Kilokamppailu

Lunta on satanut tauotta yli vuorokauden. Ei tämä mitään pyryä ole vain tasaisen rauhallisesti pieniä hiutaleita leijuu alas. Mukava oli aamulenkillä tallustaa kauniissa metsämaisemissa täydellisessä hiljaisuudessa. Eikä liikkeellä ollut kovin monta muuta, pari koirankusettajaa ja yksi metsäkauris. Reilun tunnin raahustin ja sen jälkeen taas pari kertaa heilautin kahvakuulaa.

Kävellessä päässä pyöri kaikenlaista, myös tämä vuodenvaihteen vakiajatus eli laihdutus. Minähän en nyt tänä vuonna ole ajatellut laihduttaa, mutta sen verran mietin syömisiäni, etten liho. Mutta, jos lehtiin on uskomista, suuri osa ihmisistä aikoo laihduttaa, joten onhan minunkin otettava kantaa.

Tuossa syssymmällä painoin reilut viisi kiloa vähemmän kuin nyt. En merkkaillut mihinkään, kun ajattelin tässä vuodenvaihteessa lyödä kaikki ällikällä. En lyönyt ketään millään. Miksikö? Miksi laihduin ja miksi lihoin?

Laihduin ihan sillä vanhalla hyväksi koetulla konstilla eli liikuin enemmän ja söin vähemmän. Liikuntana oli pääasiassa kävely. Joka aamu ennen aamukahvia lähdin koiran kanssa 5-7 kilometrin kävelylle. Aluksihan se oli samanlaista raahustamista kuin nytkin, mutta aika pian jalka alkoi nousta vikkelämmin ja välillä jopa hölkkäsin ihan vain liikkumisen ilosta. Kunnon kasvuun auttoi sekin, että lenkillä oli useampia ylämäkiä, osa aika jyrkkiäkin. Ei tainnut lähteminen olla kertaakaan helppoa. Koko elimistö ja etenkin pää pani täysillä hanttiin. Kaikenlaisia verukkeita, tekosyitä ja itsepetoksia pyöri mielessä: "tänään en jaksa", "sääkin on huono", "menen sitten päivällä oikein pitkälle lenkille", "voisin mennä uimaan tänään". Vaati oikeasti itsekuria lähteä vaikka koira on jokatapauksessa ulkoilutettava. Mutta koiranhan voi lenkittää vain lyhyesti. Aika usein myös ajattelin, ettei minulla ole aikaa! Ei ole aikaa! En taida koskaan ajatella, ettei minulla ole aikaa istua sohvalla tuijottamassa telkkarista jotain ohjelmaa, josta en edes jälkikäteen kysyttäessä muista mitään. Jossain vaiheessa, sitten se "ajanpuute" ja muut selitykset saivat jättämään lenkin väliin ja ennenkuin huomasinkaan oli mennyt viikko ja toinen ja lenkit jäi. Tuli lunta ja liukasta, kroppa oireili, kun en venytellyt, piti neuloa joululahjoja, juosta kaupoissa, levätä. Miten helposti se paikalleenjuuttuminen kävikään ja miten vaikea on taas saada itseään liikkeelle, vaikka tiedän, että kyllä se kävely on kivaa, kunhan vain lähtee liikkeelle.

Syömisiä en sitten kauheasti säädellyt, ainakaan en vähentänyt. Minulle ei vain sovi kieltäymykset. Yritin syödä enemmän kasviksia, marjoja, hedelmiä ja proteiineja. Söin myös tukevan, kunnon ruoan illansuussa. auttoi kummasti joutavaan telkkarin edessä naposteluun, jos kuuden seitsemän maissa illalla söi kukkuralautasellisen jotain ruokaa. Ei minulla mitään säännöllisiä ruoka-aikoja ollut, mutta aamupäivällä söin usein puuroa tai rahkaa raejuuston, marjojen ja hillon kanssa. Minulla on paljon itsetehtyjä vähäsokerisia hilloja, joita olen pitänyt jotenkin kiellettynä hedelmänä vaikka oikeastihan ne ovat lähinnä marjoja ja vihanneksia. (Sotken usein hillojen joukkoon kurpitsaa, porkkanaa tai muuta outoa. Siellä ne menee ihan täydestä.) Tänään tein munakkaan, kun jääkaapissa oli kylmäsavustetun lohen jämät ja vanhoja kananmunia. Pilkoin pannulla noin 200 grammaa kirsikkatomaatteja, lohen, valkosipulia ja mausteita. Kolmen munan munakkaan, kun söin, niin ei nyt ihan heti ole nälkä.

Sen olen huomannut, että kun syön ison aterian, tekee mieli jotain sokerista jälkkäriä. Muutaman mantelin tai pähkinän pureskelu auttaa. Useimmiten en kuitenkaan ota mitään, mutta jos hirveästi tekee mieli, tyydyn pariin suklaapalaan. Tumma suklaa vie hyvin makeanhimon pois. Illalla keitän maitoa, johon sulattelen suklaata tai ihan vain kaakaota. Mutta rovaniemeläinen ystäväni tarjosi jälkkäriä, jota voin suositella kaikille. Resepti löytyy hyytelösokeripaketin kyljestä nimellä Hyytelömarjat. Tosi helppo, nopea ja erittäin maukas, sekä lisäksi terveellinen.

Mutta sitten on vielä tämä kysymys, miksi lihoin. Paras vastaus on, että jätin kävelyn. Siirryin enimmäkseen istumaan. Yritin myös säännöstellä syömistäni, mikä johti lisääntyneeseen iltanaposteluun.

MUOKS!
Nyt sataa valtavan isoa lumirättejä.