Kesäkuun ihmeitä

Aurinkoa riittää vielä iltamyöhällekin. Ei siis pelkoa pimeydestä toistaiseksi.

 Jossakin vaiheessa kuviteltiin, että tulisi taas sateita.

Mitä vielä!  Kunhan vain pilveili hetken. Ja nythän meidän iloksemme on luvattu tappohelteitä heinäkuun loppuun. On hyvä vuosi nauttia heille ken helteitä kaihoaa - siis täällä etelässä.

Lenkit on hoideltu kadun varjoisia puolia seuraten - ja aika lyhyesti.

Jokunen sukkanen ja kassitossu tuli tehdyksi lahjukseksi. Mutta eipä neulontakaan hirveästi suju. Pääasia, että on ikäänkuin tekeillä...

Kesäpäivän seisaus

 

Tulin vain kertomaan, että huomenna jo matkataan kohti pmeyttä. Aurinkoa ilmeisesti nolottaa ajatella talven pitkiä öitä, kun tänään piileksii jossain usvaverhon takana. Sateita ei kuulu. Ilma on seisovan kuumaa.

 

Koirapoika otti viilennyspatjan aktiivikäyttöön. Kaikki ikkunat auki ja tuulettimet hurisemassa, niin vanhuskin pärjää - ja koirakin.

 

Lyhyet päivälenkit yritetään osuttaa varjoisille kujille.

Mutta eipä yötkään ole kovin viileitä, kun metsässä ei liikahda lehtikään, on kuin luonto kuollut ois - tosin yhä laulaa linnut, kanit viipottavat karkuun ja rusakon poikaset toikkarehtavat ympäriinsä - joten kuinka kaunis on hetki tää, illan rusko, kun haihtuu pois.

---

Päivän korvamato lämpimämä tarjoiltuna.

---

Se on nyt pitkä ilta odotettavissa. Pitää katsoa, kun Suomi pelaa potkupalloa.

Muutosta ilmassa - ilmastomuutos

Vielä on siedettävät olot sisällä, kun kaikki konstit on käytössä. Koirapoika sai juuri uuden viilennyspatjan, joka ei tässä vielä ole käytössä. Eiköhän se osoittaudu tarpeelliseksi, kun päästään trooppisiin öihin. Viime yönä vielä viileni. Ja aamulla heräsin ajoissa, joten käveltiin ennen kuutta peräti kasvimaalle asti. Kastelin istutuksia ja totesin, että hyvin rikkaruohot ainakin jaksavat. Mutta siinähän ne samalla varjelevat viljeltäviä asioita paahteelta ja eläimiltä. Jätän nyt kaiken oman onnensa nojaan. Kastelemassa käyn, ellei sade hoida asiaa. Onhan ukkosia luvattu.

---

Vesijuoksemassa kävin eilen. Se oli mukavaa. Tiistaina viimeistään taas. Nyt pitää pyörähtää ulkona Koirapojan kanssa ihan vain pikaisesti.

Tiellä, jonka varrella kasvaa

 

villejä lupiineja.

 

 

Olen käynyt kasvimaalla toteamassa, että punaisissa viinimarjoissa on taas paljon raakileita. Toivottavasti satoakin tulee.

 

 

Pitäisi muutakin tehdä kuin vain käydä toteamassa. Heinä valtaa tehokkaasti kaiken. Melkein jo tänään menin kitkemään, mutta taitaa jäädä. Jatkossa muuttuu vielä hankalammaksi, koska lämpenevää on luvattu. Helle, aurinko, itikat, paarmat ja nokkoset ei houkuttele. Pitäiskö alkaa harkita koko palstasta luopumista.

 

 

Eilen kävin pari tuntia kiskomassa heiniä ja muuta kasvillisuutta. Hikihän siinä tuli ja valtavia paukamia verenimijäistä. Eikä paljon näy jälkeä. Kasteltua sentään tuli. Jostain ihme syystä kurpitsatkin voivat huonosti. 

 

 

Minun onneni lienee, että kahdella sivulla on viljelijä, joka hoitaa vielä huonommin palstaansa kuin minä. Helpottaa huonoa omaatuntoani, vaikka vähän ärsyttää, kun hänen pensaansa ja puunsa (puut on kyllä kielletty) tunkevat metrin pari minun puolelle. Mutta ei ole kanttia valittaa julkisesti, kun oma palsta on puoliviidakkoa. Tosin minun viidakko on palstan keskellä. Reuna-alueet pidän kuosissa.

---

Alkaako kuulostaa enemmän velvollisuudelta kuin ilolta koko palsta? 

