perjantai 3. maaliskuuta 2017

Aamulla anivarhain


Otin kameran mukaan aamulenkille. Olen ollut niin paljon sisällä muka siivoamassa, että kohta varmaan iskee masennus. Vakaa päätökseni on nyt kuitenkin, etten survo tavaroita summamutikassa takaisin kaappeihin vaan seulon niitä huolellisesti. Eilen tuhosin ja mapitin kaikenlaisia neuleohjeita, joita olen vuosien mittaan printannut. Tänään on toiveena, että saisin tuon keittiön kokonaan valmiiksi. Kaupassa on käytävä, kun Koirapojan ruoka on loppu. Josko samalla ostaisin ruukkuyrttejä tuohon keittiön ikkunalle. Ne viihtyvät siellä hyvin ihan keskitalvea lukuunottamatta. Siivoaminenhan etenee niin, että tavarakasoja siirretään huoneest toiseen kunnes kaikki on yhdessä paikassa. Eli keittiö varmasti onnistuu. Täytyy vain unohtaa neulominen, kääriä hihat (joita ei nyt ole) ja ryhtyä töihin.

Ja kun lankapaasto alkoi, alkoivat myös lanka-alet monessa paikassa. Mutta minäpä en osta.

Tuosta tuhkapaastosta voin sanoa, että leivätön pöytä on ankea.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Mistä minä puhuisin ellei olisi säitä


Eilen iltalenkillä oli silmiähivelevän kaunista. Puissa oli kevyt lumikerros ja lunta valui hiljalleen pilvistä alas. Oli ihan tyyntä ja hiljaista, pehmeää ja hämärää. Olisin voinut kauemminkin kävellä, mutta olin huonosti valmistautunut ja se kaunis valuva lumi oli aika kastelevaa kuitenkin. Kävin minä sentään päivällä kahlaamassa tuolla pelloilla ajatuksella, että näkisin lintuja. En nähnyt kuin variksia ja naakkoja. Silmälasishoppailu ei ole edistynyt, joten kaivoin vanhat lasit ulkoilukäyttöön. Ne eivät pimennä maailmaa ja saan lisäaikaa sopivien sankojen etsintään.

Eilen neulomisen ja netissä roikkumisen lisäksi edistin kevätsiivousta. Tyhjensin yhden kirjahyllyn lattialle ja pyyhin pölyt. Kirjat jäi, kun sain päähäni lajitella napit värien mukaan omiin purkkeihinsa. Sehän oli tietenkin aivan oleellinen juttu tämän aikaansaamani kaaoksen hallinnassa. Nyt pitää miettiä, mitähän nyhertäisin tänään. Miettiessä voin hiukan neuloa ja katsoa Game of Thronesia. Aloitin sen alusta ja nyt olen edennyt toiseen tuotantokauteen. Siinä voi edistää uusia ystävänpäiväsukkia. Edelliset muuttivat pois ja tarkoitus olisi, että varastossa olisi sukkia, jos ei nyt ihan jouluun asti, niin edes tuleviksi synttäreiksi ja muiksi lahjuksiksi.


Tänään on hyvä sää kuvata lätäköitä. Joka paikka on sohjon ja veden vallassa. Koirapoikakin laittaa välillä hanttiin, että hän ei nyt lähde kahlaamaan. Mutta pakko on kahlata, kun kaikkialla on tiet ja polut veden peitossa. Ja lisää vettä tulee räntänä. Oliako nyt hyvä sää pestä keittiön ikkuna?

