Säästä lyhyesti

Onnittelut teille helteen rakastajat. Tiedän, ettei mikään ole tarpeeksi, mutta minä katselen ilolla tulevien päivien sääennusteita. Käy voimille kesän ihana lämpö.

Aamuisin anivarhain eli viiden jälkeen käymme lenkillä. Siinä se jalkakin vertyy, kun on pakko lähteä liikkeelle, jotta Koirapoikakaan ei läkähdy. Sen jälkeen istuskellaan parvekkeella. Minä kiroilen. Koirapoika kuuntelee. Ilma on ihan mukavan raikas. Tervapääskyt peittävät taivaan. Ja mummoa kolottaa.

Päivällä isompi puhallin on suunnattu sopivasti Koirapojan asuntoon.

Joskus lämpötila laskee niin, että ehtii rentoutua. Silloin mummo huokaisee helpotuksesta eli hyvin on selvitty.

Nyt, kun on aikaa eli mitään ei voi pysty kykene tekemään, säilöin talveksi kolme laatikkoa mansikoita. Tytär kävi ostamassa, koska he niitä miehensä kanssa enimmäkseen syövät. Oli todella onnistunut ostos. Ei yhtään pilaantunutta ja maku herkullinen. Hintahan ei ollut kaikkein alhaisin, mutta lopputulos loistava.

Huomenna on tyttären synttärit. Ehdin vielä täydentää pakettia.

---

Ja nyt on aika mennä makaamaan tuulettimen viereen.

Kesäpäivänseisaus

Tänään aurinko pysähtyy ja kääntyy sitten kohti pimeitä aikoja. Toistaiseksi jaksaa porottaa. Yritän ulkoiluttaa Koirapoikaa anivarhain ja iltamyöhään.

Meidän vanhusten iloksi on parina päivänä tuullut vilvoittavasti. Aamukahvit parvekkeella onnistuvat ilman tuultakin. mutta joku Pekka Pouta on uhkaillut trooppisilla öillä. Hyvähän se on helteen rakastajille suodaan heidän kesänsä. Me ytitetään kitkutella hengissä.

Talon ahkerat pihan kaunistajat ovat päätyneet pinkkiin tänä vuonna. Ihan kivaa vaihtelua. Yleensä on ollut kirkkaan punaista.

Kun en jaksa omalle kasvimaalle mennä, on kiva katsella muiden kukkia. Kerrostaloihmiset, jotka jaksavat hoitaa yhteistä pihaa, ovat elämän suola ja sokeri ja muut mausteet.

Laiskasti olen mitään puuhastellut, mutta jokunen sukkapari kuitenkin kaiken kattoon syljeskelyn ohessa. Oudon voimattomaksi vie pitkällinen sairastelu. Toisaalta, oppii ottamaan rennosti.

Paluu tulevaisuuteen

Olen sairastellut. Ei toistaiseksi tietoa, mitä olen sairastellut. Jalkaa tietenkin, mutta kaikkea muutakin. Aika rajua ja väsyttävää. Asiaa tutkitaan. Koronaa ei kuitenkaan.

Viikon päivät vietin lähinnä sängyssä kattoon syljeskellen. Sitten ryhdistäydyin ja siirryin parvekkeelle istumaan. Koirapoika oli hoidossa, mutta nyt jo kotona. Konttaan pikalenkit sen kanssa. Näillä helteillä vanhuksille riittääkin pikalenkit. Viime yön ukkosti ja meillä panikoitiin. Oli ihan reipas räiske. Mutta ei ilma siitä kirkastunut. Tukahduttavan kuumaa ja märkää. Mutta täällä kitkutellaan hengissä.

Kuvatulvaa

Pohjanmaa tulvii. Meillä on kuivaa.

Kasvimaata käytiin kastelemassa yhtenä iltana. Letku tulee ihan viereen, mutta tynnyristä on helpompi ottaa vettä. Lisäksi letku tulee lähteestä, joten vesi on kylmää. Kasvit tykkää enemmän tynnyrissä lämmenneestä vedestä.

Punaiset viinimarjat jaksaa aina vain kukoistaa. Niistä minä tykkään. Josko ostaisin vielä yhden pensaan? Vai pitäiskö kokeilla valko- ja viherherukoita? Mustat ei oikein menesty. Niitä yritelmiä minulla on, mutta tuholaiset iskee.

Vadelmatkin pärjäilee, mutta muuten on vielä kovin niukasti mitään viljelyä.

Rikkaruohot siellä lähinnä vihertää.

Nyt lähdetään kävelemään kasvimaalta kotia kohti.

Tuomet hajustaa alkumatkan.

Käännytään polulle.

