sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Uusi elämä


Vaikka Sus' ei nyt liene ivaamassa loputtomia uusia alkujani, ovat muistojen arvet jäljellä. Olen nyt väsynyt tuohon loputtomaan vesisateeseen. Niin väsynyt, että vetää mielialaa miinukselle. Miinuksella huumorintaju näivettyy ja hilpeät heitot kivistävät. En siis aloita mitään uutta elämää vaan siivoan entistä. Siivoan sekä ihan konkreettisesti että myös kuvaannollisesti. Mutta koska olen minä, en suinkaan tartu heti pölyrättiin ja imuriin, vaan lähestyn asiaa kiertotietä. 

Näin se konkreettinen siivous sujuu:

  1. Päätän aloittaa kirjahyllyistä, jotka ovat kaaoksessa, kun erinäisistä syistä olen ottanut kirjoja, kasannut niitä sinne sun tänne ja palautellut vääriin paikkoihin. 
  2. Kasaan siis ympäriinsä lojuskelevat kirjapinot olkkarin pöydälle.
  3. Napsin hyllyistä väärillä paikoilla olevat kirjat.
  4. Tässä vaiheessa on käytävä hakemassa postissa odottava kirjapaketti, koska täytyyhän ne uudetkin laittaa oikeisiin yhteyksiinsä.
  5. Paketista tulee mieleen, että tekisi mieli tilata "Villasukkien uusi vuosi". Joten kipaisen netin uumenissa harkitsemassa, josko tilaisin, tilaisinko. Samalla voin vilkaista, olisiko jotain muuta, mitä ehkä pitäisi... tarvitsisin... haluaisin.
  6. Kun kaikki kirjat ovat paikalla, voin jopa tarttua pölyrättiin.
  7. Tyhjennän hyllyn kerrallaan.
  8. Ravistelen pölyt kirjoista.
  9. Pyyhin hyllyn.
  10. Laitan kirjat takaisin paikoilleen.
  11. Aloitan saman seuraavan hyllyn kanssa.
    • Tähän astihan kaikki sujuu suht näppärästi. Minulla on useita kirjahyllyjä ja useita hyllyttämistapoja:
      • koko, koska hyllyyn pitää mahduttaa mahdollisimman paljon tavaraa, koon mukaan järjestäminen mahdollistaa myös matalat hyllyvälit
      • mieltymys, rakkaimmat kirjat vierekkäin, jos suinkin mahdollista
      • aihe, olishan se kiva, jos saman aihealueen kirjat olisivat samassa paikassa
      • kirjailija, jos se on mahdollista
    • On muutamia pysyviä hyllyratkaisuja, jotka on helppo putsata edellä kuvatulla tavalla, mutta sitten tulee ongelmia. Uudet kirjat pitää hyllyttää oikeisiin paikkoihin. Silloin jotkut vanhat joutuvat väistymään ja koko hyllyjärjestys joutuu uudelleen arvioitavaksi. Ja siinä arvioidessa voi tulla mieleen joku ihan uusi tapa järjestää kirjat jne. jne. Yritän kyllä pitää mahdollisimman monet hyllyt vakioina, mutta ei se aina onnistu. Joku kirja vain pyörii ympäriinsä löytämättä paikkaansa.
Jos pääsen siihen vaiheeseen, että jokainen kirja on paikallaan, olen ihan liian uupunut jatkaakseni siivousta. Muutaman päivän tauon jälkeen voin vaikka sukeltaa kaappiin ja alkaa löytää paikkoja siellä oleville tavaroille. Ehkä aloitan ihan vain niistä kaapeista, joissa on pysyväisasutusta ja jätän romuläjäkaapit avaamatta.


Kuvaannollista vanhan siivousta voi onneksi harrastaa samalla, kun sukeltelee kirjakasoissa. 
Mainitsin, että loputon sade nyppii. Mutta ei se ole se sade. Se on sisälläkykkiminen. Koirapoikakin alkaa olla puutunut, kun vain pyörähdetään ulkona. Onhan minulla sadevaatteet, joten mikään ei estä ulkoilua, etenkin, kun on koira, joka kyllä kävelee säässä kuin säässä. Siispä ensimmäiseksi lisää askeleita mittariin. Sen voi helposti toteuttaa samalla, kun hakee paketin postista. Sinne on käveltävä, joten samalla voi kiertää pitemmän kautta.

Muutakin on, mutta niistä lienee syytä vaieta, ettei tule lupailluksi liikaa.

3 kommenttia:

  1. Tää Marraskuu kestää varmaan pääsiäiseen asti..

    VastaaPoista
  2. Raitis ilma on kyllä tehokasta piristystä, kunhan malttaa sitä nauttia. Yritän kävellä edes töistä kotiin, saadakseni liikuntaa. Valitettavasti neulominen ei riitä...eikä lukeminen liikunnaksi. Hyvää kevään odotusta! Valohan lisääntyy päivä päivältä, niin että varmasti kevät tulee pian.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, jos pääsiäisenä loppuisi, marraskuu. No valo kyllä lisääntyy.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.