Kysehän ei ole vain kasvimaasta vaan koko elämästä. Kun ote on tässä koronan myötä kadonnut, on yllättävän vaikea päästä kiinni mihinkään. Väkisin yritän vääntää itseäni jollekin mutkalle. Huomenna mummotettavien kera leffaan ja perjantaina toivottavasti ystävän kanssa vesijuoksemaan. Tänään olisi vaihtoehtoina makkarin siivoaminen (=paikka, johon siirrän ns. siivoamisen tieltä kaiken, mille en heti keksi paikkaa) tai kitkeminen. Voipi jäädä molemmat. Illalla on kirjoittajakurssi eli viisi tuntia netissä puutumista.

---

Sanokaa nyt: 

"Lakkaa valittamasta ja ala elää!"

Repu heräilee horteesta

 

Ehkä vain väliaikaisesti, mutta kuitenkin. On pilviä taivaalla, viileä tuuli ja ehkä vielä sadettakin. Kuumuus, siitepöly ja aurinko eivät ole minun olotilaani. Olen ollut kykenemätön lähes kaikkeen. Kävelty on Koirapojan kanssa aamuisin ja iltaisin ja vähän päivälläkin ulkona pyörähdetty.

Lempipuuni kukintakin hurahti hetkessä ohi.

Kukkia oli kyllä paljon. Ehkä syksyllä maailma on sitten punaisenaan marjoja kettujen kiusaksi.

 

Ketuista saan hyvän aasinsillan (eläimellistä menoa) toiseen koiraeläimeen. Sus' lienee hölkytellyt huudeilla, kun suenmaitoa löytyi.

---

Wikipedia valistaa:

Sudenmaito on lahossa puussa elävä alkueliö, joka elämänsä aktiivivaiheessa on puun sisällä hitaasti liikkuva limasieni. Limakko koostuu yhdestä suuresta solusta, jossa on tuhansia tumia, mutta ei soluvälejä. Se syö bakteereja ja alkueläimiä. 

---

Outo ruokavalio. Minä olen syönyt kaiken muun lisäksi nyt paljon jätskiä. Satuin kävelemään jätskiauton ohi, kun tulin rokotuksesta. (Nyt on siis koronarokorukset kuosissa.) Ostin ison paketin kaikenlaista. Ja kun niitä on nyt pakastimessa, napsin koko ajan. Paino nousee, maha kasvaa.

Olen vaihteeksi kirjoittajakurssilla. Siellä on kiva ope, joka viljelee runsaasti lempisanontaani "juurikin näin". En edes ensimmäisellä kerralla purskahtanut nauruun, vaan hillitsin loistavasti itseni, vaikka mikki ja kamera olivat kiinni. (On siis virtuaalikurssi.)

Kasvimaalla kävin ennen hellejaksoa. Vähän jotain laitoin kasvamaankin. Pitäisi joskus käydä katsomassa, kasvaako. Tiedän, että heinää ja kaikkea muuta eitoivottavaa siellä kasvaa, mutta miten lie nuo viljelykset.

Meillä on ollut sotakin käynnissä pitemmän aikaa, kovapanosammuntoja ja kaikkea. Koirapoika ei herää pamauksiin eli vanhuus on hyvä asia.

Ja jokunen kaunis aurongonlaskukin on osunut eteen. 

---

Nyt yritän sen verran ryhdistäytyä, että kotikaaosta setvin. Naapuri on kysellyt punaviini-iltaa jo pitemmän aikaa. Lupasin, että jos nyt viikonloppuna. Molemmat on nyt rokotettu kahdesti, joten tapaaminen lienee ok. Mutta pitää raivata vähän tilaa.

Kesä puskee päälle

Meillä otetaan rauhallisesti

vaikka aurinko helottaa niin, ettei eteensä näe.

On tässä ollut usvaisiakin aamuja

 ja välillä satanut niin, että sisämeremme ilmestyi näkyviin.

Yksi ilahduttavimpia juttuja oli, kun poikani kutsui minut katsomaan Nightwishin virtuaalikeikkaa hienosta kotiteatteristaan. Keikka tapahtui maailman laidalla olevassa tavernassa.

Jos joku on sattunut lukemaan krapujani ja suhtautunut epäillen maailmanlaidan kuvaukseen, voi nyt lopettaa epäilyn. Minulla on kuvia, jotka osoittavat kertomukseni todeksi.

ja mielen vapaus

 

Minulla näitä korvamatoja riittää etenkin nyt, kun nukun huonosti eli lähinnä valvon yöt. Jäin miettimään vapautta yleensä ja mielen vapautta erityisesti. Vapaus taitaakin olla lähinnä mielentila. Kait vankilassakin voi tuntea itsensä vapaaksi, kun niin usein ja niin moni tuntee itsensä kahlituksi normielämässään. Kyllähän sitä tahtoisi olla vapaa; siis minä ainakin, teistä muistahan en tiedä.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita

Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä 

ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää… 

 

Harvoin näitä valvottuja öitä stressaan nykyisin, kun ei ole pakko aamulla lähteä mihinkään, mutta kuitenkin usein koetan saada unenpäästä kiinni. Pitäisi muuttaa asennetta vieläkin positiivisempaan suuntaan ja ajatella, että on vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä, kun on tuossa parvekkeen alapuolella sopivasti haapametsikkö.

