Usvainen, kostea aamu

 

Sieltä usvalonkerot taas hiipivät maisemaan. On pehmeän kaunista. Asvaltti kiiltää sateen jälkeen, eikä tuule. Tyynellä täällä sisällä on mukavan lämmintä. Etenkin, jos pitää tarpeeksi päällä.

Eilen shiba kävi viihdyttämässä minua. Oli sen verran lyhyen aikaa, ettei menty ulos. 

---

Kun olin ollut koko päivän sisällä, menin sitten illalla pitkälle kävelylle. Silloinkin oli mukavan kostean leppeä tuuleton ilma. Kun palasin, oven takana odotti ylläri.

Naaputi oli tiputtanut postiluukusta tuoretta pullaa. Onneksi en ollut millään pitemmällä retkellä. En minä naapurille ilmoita, jos lähden muutamaksi päiväksi johonkin. Mutta onhan se aina kiva saada pullaa. 

Sieltä se tulee

ja sinne se menee.

Raidejokeri, nykyisin pikaratikka, aloitti liikennöinnin lauantaina suuren mainoskampanjan kera. Satuin olemaan sopivasti lenkillä, kun se pyyhälsi ohi. Toivotaan, että kaikki sujuu, etenkin, että ihmiset pitävät silmät auki ja oppivat uudet väistämissäännöt. 

Tänään olisi aamupäivällä aikaa ulkoilla. Iltapäivällä on kirjoittajakurssia, eikä sen jälkeen varmaan tule lähdetyksi ulos.

---

Nykyisin ei oikein tule luetuksikaan. Alastaloa olen kahlannut 100 sivua, yli 700 olisi jäljellä. Vaikka kuinka olisi hienoja ilmauksia ja komeita sanoja, on lähinnä uuvuttavaa. Kun sama asia sanotaan kymmenellä eri tavalla, lauseet ovat lukemattomien rivien mittaisia ja kappaleet loputtoman pitkiä, ei millään pysy mielenkiinto yllä. On vaikea pysyä edes oikealla rivillä niiden sanamäärien kanssa. Kyllähän minä sen kahlaan läpi, mutta kuukausia tulee menemään.Onneksi ei ole pelkoa, että juoni katoaisi. Kun on tämä luku-urakka, tulee huono omatunto, jos luen jotain muuta. Mutta hiljaa hyvä tulee.

---

Kommentointi on edelleen, mitä on. Käyn kommentoimassa niissä blogeissa, joihin pääsen. Muissakin luen, mutta pidän mölyt mahassani.

Aurinkoinen päivä

Kävin kampaajalla hakemassa lyhyemmän kuosin. Ja kun sää suosi, kävelin metrolle Töölönlahden kautta. Joutsenpari kahden lapsensa kanssa oli siistiytymässä paraatipaikalla, mutta AkuAnkkajulkkis eli valkoinen sorsa piileskeli ruovikossa. Aurinko paistoi ja taivas oli pilvetön. Kylmää oli ja tuuli. Nyt on sitten hehkuvanpunainen naama, kun pitäisi mennä passikuvaan. Olen onnistunut kadottamaan henkkarini. Pitää tilata uudet. Kelakorttinikin on siinä läpyskässä, joten tilaus on tehtävä heti, kun on mahdollista. Mutta ei kait se passikuvassa haittaa punoitus, rankkakaan.

Töölönlahden aukiolle eli Kansalaistorille oli ilmaantunut Helsinki kyltti. Muutama turisti kuvaili toisiaan kyltin kanssa. Ei tuo aukio ole nytkään kovin viihtyisä, mutta katsotaanpas joskus marraskuussa. Tulee eksoottinen kuva, kun on märkää, mustaa ja räntäistä. Nytkin oli muutama lätäkkö jo jääriitteessä. Eiköhän tästä saada talvikin aikaan.

Sanomatalossa oli valokuvanäyttely, joten ruokin hieman kulttuurinälkääni. Oli hienoja kuvakokonaisuuksia.

Eilen kävin englishklubilaisten kanssa leffassa katsomassa Viimeisen vuoron. Oli mukavan rauhallinen kuvaus kuolemansairaan vanhan miehen matkasta. Hyvä kuvaus sitkeydestä ja tahdonvoimasta sekä erilaisista ihmisistä ja suhtautumistavoista. Sitä ihminen kykenee mihin vain, jos on hyvä syy.

Eilen oli myös harvinaisen komea auringonlasku. Tämäniltaista odotellessa vien punaisen naamani kuvauksiin.

