Kahmalokaupalla särkylääkkeitä

Päätän aina lopettaa särkylääkkeiden popsimisen, mutta päätökset eivät kestä kauan. Kun kävely tökkii ja joka askeleella iskee kipu, totean, että mitä turhaa. Mieluummin kävelen lääkepöhnässä kuin pysyn paikallani ilman troppia. Koirapoika kun pitää ulkoiluttaa oli tilanne mikä vain. Jonain päivänä vielä kyllästyn ja yritän päästä tohtorille. Fysioterapiaanhan ei pääse ennenkuin korona häippäsee.

Suelle kävin jo mainostamassa ja ajattelin levittää ilosanomaa muillekin. Käykääpäs katsomassa joko Areenasta tai kakkoselta illalla yksi hienoimmista kotimaisista leffoista. Olen tämän useamman kerran nähnyt, mutta aina jaksan nauraa uudestaan. Tyttäreni osaa jopa sanoa, mitä musiikkilajia bändi soittaa. Minä vain kuuntelen. Ja kun katsotte, käykää kertomassa, mitä tykkäsitte. Eli ihan ennakkoluulottomasti sukeltakaa hevin pyörteisiin.

 

Olen ajatellut tehdä historiaa eli neuloa itselleni pitkät kirjoneulesukat. Muillehan olen paljonkin neulonut, mutta josko nyt ihan vain itsekkäästi omaksi. olisko hyvä idea???

---

Lenkille, sanoi Koirapoika

Kerran oli kello nuori niinkuin mummokin

Tuossa selkäni takana raksuttaa kello, jonka kymmeniä vuosia sitten ostin kirppikseltä parilla kolikolla. Kirppiksen myyjä ei luvannut, että se käy, mutta norsut! Lisäksi se käy. Pysyy ajassakin eli ei raksuta mennyttä aikaa vaan ihan tätä päivää. Tosin on äänekäs, mutta ei liian vaan kodikkaasti. 

(Ja kuva on kaadettu kuten varmaan näettekin. Halusin säästää tilaa.)

Mummo kutoo sukkaa hämärässä. (ja ottaa hämäriä kuvia, mutta ei viitsi kuvata uudestaan jotainkeskeneräistä kyhäelmää) Osallistun mukulat kaliin. Mukuloista kasvaneet kukat häviävät kirjavaan lankaan, mutta olkoon. Neulon vain jämälankoja unohduksiin.

Päivät silloin lipuivat kuin joutsenet ne vain eli aika valuu sormien välistä toiseen ulottuvuuteen. Sadekausi on taas saapunut. Hyvä minulle, sillä naamani jo ehti kärsiä auringosta. Herkkähipiäisyys ei ole mikään onni, eikä lottovoitto. Ja kun sataa, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei viitsi mennä kasvimaalle. Posiitivisia piirteitä löytyy joka hetki, kunhan vähän yrittää.

Erittäin positiivista on korttien saanti. Tällainenkin tervehdys saapui. Kiitos.

Ikävää on, jos joku kommentoija ahdistuu minun kommenteista. Ei ole tarkoitus mitenkään arvostella tai edes ottaa kantaa. Aina on kiva, jos joku jaksaa lukea ja kommentoida. Kaikki mielipiteet ovat hyviä. Ei kerätä pilviä auringon eteen.

Luonnonsuojelija luonnostaan

 

Siinäpä ne tärkeimmät.

Vähemmän tärkeistä voisin sanoa vaikka, että säitä on riittänyt. Eilen pyyhkäisi raesade kaupungin yli. Meille ei yltänyt, mutta parvekkeelta seurasin pilven kulkua. Vilkkaasti liikkui.

Illalla ystävä yllätti soittamalla, että kaipaisi metsälenkkiä. Sinnepä siis. Olikin hieno lenkki, oiva sää ja kaunis auringonlasku. Tavattiin mukava orni, joka, kun rohkaisin mieleni ja kysyin, antoi kiikaristaan katsoa hautovaa merikotkaa. Kyllä se vain sydäntä lämmittää, kun pääkaupungin keskellä tehdään uutta merikotka sukupolvea.

Joulusiivous hivuttautuu eteenpäin. Isoin kirjahylly on pölytetty ja uudelleenjärjestetty.  (Linssilude tunki kuvaan.) Pienempiä ehkä tänään tai joskus.

