Uusin talomme kohoaa majakan lailla aamu-usvasta. Tänne rakennetaan paljon. Tuohonkin nurkkaukseen tulee vieriviereen neljä kahdeksankerroksista taloa, joista ekaan on jo joku muuttanutkin. On kyllä onni, kun saa asua täällä viiskytluvulla rakennetulla alueella. Täällä on tilaa talojen välissä. Tuolla voi melkein sanoa käsipäivää talosta toiseen. Mikäs on reunimmaisessa talossa yläkerroksissa asuessa, mutta yltääkö edes auringonvalo keskimmäisten alakerroksiin? Minä täällä mäellä katselen vain kaiken yli kuin mikäkin kuningatar.
Oli sen verran mielenkiintoisia kommentteja aamupalaani (jota taas kohta alan syödä, kun ystävä koirineen tulee parin tunnin päästä hakemaan minua koiraretkelle), että rupesi kiinnostamaan, miten paljon te muut syötte. Minähän tunnetusti syön paljon. Ei puhettakaan, että joku 1000 kilokaloria tulisi kysymykseen. Tuskin pysyisin hengissä pitempään edes 1500 kilokalorin määrällä. (pitää muistaa lisätä tuo kilo vaikka arkipuheessa kaikki puhuvat vain kaloreista, mutta jos kirjoitan kalori, joku taatusti muistaa muistuttaa, että se on kilokalori) Nälkäkuurit ei minulta onnistu, ei ole koskaan onnistuneet. Mutta silti olin tosi yllättynyt, että teidän mielestä lautasellinen kaurapuuroa, johon on lisätty rasvatonta raejuustoa, vähäsokerista hilloa ja ripaus öljyä on tosi runsas aamiainen. On se minustakin, kun en ole tottunut aamuisin mitään syömään, mutta olen kuvitellut, että kunnon ihmiset syö aina aamupalan. Täytyy kyllä myöntää, että helposti tähän aamusyöntiinkin tottuu ja pitkälle sillä pärjää. Tosin aiemmassa elämässäni pärjäsin yhtä pitkälle pelkän aamukahvin voimalla, joten en ole varma, miksi olen ruvennut aamuisin syömään. Mutta mielenkiintoista on, ettei tämä tapa ainakaan lisää painoa vaikka voisi luulla, että yksi ylimääräinen ateria näkyisi lisääntyneinä kiloina. Pitäiskö sittenkin paikkansa se, että jos syö aamulla, syö päivän mittaan huomaamattaan vähemmän.
Noihin ystävänpäiväsukkiin tuhraantuu aikaa, mutta kiva niitä on tehdä. Minulla on toisetkin kirjoneulesukat kesken ja pari kinnasmallia odottamassa, että käyn lankaostoksilla. Kirjoneuleiden oheen tarvitaan vielä ihan perusukka, jotta neuloa voi esim. kurssilla. Olenkohan minä salaisesti adhd?
Ja vielä aasinsillan kautta ruoasta juomaan. Kohta vaihtuu kuukausi. Pitäisköhän ottaa huikaton helmikuu vai 100 päivää ilman viinaa? 100 päivää loppuisi vasta 11.5., 50 päivää loppuisi 22.3? vai jatkaisko vain tasaista punaviinin tissuttelua? Vaikeita päätöksiä. Menen kirjoneuleilemaan.
Possun hotelli on niin surkee, ettei siellä oo aamuisin oikein muuta kuin kahvia ja leipää. Kokki on niin laiska, ettei viitti nousta ajoissa keittämään puuroa. Eikä Possulla oo yleensä aamuisin nälkä. Ehkä sitte ois, jos viittis lähtee aamulla ensimmäiseks liikkumaan, ennen aamupalaa, mut kyllä ainakin kahvikuppi pitäis sitä ennen saada, ja sit pitäis nousta niin tuhottoman aikaisin.
VastaaPoistaMun aamupala oli tänään todella runsas. Kiitos mieheni, joka sen minulle valmisti. Söin lautasellisen veteenkeitettyä kaurapuuroa kera punaistenviinimarjojen ja kolmen viljan leseiden. Päälle vielä vähäkalorista mehukeittoa. Jälkkäriksi paistettu kananmuna ja maitokahvi. Kyytipojaksi kasa lääkkeitä, vitamiineja ja hivenaineita. Tämän söin noin puoliltapäivin. Sen jälkeen olen juonut vain sitruunalla maustettua Saskiaa. Kello on pian puoli viisi. Mieheni tekee meille kohta paellaa.
VastaaPoistaEnpä ole kaloreita koskaan laskeskellut, joten ei aavistustakaan paljonko niitä tulee päivässä syötyä tai kulutettua.
VastaaPoistaMeidän hotellissamme löytyisi vaikka mitä aamupalaa, kun sitä seitsemälle hengelle pitää olla, ja jokainen syö vähän eri juttuja. Mutta silti tyydyn melkein joka aamu samaan: purkki viiliä, päälle vähän mysliä ja kurpitsansiemeniä ja lasillinen tuoremehua.
Ei minullakaan ole heti heräämisen jälkeen nälkä. "Aamupalan" kun syön, on heräämisestä mennyt jo pari kolme tuntia. Joskus enemmänkin.
VastaaPoistaSagallahan on aamupalaseuraa runsaasti.