Aurinko paistaa, hanki helottaa, talvi on tullut kaupunkiin.
Lumitykit jauhavat yötä päivää. Kohta kaikkialla on hiihtäjien iloksi ja koiranulkoiluttajien kiusaksi latuja. Yritän suhtautua lempeällä ymmärryksellä hiihtäjiin ja suurin osa heistä yrittää suhtautua kävelijöihin ja koiriin, mutta kyllä se laturaivo välillä pääsee purkautumaan sellaisilla hiihtäjillä, jotka kiitävät kohti kilometritavoitteita verenmaku suussa. Suurin osa hiihtäjistäkin tuntuu kyllä nauttivan talvesta. Minä tykkään vaikka tänään oli sen verran pakkasta, että tehtiin vain perusaamulenkki eli reippaat puolitoistakilometriä. Eilen sentään käveltiin viisi kilometriä aamulla ja päivälläkin kolme. Muuta liikuntaa ei kyllä tullutkaan, mutta paljon rästijuttuja hoidin. Tänäänkin taitaa jäädä vähille liikunta, kun ajattelin mennä leffaan ja kauppaan. Syönyt olen, mitä pakkasesta on löytynyt. Pitää ottaa marjoja sulamaan iltapalaa varten, ettei jää tuo hevipuoli (kait marjat voi heviksi laskea) ihan minimiin. 10viikkoa on kuitenkin lähtenyt käyntiin, kitkutellen, mutta edes ajatuksissa.
Kohta 37: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
Onneksi Pakkanen on tuottelias, koska harvat lukemani kirjailijat ovat yltäneet moisiin lukuihin. Jostain syystä minulla on noita Pakkasia rivi hyllyssäni vaikkei hän mikään suursuosikkini olekaan. Mutta mukavia, helpostiluettavia väliaikakirjoja nämä ovat. Tässä olikin ihan yllättävän mukava juoni. Ja nämähän tapahtuvat Helsingissä ja tässä ajassa eli tuttuutta löytyy. Mutta olisiko kirjan parasta antia sittenkin olleet Anna Laineen reseptit. Ajattelin kokeilla sekä kala- että makkarasoppaa ja ihan ohjeen mukaan vielä. Kerron sitten, olivatko niin hyviä, miltä kuulostivat.
Ystävänpäiväsukissa olen auttamatta jäljessä, joten jos yrittäisin niitä edistää. Ja Tokmannilla on nyt seiskaveikkaa tarjouksessa juuri kun olin sitä viime viikolla ostanut. Mietin, ostaisinko lisää. Milloinkahan se lankapaasto alkoikaan, jos vaikka yrittäisin siihen osallistua. Viime vuonnahan se meni plörinäksi, kun tuli lankatarve. Nyt kyllä luulisi lankoja olevan tarpeeksi.
Minä täällä arvon, että lähtisinkö ulos vai en. Auringonpaiste houkuttelisi, mutta lämpömittarin lukema on sellainen, ettei oikein tee mieli.
VastaaPoistaSuosittelen ulosmenoa vaikka lyhyemmäksikin aikaa. Onneksi tuo Koirapoika vie minut kiltisti ulos monta kertaa päivässä. Muuten voisin maatua tähän nojatuoliin.
VastaaPoistaPikkupakkanen ja auringonpaiste on aivan upea yhdistelmä ja ulkoilusää. Viimainen tuuli on paljon pahempi kuin pakkanen.
VastaaPoistaKaunis aurinkoinen päivä oli meilläkin, kova tuuli oli vain harmina. Upeita talvisia kuvia ja korkealla näytät asuvan. Mukavaa tiistaita sinulle:)
VastaaPoistaMäellähän minä asun ja ylimmässä kerroksessa. Täällä on kiva katsella ikkunoista ulos.
VastaaPoista