---

Niille, kun ylpeilevät sillä, etteivät kerää kirjoja kotiinsa pölyttymään, kerron, että lapsuustrauma. Heikkoutensa jokaisella.

---

Olen aloittanut jotain uutta elämässäni, Urheiluhallien livejumppia kotona. (menee aikanaan taas bingoruudukkoon)

---

Yleisesti ottaen päivät kuluvat. Maakotka mahtuisi hyvin lentämään minun ja muiden ihmisten välistä eli koronavarmistus toimii. Koska olen kykenemätön huolehtimaan asioista etukäteen, minusta on mielenkiintoista elää juuri tätä aikaa. Lähipiirissä sairastavien mielestä on kuulemma enemmänkin rasittavaa. 

---

Muista tappavista taudeista vielä: Eka punkki löydetty Koirapojasta ja lääkitys annettu.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Taasko kauppaan?

Aamukahvi kermalla... Maito on loppu, enkä viitsisi kauppaan mennä virusjahtiin. (- viirus sanovat jotkut - outoa sanoo minun korva - mikä hinku tähän vokaalien venyttämiseen ihmisillä on - viirus - meedia - joka kerta särähtää pahasti)

---

Hei, laitetaan kisa: Äänestäkää: viirus vai virus. Ja sanokaa vain reippaasti viirus, jos siltä tuntuu. Ei minun korvista tartte välittää. Kaikkien osallistujien kesken arvon kirjan. Voittaja saa valita kahdesta vaihtoehdosta

Douglas Adams: Maailmanlopun ravintola

Chimanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

---

Sitä joskus löytyy kirjahyllyn kätköistä tuplia, kun muisti ei aina pelaa tai ystävät lahjoittavat jotain.

Se kuulkaa kevättä pukkaa kaikista pöpöistä piittaamatta.

Postipoika yllätti eilen. Kiitos kaikille muistajille. Joku oli saanut kuvan sinisestä neuleestani, joka on kyllä ihaan alkutekijöissä.

Eilen oli kaunis ilta, ihania värejä taivaalla, mukava lämpötila, tyyntä ja paljon mustarastaiden laulua.

Ja taas tuli käsky aamulenkille. Otan repun mukaan ja ehkä tungen kauppaan muiden mummojen joukkoon.

Siivousta sata lasissa

Harmaampi päivä kuin eilen. Ihan sama! Joulusiivokseni on edistynyt siihen vaiheeseen, että kirjahyllyt on tyhjennetty kasoihin pöydille, lattioille, laatikoihin. Ja sitten on tietenkin pakko järjestellä kaikki ihan uusiksi. Jos kirjahyllyissä olisi vain kirjoja, niin kaaos voisi olla hallittavissa. Mutta ei. Elämässä on paljon kaikenlaista, mikä pitää hetkeksi laittaa käsistä pois vaikkapa kirjahyllyyn. Niitä sitten taas pyörittelen käsissäni. Iso musta jätesäkki syö osan, mutta silti jää pohdittavaa. Onkohan tämä tarpeellinen? Haluanko pitää tämän? Mihin tämä kuuluu? 

---

Tässä voipi vielä kulua jokunen tovi. Onneksi jouluun on aikaa.

Valpas vahtikoirani onneksi huolehtii, ettei mikään ikävä juttu tai eitoivottu otus pääse yllättämään.

Eilen etävirpojat yllättivät pihalla. Yritin pitkittää, jotta olisin saanut naapurit kateellisiksi, mutta kaikki pysyvät tiiviisti omissa pesissään. Minut on nyt kuitenkin virvottu. Sain myös ohjeet ottaa varovasti oksan päästä kiinni, viedä oksa suoraan maljakkoon ja pestä sen jälkeen kädet. Kun puhelinkutsu tuli, kiellettiin myös matkalla ulos nuolekelemasta hissin nappuloita. Eli turvavaälit kunnossa.

---

Koirapoika heräsi siis aamulenkin aika.

Synnintekoa

Olen sanonut, ettei karanteeni minuun vaikuta, että päivät kuluvat kuten ennenkin. Ei pidä paikkaansa. Netissä roikun normaalia enemmän. Facessa osallistun ihmetempauksiin, selaan uutisvirtaa, tilailen akuankkoja ja vierailen kaupoissa. Kauppavierailut ei tiedä hyvää.

