lauantai 11. helmikuuta 2017

Paastoa?


Nyt on taas kaunista ulkona. Ja paistoi se aurinkokin eilen vaikka ehdin manailla sen menneen kokonaan mailleen. Tehtiin pitkä ja hidas (niitä lintuja yritin etsiä, piilossa lauloivat) aamulenkki ja ehdin jo päivälenkinkinkin pyörähtää. Olen ilmoittautunut Shindon jomon -kiertotaivutusmenetelmään. Menin norkoomaan oven taakse kaksi tuntia liian aikaisin. Kohta yritän uudelleen.

Kun Susanna ystävällisesti vinkkasi lankapaastosta, ilmoittauduin - ja samalla heti huomioin, että on vielä aikaa täydentää varastoja -. Siitä tuli mieleen, että keväällähän on ihan sellainen peruspaastoaikakin. Sinisellä Sohvalla varmaan tiedetään, milloin se on. Jos vaikka kokeilisin, kirkastaako kieltäytyminen. Ajattelin kyllä kieltäytyä jostain helposta, jos sitten mistään.


Urheilupuiston huoltomiehet painavat pitkää päivää - ainakin nuo lumitykit. Harmi vain, että lämmintä on luvattu jo huomiseksi. Minä taidan tehdä ensi viikolle jonkinlaisen lukujärjestyksen. En nyt oikein saa mistään kiinni. En ole mitenkään ihastunut aikatauluihin (paitsi niiden tekemiseen, suunnittelu on kivaa, toteuttaminen ei) mutta kun ei tunnu muuten onnistuvan. Anonyymikään ei suostu yhteistyöhön.


Susannalle kiitos ihanasta ystävänpäiväkortista. Tämä onkin ainoa ystävänpäivämuistaminen, mitä olen saanut. Itse en ole mitään lähettänyt. Postituskaan ei nyt tunnu toimivan. Pitäisi pikaisesti lähettää Susannalle ne kaksi luvattua palkintoa, kun kohta tulee taas tasaluku. Ja jos en ihan väärin muista, olen Possullekin jotain velkaa.

Ja kohta olen sitten myöhässä siitä shindojutusta.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Leipomispäivä


Aurinkoiset päivät ovat ilmeisesti menneet mailleen. Omituinen usvapilvi peittää taivasta. Ulkona kävelee yksi tuttu koira omistajansa kanssa. Kiva katsoa, kun se on niin innoissaan, häntä heiluu koko ajan ja selvästi hymyilee, siis koira. Omistaja kävelee velvolisuudentuntoisesti perässä. Me tehtiin pikalenkki, mutta taidan viedä Koirapojan kohta vähän pitemmäksi aikaa ulkoilemaan. Pitää käydä kaupassa, kun en muistanut tilata kaikkea tarvittavaa miniältä. Joku lintukin olisi kiva bongata, mutta ne ovat nyt ryömineet johonkin piiloon. Ei tässä hirveästi olisi aikaa ulkoiluun, kun se kakku pitää väsästä ennen iltaa. Nyt pitää paistaa pohjat pellillä. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Ajattelin paistaa kolme pellillistä eli joka kerroksen erikseen. Voin sitten reunoja leikellä pois ja syödä itse. Huom! Anonyymi!

Susanna halusi tietää leffasta, joten kerronkin molemmista. Tiistaina kävin katsomassa "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat", joka on Potterleffa aikuisille/aikuisista. Oli ihan viihdyttävä, mutta olisi voinut keskittyä enemmän niihin otuksiin ja vähemmän ihmisiin, koska nimen perusteella odotin nimenomaan otuksia. Taikominenkin vaikutti vähän epärealistiselta (voiko taikominen vaikuttaa realistiselta?). Tykkäsin ehkä enemmän Pottereista, mutta annoin silti neljä tähteä, koska hyvin tarina tempaisi mukaansa, enkä ehtinyt ihmetellä ajankulua.

