HUOM! älkää lukeko, jos haluatte säilyttää positiivisen asenteenne
Manulilla on erikoispaikka sydämessäni. Silloin, kun eka manuli tuli Korkeasaareen, yksi opiskelijani oli siellä kissaeläintenhoitajana. Päästiin lasten kanssa huoltotiloihin katsomaan kissoja, mm. tiikereitä ja tiikerinpentuja lasin läpi. Kun katsoi aikuista tiikeriä silmiin ja välissä oli vain lasi, sitä todella toivoi, että lasi kestää. Pennut oli vähän ujoja.
---
Mutta manulissa oli asennetta. Harvoin näkee niin kiukkuista ja tympääntynyttä kissaa. Se katsoi sennäköisenä, että ei vois vähempää kiinnostaa ja pysykää vain siellä omalla puolellanne. Oikea erakko!
---
Siis totuus, jonka ajattelin kirjoittaa päiväkirjaani - ja tänne myös - on, että olen ihan romu, loppuunkulunut.
---
Aamuisin päässä jyskyttää, silmät rähmii, naama on turvoksissa, nenä tukossa ja kurkku karheana kokoöisestä suu auki kuorsaamisesta, yskittää, tympii ajatus heräämisestä. En todellakaan herää ja ajattele, että onpa ihanaa, kun uusi kaunis päivä aukenee. Tekee vain mieli ryömiä johonkin koloon. Nykyisin on vielä jalkakin alkuun toimintakyvytön, kipeä. Siihen koskee eri kohtiin joka aamu tai vaihtoehtoisesti joka paikkaan. Ja alaselkä, yläselkä, hartiat, kädet, kaikki kolottaa. Päivän mittaan olo helpottaa - tai vain totun kaikkiin kolotuksiin.
---
Jos viitsisin, voisin parantaa tilannetta
jumppaamalla
venyttelemällä
laihduttamalla
jos viitsisin
---
jatkan vapaaehtoista karanteeniani
Hyvin ajankohtainen EI ja osuu sopimaan hyvin moneen henkilöön. Äitiäni harmitti todella, kun ei saa ottaa vieraita vastaan, ei vaikka nämä ovat saunoneet ja pitäneet muutenkin itsensä terveenä. Häntä harmitti myös se, ettei itse päässyt saunaan, kun talonsa kaikki saunavuorot on peruttu. Varmuudeksi hän kertoi, miten lapsena sauna oli se tärkeä asia, talvisodankin aikana! Että ihan oikea laulu! Sinulle kaikkea hyvää, kasvimaatouhuja odotellessa. Kukkamaataan Äitinikin odottaa ja käy katsomassa ettei kasvit vain palelisi havujen alla.
VastaaPoistaKyllä vanhuksetkin osaa olla itsepäisiä.
VastaaPoistaelon kurjuus huolineen ja murheineen, väliaikaista onko se vaan...valitettavasti ei meil, jotka kärsitään nivelrikosta ja muista kesto rempoista. totta laihdutus auttaa osaltaan ainakin hiukan, mut ei se vie aamujäykkyyttä, kolotusta ja särkyä siel sun tääl eri puolilla raihnaista kehoamme. mut me mennään näillä nivelillä Repu, aamusta hitaammin, iltapäivästä jo hieman reippaammin ja vähemmillä kivuilla!
VastaaPoistaOlipa mitä oloa tahansa, jos herään aamulla elossa, niin kiitän, sama illalla.
VastaaPoistaEi se synkkyyteen kokonaan vaipuminen ainakaan paranna. Sulla on ees koira! Ite ulkoilutan vain roskapussi ja kauppakassia. Mutta vielä on fillarinkin ulkoilutus sallittua, kai. :)
Onpas minulla positiivisia lukijoita. Kiitos.
VastaaPoistaMinulla ei kait pitäii olla nivelrikkoa, mutta tiedä häntä. Kunhan kolottaa.
tsot tsot!!Emilie!!! ;))
VastaaPoistamihinkäs kissat oot jättäny:))-kommentti Emilielle kun muka vain roskapussia ulkoiluttaa:))))
Kuule Repu justniinku Emilie sanoi,jokainen herätty aamu,,on siunaus,kädet illalla ristiin kiitän päivästä,joka saattoi olla kaikkia muuta kuin onnen päivä,,
,,,mutta uusipäivä ja uudet kujeet!!
(kivut ja kolotukset,seuraavat kuin hai laivaa;))
Kaikkea iloista Sinun uuteen päivään!
Ja KIITOS KUN OLET SIELLÄ!Repu!!:))
Kiitos Repu! Ja se siitä Pöllön positiivisuudesta.
VastaaPoistaMä olen yrittänyt. Mä OLEN OLLUT positiivinen. Ja olin eilenkin.
Jaksoin kiittääkin, kun hoitaja tarkisti kuulon. "Normaalia iän tuomaa kuulon alenemaa" Jes, vihdoin joku myöntää että mäkin oon vanhenemassa.
Soitin äitille: "soititko ja pyyditkö teille apua?" Noo een..., mutta kaikki muutkin kaupassa oli vanhoja ja mulla oli kertakäyttökäsineet.
Mitä mä voin tehdä täältä käsin - 70 km päästä?? Kun ei niin ei.
Päätettiin lopulta ottaa riski mekin ja päästettiin ystävät kylään kun kauniisti pyysivät - olivat kypsyneet elämään hekin.
Pidettiin turvaväli, otettiin se riski, käytiinhän me kaupassakin. Puolin ja toisin.
Illalla katsoin uutisia ja hajosin. Pieniksi palasiksi. Ei tää elämä voi olla tällaista. Et todellisuudessa voi tavata turvallisesti ketään - äitiä komennat vain puhelimessa eikä se usko. Pelkäät vain, kaikkea ja kaikkien puolesta.
Voi Pöllö... Älä pelkää. Kaikki on nyt rankkaa, mutta uskotaan, että elämä voittaa. Äideille ei voi mitään.
VastaaPoista