Ruuhkaa elämän sivupoluilla

Pääsiäisenä elämä kyllä repeää, kun sekä 10viikkoa että paasto loppuvat. Onneksi tuo lankapaasto kestää ja kestää. Lankapaasto on myös helppo, selkeä, yksinkertainen. Ei vain osteta uutta lankaa. Siinä kaikki. Tänään käyn läpi lankavarastojani ja ensi viikolla täydennän niitä. Pakko täydentää, koska esim. sukkien neulonta vaatii kaksi - tai jos on kyseessä kirjoneule  useita - samanlaista kerää, jotta molempia sukkia voi neuloa yhtäaikaa. (Älkää edes kuvitelko, että rupeaisin jakamaan keriä, kuten muut tekee. En jaa!) Uskoisin kykeneväni valmistautumaan niin hyvin, että pärjään kolme kuukautta ilman täydennyksiä. Onhan minulla yli 20 kiloa lankoja jo nyt. 

10viikkoa on teoriassa myös toteutettavissa, mutta käytännössä ei tunnu onnistuvan millään. Tämän viikon olen elänyt kuin pellossa, vain ajatuksen tasolla olen kuvitellut ryhdistäytymistä. Josko se tästä siirtyisi ensi viikolla käytäntöön. Maanantaina menen aktivoimaan kuukauden kuntosalikortin. Sain sellaisen lahjaksi, joten onhan se käytettävä. Kovasti myös suunnittelen muutakin ohjelmaa ensi viikolle, mutta vielä en uskalla julki tuoda. Kuvittelen, että silloin olisi pakko toteuttaa suunnitelmat. Outo kuvitelma. Ihan kevyestihän minä ennenkin olen jättänyt lupaukseni omaan arvoonsa.

Tuo paasto onkin sitten vaikea. Siinähän kieltäydytään asioista. Minä en tykkää kieltäytymisestä vaan menisin mieluummin positiivisen kautta. Mutta paasto ei ole positiivinen. Paasto sanana jo sisältää kieltäymystä ja kärsimystä. Punaviinistä (muut viinakset ei tuota ongelmia, kun en niistä erityisemmin tykkää) voin kieltäytyä, mutta kun se kait oli jo mukana tuossa 10viikossa. (tosin en ole sitäkään noudattanut) Onko jollakulla jotain hyviä kieltäytymisehdotuksia? Saa ehdottaa. Tuskin noudatan. Itse ajattelin, että voisin perinteisesti kieltäytyä lihansyönnistä. Sen ei nyt kovin suuri uhraus pitäisi olla. Tosin minulla on tämä kielletyn hedelmän ongelma eli kaikkea, mitä ei saisi tekee mieli. Mutta tätä nyt harkitsen. (Voisin tietenkin ajatella tuota lihajuttua niin päin, että lisään kalan syöntiä. Mutta kun paasto on kieltäytymistä!) Onhan tuohon paaston alkuun vielä aikaa, joten kaikkea voin harkita. Kaikenlaisesta suunnittelusta voisin kieltäytyä, mutta se on liikaa. Jotain iloja pitää elämään jäädä paastonkin aikaan.

Shindon jomo on kiinalaiseen lääketieteeseen perustuva parannusmenetelmä tai "parannus", mutta jotain. Tuossa venyttelyssä väännettiin itseämme outoihin, ei vaikeisiin, mutta tosi outoihin, asentoihin, joissa sitten viivyttiin pitkään. Harmi, että niiden tekeminen kotona on aika vaikeaa, kun eihän ne muistiin jääneet. Jotain oli sellaisia, joita ajattelin kokeilla, kun en pystynyt olemaan niissä kuin hetken. Päättelin, että niitä sitten kaipaan. Kaksi tuntia meni mukavasti ja yllättäin sen jälkeen oli tosi rentoutunut olo. Yllättävää oli sekin, että opettaja teititteli minua, kun tunnin jälkeen kiitin. Se on tuo harmaiden ohimoiden charmi. (Olen viihtynyt hyvin ilman tukkaväriä, enkä aio enää ruvetakaan värjäämään. Joku shokkivärisuortuva olisi kyllä kiva. Kampaajani tuskin moiseen suostuu, mutta kaupastahan noita värejä saa.) Parin viikon päästä olisi Peter Hess sointukylpy. En tiedä, haluanko maksaa siitä kympin, vaikka kaikkea uutta pitäisi kokeilla.

Minun on pakko ostaa taas uudet silmälasit. Nämä tummuvat ei sovi elämääni. En näe ulkona mitään tärkeää. En erota värisävyjä. En tunnista lintuja. Ärsyttää, mutta oma vika. Menen ensi viikolla etsimään. Talous on tätä vauhtia kuralla, mutta voin sitten tehdä ostopaaston.

Tänään on mummotettavan synttärit. Älkää pelätkö, en ahmi kakkua. Yleensä en edes maista. Se tehdessä tapahtuva kulhojen nuolenta öklöttää vieläkin.