Päästään ylemmäs ja voidaan vilkaista vasemalle kohti yliopiston peltoja.

Kännyn automaatilla kuvaaminen antaa välillä outoja värielämyksiä.

Silmin katsoen se on aika paljon vihreämpää.

Matkan varrella on ylämäkiä meni mitä reittiä vain. Kun mäellä asuu, kiipeilyä ei voi välttää.

Kiipeillessä tulee nälkä. Jämäruoka maistuu. Muutama raastettu porkkana, juustoa, sipulia, munia, kermanjämät, vanhentuneen hapanimeläkastikkeen loput. Hyvää tuli.

ps.
Unohtui: Korona toteuttaa yhden unelmani. Pääsen Sodankylän elokuvajuhlille tänä vuonna.

pps.
Olen lueskellut muiden postauksia ja tuli hirveä tarve kaivella tämän kevään positiivisia puolia, joita on paljon. Minä vain tahdon vaipua vlittamaan. Josko seuraavaan postaukseen positiivisesti. 

Sosiaalista elämää

Eilinen kotipäivä muuntui luontoretkeilyksi ja puhelinkeskusteluiksi. Mukava oli kuulla ystävien nykyelämästä pitkästä aikaa. Tämä vapaaehtoinen karanteeni tuntuu levittävän saamattomuutta joka puolelle. Ei tule edes soiteltua, tapaamisista puhumattakaan. Nyt on päivitetty useampi suhde. Tänäkin aamuna pari pitkää puhelua on takana. Ihmiset aktivoituvat samaan aikaan. Saa nähdä, milloin seuraava aalto tulee.

Eilen tuli vielä ehdotus Lammassaaren reissusta. Oli mukava kävellä välillä muuallakin kuin näissä lähimetsissä. Monen muunkin mielessä oli käynyt sama idea. Etenkin poistullessa oli ruuhkaa pitkospuilla. Nämä muut eivät piitanneet mistään. Keskittyivät ruohostamiseen. Niillä on tärkeä kesätyö. Pitävät rantaniityt avoimina ja estävät lahden umpeenkasvamisen.

Linnut voivat siis jatkaa rauhassa kesäänsä.

 

Saaren poluilla ei ollut liikennettä.

Joku yksinäinen entti siellä nojaili kallioon, mutta ihmisiä näkyi vain kaukaa.

Sääkin pysytteli suotuisana, vaikka välillä uhkaili sateella. Ruokokerttuset jaksoivat lörpötellä ja olipa satakielikin äänessä.

Mukavaa, kun on ihmisiä, jotka pyytävät kauniisiin maisemiin.

Tänään ehkä illansuussa kasvimaalle, ellei nyt sitten ole se tänäänkotonapäivä.

Tänään kotona

Eilen iltapuhteella käytiin Koirapojan kanssa kasvimaalla. Käänsin ja kuokin kolotuksista välittämättä. Enhän minä kovin paljoa saanut aikaan, mutta jotain kuitenkin. Ja saatetaan tänäänkin illansuussa käydä, jos siltä tuntuu. Mutta noin yleisesti ottaen lupasin itselleni, että saan olla tänään kotona koko ajan ihan hyvällä omalla tunnolla - siis pikaiset lenkit Koirapojan takia tietenkin. Mutta kauniista ilmasta ei ole pakko mennä nauttimaan ulos vaan saa pysytellä sisällä.

Raparperikiisseliä jäi toiseksi - ja kolmanneksikin - kerraksi. En ole mikään raparperin ylin ystävä, mutta täytyyhän sitä vähän hyödyntää, kun kerran viljeleekin. Ja nämä ekat on pehmeänmakuisia. Hyvä aamupala rahkan kanssa.

  ---

Minun aamuni venyvät - tai ainakin aamupalat. Kohta pitää kokata päiväruokaakin. 

---

Tein tässä jo tämän kuukauden budjettilaskelman, vaikka vielä on päiviä. En kuitenkaan usko kauppaan meneväni ennen kuin kesäkuussa. Rahataloudelleni korona on tehnyt hyvää. Menot pienenee kummasti, kun ei käy kaupassa. Yksi paha synti on kyllä tullut tilalle: veikkauksen netti arvat. Niihin on mennyt euroja. Taidan lopettaa ne ihan nyt just.

Keltainen toukokuu

Elämä on mielenkiintoista. Nyt on ranne ja olkapää kipeä jalan lisäksi. Outoja asioita tapahtuu. Seuraan mielenkiinnolla, mihin tämä johtaa. Koska asioiden seuraaminen ei ole kovin vaativaa, menen kaivamaan multaa joksikin aikaa eli uhmaan kohtaloa ja kolotuksia. Siitä tulee seikkailijaolo.

