Kuinkas sitten kävikään

Eilen sitten vihdoin puolen päivän jälkeen lähdin matkaan. Laitoin nastat kulkuvälineisiin, repun selkään ja otin reippaan asenteen mukaan. Hississä mietin, kävelisinkö takaisinkin kuntosalilta, kun eihän se ole kuin vajaa neljä kilometriä. Ajatuksissani astuin ovesta ulos. Kävelin reippaasti pihan puoliväliin, kun huomasin jotain tosi outoa. Sataa vettä. Pysähdyin pohtimaan. En kyllä sateessa kävele. Olen ihan litimärkä hetkessä, kun takki ei pidä yhtään vettä. Täytyy mennä takaisin heittämään nastat pois, kaivaa bussilippu ja lähteä uudestaan. Hississä ehdin taas miettiä asiaa. Menin sisälle, seisoin hetken paikallani ja päätin, että en lähde bussilla mihinkään. Riisuuduin, puin jumppavaatteet päälle, otin kassiin kengät, vesipullon ja hikipyyhkeen, vedin toppahousut ja takin päälle, kengät jalkaan ja lähdin talon kuntosalille. Soutulaite toimi suht hyvin. Monitoimilaitteessa kokeilin erilaisia liikkeitä, mutta en oikein osannut säädellä kaikkea. Penkillä väänsin vatsaliikkeitä ja heiluttelin kolmen kilon käsipainoja. Kokeilin hulavanteita ja suodin taas. Lopuksi venyttelin puolapuilla ja totesin, että hiki tuli ja reipas tunti meni. Oikealla kuntosalilla olisi mukavampia laitteita, suihkut, sauna ja infrapunasauna ja tuolla, johon sain lahjakortin, on myös hierovia tuoleja, ilmaiset kahvit ja tilava oleskeluhuone. Talon kuntosali on ankea kellarihuone, ahdas, vähän laitteita ja kaikki hiukan huonokuntoisia, ei mitään glamouria eikä palveluja. Mutta matkoihin ei mene aikaa eikä rahaa, sinne voi piipahtaa milloin vain, eikä siellä yleensä ole ketään - tosin eipä sinne oikein kahta ihmistä mahdukaan kerralla, kolmea ei missään nimessä. Saattaa olla, että suosin jatkossa tuota talon salia, tosin tämä ilmainen kuukausi pitäisi käyttää hyväksi. Täytyy katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kiehtoisi ajatus siitä lempisalistani, jonne tosin matka kestää.

Mutta entäs sitten tänään. Kyllä rasitti lähteä lenkille, mutta käytiin kiltisti kolmisen kilometriä metsissä ja pelloilla. Mielenkiintoista tuo käveleminen, kun välillä on paljasta maata, välillä peilikirkkaita jäätiköitä. Onneksi nastat on keksitty. Jatkosuunnitelmana oli uimahallille meno, mutta kuten varmaan arvaatte, en viitsi lähteä. Enkä viitsi lähteä millekään kuntosalillekaan. Sen sijaan ajattelin kasata itselleni mukavan kotijumpan. Minulla on tietenkin laatikollinen lehdistä leikattuja ja eri kuntoutusjaksoilta tai fysioterapiakäynneiltä peräisin olevia jumppaohjeita. Käyn niitä tänään läpi ja teen itselleni pari kolme ohjelmaa. Yhden pilates-shindo-vatsa-yhdistelmän kotona tehtäväksi ja yhden käsipaino-kuminauhayhdistelmän tuota talon kuntosalia varten. Lisäksi voisi olla hyvä pitää yksi venyttelypäivä viikossa, joten sellainen voisi olla hyvä. Minullahan on kotona käsipainot, kahvakuula, pieniä pilatespalloja, iso pallo, jumppakeppi, erivahvuisia kuminauhoja, tasapainolauta, hierontarulla ja jumppamattoja, joten ei olisi tarvis hötkyillä olkkaria kauemmas.

Suunnitelmat ja mahdollisuudet ovat aina olemassa, pitkäjänteisyyttä kaivataan. Anonyymi voisi huomautella tasaisin väliajoin, jotta pysyisin ruodussa. Reippaasti olen varaillut noita seniorijumppia, kun ostin kertoja. Mutta peruminenkin on yhtä helppoa kuin varaaminen.

Tänään näyttää tulevan kaunis ilma, joten voisin harkita kävelyä johonkin veden ääreen. 100lintua ei oikein edisty, joten pullasorsan voisin käydä pongaamassa. Jos siis viitsin. Olisiko elämä helpompaa, jos vaihtoehtoja ei olisi niin paljon, jos olisi vain yksi mahdollisuus? Leffaan ainakin menen, La la land.

Reipasta lauantaita kaikille! 

(huom! tiesin, mikä viikonpäivä on)