Eilen kävin katsomassa "Kaikki, mitä rakastimme", joka kertoo ranskalaisesta yliherkästä tytöstä, jonka vanhemmat naittavat väkisin. Tyttö etsii oikeaa rakkautta, jota järjestetty avioliitto ei tarjoa ja löyytääkin, vai löytääkö. Tämä oli aika ristiriitainen elokuva. Annoin kolme tähteä vaikka olisi lopun perusteella ansainnut viisi. Ennen loppua ehdin kuitenkin ajatella, että en jaksa kaikkea sitä itsestäänselvyyttä, millä tarina etenee. loppu ei pystynyt korvaamaan sitä keskiosaa. Mutta käykää katsomassa. On ajatuksia herättävä ja kertoo oikeasta rakkaudesta, joka haluaa tehdä rakkaudenkohteensa onnelliseksi vaikka joutuisi itse kärsimään. Hyviä, todella hyviä ihmisiä, on harvoin elokuvissakaan.


Ystävänpäiväsukat ovat päättelyä vaille valmiit. Tein pikakavennuksen, kun terästä tuli aika pitkä. Varsi sopisi minulle hyvin, mutta pitkät villasukat eivät ole minun juttu, joten joku saa nämä joskus. Joustin on aika lörpöttävä vaikka tein sen pienemmillä puikoilla. Tuollainen pitsijoustin ei ole paras mahdollinen, mutta pitsin reikiin voisi kehittää nauhat pitämään sukkia ylhäällä. Kyllä tuo minulla hyvin pysyy. Sen verran napakka on varsi. Tämä oli mukava projekti. Nina aloittaa pääsiäisenä uuden sukkaohjeen. Sitä odotellessa teen muuta. aloitin eilen katsoa vanhaa "Rimakauhua ja rakkautta" kun sunnuntaina alkaa uudet jaksot. Katsoessa voin perussukkia tehdä varastoon.

Meinasin unohtaa kertoa, että tilasin Singerin HobbyHallin avajaistarjouksesta. Huvittavaa, että se on periaatteessa sama, mikä niillä on myynnissä normaalistikin, mutta silti sen numero on eri. mutta uusi kone parin viikon päästä ja kahden vuoden takuu, eikä hintaa kuin vajaa satanen. Eiköhän tässä pärjäillä jonkin aikaa.

torstai 9. helmikuuta 2017

Pakkasaamun ajatuksia


Oli ihan mukavasti pakkasta, kun heräsin, joten suosiolla jätin aamulenkin myöhempään, etenkin, kun piti herätä kellon soittoon. Tapaan tänään entisen työkaverin. Mennään ensin leffaan, joten pitää olla anivarhain eli kymmenen maissa leffateatterissa. Koirapoika nukkuu vielä tyytyväisenä ja minä lapioin puuroa naamaani. Ei oikein tahdo upota näin aikaisin, mutta sitkeästi yrittämällä onnistuu. 

Syömiset ei taas oikein suju. Tarvitsisin oman anonyymin, joka nalkuttaisi minulle. Onko vapaaehtoisia? Tuli taas illalla mässätyksi kaikkea roskaa, joten vaaka näytti aamulla aika paljon. Muutenhan tuo olisi ihan sama, mutta kun keskikehossa tuntuu outoja pistoksia, voisi melkein sanoa kipuja. Siitä en tykkää.

Mutta nyt matkaan.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Aurinkoa ja uusi haaste


Koirapoika pelastaa päiväni viemällä minut ulos aamuisin. Tänäänkin lähdin ajatuksella, että vähän vain pyörähdetään, mutta vauhtiin päästyä käveltiin vähän pitemmälle. Ei nyt mitään kunnon lenkkiä, mutta sen verran, että mieli kirkastui. Ilman koiraa en varmasti viitsisi liikkua mihinkään ennen aamukahvia ja tuskin kahvin jälkeenkään vaikka vallan mainiosti tiedän, että metsäkävely saa elämän näyttämään mukavalta.