Yritin F-secureakin asentaa, mutta ei onnistunut. Työn kautta hankittu meni umpeen ja ilmeisesti siksi en saa uutta tilalle. Olkoon siis.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Tuhkakeskiviikko


päivä, jona kaikki alkaa. 
Tosin jotain jatkuukin. Kevätsiivous on vaiheessa. Alkuperäinen ajatus oli saada se loppuun päivässä, mutta ei sitten napannut. Piti puuhastella kaikkea muutakin, mm. syödä varastoja tyhjäksi ennen paaston alkua. Nyt on vähän äklö olo siitä mättämisestä. Koirapoikakin oksensi aamulla ihan vain myötätunnosta. Ihan kaikkea en edes kyennyt syömään, joten jotain pakastin. Oli iso kattilallinen kanakasviskeittoakin, joka siirtyi odottamaan huhtikuuta. Nyt pitäisi kehittää jotain syömistä tilalle. Josko olis linssejä. Linssisoppa on mainiota.

Kertauksen vuoksi:
  • 3 kuukauden lankapaasto
  • 40 päivän paasto
  • 31 päivän kyykkyhaaste


SNY-kierroskin on alkanut ja asiaa pohdittuani päätin taas osallistua. Oma SNYni lähetti tällaisen söpön koirakortin, jonka elämänviisautta yritän tänään soveltaa eli kevätsiivous venyy. 

Eilen siirsin kirjahyllystä kaksi kassillista eteiseen odottamaan kierrätyspisteeseen menemistä. Pyrin tänään saamaan vielä toiset kaksi. Kirjoista luopuminen on minulle vaikeaa, mutta kun on niin paljon sellaisia, joita tuskin tulen ikinä enää lukemaan, niin teen tilaa niille, joita haluan lukea. Tosin nuo teini-iän pokkarit on ihan oma lukunsa. Niissä on kirjoja, joita haluaisin lukea, mutta ne hajoavat käsiin, murenevat pölyksi.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Jäätä, loskaa ja lätäköitä


Päätin ylösnoustuani, että nyt en postaile mitään. Tähän menee kohtuuttomasti aikaa ja haluaisin tehdä kevätsiivouksen, kun huomenna alkaa viralliset kevätkuukaudet. Mutta tässä minä kuitenkin vaikka ei ole mitään asiaa, eikä mitään muutakaan syytä. Olen onnistunut juurruttamaan tällaisen tavan itseeni ihan yrittämättä. Ehkä teen sen kevätsiivouksen matalammalla profiililla.

Ikkunasta näkyy, kun koululaiset raahaavat pulkkia kohti liikuntapuistoa. Onhan tuolla luntakin vaikka tiet ovat silkkaa loskaa. Ihan kiva ulkoilusää olisi. Ehkä illemmalla siivouksen jälkeen. Tosin ensin vähän rentoudun neulomalla. Huomennahan on suuri aloituspäivä, joten olen tehnyt vähän inventaariota monissa jutuissa. Mainitsen nyt vain lankamäärän, joka on paaston alussa 24 kiloa 610 grammaa. Siitähän saa sukat jos toisetkin.

Huomiseen siis.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Kolmas viikko


Kymmenen viikkoa taitaa olla niin lyhyt aika, etten ehdi oikein päästä alkuun. Toisaalta, tämänhän pitikin olla aika, jona juurrutan elämääni hyviä tapoja.

Nämä maanantait ovat nykyisin aika rankkoja, kun aamuvarhain pitää nousta, jotta ehdin siihen senioripilatekseen (tuo seniori on niin jännä sana, että pakko käyttää sitä aina, kun voin). Ja kun sitten olen matkannut sinne uimahallille ja kun samaan hintaan saa käydä uimassa, niin pakkohan se on. Uusi uimapuku täytti tehtävänsä eli peitti kroppani. Vähän outo malli. Rinnan kohdalta tosi tiukka, mutta mahan kohdalta lerpottaa se päällikangas ja lahkeissa pussittaa. Mutta kyllä sillä ui. Nyt en tee enää mitään muuta kuin kotijuttuja.