Olenhan minä jotain neuloskellutkin. Päättelyt on takunnu. Nina Laitisen äitienpäiväkalista ja lahjaksi saadusta seiskaveikasta syntyi näin sekavaa jälkeä. Ei paljon tuo monimutkainen pitsikuvio pääse loistamaan langan kirjavuuden vuoksi. Mutta eiköhän nämäkin joskus löydä paikkansa jonkun jaloista.

 

 Tähkäkuviolla olen joskus itselleni tehnyt sukat. Tykkään mallista, joten jotain lahjuksia sitten tein valmiiksi.

Molemmat on maijasta 2½ puikoilla väännetty. Kuvaus ei oikein millään onnistunut, joten näistä turkooseista on kaksi kuvaa. Outoa tuo tummansininen väri.

 

Ja sitten vielä fabelista kerrankin ihan vain itselle. Tein kuten ohjeessa eli yksivärinen pohja, kirjava kuvio. Olisi pitönyt tehdä toisin ja eri väreillä.

 

 Kyllähän siinä norsun hahmottaa, kun tietää, mutta selkeämpää kaipaisin. Voi kuitenkin olla, etten ainakaan ihan heti viitsi yrittää uudestaan. Ja onhan ne sukat kuitenkin.

---

Kirjoitan tätä aamulla aikaisin, joten nyt pitänee herättää Koirapoika kuuntelemaan metsän huminoita. Sattuu yllättäin aamuinen aurinkokin kultaamaan kallioita.

---

Tuo oli eilen aamulla. Nytkin kyllä aurinko kohta kultaa kalliot kunhan tuo sumu hälvenee. Eilen ei satanutkaan, joten kävelin postiin ja päätin ujuttaa paketin tähän samaan postaukseen.

Ennakkotilaamani kirja tuli. On kiehtovia malleja, mutta lankana on useimmissa ohut arwetta, jota minulla ei ole, eikä oikein muitakaan niin ohuita sopivia lankoja. Toistaiseksi siis vain hypistelen kirjaa.

---

Ja taas vaihteeksi aamupissalle.

Ääripäät

 

Varjoa ja valoa elämässäkin kuten asiaan kuuluukin.

Luontokuvakisan tulokset: 

Oikea rivi oli: tuomi, ketunleipä, ruokokerttunen, haarapääsky. Koska jokainen tiesi jotain, hyväksyin kaikki rivit.

Laitoin kaikki arvauksen esittäneet kommentoinnin mukaiseen järjestykseen eli

1. Puikko, koukku ja ompelukone
2. Saukkis
3. Tytti
4. Sinisen sohvan emäntä
5. Hannele Ruusukummusta

 Otin käyttöön satunnaislukugeneraattorin. Se valitsi numeron kolme. Laitatko Tytti osoitetietoja repukoi at gmail. com.

Vaikka kotinurkillakin on mukavia maastoja, kävin vilkaisemassa Longinojaa. Olisi muutenkin suunnitelmissa laajentaa tätä liikkumisreviiriä. Askeleita olen kävelykisaan kerännyt ahkerasti vaikkei palkintosijoille ole mitään jakoa. Mutta uskon, että kävely tekee hyvää.

Koirapoika tutustui vastaleikattuun ruohoon ihan kaunistautumismielessä. Karvojen värjäys luonnonmenetelmällä toimii aina.

Olen minä kasvimaallakin piipahtanut. Siellähän rehottaa. Ehkä joskus jotain tarkoituksellistakin kasvaa. Toistaiseksi ei ole tullut muuta tulosta kuin jäykistynyt selkä, kipeytyneet jalat ja naarmuuntuneet käsivarret. Mutta onhan sekin jotain.

 

 Kotona olen tietenkin ahkeroinut, siivonnut ja elänyt kunnon elämää. Siitä todisteena tällainen sisustuskuva, joka kelpaisi mihin hyvänsä arvonsa tuntevaan, kiiltävälle paperille painettuun lifestylelehteen.

---

Lienee pakko mainita myös, että tilasin kokeeksi yhden ruokaboksin. Kivoja reseptejä oli. Ne säästän, mutta ehkä en ihan vähään aikaan tilaa lisää kahdesta syystä: ensiksikin tulee aika kalliiksi ja toiseksi hukun kohta ruokaan, kun olen sieltä fiksuruuastakin jotain tilannut. Yritän kyllä syödä koko ajan. Mutta vaikka maha on venynyt, ei mahdottomia mahdu.

On ollut kauniita iltoja

 

 sumuisia iltoja

 

pilviä jos jonkinlaisia

ja unettomia öitä

---

Nyt odotellaan rankkasateita. Odotellessa mennään aamupissalle.

Kivaa päivää itsekullekin säädylle ja säädyttömillekin.