"Erään kaupunginosan erään kahvilan eräästä tuolista kerrotaan erikoista legendaa."
Tarpeeksi kun juoksee, väsyy kuka vain, eikä juokseminen ole varsinaisesti menninkäisten lempiliikkumistapa, joten minäkin väsyin. Jatkoi eteenpäin kävellen. Natustelin pipareita ja mietin, olisko kuitenkin parasta palata isäpapan hoiviin.
Olin joutunut kaupunkiin, onneksi en ihan keskustaan. Pienen kujan varrella oli kahvila, joka ilmeisesti oli kellarikerroksessa. Minullehan kellari sopi erinomaisesti, sillä kaipasin hetkeksi pois päivänvalosta. Menin siis kahvilaan. Siellä ei erottanut yötä päivästä muuten kuin kellosta katsomalla. Onneksi minun ei tarvinnutkaan tietää vuorokauden aikaa, sillä kahvilassa oli peräti kolme kelloa ja kaikki näyttivät eri aikaa. Kahvila oli pieni, vain kolme pöytää. Tiskin ääressä oli kolme tuolia. Istuin yhdelle ja pyysin vettä. Piparit olivat aika kuivia.
Kukaan ei puhunut, eikä kiinnittänyt minuun mitään huomiota. lasin vettä kyllä sain. Veden juotuani poistuin ulos. Kaupungin keskustaan en halunnut, joten suunnistin sinne, missä korkeita taloja ei enää näkynyt.
Alkulause on Toshikazu Kawaguchin kirjasta Ennen kuin kahvi jäähtyy.
VastaaPoista(Uusin osa sarjasta ilmestyy ihan pian..)
Ja kuvan luulin ensin olevan Amsterdamista, mutta oikea vastaus taitaakin olla Hannu Mäkelä ja Syksy Venetsiassa. 🤔
Amsterdam minullekin tuli mieleen (olen käynyt), mutta kun Pöllö ehdottaa Venetsiaa ( en ole käynyt), niin se tuntuu oikeammalta. Amsterdam on avarampi.
VastaaPoistaKomppaan Pöllöä myös sitaatin suhteen.
Alkulause on Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy. T: Saukkis
VastaaPoista