Pyryä, räntää ja rauhallisen harmaata

Pääsette näköjään lähes päivittäin kurkkaamaan parvekkeeltani. Nyt tuolla ulkona sataa hyvin märkää räntää. Eilen, kun palasin leffasta oli läpitunkematon pyry. Koirapoikakin tuli mielellään sisälle iltalenkiltä, kun myräkkä piiskasi suoraan päin kuonoa. Oltiin lumisia ja hyvin märkiä, kun päästiin sisälle. Tänä aamuna ehdittiin lenkkeillä pienen tihkun aikana ennenkuin alkoi sataa enemmän. Jos päivä kirkastuu kahlataan kauemmaskin, jos ei tyydytään lyhyempiin kävelyihin.

Eilen kävin katsomassa Nerudan. Oli pieni järkytys huomata, että yksi nuoruuteni sankareista oli pieni, paksu elostelija. Leffaystäväni oli googlannut etukäteen kaiken Nerudasta ja suositteli sitä minullekin, kun valitin tästä unelmien kariutumisesta. Olen ennenkin käynyt hänen kanssaan leffassa, Hän katsoo trailerit etukäteen, hankkii taustatietoa ja perehtyy asiaan vielä jälkikäteenkin. Minä sukellan elokuviin ilman mitään ennakkotietoa ja äärimmäisen harvoin myöskään palaan aiheeseen jälkikäteen. Tämä samansuuntainen ero on meillä muissakin asioissa. Aika hauskaa, miten erilaisia ihmiset voivatkaan olla. Annoin elokuvalle kolme tähteä, sillä leffan rakenne oli aika mielenkiintoinen (vaikka haukottelinkin välillä), kuvat kauniita ja ennenkaikkea oli ihana kuunnella espanjaa. Tuo tähtien jakelu on aika summittaista. Kolme on sellainen keskiverto, ok. Neljä on hyvä ja viisi menee leffalle, jonka katson mielellään uudestaankin. Kaksi on sitten huono. Yhden tähden elokuvaa en voi kuvitella katsovani, mutta eihän sitä tiedä, jos sellaiseenkin joskus törmään. Tämä Neruda on kyllä melkein neljän täpän leffa. Ehkä käyn vielä joskus fiksaamassa. 

Tänään on taas leffapäivä. Sitten on pidettävä taukoa,

Nyt kerään noita lankalaatikoita esille ja teen vähän inventaariota, että, josko vielä kaivataan jotain laatua tai väriä. Kesälangat voivat kyllä osoittautua kiusaukseksi jossain vaiheessa. Mielettömän ihania värejä on kyllä tarjolla noissa peruslangoissakin.