Lohjansaaressa

Eilen matkailin kauemmas, tänään vain kylmässä aamussa hammaslääkäriin, jossa todettiin, että ei ole reikiä, eikä mitään vikaa. Vähän paikkaa hiottiin matalammaksi. Ja vähän meinasi lääkäriltä hermo palaa, kun ei suuni auennut kylliksi, eikä meinattu saada kuvaa otetuksi. Vähän outoa, sillä kyllä minulta on ennenkin hampaita kuvattu. Hiukan kärsimätön lääkäri. Yritti väkisin survoa. Mutta onnistuihan se kuitenkin.

Eilen oli kaunis päivä. Yksi ystäväni lähti kanssani Lohjansaareen katsomaan Paavolan tammea, joka on ollut toivomuslistallani pitkään.  Aurinko paistoi, mutta polut olivat märkiä ja liukkaita.

Sammalet hehkuivat kirkkaina, kun kosteutta oli riittänyt.

Paavolan tammi on ehkä 250-350 vuotta vanha, ehkä vanhempikin. Rungon ympärysmitta on 472 cm. Odotukset oli siis korkealla, kun perille oli kurasteltu.

Onhan se komea, näkemisenarvoinen, mutta ehkä kerta riittää. Vähän sama juttu kuin Stonehengen kanssa, että "no siinähän se on ja näyttää samalta kuin kuvissa". Mutta jos on näkemättä ja satutte seuduilla liikkumaan, suosittelen omakohtaista kokemusta - molemmista siis Stonehengestä ja Paavolan tammesta.

Pitihän sitä nyt kuitenkin käydä halaamassa.

Kun tammi oli nähty, etsiskeltiin ystäväni nuoruudenmuistoja. Paljon ajettiin harhareiteillä, mutta lopulta löydettiin. Siihen tarvittiin kyllä paikallisen asujan apuja.

Kauniita paikkoja oli. Kivoja kuvia tuli. Oli sitä ruskaakin.

Ruusutkin vielä kukkivat. Eli kaikinpuolin eriomainen päivä.

---

Ja hyvä päivä tästäkin tulee, kun ei ollut reikiä hampaissa ja lasteni isä toi juuri kokonaisen perunakukon.

Pyykkipäivä

 

Otteeni lipsuu. Olen useasti varannut pyykkituvan ja peruuttanut. Nyt sitten totesin, että pakko on mennä. On minulla pieni kone kotonakin, mutta sitä en kovin usein viitsi käyttää. Hätätilassa joskus. Se kolisee ja pomppii ja on ärsyttävä. Tänään sulkeudun pyykkituvan kolmoshuoneeseen. Otan Alastalon mukaan. Siellä on aikaa lukea. Pitäisi joskus mattotuvallakin taas käydä ja pitäisi varmaan tyynyjä, peittoja, vilttejäkin pestä. -isit rulaa.

Kasvimaalla tässä päivänä muutamana piipahdin, mutta paljon en saanut aikaan. Tuossa oikeassa alakulmassa ei ole komposti kuten luulette. Se on eläinhotellini, johon kaikki eläimet, myös ne tuholaiset, ovat tervetulleita talvea viettämään. Sitä olen saanut jonkin verran täytetyksi.

Kerran olen kuntolenkillä käynyt vesilätäköitä väistellen. Tänäänkin menen, jos sää suo, ellei, ainahan voisi sisäliikuntaa kokeilla pitkästä aikaa. Ryhtiliikkeen aika. 

---

Hiukan alkaa väriäkin tulla maailmaan. Tuo oikean alakulman vaahtera on tässä aamunäkymässäni. Yleensä se muuttuu kirkkaan keltaiseksi, mutta nyt näkyy vähän punertavaa - siis hyvällä mielikuvituksella tuon ruskean voi mieltää punertavaksi. Mutta yleisesti ottaen kovin on vielä vihreää. Tuulet repivät lehtiä alas, joten saa nähdä, päästäänkö sellaiseen hehkuvaan ruskaan kuin viime vuonna.

Pilvistä löytyy värejä kuitenkin. Elämäni voisi olla ankeaa ilman näitä taivaita. Yksinäisyys iskee välillä niin suurella voimalla, että tuntuu, etten jaksa. Silloin siirryn tuijottelemaan taivaita.

Kirkkaalla ilmalla Linnanmäen valokarnevaali tarjoaa lisää katseltavaa. Eilen ampuivat valopatsaita taivaalle, mutta sää ei ollut suotuisa. Kovin paksujen pilvien läpi jää Linnanmäkikin pimentoon.

Perjantai 13. päivä

--- perinteinen onnenpäiväni ---

 

 Sää näyttäisi suosivan. Voisin mennä kasvimaallekin, jos pääsisin liikkeelle - tai metsäkävelylle --- voisin vaikka mitä. Mutta hyvin saan aikani näköjään kulumaan ihan vain aatellessa ja päiväni päätä käännellessä. Ehkä nyt kuitenkin tästä johonkin vääntäydyn, kunhan ensin taas yritän kommentoida. Kokeilin jopa vaihtaa selainta, mutta ei auta. Pöllön blogit pysyy suljettuina - ja jotkin muutkin.