Katsotaan kuitenkin vielä taaksepäin.
  • yhteenveto:
    • paino yhä nousussa (tiedättehän, että lihas painaa enemmän kuin läski)
    • iltasyönti sujuu edelleen hyvin
    • suklaata en ole syönyt, enkä karkkia, mutta ruissipsejä ja homejuustoa ja eilen tein pannukakkua, tosin aiak terveellistä
    • ei kolmesti punaviiniä
    • kahtena päivänä olen kävellyt yli 10 000 askelta, neljänä yli 15 000 mutta viikkotavoite ei ihan täyttynyt (on ollut hyviä tekosyitä)
    • kaksi kertaa kävin kuntosalilla
    • kerran kävin uimassa
    • kerran pilateksessa
    • kerran jumpassa
Nyt alkaa taas uusi viikko.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

La(i)skiainen


Laiskiaisen elämänasenteesta olen jotenkin aina tykännyt. Kauan, kauan sitten Budapestissä päästiin samaan tilaan laiskiaisen kanssa. Se oli kiva kokemus. Nyt on tuollainen sisäsää. Ulkona on kyllä muuten mukavaa, satelee hissukseen, ei ole kylmä, mutta petollinen jää piileskelee uuden lumen alla. Nyt olisi siis hyvä päivä raivata koti roinasta. Tosin pitää käydä vielä Nallea hakemassa tarjouksesta ja pyykkitupa on ja muutenkin laiskottaa vaihteeksi.


Eilen käytiin Kiasmassa. Ihmeteltiin, että onpa paljon väkeä. Tänään vasta minulle selvisi, että näyttelyt ovat viimeistä viikonloppua auki. Se yleensä herättää ihmiset. Oli aika ahdistavia kuvia ja pahoinvointia aiheuttavia installaatioita, joten sanonko, hyvä, että tuli nähtyä, hyvä, ettei tartte mennä toiste. Oli siellä toki, jotain, mistä tykkäsin.


Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä, joten mentiin näyttelyn ja teen jälkeen jäälle kävelemään. Se oli mukavaa. Kävin etsiskelemässä silmälasejakin, mutta nyt ei tunnu löytyvän sellaisia sankoja, jotka haluaisin. Pitää jatkaa haeskelua.

Reipasta laskiaista kävijöille.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta


Taivaallakin oli sydänpilvi!
Olen muutaman kerran matkannut bussilla ja hämmästellyt, kun kuskit odottavat, että ihmiset pääsevät istumaan ennenkuin lähtevät liikkeelle. Ensin ajattelin, että alan näyttää niin vanhalta ja raihnaiselta, että kuskit pelkäävät, minun kellahtavan kumoon lattialle, mutta kun seurasin asiaa, huomasin, että sama juttu jokaisen kohdalla. Ilman mitään rasistisia ajatuksia panin myös merkille, että kyseessä on aina tummaihoisempi ihminen. Voi olla, että teidän tienoilla kuskit ovat aina toimineet näin, mutta vuosikausia noilla samoilla linjoilla liikkuneena voin todeta, että on tämä outoa, ikäänkuin matkustajia ajateltais.

Tänään olin koiralenkillä yhtä aikaa lehdenjakajan kanssa. Kun hän huomasi, että kurkkasin lehtiroskikseen, hän kääntyi takaisin ja huikkasi "Haluaisitko lehden?". Minä ällistyneenä, että joo-o. Hän käveli takaisin, otti kärrynsä uudestaan esiin ja kaivoi sieltä jäljelle jääneen lehden ja ojensi sen minulle. Ilahduin suuresti. Tuli hyvä ja lämmin olo. Mietin, olisko syynä ollut se, että kun ohitimme toisemme, sanoin "Huomenta".  (Minulla on tällainen outo tapa tervehtiä postinjakajia, jos näen heitä kotinurkilla ja siivoojia ja talonmiehiä ja kaupankassoja ja kaikkia hississä ja porraskäytävissä ja tietenkin erämaassa vastaantulijoita.) Ja jälleen ilman mitään rasistisia ajatuksia, huomioin, että lehdenjakaja oli tummaihoinen.

