli tilata "Villasukkien uusi vuosi". Joten kipaisen netin uumenissa harkitsemassa, josko tilaisin, tilaisinko. Samalla voin vilkaista, olisiko jotain muuta, mitä ehkä pitäisi... tarvitsisin... haluaisin.
6. Kun kaikki kirjat ovat paikalla, voin jopa tarttua pölyrättiin.
7. Tyhjennän hyllyn kerrallaan.
8. Ravistelen pölyt kirjoista.
9. Pyyhin hyllyn.
10. Laitan kirjat takaisin paikoilleen.
11. Aloitan saman seuraavan hyllyn kanssa.
• Tähän astihan kaikki sujuu suht näppärästi. Minulla on useita kirjahyllyjä ja useita hyllyttämistapoja:
• koko, koska hyllyyn pitää mahduttaa mahdollisimman paljon tavaraa, koon mukaan järjestäminen mahdollistaa myös matalat hyllyvälit
• mieltymys, rakkaimmat kirjat vierekkäin, jos suinkin mahdollista
• aihe, olishan se kiva, jos saman aihealueen kirjat olisivat samassa paikassa
• kirjailija, jos se on mahdollista
• On muutamia pysyviä hyllyratkaisuja, jotka on helppo putsata edellä kuvatulla tavalla, mutta sitten tulee ongelmia. Uudet kirjat pitää hyllyttää oikeisiin paikkoihin. Silloin jotkut vanhat joutuvat väistymään ja koko hyllyjärjestys joutuu uudelleen arvioitavaksi. Ja siinä arvioidessa voi tulla mieleen joku ihan uusi tapa järjestää kirjat jne. jne. Yritän kyllä pitää mahdollisimman monet hyllyt vakioina, mutta ei se aina onnistu. Joku kirja vain pyörii ympäriinsä löytämättä paikkaansa.

Jos pääsen siihen vaiheeseen, että jokainen kirja on paikallaan, olen ihan liian uupunut jatkaakseni siivousta. Muutaman päivän tauon jälkeen voin vaikka sukeltaa kaappiin ja alkaa löytää paikkoja siellä oleville tavaroille. Ehkä aloitan ihan vain niistä kaapeista, joissa on pysyväisasutusta ja jätän romuläjäkaapit avaamatta.

Kuvaannollista vanhan siivousta voi onneksi harrastaa samalla, kun sukeltelee kirjakasoissa. 

Mainitsin, että loputon sade nyppii. Mutta ei se ole se sade. Se on sisälläkykkiminen. Koirapoikakin alkaa olla puutunut, kun vain pyörähdetään ulkona. Onhan minulla sadevaatteet, joten mikään ei estä ulkoilua, etenkin, kun on koira, joka kyllä kävelee säässä kuin säässä. Siispä ensimmäiseksi lisää askeleita mittariin. Sen voi helposti toteuttaa samalla, kun hakee paketin postista. Sinne on käveltävä, joten samalla voi kiertää pitemmän kautta.

Muutakin on, mutta niistä lienee syytä vaieta, ettei tule lupailluksi liikaa.