Luukku 18

  

Kirjosieppo

Olipas mukava herätä tutussa seurassa. En ollut edes tajunnut, miten yksinäistä matkani oli ollut. Modoc oli vielä iso ja vahva, joten edes maantierosvoja ei tarvinnut pelätä. Ja kävely oli kevyttä, kun mukana oli toinenkin kantaja kaikille tavaroille. Meillähän oli nyt runsaat eväätkin mukana, sillä päätimme poiketa valtatieltä metsään ja kulkea suorinta reittiä, jotta varmasti ehdimme perille ennen aattoa. Ryteikössäkin Modocista oli apua. Hän meni edellä ja norsumaiseen tapaan tallasi leveää väylää, jota minun oli helppo kulkea.

Kun pysähdyimme syömään ja lepäämään kyselin mammuttien omituisen vaelluksen syytä. Modoc naurahti ja kertoi:

"Pitkähampaalla on joku ikäkriisi. Elämä ei maistunut. Olikohan ihan jotain masennuksen poikasta ilmassa. Päivät valuivat elämättöminä. Aika kului huokaillessa. Hopeaturkki sitä aikansa katseli, kunnes sanoi, että nyt pitää tehdä jotain. Hän ehdotti kävelyä luonnossa. Liikunta ja luonto parantavat. Mutta eihän masentunut mammutti innostu kehän kiertämisestä jollain pururadalla. Tilanne vain paheni syksyn mittaan, joten yhtenä kuulaana syyspäivänä Hopeaturkki pakkasi retkikamat ja komensi koko porukan matkaan. Koska Pitkähammas ei halunnut vaeltaa päämäärättömästi, Hopeaturkki päätti, että mennään katsomaan ihmisten ja ehkä mammuttienkin alkukotia. Suunnattiin siis Afrikkaan, tarkemmin Nakurujärvelle. Ja siellä on tarkoitus joulua viettää."

Matkan jatkuessa mietin omaa syksyäni. Pitkähampaan tilanne kuulosti niin tutulta. Ehkä tämä vaellus parantaisi minutkin.

Kirjapisteet:

Saukkis 6

Possu 4 

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

 

Lintupisteet:

 

Saukkis 7

Laiskiainen 6

Marika 5

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦

 

Luukku 17

  

Kalatiira

Kun heräsin, oli jo kirkas aamu. Kuuntelin, mutta kuulin vain majatalon normaalit äänet. Päätin uskaltautua aamupalalle. Ei kait mitkään hirviöt uskalla käydä kimppuuni keskellä kirkasta päivää majatalon aamiaishuoneessa. Kävin suihkussa ja yritin oikoa ryppyisiä vaatteitani. Oli tietenkin nukkunut vaatteet päällä. Huolestuin samalla, sillä kaikki tavarani olivat edelleen siellä metsässä. Olikohan joku ne varastanut? Tai jos yöllä oli satanut?  Miten ihmeessä minä nyt selviäisin. Onneksi luottokortti oli taskussa. Pidin sitä aina matkoilla housujen piilotaskussa juuri tällaisten tilanteiden varalta. Tai ehkä en juuri tällaisten, mutta ryöstöjen tai muiden sellaisten. 

Kun pääsin portaat alas, näin pakatun rinkkani resepsuunin pöydän vieressä. 

"Tämä on minun", parkaisin ja tempaisin rinkan selkääni. Majatalon isäntä vain nyökytteli ja osoitti aamiaishuoneeseen. Menin siis ensimmäisenä juomaan välttämättömän aamukahvini.

Kun astuin ovesta sisälle näin Modocin, mammuttien norsuystävän, viittoilevan pöydän vierestä.

"Vaikka emme ehkä ole ylimpiä ystäviä, täytyy myöntää, että kuvittelin toisenlaista vastaanottoa kuin se eilinen karkuunjuokseminen", naureskeli Modoc. "Kun et avannut oveasi, kävin pakkaamassa tavarasi ja toin ne tänne talteen. Syödäänkö nyt aamupala ensin ja katsotaan sitten, miten jatketaan."

Päivän mittaan sitten selvisi, että etsintämatkani oli kantautunut mammuttienkin korviin. Olin ilmeisesti herättänyt melkoisesti huomiota päivien mittaan. Mammutit olivat lähettäneet Modocin minua vastaan. Olin vähän nolona, mutta myös onnellinen matkaseurasta. 

Kuljimme melkoisen matkan seuraavan majatalon luo. Vielä yksi yö majatalossa.

 

Kirjapisteet:

Saukkis 6

Possu 4 

Laiskiainen 3

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

 

Lintupisteet:

 

Saukkis 7

Laiskiainen 5

Marika 5

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦

Sinne missä aamu sarastaa

Piti kirjoittaa, että minua masentaa, mutta kun kuuntelin tuota Mokoman Sinne missä aamu sarastaa päätin olla mainitsematta koko alakuloa. Ja masennus oli jo alunperinkin liian vahva sana. Eikä täällä pitäisi kirjoittaa mokomia negatiivisia ajatuksia vaan vain niitä kauniita. Joten tyydyn toteamaan, että minulla on ote hukassa ja hukat kateissa perinteiseen tyyliin. Ja siitähän päästään tähän:

Nestehukka

Lupus Liquidus

 

Nestehukka on sisävesisusi. Se ei varsinaisesti kykene elämään vedessä, jos kohta viihtyykin siellä erinomaisesti. Viehtymyksestään pinnanalisiin nestehukka saa maksaa alituisella hapenpuutteella ja sukeltajantaudilla. Aurinkoisina talvipäivinä moni pilkkimies tai luistelija on havahtunut tukahtuneeseen, kalseaan ulinaan jalkojensa alla ja kohdannut kärsivän, jään taittaman katseen. Nestehukkahan se siellä.

Minähän kävin tuossa jokunen viikko, kuukausi, sitten mittauksessa ajatuksella, että rupean kohentamaan kuntoani ja menen sitten uusintaan. No, en ole ruvennut. Mutta mittaaja, komea nuorimies, totesi, että olen kuiva tyyppi. "Vanhemmiten sitä janon tunne katoaa ja pitäisi muistaa juoda vaikkei tekisi mielikään." Koska en nyt jaksa edes pohtia mitään kunnon kohotusta, taidan ruveta yrittämään kadonneen janontunteen etsimistä.

Kävin vähän muiden tontteja katselemassa. Usea valitti valon puutetta. Minä en sitä valita. Pimeyden suojissa on hyvä olla laiska, tyhmä ja saamaton. Pöllöllä oli jo selkeitä suunnitelmia tulevalle vuodelle. Minulla on joku ajatus tästä päivästä. Jos tämä päivä menee jotenkin kohdalleen, on myös aavistus ensi viikosta. Sen pitemmälle ei katse kyllä yllä. Mutta, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, vuoden vaihteessa on taas kaikenlaista suurta ideaa muhimassa. Kierrän ympyrää. Mutta aamuisin on hyvä suunnitella vaikka vain tätä päivää. (jäi tuo zen cafe pyörimään taustalle)

Illan koiralenkillä jäin katsomaan maahan. Näettekö, mikä siellä on? Yleensä siellä on roskia.

 

Nyt sinne oli lentänyt joku enkeli. Ihmeitä siis tapahtuu lähiöissäkin.

---

Lähiö on positiivinen sana, jolle yritetään pukea epäonnistumisen viittaa. Lähiö, lähellä, yhdessä. Menen Koirapojan kanssa katsomaan, vieläkö enkeli istuu vai onko noussut siivilleen. 

---

Oletteko muuten huomanneet, miten pienet siivet enkeleillä on, ainakin tuolla. Noilla lentäminen on kaikkia fysiikan lakeja vastaan. Mutta kait enkeliyteen kuuluukin lakien vastaisuus, ainakin fysiikan.

Luukku 16

  

Tilhi

Metsän keskeltähän minä siis heräsin. Päivästä näytti tulevan kaunis. Ajattelin, että vaikka olen päättänyt löytää mammutit hinnalla millä hyvänsä, en taida viitsiä kiirehtiä. Löytyy jos löytyy. Tein tulet. Keitin kahvit. Paistoin makkaraa, jota olin eilen ostanut. Istuin kaikessa rauhassa nuotion ääressä antaen ajatusteni kulkea omia teitään. 

Oli tietenkin liian omahyväistä ajatella, että kaikki järjestyy.

Metsäsät alkoi nimittäin kuulua hirveää töminää, ryskettä ja huutoa. Hyppäsin karkuun niin nopeasti kuin pystyin. Peikkoja, mörköjä, hirviöitä! Jätin kaiken silleen ja juoksin pää kolmantena jalkana kohti kylää ja sisään majatalon ovesta. Hengästyneenä änkytin: "Huone!Äkkiä!" Sain avaimen. Syöksyin portaisiin, huoneeseeseen sisään ja ovi lukkoon. Hautauduin peiton alle. Tukin korvani käsilläni. Olin liikkumatta. Portaissa kuului painavat askelet. Joku koputti ovelle. Koputti uudestaan ja uudestaan, loputtomiin. En liikkunut. Koputtelija väsyi. Askeleet poistuivat. En uskaltanut liikkua. Tuli ilta. Tuli yö. Minä valvoin huoneessa kuunnellen. Jossain vaiheessa nukahdin katkonaiseen painajaisten värittämään uneen.