On mukava tavata ystävällisiä ihmisiä.  Ihmisethän ovat pääsääntöisesti ystävällisiä, mutta aina se ilahduttaa.


Ilahdutti myös, kun joulukalenterivaihdon kintaata ja sukat olivat postissa. Kiitos! Täällä on hemmotteluarvontakin. Käykääpä osallistumassa.


Eilen säät vaihtelivat reippaasti ja minä tein kaikkea. Aurinko paistoi, kun kävelin silmälasikauppaan etsimään laseja. En löytänyt, joten jatkoin bussilla kuntosalille, jossa tapasin ihan sattumalta sen ystävän, jolta lahjakortin sain. Hänen kyydissään pääsin kotiin. Kävin vielä Koirapojan kanssa postista tuon sukkakinnaspaketin ennen kuin lumimyräkkä alkoi. Ilta menikin sitten setviessä laatikoiden sisältöä.


Tänään oli valveilla ennenkuin varikset lähtivät päiväntöihinsä eli syömään. Nyt rupean syömään aamupuuroa ja lukemaan lehteä. Päivällä on tarkoitus mennä johonkin näyttelyyn tapaamaan ystävää. Ja kyllä minä jatkan niiden silmälasien etsimistäkin.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Teenkö, mitä haluan vai mitä pitäisi?


No, tehän sanotte yhteen ääneen, että pitää olla armollinen itselleen, kehua itseään, rakastaa itseään. Mutta jospa se itsensä rakastaminen vaatisi jotain muuta kuin sen mitä haluaa. Jos olisi parempi sittenkin mennä kuntosalille kuin jäädä kotiin. Vai olisiko parasta mennä ostamaan silmälasit, kun nykyiset nostaa verenpainetta. Ja ainahan on sellainen vaihtoehto, että koska aurinko paistaa, voisi koiran kanssa maleksia ulkona. Kun huolellisesti asioita punnitsee, voi myös ajatella, että huono nukkuminen johtuu pölyisestä asunnosta, jonka voisi siivota. Aina löytyy vaihtoehtoja elämään. Nyt kahvimuki alkaa tyhjetä ja mikropuuro tuoksuu herkulliselle. Vaihtoehtoelämä vaatii joskus valintaa, mutta ei se ehdotonkaan elämä helppoa ole.

Uimapuvun ostin. Halvan. Oli kaksi mustaa vaihtoehtoa, siis kaksi vaihtoehtoa noin ylipäänsä. Molemmissa löytyi koko, joka sujahti päälle. Toisessa näytin ihan naispuoliselta mummolta, toisessa sukupuolettomalta hylkeeltä. Otin hyljevaihtoehdon, kun mummossa ei oikein henkselit pysyneet olkapäillä. Lisäksi vesielementtiin hylje sopii hyvin. Hylkeessä on lahkeet ja se on muutenkin hyvin peittävä ja pysyvä. Se puristaa rinnan kohdan tiukan tasaiseksi, mutta antaa mahan rehottaa rauhassa. Että äkkiä vain hallissa veteen.

Eilen taas kerran totesin, että kyllä hyvät elokuvantekijät ovat hyviä. Scorsessenin Silence oli erinomainen, vaikka aihe ei minua miellyttänyt. En ymmärrä uskontoja ylipäänsä ja minkäänlaista käännytystyötä en ollenkaan, joten alkuasetelmat elokuvaan, joka kertoo kristityistä jesuiitoista budhalaisessa Japanissa, eivät olleet hyvät. Elokuvassa oli myös hyvin raakoja kohtauksia kauniiden maisemien keskellä. Mutta se oli loistava elokuva. Juoni kantoi loppuun asti ilman mitään löpsähtämisiä, kolme tuntia enkä haukotellut kertaakaan.

torstai 23. helmikuuta 2017

Pyryä, räntää ja rauhallisen harmaata


Pääsette näköjään lähes päivittäin kurkkaamaan parvekkeeltani. Nyt tuolla ulkona sataa hyvin märkää räntää. Eilen, kun palasin leffasta oli läpitunkematon pyry. Koirapoikakin tuli mielellään sisälle iltalenkiltä, kun myräkkä piiskasi suoraan päin kuonoa. Oltiin lumisia ja hyvin märkiä, kun päästiin sisälle. Tänä aamuna ehdittiin lenkkeillä pienen tihkun aikana ennenkuin alkoi sataa enemmän. Jos päivä kirkastuu kahlataan kauemmaskin, jos ei tyydytään lyhyempiin kävelyihin.