Minullahan oli vuoden alussa rapiat 23 kiloa lankaa, mikä on jo pienen lankakaupan verran. Mutta ei silti ole kaikkea, mitä pitäisi. Ihmiset toivoo outoja juttuja, kuten sinisävyisiä sukkia. Tunnetusti sininen ei ole lähellä sydäntäni, joten se ei sattumalta eksy lankalaatikkoihini. Piti siis tilata sinistä jos jonkinlaista ja sitten muitakin outoja värejä ja pari ihan vain itseä ilahduttamaan. (Arvatkaa, mitkä on omaan käyttöön.) Huomioikaa myös, että kaikkia on tuplana, koska kahta sukkaa on pakko saada neuloa samaan aikaan ja kerän jakaminen on liian työlästä. 

---

Kysyin lupaa lankojen ostoon ja sain luvan ostaa kotimaisilta pienyrittäjiltä. Sorry siis tästä. Selailin kyllä niitä pienyrittäjiä, mutta meni liian vaikeaksi ja liian kalliiksi.

---

Nyt ehkä lopetan lankojen ostelun vähäksi aikaa. Josko kirjoja...

---

Taas olis mentävä. Tuossa heiluu häntä siihen tyyliin, että nyt ja pian.

Pakko kuitenkin vähän kiillottaa sädekehäänsä. Nalle ikkunalla -haasteeseen olen myös vastannut. Keittiön ikkunalla oma lunnini seuraa auringon nousua. Koirapojalla on niin monta lunnia, että varastin yhden sen joululahjoista itselleni. Tartten minäkin lunnin. (kiillottiko tämä nyt sädekehää??? - pieneltä varastaminen)

BINGO

Toisen kerran eläissäni pelasin bingoa. Eka kerta oli jokunen vuosi sitten Tallinnan laivalla. Ystäväni kanssa todettiin, että meillä on kokemusaukko bingon kohdalla. Huudeltiin "bingo" aina, kun ruudukosta löytyi numero, joka sanottiin. Meidät heitettiin pelistä pois. Mutta bingossa tuli vierailtua.

---

Tässä päivänä muutamana posti toi erilaisen bingoruudukon, neulojalle sopivan. Ensin katsoin, että ei onnistu millään, mutta pienellä säädöllä osui.

Summamutikassa työnsin käteni pussiin, johon olin säilönyt joulukalenterilangat. Pitäähän niistä sukkia neuloa, kun Misanja on ohjeenkin antanut. Tuo osui käteeni, joten siitä aloitin. Pitää kyllä etsiä sille kavereita. Ne ajattelin kaivaa ihan tarkoituksella, jotta jotenkin värit mätsäävät.

Sitten päättelin yhdet sukat, jotka ovat sitä kaivanneet.

Keskeneräinen käsityö on minulle vähän mysteeri. Jostain syystä kuvittelen, että se on pitkäksi ajaksi roikkumaan jäänyt yritelmä. Tulkitsin kuitenkin niin, että keskeneräinen tarkoittaa työtä, joka on kesken. Nämä on vävylle synttärilahjaksi tarkoitettu hänen lempipelinsä väreissä. Synttärit oli viikko sitten, mutta jos tänään toimittaisin. Ehkä se on suurempi yllätys nyt.
---
Kirjajutut on aina helppoja, joten suora onnistui.

---

Ehkä rupean pelaamaan enemmänkin bingoa.

Hetken ilo

Lumisateeseen haräsin. Nyt se on ohi, mutta vielä valkoinen maa.

Huhtikuu

Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä,
kietomalla lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin...

---

 ---

Eihän meitä talvikaan suojannut lumella ja unohduksella, mutta kevät se silti tunkee päälle. Nyt sataa ja tuulee kylmästi eli oiva kevätsää. Minä olen tuhlannut päiviä ja aikoja, neuleita nyhertänyt, siivousta yritellyt, Koirapoikaa hätäisesti ulkoiluttanut, särkylääkkeitä popsinut.