10viikkoa ei ole vielä aiheuttanut kovinkummoisia muutoksia elämääni, mutta josko tänään. Luin illalla jostain, että lankutus tekee ihmeitä ihmiselle. Siellä kehotettiin kokeilemaan päivittäin minuutin lankutusta viikon ajan ja kuulostelemaan, miltä tuntuu. Ajattelin kokeilla. Minuutti ei vie paljon aikaa, mutta en ole ollenkaan varma, kykenenkö sen lankuttamaan. Kokeilen.

Ja nyt menen jatkamaan niitä ystävänpäiväsukkia, jotka ei edisty yhtään. Kun kerran jäin jälkeen, en tunnu millään saavan kiinni. Ostin eilen taas seiskaveikkaa neljä kerää, kun kerran oli tarjouksessa. Kohta niitä alkaa olla joka väriä. Minähän teen aina kahta sukkaa kerralla, joten tarvitsen myös kaikkea kaksi kerää.

Menkää tänään metsälenkille! Jos ei ole metsää, menkää vaikka puistokävelylle.

Uusi haaste kaikille:
Tulkaa mukaan BirdLifen 100lintua kampnajaan. Minä aloitan tänään, kun satuin kuulemaan asiasta.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Helmikuu kuten sen kuuluu olla


Aurinko paistaa, hanki helottaa, talvi on tullut kaupunkiin.


Lumitykit jauhavat yötä päivää. Kohta kaikkialla on hiihtäjien iloksi ja koiranulkoiluttajien kiusaksi latuja. Yritän suhtautua lempeällä ymmärryksellä hiihtäjiin ja suurin osa heistä yrittää suhtautua kävelijöihin ja koiriin, mutta kyllä se laturaivo välillä pääsee purkautumaan sellaisilla hiihtäjillä, jotka kiitävät kohti kilometritavoitteita verenmaku suussa. Suurin osa hiihtäjistäkin tuntuu kyllä nauttivan talvesta. Minä tykkään vaikka tänään oli sen verran pakkasta, että tehtiin vain perusaamulenkki eli reippaat puolitoistakilometriä. Eilen sentään käveltiin viisi kilometriä aamulla ja päivälläkin kolme. Muuta liikuntaa ei kyllä tullutkaan, mutta paljon rästijuttuja hoidin. Tänäänkin taitaa jäädä vähille liikunta, kun ajattelin mennä leffaan ja kauppaan. Syönyt olen, mitä pakkasesta on löytynyt. Pitää ottaa marjoja sulamaan iltapalaa varten, ettei jää tuo hevipuoli (kait marjat voi heviksi laskea) ihan minimiin. 10viikkoa on kuitenkin lähtenyt käyntiin, kitkutellen, mutta edes ajatuksissa.


Kohta 37: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
Onneksi Pakkanen on tuottelias, koska harvat lukemani kirjailijat ovat yltäneet moisiin lukuihin. Jostain syystä minulla on noita Pakkasia rivi hyllyssäni vaikkei hän mikään suursuosikkini olekaan. Mutta mukavia, helpostiluettavia väliaikakirjoja nämä ovat. Tässä olikin ihan yllättävän mukava juoni. Ja nämähän tapahtuvat Helsingissä ja tässä ajassa eli tuttuutta löytyy. Mutta olisiko kirjan parasta antia sittenkin olleet Anna Laineen reseptit. Ajattelin kokeilla sekä kala- että makkarasoppaa ja ihan ohjeen mukaan vielä. Kerron sitten, olivatko niin hyviä, miltä kuulostivat.
Ystävänpäiväsukissa olen auttamatta jäljessä, joten jos yrittäisin niitä edistää. Ja Tokmannilla on nyt seiskaveikkaa tarjouksessa juuri kun olin sitä viime viikolla ostanut. Mietin, ostaisinko lisää. Milloinkahan se lankapaasto alkoikaan, jos vaikka yrittäisin siihen osallistua. Viime vuonnahan se meni plörinäksi, kun tuli lankatarve. Nyt kyllä luulisi lankoja olevan tarpeeksi.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Onnen ja ilon jälkeen