Pöllöstä tulee mieleen Alastalo, lukeminen ja kirjat. Nuo neljä ovat tällä hetkellä kesken. Rottien pyhimys on suunnilleen ainoa, mitä voisin lukea sängyssä valvoessani. Alastaloakin olen yrittänyt, mutta sen koko on liikaa. Lisäksi tuo uniapnealaite häiritsee näkökenttää. Öisin olisi nyt aikaa. Herään aamuyöstä pirteänä kuin peipponen parin tunnin unien jälkeen. Enkä kyllä suostu kaikista hyvistä neuvoista huolimatta nousemaan sängystä keskellä yötä. Siispä vain kulutan aikaa ja ärsyynnyn. Ärsyyntyminen tuntuu nyt olevan minulla aika pinnalla.

---

Nuo kaksi ylempää kirjaa ovat menossa joululahjoiksi, joten yritän lukea niitä siististi päydän ääressä.

---

Yksi -isi lisää olisikin joululahjat. Voisin mennä kauppaan ostamaan ruskeaa paperia ja kyhätä paketteja. Minullahan on se leikkaa-liimaa-askartele osuus bingossa. 

On kivasti säitä pidellyt, tuuli ulvonut nurkissa, sade pessyt ikkunoita. Eilen lapsuudenystäväni kävi runsaiden tuomisten (puolukkasurvosta, kanttarelleja, suppiksia) kanssa. Oli tarkoitus mennä lenkille. Kierrettiin vain urheilukenttä, kun tuuli meinasi tempoa mummot irti maasta. Tultiin sisälle syömään pullaa.

---

Jatkan kasvimaan ajattelua.

Kaikki tympii

kuukletin:

kaikki tympii

 

"Jos kaikki on hyvin, mutta silti arki tympii, voi myös olla muutoksen aika. Joskus voi olla hyvä pistää koko pakka uusiksi, mutta kerralla ei todellakaan tarvitse muuttaa kaikkea. Ratkaisu löytyy usein pienistä askelista, sen olen huomannut sittemmin sen koko pakan uusiksi laittamisen jälkeen.

Tutustu logoterapiaan: Yksi logoterapian ajatuksista on, että onni tulee tarkoituksellisen elämän sivutuotteena. Bingo! Ei elämän tarvitse olla kummoista, mutta itselle merkityksellisiä asioita sen tulisi sisältää. Jollekin merkitsee luonto, toiselle perhe, kolmannen tarkoitus voi löytyä työstä. Mielestäni kaikki keinot ovat yhtä oikein, eikä yksikään ole väärin. Kunhan on se oma, vaikka sitten pienikin juttu, josta saa itselleen voimaa ja iloa."

Tässä vaiheessa lienee syytä varoittaa, että olen tosi huono ottamaan ohjeita vastaan. Jos haluan hakata päätäni seinään, niin hakkaan, eikä se kuulu kenellekään. Mutta tokihan minä valitan, narisen, kiukkuan, koska kerran voin.

Vanha olen ja vanhenen koko ajan. Onko siis vanheneminen se minun elämän merkityksellinen asia? Olenhan täälläkin usein hehkuttanut, miten yksi japanilaisen perinteen lempiasioitani on vanhuuden, iän tuoman viisauden ylistäminen. Sitä viisautta tässä odottelen. Kait se kohta tänne putkahtaa.

 

 Sitä viisautta odotellessa pitää varmistaa onnea muilla keinoin.

Aiempina vuosina oli liian hidas, enkä saanut puurojoulukalenteria. Nyt korjasin asian. Ostin Jyväskylästä lapinreissun paluumatkalla. Ostin kaksi, toisen tyttärelle. Ja jottei olisi pulaa joulukalentereista tilasin myös sikakalliin lakritsikalenterin. Tilauksessa on myös teekalenteri, jonka kait pitäisi ennen joulukuuta saapua. Ja tietenkin vielä lankajoulukalenteri, jonka tytär on taas minulle tehnyt. Jos onni on kiinni joulukalentereista, niin ei hätää.

---

Ja lankaakin, kun eihän 30 kiloa riitä mihinkään. Noista pitäisi tehdä nuoremmalle mummotettavalle tuplakintaat. Värit on musta ja vaalea lila vaikka harmaalta näyttää.

Viime vuoden lankajoulukalenterilangoista kyhäsin parit perussukat joululahjoiksi.