---

Tänään ajattelin seikkailla ihan bussilla kauppaan. Vessapaperi uhkaa loppua. Samalla sitten shoppailen muutakin, lääkkeitä, ruokaa ja suklaamunia. Virpojat kysyivät, voivatko tulla etävirpomaan. Tottakai. Virpojia on aina kiva nähdä.

---

Tilasin Aku Ankan. Lasteni mielestä outoa. Poika kyseli, olenko niin yksinäinen, että rupesin lehdenmyyjän kanssa juttusille ja tilasin, jotta saisin puhua enemmän. Tytärkin kysyi, soitettiinko minulle. No ei soitettu (- tai siis on soitettu, mutta ilmoitan heti, etten tilaa mitään ja lopetan puhelun. Akua ei ole koskaan tarjottu, ei mummoille.) Ihan vain netistä tilasin, kun ajattelin, että olisi kiva saada kerran viikossa postia. Aku Ankan kieli on niin kiehtovan sanarikasta.

---

Tuolla alkaisi kal maanantaina. En ole kalistellut aikoihin ja olisihan se hyvä noita langanjämiä johonkin käyttää. Alkaa sukkavarastot olla tyhjiä. Mistä sitä tuliaisia ottaa, jos tässä vielä joskus päästään kyläilemään. Ja on yhdet tilaussukatkin tekemättä - tai useammatkin, mutta yhdet, joita ei ole kovin tarkasti määritelty.

Sohvalta kyseltiin, onko nalle ikkunalla. Nalleja ei ole, mutta kaikenlaista mammuttia, lunnia ja muuta. Mutta ei ne näy tuonne ulos, mukana kuitenkin. Nalleja meillä ei ole, joten tuijotin ällistyneenä pakastimen päällä hattu päässä kyhjöttävää nallea. Ei se ollut nalle, kun lähempää katsoin. Langat vain olivat pitäneet kivaa keskenään.

--- 

Koirapojan lenkki taas edessä.

Vielä vilkaisu maaliskuun taivaisiin.

Elämää rajan sisäpuolella

Minun olonihan ei paljon heilahda näistä kaikista karanteeneista, mutta joillekin varmaan isoja juttuja. Olen minäkin huomannut, että outoja mielitekoja puskee pintaan, kun en kauppoihin vähällä mene. Mutta kotoa löytyy edelleen paljon ja kaikkea. Kävin kyllä lähikaupassa vähän täydentämässä.

Koiralenkeillä on lintujen lisäksi paljon kaikenlaista muutakin liikkujaa. Monet eivät kävelyteillä piittaa mistään turvaväleistä vaan kulkevat koko tien leveydellä. Ehkä kannattais välittää. Mistäs he voivat tietää, ettei vastaantuleva mummo, joka yrittää väistää pientareelle, olisikin viruksen kantaja. En sinänsä ole omasta puolestani huolestunut, mutta nuoremmilla voi olla perhettä kotona vaaravyöhykkeessä. Minä olen kyllä ollut aika säntillinen näissä varotoimenpiteissä.

Kohtuullisesti tulee kävelyä. Jalka jaksaa temppuilla, mutta särkylääkkeitä vielä riittää. Eilen tuli niin paljon kilometrejä, etten tänä aamuna meinannut päästä liikkeelle. Tosin olen ollut ilman troppeja pari päivää.

Eilen oli Koirapojan synttärit. Normaalisti saa kakun ja lahjoja. Nyt sai matolääkkeen. Kasvattaja lähetti jotain herkkuja, mutta minä en kaupassa käydessäni muistanu, enkä viitsi mennä nyt. Ei koira ymmärrä synttäreiden päälle. Pienen herkkulautasen tein. Eiköhän se riitä. Ja vähän normaalia enemmän ulkoilua.

Kasvimaalla oli kovin harmaata. Joku on laittanut scillat tiheään. Ne olivat ainoa viherrys. Polkujen vierellä jokunen heinä yritti pouskea ilmoille Koirapojan iloksi. Se on kaivannut vihreää syötävää. 

Pitäisi kaivaa kunnon kamera käyttöön ja myös kantaa sitä mukana. Kauniille säällä voisi istua kannon nokassa ja odottaa, että joku lintu tulisi kuvattavaksi. Ollaanhan taas kesäajassa. Peipotkin jo laulaa. Jahka tästä ryhdistäydyn.