Nythän suvivirttä uudistetaan ajanmukaiseksi. Törmäsin tällaiseen, mikä ei tietenkään liity mihinkään tai kehenkään, mutta ansaitsee huomion:

Jo joutui biitsiaika, oon satakiloinen.

Kauheesti joka paikka on selluliittinen.

Taas säärikarvat kasvaa nyt lämpöön auringon

ja sinne kertyy rasvaa, miss' ennestäänkin on.

Nyt kuurit vihannoivat ja laihuus houkuttaa

ja ruikutukset soivat, kun läski masentaa.

Se meille muistuttaapi hyvyyttä jäätelön

ja sohvaan lannistaapi tän läskipyllerön.

Josko puuhastelen jotain ennen palstailua.

Kesä?

Ulkona on rasittavan aurinkoista ja lämmintä. 20 astetta sanoo känny ja jatkaa: Tuntuu kuin 20 astetta. Ei lämmin luita riko, sanoo vanha kansa, mutta ei se tunnu parantavankaan. Aurinko sen sijaan rikkoo ihon. Tosin sama känny kertoo, että UV-indeksi on vain kohtalainen. 

---

Mitä sitä silloin syötiin, kun ei ollut kännyä? Nyt syödään rahkaa terästettynä mansikoilla ja harkitaan päivälenkille lähtöä. Jos menis metsän varjoon istumaan kannolle. Koirapoika vois kerätä punkkeja.  

(tiedoksi: Koirapojalla on punkkilääkitys. Minä en eilen käynyt hakemassa rokotetta. Jalka!)

---

Kylvöni eivät ole hirveän onnistuneita olleet tänä vuonna. Toistaiseksi itänyt yksi keltainen ja yksi vihreä kesäkurpitsa ja yksi jättikurpitsa vähän pilkistelee. Mutta enpä ole paljon palstaillutkaan. Jalka! Josko iltahämärissä tänään yrittäisin.

Viime kesänähän sain naapurilta pelakuun. Selvisi talven yli ja kukkii taas. Kaipais ehkä huoltoa.

Orkidea jaksaa ilman huoltoakin.

---

Kait se on pakko viedä Koirapoika taas lenkille.
---
Palaan taas joskus näihin positiivisiin päivityksiini.

Perjantai-illan huumaa

Ilta-auringonpaisteessa palattiin kotiin.

Kasvimaalla on iltaisin jo vähän varjoisaa. Minulle aurinko ei sovi, joten päivisin ei puutarhanhoito oikein onnistu. Palstalle nimittäin paistaa koko päivän. Kasveillehan se on sopii, mutta meille ei. Ja jos taivas on pilvessä, silloin yleensä sataa. Sekin on kasveista kivaa, mutta meistä ei. Kuten huomaat, Koirapoikakin arvostaa varjoa. Et huomaa?

Onhan se siinä.

Oltiin siis vähän puuhastelemassa illalla. Perunoita maahan. Joo, myöhässä ollaan, mutta hällä väliä. Porkkanaa laitoin myös vaikka nyt mummotettavat saavat omalta pihaltaakin porkkanoita. Miniä istutti, kun sai kuulla, että lapsista on riemukasta kiskoa porkkanoita ylös. Mutta laitoin minäkin. Ja retiisejä. Minähän sain teiltä viime kesänä siemenpusseja, joita jäi käyttämättä. Yritän niitä tänä vuonna saada kylvetyksi. Hunajakukkaa ostin ihan itse. Se on minun pelasta pörriäinen tekoni. Osa palstanaapureista on päättänyt jättää muutaman voikukan kitkemättä pörriäisten takia. Minä luotan hunajakukkaan. Pörriäisiä kyllä parveilee viinimarjoissa. Kiitos heille. Ja sisilisko elelee palstallani. Yritän olle häiritsemättä sitä.

Olen muutenkin yrittänyt käydä kävelyllä, vaikka jalka on tosi kipeä. Pitänee pyytää tutkimuksia.

Raidejokeri edistyy ja puhututtaa.

Tässähän oli ennestään vanha junarata, joten paljon ei maisema ole muuttunut. Tuohon toiseen suuntaan kyllä, kun kallioita räjäyteltiin.

Laitanpa vielä aamukuvan keittiöni ikkunasta todistamaan, että on meillä vielä puita, vaikka siitä yhdestä valitin. Tämä on edelleen kaunista seutua, vaikka koko ajan rakennetaan lisää.

Kesä lähestyy. Auringonlasku katoaa kohta nurkan taakse.

Talvellahan se laskee tuonne tornitalojen vasemmalle puolen.
---
Kohta alkais viimeinen japanin tunti. Jaksaisko?