"Se oli lyhyt yhden kappaleen juttu aamulehdessä."
Pitkäkin talvi kääntyy kevääksi jossain vaiheessa. Kun aurinko alkoi paistaa, lumet sulaa ja karhutkin heräillä, kasvoi vaellusviettini taas ylipääsemättömäksi eli oli jälleen pitkällisten hyvästien aika. Karhut, etenkin pikkuinen, yrittivät houkutella minua jäämään pysyvästi asumaan heidän luokseen, mutta jalkojani poltteli liikaa. Viimeinen niitti oli pieni menninkäisiä koskeva uutinen sanomalehdessä. Siinä kerrottiin, että Turun tunninjuna tulisi kulkemaan suoraan menninkäisten metsän halki. Menninkäiset olivat tulleet koloistaan auringonvaloon protestoimaan ja osoittamaan mieltään ihmisten toimia vastaan. Pakkohan minun oli lähteä. Lupasin pikkukarhulle poiketa joskus vielä leikkimään yhdessä. Isäkarhu, joka ei hirveästi tykännyt ihmisistä, sanoi, että hän voi tulla mukaan protestiin. Minä estelin, että ehkä vielä ei ole voimatoimien aika, jospa yritetään ensin rauhanomaisesti.
"Rauhanomainen ei kuulu ihmisluontoon" mutisi isäkarhu, mutta lupasi odotella. Uutisia hän kuitenkin aikoi seurata ja lähteä heti, kun tilanne alkaisi näyttää pahalta.
Minulle tuli nyt vielä suurempi kiire, sillä karhut eivät kyllä mitenkään selviäisi hengissä jossain radanrakennusalueilla. Siispä vain pikaiset hyvästit, jätti-iso reppu selkään ja pikavauhtia kohti kotikylää.
En tiedä. En tunne. En tunnista.
VastaaPoistaKysyin googlelta, josko tunnistaisi ensimmäistä sitaattia. Osuin blogiin, jonka kirjoittaja oli listannut kaikkien vuonna 2020 lukemiensa kirjojen alkulauseet. Tämä Tampereelta tuntuva lause oli yksi niistä, mutta ei ollut mainintaa kirjan nimestä. Mietin, että voisi olla ihan kiva juttu tehdä tuollainen listaus.
Samaan blogiin eksyin minäkin, pistin talteen, jos sieltä löytyisi luettavaa Lukupiiriin (uusi on jo tyrkyllä😉)
VastaaPoistaKuva Elisabet Marshall Thomasin kirjasta Peurankuu.
Tuntematon minulle.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle.