tiistai 31. tammikuuta 2017

Mä kirjan luin


Kohta 4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Lukiessani mietin, miksi Murakami on minusta niin hyvä. Alunperin törmäsin häneen ihan sattumalta. Oli kuvitelma lammastilasta ja yhteiselosta. Tilatessani jotain muuta kirjaa, satuin näkemään kirjan nimeltä Suuri lammasseikkailu. Tilasin, luin ja olin myyty. Eikä yksikään Murakamin teos ole ollut pettymys. Olisin voinut laittaa tämän aika moneen kohtaan tuolla lukuhaasteessa, mutta päätin, että se ansaitsee juuri tämän määritelmän. Murakami kertoo paljon nuorten miesten naiselämän ongelmista, joten luulisi, ettei asia minua kosketa. Mutta päähenkilöiden ajatukset ja mietteet ovat ajattomia. Murakamia verrataan usein Kafkaan, jota luin ahkerasti nuorena. Tässäkin kirjassa kyllä unet ja todellisuus sotkeutuvat. Minähän tykkään enemmän mielikuvitusjutuista kuin faktoista, joten kait se on ainakin osa Murakamin viehätystä. Tykkään siitäkin, että tarinat eivät tule valmiiksi, niillä ei ole yksiselitteistä loppua vaan mahdollisuudet jäävät avoimiksi. Henkilöt jäävät elämään, eikä heidän tulevista vaiheistaan tiedä. Tässä siis kirja, jota voin suositella, jos haluatte kiusata aivojanne. Ei ainakaan minulle kaikkein helppolukuisin, mutta kuka tässä helppoutta haluaakaan.

Lähden tästä kuulemaan kritiikkiä omasta tekstistä ja kirjoittamaan lisää. Ottakaa päivästä kaikki irti. Huomenna on jo helmikuu.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Viimeisiä viedään

...siis tammikuun päiviä...


Yön aikana oli taas talvikin tullut.


Aamulenkki ehdittiin tehdä mukavassa säässä. Nyt sataa taivaan täydeltä märkää lunta. Suunnittelin kauppareissua, niitä lankoja. Kävellen ajattelin, mutta nyt kiehtoo ajatus bussista etenkin, kun lankamaailmassa olisi Spotsragg tarjouksessa. Osaako joku ihan suoralta kädeltä sanoa, millaista lankaa tuo on. Ajattelin seiskaveikkaa ostaa. Korvaako Sportsragg sen? Miten kestää pesussa ja käytössä? Nukkaantuuko helposti?


Nyt on Potteritkin kotona. Jos olisin nopea lukija, niin kohta voisin kertoa lukeneenikin. Siis olenhan minä nuo lukenut silloin, kun ne ilmestyi, mutta nyt ajattelin lukea uudestaan ja siksi ostin omat. Mutta olen hidas nyhertäjä ja luen ensin kaikenlaista muuta.

Pitäiskö ilmoittautua SNYhyn?

lauantai 28. tammikuuta 2017

Runsaat annokset


Uusin talomme kohoaa majakan lailla aamu-usvasta. Tänne rakennetaan paljon. Tuohonkin nurkkaukseen tulee vieriviereen neljä kahdeksankerroksista taloa, joista ekaan on jo joku muuttanutkin. On kyllä onni, kun saa asua täällä viiskytluvulla rakennetulla alueella. Täällä on tilaa talojen välissä. Tuolla voi melkein sanoa käsipäivää talosta toiseen. Mikäs on reunimmaisessa talossa yläkerroksissa asuessa, mutta yltääkö edes auringonvalo keskimmäisten alakerroksiin? Minä täällä mäellä katselen vain kaiken yli kuin mikäkin kuningatar.

Oli sen verran mielenkiintoisia kommentteja aamupalaani (jota taas kohta alan syödä, kun ystävä koirineen tulee parin tunnin päästä hakemaan minua koiraretkelle), että rupesi kiinnostamaan, miten paljon te muut syötte. Minähän tunnetusti syön paljon. Ei puhettakaan, että joku 1000 kilokaloria tulisi kysymykseen. Tuskin pysyisin hengissä pitempään edes 1500 kilokalorin määrällä. (pitää muistaa lisätä tuo kilo vaikka arkipuheessa kaikki puhuvat vain kaloreista, mutta jos kirjoitan kalori, joku taatusti muistaa muistuttaa, että se on kilokalori) Nälkäkuurit ei minulta onnistu, ei ole koskaan onnistuneet. Mutta silti olin tosi yllättynyt, että teidän mielestä lautasellinen kaurapuuroa, johon on lisätty rasvatonta raejuustoa, vähäsokerista hilloa ja ripaus öljyä on tosi runsas aamiainen. On se minustakin, kun en ole tottunut aamuisin mitään syömään, mutta olen kuvitellut, että kunnon ihmiset syö aina aamupalan. Täytyy kyllä myöntää, että helposti tähän aamusyöntiinkin tottuu ja pitkälle sillä pärjää. Tosin aiemmassa elämässäni pärjäsin yhtä pitkälle pelkän aamukahvin voimalla, joten en ole varma, miksi olen ruvennut aamuisin syömään. Mutta mielenkiintoista on, ettei tämä tapa ainakaan lisää painoa vaikka voisi luulla, että yksi ylimääräinen ateria näkyisi lisääntyneinä kiloina. Pitäiskö sittenkin paikkansa se, että jos syö aamulla, syö päivän mittaan huomaamattaan vähemmän.

Noihin ystävänpäiväsukkiin tuhraantuu aikaa, mutta kiva niitä on tehdä. Minulla on toisetkin kirjoneulesukat kesken ja pari kinnasmallia odottamassa, että käyn lankaostoksilla. Kirjoneuleiden oheen tarvitaan vielä ihan perusukka, jotta neuloa voi esim. kurssilla. Olenkohan minä salaisesti adhd?

Ja vielä aasinsillan kautta ruoasta juomaan. Kohta vaihtuu kuukausi. Pitäisköhän ottaa huikaton helmikuu vai 100 päivää ilman viinaa? 100 päivää loppuisi vasta 11.5., 50 päivää loppuisi 22.3? vai jatkaisko vain tasaista punaviinin tissuttelua? Vaikeita päätöksiä. Menen kirjoneuleilemaan.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Hotelliaamiainen


(eilinen taivas, tänään aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta siitä ei kannata ottaa kuvaa, se on tylsä)

Ainakin Possu syö jatkuvasti hotelliaamiaisia ja taisi olla joku muukin, joka näin päätti tämän vuoden aamut aloittaa. Kun nyt olen tässä aamupalalla (!hotellissahan aamupala yleensä loppuu pari tuntia aiemmin!), ajattelin kertoa omastakin ruokailustani, kun en nyt muita neutraaleja aiheita keksi, enkä viitsi valittaakaan. Valituksen aiheitahan olisi aina.

Syön siis nykyisin ihan oikeaoppisen aamupalan. Toki ensin juon ne kaksi isoa mukillista vettä, kourallisen pillereitä, ruokalusikallisen oliivi/rypsiöljyä, johon on lisätty levärouhetta ja tietenkin ison mukillisen maitokahvia. Tämä on ollut aamunaloitukseni vuosikausia, mutta nykyisin syön kaiken tämän jälkeen vielä lautasellisen rasvattomaan maitoon keitettyä mikropuuroa. Puuroon tulee jotain hiutaleita, nyt on kaura, seuraavaksi näkyy olevan avaamaton paketti neljän viljan hiutaleita. Lisäksi puuroon tulee tällä hetkellä neljän viljan kuituseosta sen aikaa, kun paketti on tyhjä. Eikä tässä toki kaikki. Lisään vielä auringonkukan siemeniä ja pellavansiemenrouhetta sekä lorauksen oliiviöljyä. Kuvittelen, että öljy edesauttaa rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä. Kun puuro on kypsä, lisään mukaan reilusti raejuustoa ja jotain itsetehtyä hyvin vähäsokerista hilloa. Tänään loppui erittäin hyvä omena-kesäkurpitsahillo. Noissa vähäsokerisissa hilloissa on pikainen pilaantumisen vaara avaamisen jälkeen. Nyt oli vielä iso purkki, joten pieni homeenhäivähdys tuntui yhdessä suupalallisessa. Minä olen aikanaan töissä herkistynyt homeelle, joten maistan pienenkin aavistuksen. Tämä oli todella vain yksi aavistus, mutta onneksi purkki on nyt tyhjä. Laitan sekä hilloa että raejuustoa monta ruokalusikallista. Hillossa on heviä ja raejuustossa protskua. Jos ei ole raejuustoa, keitän pari kananmunaa. Näillä sitten mennään tänäänkin pitkälle iltapäivään -etenkin, kun kohta jo on iltapäivä -. Iltapäivällä lämmitän uunissa tehtyä kanasuikale-sipuli-porkkana-perunapataa, jota olen kohta viikon syönyt. Hyvää on, mutta ihan hyvä, että kohta loppuu. Pitäis miettiä joku muu ruoka se tilalle. Kaiken tämän lisäksi syön tietenkin kaikenlaista muuta.

Eilen kävi sellainen kiva juttu, että pari vuotta sitten kaalliilla huollettu ompelukone pimahti. Olen kyllästynyt. ostan uuden halvan, kunhan tulee eteen, jonkun tarjoussingerin. Lupasin mummotettavalle mekon synttärilahjaksi. Täytyy kysyä, mitä haluaa tilalle. ja täytyy yrittää saada edes se vuosikuvakirja valmiiksi. En ole edes aloittanut, mutta kuvia olen käynyt läpi. Ensin pitää noista ystävänpäivänsukista tehdä tämän päivän osuus. Onneksi on nyt helppo. Eilinen oli tosi vaikea.  Uloskin pitää ehtiä vielä ennen auringonlaskua. Olisi lankatarvetta (!), joten voisin kävellä Koirapojan kanssa johonkin etsimään.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Possuvaikutteita


 Posti toi arvauspalkinnon. Hieno kirjanmerkki. Kiitos Possu. Otin sen heti käyttöön. Kirjanmerkit on tarpeen, kun on useita kirjoja kesken. Ja kortti muistuttu, että minun pitäisi saada vyötärö, jotta voisin tehdä keskiaikapuvun.itselleni. Päätin heti aloittaa kuntoilun. - älä yritä! ei ollut sormet ristissä selän takana! -


Kirja kohtaan 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Luin Possulta saadun kirjan.  Oli vaikea sijoittaa tätä mihinkään, mutta päädyin kohtaan 11, koska tämä on selvästi harrastajakirjailijan teos. Jos tapanani ei olisi lukea loppuun kaikkea, minkä olen aloittanut, tämä olisi jäänyt kesken. Shöshötysh ärshytti. Lisäksi poimin tietenkin muitakin ärshyttäviä ykshityishkohtia shekä kieleshtä että juoneshta. Kirja osui toki epäreiluun kohtaan, kun tuon edellisen kieli oli niin rikasta jaa juoni kiehtova. Tämä on tullut jaetulle toiselle tilalle dekkarikilpailussa. Takakansi lupasi "Hitchcockmaista hiipivää jännitystä" ja että "kauhutilanteiden hidas kehittely kutkuttaa varmasti". Siellä olikin hienoja jaksoja välillä, hyvin kirjoitettuja. etenkin loppuosa oli hyvä. Henkilöt olivat uskottavia ja jotkut kohtaukset mielenkiintoisia.  Murhat ja murhaajat olivat selvillä kauan ennen loppua, mutta ei se haitannut. Tämä oli nopeasti luettu, mutta ehkä en lue uudestaan. - Onkohan Possukin harrastajakirjailija tai ainakin jonkin kirjoittajaseuran jäsen? -


Eilen kävi ilmastointimiehet tarkistamassa ilmastointia. Minulla ei makkarin korvausilmanotto toimi kuten pitäisi. Sieltä tuulee täysillä koko ajan väänteli nappuloita miten vain. Tarkastaja totesi, että juu, ei se toimi, se on rikkinäinen. Arvatkaas, mitä hän teki? Korjasi? Vaihtoi uuden, ehjän? No ei ihan. Käski teipata sen umpeen jollain teipillä ja aukaisemaan enemmän olkkarin venttiiliä, jottei kaikki korvausilma tule porraskäytävästä.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Elämää mahapallon kanssa


Eilen kävin kasvimaatakin ohikulkiessani katsomassa. Hyvältä näyttää, kun hanki peittää kaiken. Käveltiin samalla Koirapojan kanssa reilut kaksi tuntia, mutta kyllä viikon askelsaldo jäi aika vähäiseksi muusta liikunnasta puhumattakaan. Nyt pitää tänään ja huomennakin varmaan nyhjätä kotona. Ilmastointitarkastus tulee jompanakumpana päivänä ja haluan olla paikalla. Tämähän on hyvä syy olla jumppaamattakin. Kuka sitä nyt haluaisi tulla yllätetyksi hikisissä jumppavaatteissa kotonaan. Tekosyitä siis riittää vaikka mahapallo ärsyttää ja huono kunto vielä enemmän. Joulupainosta on pari kiloa kadonnut, mutta joulupaino olikin kohtuuton. Mutta mitäs tässä narisemaan, kun kaikki on ihan itsestä kiinni. 


Kirja kohtaan 42. Esikoisteos.
Oli upea lukukokemus etenkin ensimmäiset 300 sivua. Ihania uusia sanoja, todella rikasta kielenkäyttöä, mystistä juonta, ehdottomasti kaikki palkintonsa ansainnut. Mies-nainen, isä-tytär, poika-karhu, tarina, joka tempaa mukaansa, mutta joka ei ole suora, yksiselitteinen, liian helppo. Tapahtuu Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Välillä tarina oli jopa ahdistava, jännittävä ja jotain jäi arvailun varaankin. Ehdottomasti tulee kuulumaan suosikkieni joukkoon.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Hieno ulkoilusää

Minä kökötän sisällä. Nukuin vaihteeksi pätkittäin. Luin valvontajaksojen aikana ja nukahdin uudestaan, mutta vähiin jäi taas unet. Pikalenkin teimme Koirapojan kanssa aamulla vaikka Koirapoika ei ymmärrä, miksei lenkkeillä kunnolla. Josko tästä lähdetään kohta puoleen ulos aurinkoon. Ehkä tiskaan kuitenkin ensin, kun laitoin tiskialtaan täyteen käytettyjä astoita likoamaan kuumaan veteen. Kolmelta tulee Poirot eli hyvä syy istua neulomassa. Kait se pari tuntia kävelyä riittää, tuntikin. Minullahan on sekä nastakengät että luikuesteet, eikä tänään ole niin liukas kuin eilen. Tuo kaatumisenpelko on sekin uusi juttu. Nyt pukkaa uusia kokemuksia jatkuvalla syötöllä. Ja jotkut väittää, ettei vanhana tule uusia kokemuksia!


 Ihan uusi juttu on sekin, että ostin eilen ison kukan. Yleensä ostan ihan pieniä ja odottelen niiden kasvavan hoivissani isoiksi. Mutta tuo Polyscias oli niin outo, että se oli pakko saada. Ja kun löysin punaisen ruukunkin, piti ostaa myös muratti, jotta saan syyn ostaa pienemmänkin punaisen ruukun - itseasiassa ostin vielä ruokakaupasta kaksi kirkkaanpunaista ruukkua, kun olivat alessa ja tietenkin tarvitsen punaisia ruukkuja, kunhan rupean taas kasveja kasvattamaan - Murateista tykkäisin, mutta ei ne pysy minulla hengissä. Mutta aina voi yrittää uudelleen. Voi olla, ettei tuo Polysciaskaan tykkää minusta, mutta aika näyttää. Mehän mentiin tyttären kera mattokauppaan, josta ostin kalliin maton puoleen hintaan, ihan liian kalliin edelleen, liian isonkin, jotta saisin sen aikanaan kunnolla pstyä, mutta ostin, punaisen. Vingutin visaa, mikä ei ollut viisata, mutta ostoksiini olen tyytyväinen.


Ystävänpäiväsukat ovat aluillaan. Pysyin nyt ihan ohjeen väreissä. Resorin tein pienemmillä puikoilla kuten yleensäkin resorit, mutta muuten pysyn ihan ohjeissa. Kirjoneuletta on kiva neuloa näin eli muutama kerros päivässä. Ei tunnu niin rasittavalta. 

Ja nyt tiskaamaan ja sitten ulos.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Mustaa se on...


...vaikka harmaalta näyttää. Mustaa säärystintä Maija-langasta yhteensä n. 140 cm ja 222 g 2½ puikoilla nyherretty. Tytär toivoi reisimittaisia säärystimiä saatuaan joululahjaksi perinteiset polvipituiset. Neuloessa huomasin, että kyllä se tuo ikä vaikuttaa moneen. Aiempina vuosina välillä ihmettelin, kun jotkut valittivat, etteivät talvella pysty mustaa neulomaan. En enää ihmettele. Millään en meinannut saada selvää, meneekö silmukat oikein vai tuleeko jotain virheitä. sohvalla ollaan paljon järkevämpiä kun värikästä neulotaan. On minullakin jotain värikästä kesken ja tänään pääsen aloittamaan päivän myöhässä ystävänpäivänsukkiakin. Tosin siinäkin pohjaväri on harmaa. Tuon harmaan suhteen onkin hassu juttu. Minulla on runsaasti harmaita keränloppuja ja taitaa olla joku ihan kokonainenkin. Mutta sävyt ei ole ihan just samoja, koska keriä on usean vuoden - usean kymmenen vuoden? - ajalta. yritän tihrustaa samansävyisiä, mutta veikkaan, että valmiissa neuleessa ero kuitenkin näkyy. Teen silti.


Varikset odottivat auringonnousua. Tuolla kauempana niitä onkin ihan kasapäin. Meillä on paljon variksiai, jotka aamuisin kerääntyvät langoille odottamaan, menevät päiväksi syömään johonkin kaatopaikoille tai muihin hyviin ruokaloihin ja palaavat illalla puihin nukkumaan. Ne eivät taida koskaan päästä eläkkeelle laiskottelemaan.

Minulla olisi tänään keikka mattokaupoille. Pääsen tyttären autolla, joten pitänee ostaa jotain ruokatavaraakin samalla reissulla. Keitin aamupuuron seuraksi kananmunia, kun raejuusto oli loppu. Haisivat tosi omituiselle ja maistuivatkin. Eivät kyllä näyttäneet pilaantuneilta ja parasta ennenkin on vasta kuun lopussa. Ne on ostettu tuosta meidän pikkusiwasta, joka eilen muuttui kmarketiksi. Ainakin siwana ollessaan se oli kuuluisa vanhoista ruoka-aineista. Nuo oli kyllä ulkokanojen munia, kun luomuja ei löytynyt, joten voihan se olla, että ulkoilu haisee. En ole mikään luomuintoilija vaikka usein ostankin luomua, jos sitä helposti saa, eikä hinta ole hirveän paljon suurempi. Kananmunat kuitenkin pyrin ostamaan luomuna, koska ajattelen, että niitä munivilla kanoilla on paremmat olot kuin häkkikanaloissa. Lapsena totuin kanoihin, jotka viettivät vapaata kanan elämää.

Näyttäisi tulevan kaunis päivä eli olisi ulkoilusää. Tuon mattokaupan lisäksi ulkoilun esteenä on peilikirkkaiksi kuluneet ja kulutetut tiet ja polut. Minusta on tullut vanha tuon kävelynkin suhteen eli pelkään kaatumista vaikka on nastat kengissä. Vielä viime talvena en pelännyt, mutta sitten olen jo kolmesti kaatunut ja telonut jalkojani. Oppia on taottu kantapäänkin kautta.

Menen aloittamaan niitä ystävänpäiväsukkia jollain harmailla. Mukavaa viikonloppua kävijöille. (Susanna nappasi tuon 888. Saa nähdä, nappaako myös 999.)

perjantai 20. tammikuuta 2017

Aamun kirkas aurinkoinen


meni pilveen suunnilleen heti noustuaan.


Mutta ehti sitä ennen värjätä taivasta koko paletilla.


Eilenkin oli outoja valoilmiöitä udun takana. Valo on kyllä silminnähden lisääntynyt. Alkaa olla kevättä mielessä vaikka ulkona on aika hankala keli, liukasta. Tänään on kuitenkin lähinnä sisäpäivä, pyykkäystä, laskujen makselua (se eka eläke tupsahti tiliä rasittamaan, joten siitä on päästävä eroon) ja tietenkin perusjuttuja eli neulontaa, syömistä, lukemista. Eilen ponnistelin yhden jumpan läpi ja tarkoitus olisi tänäänkin vaikka ajatus on äärimmäisen vastenmielinen.

torstai 19. tammikuuta 2017

Säästäväisyys on hyve


Olen aloittanut budjetin pitämisen tässä vuoden alusta, kun siirryin kokopäiväiseksi eläkeläiseksi ja tulot romahtivat mutta menot ei. Laitan sen budjetin tännekin näkymään joskus, jotta voitte itsekukin valmistautua, jos vaikka teillekin kävis näin. Huomenna pitäisi eka eläke pamahtaa tilille, mutta laskujahan on jo ehtinyt kertyä. Laskut on vähän niinkuin pakollisia, joten kaikesta muusta pitää säästää eli ei mitään satunnaishankintoja. Mutta niitä satunnaishankintojakin on jo tiedossa. Uusia mattoja on pakko ostaa - tai ei tietenkään pakko, voihan sitä ihminen elää ilman mattojakin. En nyt kuitenkaan halua elää ilman mattoja, joten menen ehkä lauantaina mattokaupoille. Lupasin myös tehdä vanhemmalle mummotettavalle synttärilahjaksi mekon, johon mennään tänään tarvikkeita ostamaan. Ja tästä päästään asiaan eli säästämiseen. Mummotettavan isä soitti ja kysyi, onko minulla Harry Pottereita, kun he aikovta ruveta lukemaan niitä iltasaduksi. Sanoin, ettei ole, mutta olen ajatellut ostaa ne itselleni. Olen ne aikoinaan lukenut, mtta tyttäreni vei ne mennessään. Niinpä tilasin kaikki itselleni, pokkareina eli aika halpoina versioina. Ajatus oli, että lainaan sitten  niitä. Mutta selailin vielä vähän tarjontaa ja päätinkin ostaa kirjakaupasta ekan osan kuvitetun laitoksen lahjaksi tuolle mummotettavalle. Kunhan vielä sen ifolorkirjan saan tehdyksi, niin on taas ylenmäärin lahjottu tyttö ja minä olen elänyt säästäväisesti.

Viime yönä nukuin noin yksitoistatuntia, joten nyt ei väsytä. Siispä tänään alkaa kuntokausi reippaalla kotijumpalla. (jos siis ehdin...) Ja uuden blogin kunniaksi aloitetaan myös kävijöiden tarkkailu eli kun/jos satut käväisemään lähellä lukua 888, 999, 1111, 2222 jne. laita luku kommentteihin ja saat ehkä jotain postia - siis ehkä, jos satun viitsimään. Mutta ainahan sitä voi toivoa, että satun.