Onnellista Uutta Vuotta

Nyt on vuosi 2017 ja minä olen täysiaikainen eläkeläinen, elätti, joutonainen. Tällä hetkellä lienen nauttimassa maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta ystäväni luona, sillä kumppanini Koirapoika ei kestä ilotulitusten pauketta. Mutta arjen tullen palaan kotiini mäen päälle, suht korkean talon yläkertaan kaupungin valojen katveeseen. Palattuani raportoin enemmän tai vähemmän säännöllisesti elämäni kulusta, arkipäivistä, sillä juhlia on harvoin. Mutta kymmenien vuosien aamuheräämisten, tekemättömien töiden painon, ajan vähyyden ja yleisen riittämättömyyden tunteen jälkeen, kaikki päivät vapaana aikatauluista ja velvotteista ovat juhlaa. Yritän olla hankkimatta pakollisia menoja ja aikatauluja, mutta myös täyttää elämäni asioilla, joista pidän eli samoilulla, lukemisella, leffoilla ja tietenkin neulomisella. En toivo enkä odota mitään suuria. Minulle riittää auringonnousu ja -lasku, lintujen laulu, puiden humina, taivaanrannassa sykkivän majakan valo ja vuodenaikojen vaihtelu, myrskyt, sateen ropina ja nurkissa ujeltava tuuli. Usein katson elämää kameran linssin läpi, mutta sekin on vain yksi ominaisuuksiani ja omituisuuksiani. Suvaitsevaisuutta, lempeyttä ja anteeksiantoa olen yrittäny opetella koko elämäni. Ehkä olen jotain oppinut myös itseni suhteen.

Tervetuloa siis seuraamaan, miten yksinelävä eläkeläisnainen viettää aikaansa kaupungin vuokra-asunnossa keskellä kerrostalolähiötä.