Taivaallakin oli sydänpilvi!
Olen muutaman kerran matkannut bussilla ja hämmästellyt, kun kuskit odottavat, että ihmiset pääsevät istumaan ennenkuin lähtevät liikkeelle. Ensin ajattelin, että alan näyttää niin vanhalta ja raihnaiselta, että kuskit pelkäävät, minun kellahtavan kumoon lattialle, mutta kun seurasin asiaa, huomasin, että sama juttu jokaisen kohdalla. Ilman mitään rasistisia ajatuksia panin myös merkille, että kyseessä on aina tummaihoisempi ihminen. Voi olla, että teidän tienoilla kuskit ovat aina toimineet näin, mutta vuosikausia noilla samoilla linjoilla liikkuneena voin todeta, että on tämä outoa, ikäänkuin matkustajia ajateltais.
Tänään olin koiralenkillä yhtä aikaa lehdenjakajan kanssa. Kun hän huomasi, että kurkkasin lehtiroskikseen, hän kääntyi takaisin ja huikkasi "Haluaisitko lehden?". Minä ällistyneenä, että joo-o. Hän käveli takaisin, otti kärrynsä uudestaan esiin ja kaivoi sieltä jäljelle jääneen lehden ja ojensi sen minulle. Ilahduin suuresti. Tuli hyvä ja lämmin olo. Mietin, olisko syynä ollut se, että kun ohitimme toisemme, sanoin "Huomenta". (Minulla on tällainen outo tapa tervehtiä postinjakajia, jos näen heitä kotinurkilla ja siivoojia ja talonmiehiä ja kaupankassoja ja kaikkia hississä ja porraskäytävissä ja tietenkin erämaassa vastaantulijoita.) Ja jälleen ilman mitään rasistisia ajatuksia, huomioin, että lehdenjakaja oli tummaihoinen.
On mukava tavata ystävällisiä ihmisiä. Ihmisethän ovat pääsääntöisesti ystävällisiä, mutta aina se ilahduttaa.
Ilahdutti myös, kun joulukalenterivaihdon kintaata ja sukat olivat postissa. Kiitos! Täällä on hemmotteluarvontakin. Käykääpä osallistumassa.
Eilen säät vaihtelivat reippaasti ja minä tein kaikkea. Aurinko paistoi, kun kävelin silmälasikauppaan etsimään laseja. En löytänyt, joten jatkoin bussilla kuntosalille, jossa tapasin ihan sattumalta sen ystävän, jolta lahjakortin sain. Hänen kyydissään pääsin kotiin. Kävin vielä Koirapojan kanssa postista tuon sukkakinnaspaketin ennen kuin lumimyräkkä alkoi. Ilta menikin sitten setviessä laatikoiden sisältöä.
Tänään oli valveilla ennenkuin varikset lähtivät päiväntöihinsä eli syömään. Nyt rupean syömään aamupuuroa ja lukemaan lehteä. Päivällä on tarkoitus mennä johonkin näyttelyyn tapaamaan ystävää. Ja kyllä minä jatkan niiden silmälasien etsimistäkin.
Silmälasiasiat ovat oikeasti haasteellisia, kokemusta on! Makutuomarista on apua ja hyvästä myyjästä, mutta se ihan oma tunne on tärkein. Hymy ja terveydys ovat ilmaisia mutta tuovat paljon iloa, kunpa tapa leviäisi laajalti. Hyvää sydämellistä viikonloppua!
VastaaPoistaSydämelliset ja toisia huomioivat ihmiset ovat oikeita aarteita! Sinulla näyttää olleen hyvä päivä ja tuollaisen päivän ottaa kiitollisin mielin vastaan:)
VastaaPoistaKun parikymmentä vuotta sitten muutimme pääkaupunkiseudulta tänne maalle, niin kyllä se oli aikamoinen kulttuurishokki. Enhän minä ollut ollenkaan tottunut siihen, että bussikuski odottaa, että kaikki ovat isuutuneet, tarvittaessa auttaa kyydittävät ja heidän tavaransa bussiin ja bussista ulos, auttaa lastenvaunujen kanssa, jne. Täällä kaikki tervehtivät kohdattaessa, niin tutut kuin tuntemattomatkin, ja pysähtyvät auttamaan tai ainakin kysymään, että tarvitseeko joku apua, jos siltä näyttää. Ehkäpä tämä "maalaisuus" on leviämässä sinne pääkaupunkiseudullekin nyt. Ei ainakaan olisi pahitteeksi :D
VastaaPoistaMinä kyllä tykkään asua täällä, kun voin liikkua anonyyminä. Tosin näillä kotikulmilla kaikki tuntee kaikki, mutta kuitenkin kotona saa olla turvassa ;) Bussikuskithan ovat ihan kuuluisia törppöilystään.
VastaaPoistaSydänpilvet tietää hyvää. Possu on siellä teilläpäin joskus ärtyny just siitä, että bussikuski lähtee oikein tempaisten liikkeelle, ennen ku ehtii istumaan, niin että melkein lentää nokalleen. Hyvä jos asiaan on tullut muutos.
VastaaPoista