Eilen kävin katsomassa Nerudan. Oli pieni järkytys huomata, että yksi nuoruuteni sankareista oli pieni, paksu elostelija. Leffaystäväni oli googlannut etukäteen kaiken Nerudasta ja suositteli sitä minullekin, kun valitin tästä unelmien kariutumisesta. Olen ennenkin käynyt hänen kanssaan leffassa, Hän katsoo trailerit etukäteen, hankkii taustatietoa ja perehtyy asiaan vielä jälkikäteenkin. Minä sukellan elokuviin ilman mitään ennakkotietoa ja äärimmäisen harvoin myöskään palaan aiheeseen jälkikäteen. Tämä samansuuntainen ero on meillä muissakin asioissa. Aika hauskaa, miten erilaisia ihmiset voivatkaan olla. Annoin elokuvalle kolme tähteä, sillä leffan rakenne oli aika mielenkiintoinen (vaikka haukottelinkin välillä), kuvat kauniita ja ennenkaikkea oli ihana kuunnella espanjaa. Tuo tähtien jakelu on aika summittaista. Kolme on sellainen keskiverto, ok. Neljä on hyvä ja viisi menee leffalle, jonka katson mielellään uudestaankin. Kaksi on sitten huono. Yhden tähden elokuvaa en voi kuvitella katsovani, mutta eihän sitä tiedä, jos sellaiseenkin joskus törmään. Tämä Neruda on kyllä melkein neljän täpän leffa. Ehkä käyn vielä joskus fiksaamassa. 
Tänään on taas leffapäivä. Sitten on pidettävä taukoa,

Nyt kerään noita lankalaatikoita esille ja teen vähän inventaariota, että, josko vielä kaivataan jotain laatua tai väriä. Kesälangat voivat kyllä osoittautua kiusaukseksi jossain vaiheessa. Mielettömän ihania värejä on kyllä tarjolla noissa peruslangoissakin.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Äkkiä liikkumattomuus yllättää


Kun nukkuu yli yhdeksään, menee päivä ilman mitään ylimääräisiä liikuntoja. Pitää kohta lähteä matkaan, jos aion ehtiä etsiä uimapukua ennen leffaa. Eilen pidin taukoa ja tänään tulee pitämättäkin. Aamupäivä meni lippuja ostellessa ja taloutta laskiessa. Tämä kuukausi menee reippaasti miinukselle, joten on hyvä, että kaikenmaailman paastot ovat edessä. Vaikka se puolikas palkkakin oli pieni, tämä koko eläke kyllä panee venymään. Tosin nyt olen noita lankoja shoppaillut ihan kohtuuttomasti ja kirjojakin. Liput sentään tulee tarpeeseen. Kuvittelin säästäväni ruoasta, mutta ruokakuluni ovat jo nyt naurettavan pienet. 

Josko nyt vain lopettaisin valituksen ja lähtisin huvittelemaan shoppailemalla tarpeellista uimapukua ja tarpeettomia lankoja. Sitten voisin lopettaa, pistää rahahanat kiinni ja keskittyä tärkeämpiin.

Vaianan kävin eilen mummotettavan kanssa katsomassa. Oli hyvä disneyleffa. Tykkäsin kovasti. Hienoja maisemia, toimiva juoni ja tietenkin tyttösankari on aina hyvä, kun katsoo tyttöseurassa.