Mietin taas vaihteeksi, miksen osaa muuttaa tietoa teoiksi. Minulla on miehekäs kaljamaha, joka häiritsee jokapäiväistä elämääni. Kumartuminen on vaikeaa. Ylämäet hengästyttää. Housunkaulus valuu alas. Kaikki vaatteet kiristää. Joka päivä ja lähes joka hetki, maha on tiellä, muistuttaa olemassaolostaan. Eikä se silti riitä siihen, että muuttaisin elämäntapojani. Joudun syömään verenpainelääkkeitä, verensokeri heiluu sallitun rajoilla, olen erittäin hyvin selvillä, että nimenomaan sisäelinten ympärille kertynyt rasva on hengenvaarallista. Mutta ei se riitä. Teen kaikenlaisia suunnitelmia, yrityksiä ja ryhtiliikkeitä, jotka kuolevat hetkessä omaan mahdottomuuteensa. Tiedän, ettei minun tarvitsisi muuta kuin hiukan muuttaa arkeani, niin ongelma häipyisi - muuttaa arkeani pysyvästi. Olen kyllä ilmeisesti muuttanut arkeani pysyvästi - ikävä vain, väärään suuntaan. Se on kyllä käynyt helposti. Pari vuotta sitten en voinut edes kuvitella painavani 80 kiloa. Nyt se on normaalipaino.
Jotkut ihmiset tekevät muutoksen, kun sairastuvat vakavasti. Ei liene mitään mieltä odottaa sellaista. Etenkin, kun eihän sitä tiedä, miten silloin kävisi. Ei kaikki silloinkaan jaksa ottaa itseään niskasta kiinni. Osa masentuu ja lopettaa kaiken, koska mitä sitä kannattaa yrittää. Onko sitä motivaatiota jossain kaupan? Mikä hyvänsä syy kelpaisi.
Aurinko nousi tänäänkin. Näyttää tulevan kaunis päivä. Iltapäivällä on pyykki ja illalla mummoilua. Ehkä tässä aamupäivällä käyn katsomassa, onko uimahalli vielä paikoillaan.
Possu oli lähettäny palan sydäntään. Kiitos siitä. Jotenkin en ole hahmottanut aiemmin Possua käsityöihmiseksi, askartelijaksi, mutta olen selvästi ollut väärässä. Olisko SNY tehnyt muutoksen vai onko Possu aina ollut sala-askartelija.
Possu Munkki on selvästi taiteellinen ja taitava. Saisimmepa hänet vielä jatkamaan SNY-leikkiä, koska hän osaa langasta tehdä uusia asioita, kuten ommella sydämiä. Motivaatio vaatii joskus työstämistä, kuten hyvän seuran hankkimista, itsensä palkitsemista, itselleen kauniisti puhumista, ja itsensä hellää kohtelua. Onneksi sinulla on Koirapoika! Itseään ei kannata moittia eikä arvostella, sillä ei saa tuloksia, mutta voi kehitellä kivoja projekteja joka päivä uusia. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos ihanasta ylläripaketista! Keväisen värisiä hempeitä lankojakin.
VastaaPoistaHei! minulla on sama ongelma, pitäisi ottaa itsestäni hyvä ote ja viedä itseni ulos, mutta kun ei saa aikaiseksi. Se on minun kohdalla täyttä saamattomuutta.
VastaaPoistaMukavaa iltaa sinulle.
Käsityöihmistä Possusta ei tulis tekemälläkään. Askartelusta Possulla sen sijaan on pitkä kokemus. Possu aloitti sen jo pienenä porsaana, jatkoi päiväkerhossa ja kotonakin. Vessapaperirullatonttuja, paperista leikattuja pipareita, mitä kaikkea sitä pienet porsaat voi askarrellakaan. On Possu aikuisiälläkin vielä tehnyt kortteja tai joskus ystäväpikkuporsaiden kans jotain lastenjuttuja.
VastaaPoistaHah, oikeesti, eihän Possun kortit kaksisia oo. tossakin vaan yksi sydän kiinnitetty paperiin, joka on lisäksi huolimattomasti ja epätasaisesti leikattu. Kellään muulla kuin Possulla ei olis pokkaa lähettää tuollaista "korttia."
P.s. Laskuri näyttää nyt 2212. Aika hieno luku sekin.
VastaaPoistaHyviä neuvoja Sohvalta jälleen kerran.
VastaaPoistaSusanna oli jo varmaan ehtinyt palkintojaan odottaa, mutta kiva, jos tykkäsit.
Possulle menee näköjään seuraava palkinto. Saat sen sitten joskus samalla sen osakaisen perinnön kanssa. Kortti oli hieno. Minähän en askartele, en ole koskaan oikein askarrellut. Lehdistä kyllä leikkelen kuvia ja liimailen niitä sopiviin paikkoihin kuten muistikirjoihin. Possu voisi kyllä jatkaa SNYssä, sillä Possusta on kehkeytynyt oiva käsityöläinen.
Kiva, kun kävit Talvinainen. Ihmettelin, mistä olet tänne löytänyt, mutta tule vain toistekin.
Kiitos tulen. Jonkin blogin kautta löysin tänne.
VastaaPoista