Nyt on kaunista.
---
Loskasta aloitin kirjoittaa, mutta muutin mieleni.
Vielä se lumena tulee. Isot pehmeät lämpäreet tanssivat alas.
---
Hetkessä eläminen ei ole mitenkään yksinkertainen juttu. Toisaalta tulevaisuus ja menneisyys estävät pitkästymisen. Lapsena, kun todella elää hetkessä, pystyy pitkästymään kuoliaaksi jo parissa minuutissa. Nykyisin tuntuu, että pystyn olemaan tuntikausia niin, ettei oikein päässäkään liiku mitään. Pitääkö olla huolissaan?
Neuloin ilmastetun pipon purobatikista, jota löytyi jämälaatikon uumenista. Ehti jo naamani kärsiä auringosta. Pitää vetää pipo silmille, jotta kalju säästyy palamiselta. En ole umpi-ihastunut tähän, mutta kuka piittaa. Lanka ei kutita ja hyvin roikkuu pipo silmillä, joten tämä päähän ja menoks. Keittiövaakani on hautautunut tuonne makkariin, joten en päässyt punnitsemaan langanmenekkiä. Pitäisköhän tänään jatkaa joulusiivousta...
---
Onko pakko käydä suihkussa, jos ei tuu hiki?
Lukeminen, elämän suuri ilo.
---
Vanhempi mummotettava on nyt ahmimisiässä ja onneton, kun ei pääse kirjastoon. Miniäni ei suhtaudu intohimolla kirjojen omistamiseen. Ei suostunut ottamaan vastaan niitäkään kirjoja, joita olin omilta lapsiltani säästänyt. Nyt taitaa olla pakko ostaa jotain. Minun sydänalaa ahdistaa ajatus pitkän kirjasarjan parista loppupään kirjasta.
---
Minä en tykkää tavarasta. Ei ole astiastoja, ei vaatevarastoja, ei kenkiä, ei todellakaan laukkuja, ei koriste-seineitä, ei sohvakalustoja, ei kirpputorien tavaraa, ei mitään uutta. Toki tuota poistettavaa roipetta aina riittää, mutta uutta ei tule tilalle. Kirjat on poikkeus. Kirjoja tulee. Kirjoja ei ole koskaan liikaa. Olenhan minä muutamasta sadasta kirjasta jo luopunut, mutta monista en. Kohta tulee taas muutama uusi hankinta. Minulla on paha trauma lapsuudesta, jolloin kirjoja ei saanut mistään, ei edes lainaksi. Heti, kun pääsin rahoihin käsiksi, ostin kirjoja omaksi, taatakseni, että aina on jotain, mitä lukea.
---
Viimeisimmässä hankintakuormassa oli ihan summamutikassa valittuja kirjoja. Oli yksi, jonka halusin ja sitten lisäksi jokunen, ettei tarvitse maksaa postimaksua. Nyt sitten näitä jokusia yritän lukea.
---
Lopetin juuri Kaikki se mitä en muista. Olipa sekava. Luin lähes puoliväliin tajuamatta, kuka on kukin ja mistä he puhuvat. Vika voi olle keskittymiskykyni hataruudessa, mutta en uskaltaisi suositella kirjaa kenellekään. Olihan se ihan omanlaisensa. Ja kun jossain välissä aloin tajuta henkilöitä, luin lopun sitten ihan innolla saadakseni selville, mikä on totta. Mutta eipä se selvinnyt täysin. Hyvä, että tuli tuokin luetuksi. Paljon siitä syntyi aivotoimintaa. Palkitut kirjat ei kyllä ole useinkaan minun juttuja. Olen liian yksinkertaisella aivotoiminnalla varustettu ymmärtääkseni hienoja palkintoperusteita.
---
Nyt aloitin Mehiläisten historian. Outo rakenne on tässäkin. Tapahtuu monessa paikassa, ajassa, monien elämässä. Mutta heti alusta jokin kiehtoo. Tekee mieli jatkaa.
---
Nyt joku siellä ajattelee, että onhan minulla muutakin kuin kirjoja, on lankaa, on norsuja. Onhan niitä, molempia turhan paljon. Lankoja kuvittelen ostavani tarpeeseen, en edes omaan tarpeeseen vaan lahjottavien mielihalujen mukaan. Lankojen osalla myös päämääränä on niiden vähentäminen, joka ei ihan aina onnistu. Norsuissa olisi karsimisen varaa paljonkin, mutta eihän niitä voi heittää pois, lahjaksi saatuja. Itse en oikeastaan koskaan osta norsuja, mutta tietenkin ilahdun, kun joku minulle sellaisen tuo. On kauniita yksilöitä ja on rumia, mutta lahjaksi saatu on aina rakas.
---
Joku ilmestyi taas tuohon tuijottamaan. Mennään.