---

Hyvin pystyin neulomaan peukalosta huolimatta. Kun verenvuoto oli tyrehtynyt laitoin vain laastarin. Se iso paketti johtui aika pitkälle siitä, että yhdellä kädellä en ole kovin taitava haavan sitoja. Nyt olen vain vaihtanut laastaria ja toivonut, että viillon reunat kasvavat yhteen. Ihan siistiltä se näyttää.

Tänään on sateinen päivä, joten pitkästyn kotona. Eilen kävin hakemassa kolmannen punkkipiikin. Olin ajatellut samalla shoppailla, mutta laukun vetoketju juuttui niin pahasti, että jouduin leikkaamaan laukun. Ei sitten huvittanut mikään shoppailu. Ehkä käytän laukkua suutarilla jonain vähemmän sateisena päivänä, jos hän onnistuisi sille jotain tekemään. 

---

Koska etenkin Pöllö on onnistunut kehittämään pettämättömän tavan estää kommentointini, kerron, että Alastalon salissa matelee sivulla 42. Kirjahan on ihan hyvä ja mielenkiintoinen, mutta kirjailijan jaarittelu, kuvailu, sanojen käyttö, termistön vaikeus, ylipitkät lauseet ja kappaleet, ovat omiaan karkoittamaan lukijat - tai siis tämän lukijan. Mutta kahlaan siinä suossa, koska minähän en jätä kesken mitään, minkä olen aloittanut.

Tällaisenkin kuvasommitelman olen tänne tallentanut. On jäänyt käyttämättä, koska kauniina päivinä en ole paljon läppäriä availlut. Mutta laitanpa nyt.

Aina ei voi onnistua

ei edes joka kerta. Aamupalaa tehdessä viilsin peukaloon onkalon, josta verta virtasi solkenaan ulos. Piti tukkia vuoto ihan kunnon tupolla. Mitenkähän tuon kanssa neulotaan? Tietenkin joka tapauksessa neulotaan, vaikka olisi muutakin, mitä voisi tehdä. Mutta nyt on jostain syystä pakko neuloa.

---

Ei onnistunut taas kommentoinnitkaan, joten kyllästyin. Lukemassa kävin ja ääneen kerroin mielipiteeni jokaisessa blogissa. Toivottavasti olitte kuulolla.

Eilen aloitin kasvimaan syyshuollon. Toissapäivänä jättikurpitsat matkasivat mummotettavien luo odottamaan halloweenia. Ja koska itikoita on enää vain muutama ponneton yksilö (oli niitä, uskokaa tai älkää), pystyin aloittamaan syyskitkemisen. Jokuhan sanoo, ettei ole mitään mieltä syksyllä enää kitkeä, mutta minusta on kivempi aloittaa keväällä, jos jotain on tehty. Tämän päivän vesisade ja tuuli eivät suosi puutarhatöitä, mutta kunhan taas tulee sopiva aika, jatkan puuhastelua. Tuossa on ennen-jälkeen-tilanne. Onhan siinä eroa jo nyt.

Toisspäivältä vielä pari taivaskuvaa, kun olin ne tänne kerran laittanut. Nyt on tasaisen harmaa taivas.

Laatuaikaa

 

 

Poikani kanssa tehtiin pikareissu heidän Ranuan mökilleen. Heitin talviturkinkin tässä suolammessa, jossa olikin yllättävän kylmää vettä. Luulen, että kyse oli vain siitä, etten ole aikoihin, siis vuosiin, vesissä käynyt. Sauna maistui kyllä uinnin jälkeen. Poika kävi saunasta uimassa, mutta minä en enää viitsinyt.

Tietenkin myös retkeiltiin, tehtiin tulet ja syötiin nuotiomakkaraa, asioita, joista molemmat pidämme.

Kuviahan tuli tietenkin otetuksi paljon, esim. rahkasammalia kuvasin. Suot ovat lempihabitaattejani ja punainen rahkasammal aina ihastuttaa.

Komeaa rakkaa oli ja myös tällaista isompaa louhikkoa.

Palleroporonjäkälää löytyi louhikosta, johon porot eivät pääse. Poroja tietenkin tienvieret täynnä ja jokunen uusi lintukin, kuukkeleita nuotiolla, teeriä ja metsoja tien varressa.

Satanut on paljon, joten Auttiköngäskin oli tosi näyttävä.

Arvostan myös reitteihin paneutumista. Portaita ja pitkospuita on helppo kulkea, mutta ne myös suojelevat ympäröivää maastoa tallaukselta.

Ettei taivaat unohtuisi, pari kotiinpaluukuvaa. Autossahan istuttiin aika paljon.

 

Kotiinpaluu on yleensä mukavaa, mutta nyt oli vähän tyjhjä tunne. Matkassa oli koira, jonka pakotin nukkumaan sängyssäni. Kotona ei ollut ketään.

Lapin ruska oli jo ohi. Kaikki lehdet pudonneet, myös maaruskalehdet.