perjantai 3. helmikuuta 2017

Äitinä kohta 38 vuotta


38 vuotta sitten kahtakymmentä vaille viisi iltapäivällä syntyi esikoiseni. Äidiksi ryhtyminen pelotti minua, sillä en ole mikään äitityyppi. Onneksi lapseni ymmärsi tämän ja hirveällä ponnistuksella kohotti päätään maatessaan tahmeana ja likaisena rinnallani, kohotti päätään ja napitti minua suoraan silmiin. Katse kertoi "Älä välitä mutsi. Me selvitään tästä." Ja me selvittiin. Lapseni kasvatti minusta ihan kohtalaisen äidin.

Pitäisi melkein tehdä useita postauksia, kun nyt on niin paljon asioita, mutta laitan kaiken tähän. Ihan ensimmäisenä muutos tuohon 10-viikon kuntokuuriin Possun toivomuksesta. Viikot alkavat vasta maanantaina, joten homma kestää pääsiäiseen. Sinänsä ihan hyvä, sillä aloittamiseni on pahasti takkuillut. Liikunta on ajatuksen asteella ja syöminen on riistäytynyt uusille urille. Eilen mm. söin kokonaisen täytesuklaalevyn (ei ollut edes hyvää) ja puoli pakettia hknsinistälenkkiä kylmänä suoraan paketista (oli tosi pahalle). Minähän teen aina kaiken täysillä. Ainoat onnistumiset on, että punkuttelun hylkäsin ja hampaat olen pessyt yhdellä jalalla horjuen. Viikonloppu menee mummoillessa, mutta maanantaina alkaa taas kerran uusi elämä. Eli
10 viikon kuntokuuri ajalla 6.2.-16.4.17


Ystävänpäiväsukat ovat edenneet kantapäävaiheeseen eli nyt on helppo päivä tiedossa. Kauniit sukat tulee, ainakin minun mielestä. Laitan ne toiveikkaasti jemmaan. Josko joskus jollekin joksikin lahjaksi.


Kohta 2: Kirjablogissa kehuttu kirja
Oli ilmestymisvuonnaan eli 2012 kirjablogien kärkipään kirjoja. Enkä yhtään ihmettele. Oli todella koukuttava juoni. Heräsin aamuyöllä ja oli pakko lukea loppuun ennen uudelleen nukahtamista. Minulle käy harvoin näin, koska usein loppu on ennalta arvattavissa. Nyt ei ollut. Kirja kertoo tulevaisuuden maailmasta, kun napajäät ovat sulaneet, meri on peittänyt suuren osan maapalloa ja makeasta vedestä on pula. Merivedestä puhdistettua juomavettä säännöstellään ankarasti, sateita on harvoin, kuivuus tuhoaa viljelykset, eikä peseytymiseen riitä vettä. Vanha teemestari kouluttaa tyttärestään perinteen jatkajaa, mutta teen valmistukseen tarvitaan vettä. Lukekaa tämä! Ja miettikää, mitä jätämme tuleville ihmisille. Minä taidan katsoa, mitä muuta Emmi Itäranta on kirjoittanut.

6 kommenttia:

  1. Kauniit tulee ystävänpäiväsukistasi.

    VastaaPoista
  2. Hienoja aloitukaisa ja täysillä elämistä, todella! Minäkin horjun sähköhammasharjan kanssa hampaita pestessäni yrittäen pysyä pystyssä, on muuten tosi vaikeaa. Onnea esikoiselle! Ihanaan rooliin olet päässyt, Mummuksi. Kauniit sukat on tulossa. Maanantai on hyvä päivä aloittaa, alotti sitten mitä vaan... ja mehän tietysti aletaan kohottaa kuntoa sen tasapainon lisäksi. Taidan aloittaa myös sukan neulomisen noin vaihteen vuoksi. SNY-kierrosta odotellessa täytyy pienentää lankavarastoa.

    VastaaPoista
  3. Kauniit sukat. Malli on mietinnässä.

    VastaaPoista
  4. Upeat sukat! Ja onnea 38:sta äitiysvuodesta!

    VastaaPoista
  5. Lapsista sen huomaa, miten aika kuluu. Itsehän sitä pysy ikinuorena :D
    Enpä ole tuota(kaan) kirjaa lukenut. Luen todella vähän kotimaisia, pitäisi varmaan hieman tsempata sen suhteen.

    VastaaPoista
  6. Eilen kävin koiralenkillä yhden nuoren ystävän kanssa, joka totesi samaa kuin Saga eli ei kotimainen kirjallisuus maistu. Minulla ei ole mitään maa-ajatuksia. Huonoja löytyy suomalaisista ja muunmaalaisista, mutta on Suomessa paljon, tosi paljon kirjailijoita, joista tykkään. Yritän myös ehtiä aina lukea jonkun ennen tuntemattoman kirjailijan tuotantoa vaikka en ehdi kaikkea, mitä haluaisin. Mutta tämä Teemestarin tarina on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.