Apassionata oli hieno ja meni viikonloppu muutenkin hyvin. Oli hienoa katsoa, mihin kaikkeen hevoset kykenevät, kun niitä koulutetaan taidolla. Ja oli hienoa katsoa, miten lempeästi kouluttajat kohtelevat hevosiaan. Etenkin osasta hevosia näki, että ne nauttivat, eivät ole stressaantuneita ja luottavat laumaansa ja sen johtajaan eli ihmiseen. Nyt on blääh-olo. Arkeen paluu suurten kokemusten jälkeen ei ole vahva puoleni. Onneksi huomenna on maanantai, turvallinen arki ja perinteinen uuden elämän alku. Arki, rutiinit ja hevoset ovat turvallisia.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Meinasi tulla kiire


Ja saattaa vielä tullakin vaikka sain kaksi tuntia lisäaikaa. Olen ilmiömäinen viivyttelijä. Mutta en minä silti myöhästy. Tulee vain kiire. Oli minulla kello soimassa, mutta kun heräilin pitkin aamuyötä, en sitten kuullut sitä. Olisinhan minä ihan hyvin ehtinyt syödä, pakata ja lähteä, mutta pitää tietenkin imuroida, pyyhkiä pölyt ja kasata tavarat sopiviin paikkoihin, kun kerran lähden yöksi pois kotoa eli ikäänkuin matkalle. Jotta huomenna on kiva tulla kotiin.

Eilen naapuri pyysi juomaan tulevan nimipäivänsä kunniaksi rommia. Minä en tykkää väkevistä, eikä naapuri lempijuomastani punaviinistä. Minä en myöskään yleensä seurustele naapureiden kanssa kovin läheisesti, mutta nyt olen jotenkin ajautunut tämän uuden seinänaapurin kanssa kyläilykierteeseen. Joten menin ja oli ihan mukavaa. Mutta nukuin sitten huonosti, päätä särki ja oli ällö olo vaikka join vain kaksi totia. Vahvat viinakset ei vain sovi mulle. Nyt sitten tuli myös pilatuksi huikaton helmikuu, mutta ainahan voin aloittaa noin kymmenen viikkoa ilman viinaa.

Ulkona on tuhruinen sää, märkää ja harmaata. Tuossa kuvan alareunassa on lumenkaatopaikka. Kuten huomaatte, ei ole ollut paljon käyttöä tänä talvena.

Ja nyt heitän tavarat reppuun ja lähden leikkimään mummoa. Mukavaa viikonloppua itsekullekin.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Äitinä kohta 38 vuotta


38 vuotta sitten kahtakymmentä vaille viisi iltapäivällä syntyi esikoiseni. Äidiksi ryhtyminen pelotti minua, sillä en ole mikään äitityyppi. Onneksi lapseni ymmärsi tämän ja hirveällä ponnistuksella kohotti päätään maatessaan tahmeana ja likaisena rinnallani, kohotti päätään ja napitti minua suoraan silmiin. Katse kertoi "Älä välitä mutsi. Me selvitään tästä." Ja me selvittiin. Lapseni kasvatti minusta ihan kohtalaisen äidin.

Pitäisi melkein tehdä useita postauksia, kun nyt on niin paljon asioita, mutta laitan kaiken tähän. Ihan ensimmäisenä muutos tuohon 10-viikon kuntokuuriin Possun toivomuksesta. Viikot alkavat vasta maanantaina, joten homma kestää pääsiäiseen. Sinänsä ihan hyvä, sillä aloittamiseni on pahasti takkuillut. Liikunta on ajatuksen asteella ja syöminen on riistäytynyt uusille urille. Eilen mm. söin kokonaisen täytesuklaalevyn (ei ollut edes hyvää) ja puoli pakettia hknsinistälenkkiä kylmänä suoraan paketista (oli tosi pahalle). Minähän teen aina kaiken täysillä. Ainoat onnistumiset on, että punkuttelun hylkäsin ja hampaat olen pessyt yhdellä jalalla horjuen. Viikonloppu menee mummoillessa, mutta maanantaina alkaa taas kerran uusi elämä. Eli
10 viikon kuntokuuri ajalla 6.2.-16.4.17


Ystävänpäiväsukat ovat edenneet kantapäävaiheeseen eli nyt on helppo päivä tiedossa. Kauniit sukat tulee, ainakin minun mielestä. Laitan ne toiveikkaasti jemmaan. Josko joskus jollekin joksikin lahjaksi.


