perjantai 6. tammikuuta 2017

Pienestä kiinni


Aamulla oli vielä -22 astetta, mutta nyt jo lämpenee, enää - 13 ja aurinko paistaa. PossuMunkki yrittää saada minut tuntemaan huonoa omaatuntua, kun annan pakkasen estää lenkkeilyn. Huonoa omaatuntoa tunnen monesta, mutta en nyt vielä tästä. Mutta sai Possu minut miettimään. Olen niin fiksoitunut tuohon Koirapoikaan kävelyjen suhteen, etten osaa yksin ollenkaan lähteä turhanpäiväisille lenkeille. Koirapojan tassut rupeaa palelemaan ja meillähän ei koiria pueta. Mutta eipä näitä pakkaspäiviä paljon ole. Onneksi tulee sitten pyryjä ja sateita ja paisteita ja liukkautta ja kaikenlaisia säitä, joita voi käyttää tekosyynä.

Heräsin taas viideltä ja lueskelin kunnes nukahdin uudestaan kirja avoinna rinnan päällä. On ollut apea fiilis tässä jo jonkin aikaa. Tuntuu, etten saa otetta elämästä. Pakastimen sentään sulatin ja pesin ja samalla mietin, miten huonosti olen jaksanut kodin kunnostukseen syventyä. Kaikenlaisia yrityksiä on ollut, mutta kaikki jää kesken. Kyllähän minä täällä ihan sujuvasti asun, mutta voisin saada ympäristöstäni viihtyisämmän. Toisaalta, en halua mitään velvollisuuksia minkään suhteen vaan elää ihan hetken mielijohteiden kartoittamana. Mutta kun apeudun, ei tule mielijohteita. Aika vain lipuu ohi. Tällaisia pohdiskelin ja kaivauduin yhä syvemmälle synkkyyden poteroon. Ja sitten hupsis, pompahdin pinnalle. Syynä oli se, että kävin lukemassa muiden postauksia ennenkuin tulin tänne vuodattamaan synkeyttäni. Saga on ruvennut kuvailemaan lukemiaan kirjoja ja ne kuvailut käänsivät ajatusteni suunnan. Älkää kysykö, miksi. Jotenkin vain ajatus siitä, miten erilaisia kirjoja ihmiset lukevat, miten paljon erilaisia kirjoja maailmassa on tarjolla, synnytti hyvän olon tunteen. Kovin ailahtelevaisia ovat mielialani. Nyt on sitten taas otetta.

5 kommenttia:

  1. En yhtään yritä. Ja totesin tänään, että teilläpäin olikin paljon enemmän pakkasta ja kylmempi kuin meillä. Pakkaslukemat vaan kohosi, kun sinne suuntaan ajeli. Nyt onneks taas kotona lämpimässä ja rauhassa.

    VastaaPoista
  2. Se oli ihan vitsi. Ajattelin, että uskallan heittää.

    VastaaPoista
  3. Miten uskalsitkin?!ihmettelee possu

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla, että kirjasepustuksilläni on jollekulle jotain merkitystä. Itse ajattelin, että ne ovat lähinnä vain minulle itselleni muistin virkistykseksi, sillä kun katselin viime vuonna lukemieni kirjojen listaa, en muistanut läheskään jokaisesta kirjasta, että mistä niissä oikeastaan kerrottiin.
    Olet oikeassa; uskomattoman paljon erilaisia kirjoja maailmassa riittää. Joskus jo tuntuu siltä, että kirjoittajia on enemmän kuin meitä lukijoita :)

    VastaaPoista
  5. Olen uhkarohkea kuten huomaat Possu.
    Kirjoja on kyllä onneksi enemmän kuin aikaa. Ei tarvitse pelätä, että lukeminen loppuu kesken. Ja muiden mielipiteet avaa aina välillä ihan uudenlaisia maailmoita.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.