Kohta 2: Kirjablogissa kehuttu kirja
Oli ilmestymisvuonnaan eli 2012 kirjablogien kärkipään kirjoja. Enkä yhtään ihmettele. Oli todella koukuttava juoni. Heräsin aamuyöllä ja oli pakko lukea loppuun ennen uudelleen nukahtamista. Minulle käy harvoin näin, koska usein loppu on ennalta arvattavissa. Nyt ei ollut. Kirja kertoo tulevaisuuden maailmasta, kun napajäät ovat sulaneet, meri on peittänyt suuren osan maapalloa ja makeasta vedestä on pula. Merivedestä puhdistettua juomavettä säännöstellään ankarasti, sateita on harvoin, kuivuus tuhoaa viljelykset, eikä peseytymiseen riitä vettä. Vanha teemestari kouluttaa tyttärestään perinteen jatkajaa, mutta teen valmistukseen tarvitaan vettä. Lukekaa tämä! Ja miettikää, mitä jätämme tuleville ihmisille. Minä taidan katsoa, mitä muuta Emmi Itäranta on kirjoittanut.

torstai 2. helmikuuta 2017

Loma-ajatuksia


Rakastuin flamingoihin ihan pienenä, kun pääsin käymään Helsingissä ja Korkeasaaressa. Vaaleanpunaiset linnut, joiden pitkissä koivissa oli mustat pattipolvet, olivat kauneinta, mitä olin koskaan nähnyt. Olin lähes kiukkuinen sille harjoittelijalle, joka unohti flamingot yöksi ulos, jolloin kettu pääsi tappamaan ne kaikki. Tunsinhan minä toki myös sympatiaa sitä reppanaa kohtaan, joka tämän katastrofin sai aikaan, mutta mitä minä nyt sitten käyn ihailemassa. Ei ole mitään niin uskomatonta. Lomilla sentään niitä löytyy edes eläintarhoista. Ja silloin Italiassa Po-joen laaksossahan ne olivat täysi yllätys. Nämä flamingot ovat Fuenteventuran eläinpuistosta. Voin ruveta pikkuhiljaa niitäkin kuvia käymään läpi, kun sain eilen mummotettavan vuosikirjan valmiiksi. Voin sitten joskus jotain täälläkin kertoa. Nyt kerron vain, että kortteja lähettelin. Eivät ole tulleet. Kukahan saa iloa siitä, että kiusaa ihmisiä. Kortit ja postimerkit myynyt ihminen näytti, että tähän laatikkoon näillä merkeillä sitten laitat, niin kortit tulevat. Kysyin vielä erikseen, että tulevatko taatusti Suomeen. Juu, juu, tottakai. Laitoin varmaan 40 korttia. Kaksi on tietääkseni tullut perille. Miksi ne kaksi on sitten tulleet ja muut ei? 

Eilen en ehtinyt/jaksanut/viitsinyt tehdä ystävänpäiväsukkien eilistä pätkää kokonaan joten tänään on kirimisen paikka. En tiedä viitsinkö sitten mitään muuta ihmeellistä yrittääkään. Harkitsin uimahallia, mutta ehkä ei. Kunhan nyt saisin nuo sukat ajantasalle.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

10 viikon kunnonkohotus


1.2. - 11.4.17

Uusi projekti siis polkaistu käyntiin uuden kuukauden alkaessa. Polkaisu tosin vähän ontuu, kun viettänen tämän päivän lähinnä koneen ääressä vääntäen kuvakirjaa. Mutta rauhallinen aloitushan on aina suositeltava.  
Miksikö tätä pitää täällä hehkuttaa? En suinkaan tee sitä teitä kiusatakseni vaan itseni takia. Olen heikko luonne, hyvä aloittamaan, mutta vielä parempi jättämään kesken. Joten annan teille mahdollisuuden vahtia ja piiskata. Samalla voisin haastaa halukkaat mukaan.