Kirjapisteet:

Saukkis 6

Possu 4 

Laiskiainen 3

Sus' 2 

Pöllö 1

Marika 1 

 

Lintupisteet:

 

Saukkis 7

Laiskiainen 5

Marika 4

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦

Saannoksia

 

Sain viime vuonna pikkunatolta icebugit, kaksi numeroa liian suuret. Hyvin pelittää, kun vihdoin uskoin, että helpompi liikkua nastarenkailla. Säitähän on taas piisannut

Naapuri taas leipoi. Sain kolme pullaa kolmella eri sydämellä. Söin pois.

 

Koirapoika sai hyviä tuloksia verikokeista. Tulehdusarvokin on laskussa. Lisäksi sai reseptin pitkäaikaiseen kipuun ja lupauksen, että suolistoantibioottia tulee tarvittaessa lisää.

---

Sitten on osio aikaan- eli siis aikaansaannoksia eli, mitä itse olen saanut aikaan:

• rikoin toisen teekupin
• rikoin lempimaitolasini
  
• rikoin ainoan kahvimukin
• rikoin kaksi neljästä lautasesta

---

 (norsu keittiössä, ei virtahepoa olohuoneessa)

 ---

Sehän on hieno idea, että kaikkea on vain sen verran, kun sattuu tarvitsemaan, hieno, kunnes rikkoo sen ainoan. Nyt on kahvia juotava teekupista, koska se on ainoa tarpeeksi iso. Mukeja on, mutta sellaista normikokoa eli pieniä. Kahvimuki oli Tallinnasta ostettu lehmän kuvalla varustettu. Joskus, jos eksyn kaupoille, pitää etsiä uutta mukia, tosin isoja on vaikea löytää.

---

Kirjoitin joulupukille, kun leivänpaahdin meni rikki (Sitä en kyllä tietääkseni rikkonut vaan se teki ihan vain itsemurhan.) Pyysin yhdenleivänpaahdinta. Joulupukki tietenkin valitti, että niitä on vaikea saada. Miksi? Kuka yksinasuva haluaa paahtaa kaksi leipää kerralla?

 

Joulukalenterien kunniaksi eläintieteen perusteos. Kannessa on yksi lempieläimeni

 

Hirvonen

Monstrulum

Pienimpiä hirviöitämme. Hirvittää vähäsen. Irvisti puistossa hämmentävästi. Kiusa se on pienikin kiusa.

---

Joulukalentereista vielä sen verran, että Saukkiksen kirjasto on liian vaikea minulle. Luovutan. Menee hyvää laiskotteluaikaa hukkaan, kun yritän googlettaa jokaista sanaa.

Luukku 15

  

Valkoposkihanhi

Aamulla, kun lähdin liikkeelle runsaan aamiaisen jälkeen, törmäsin koululaisiin, jotka ilmeisesti olivat suorittamassa jotain biologian kasvituntemusta tai muuta maastohommaa. Minut nähdessään, he keskeyttivät puuhansa, kerääntyivät ympärilleni ja kyselivät kuka olen ja mihin menen. Kun kerroin mammuteista, he innostuivat:

"Me tullaan mukaan! Mammutit on niiin paljon jänskempiä kuin tämä hämärä luonto, jota meidän pitäisi muka tutkia."

Minulla oli täysi työ karistaa heidät kannoiltani. En halunnut kakaralaumaa riesakseni ja pelkäsin myös seurauksia. Varmaan vanhemmat usuttaisivat poliisit perääni, jos kaappaisin heidän lapsensa. Yritin parhaani puhumalla, mutta perässäni taapersi lauma untuvikkoja jääräpäisesti. Lopulla oli pakko turvautua lahjontaan. Ostin kioskilta pussillisen karkkia ja lupasin sen lapsille, jos he palaavat kouluun. Sehän tepsi. En kuitenkaan uskaltanut jatkaa tietä pitkin, koska karkkien loputtua, lapset varmaan palaisivat kerjäämään lisää. Niinpä käännyin heti seuraavan mutkan takana tiheään pensaikkoon. Istuin pensaiden keskellä liikkumatta ja pian kuulinkin kalkatuksen, kun lapset lähestyivät. He huutelivat minua ja lisää karkkia. Onneksi heidän opettajansa seurasi heitä ja komensi lapset takaisin tiukasti puhuen, miten vieraiden mukaan ei saa lähteä, eikä karkkia missään nimessä ottaa. Sellaiset, jotka tarjoaa lapsille karkkia, ovat pahoja ihmisiä. Tämän kuultuani päätin varmuuden vuoksi jatkaa matkaa metsän suojassa. Ei olisi kiva joutui vihaisten vanhempien käsittelyyn. Oli siis taas edessä telttayö.

Kirjapisteet:

Saukkis 6

Laiskiainen 3

Possu 3 

Pöllö 1

Sus' 1

Marika 1

 Lintupisteet:

Saukkis 6

Laiskiainen 5

Marika 4

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦

Luukku 14

 

Valkoposkihanhi

Kun heräsin majatalossa, huomasin, että yön aikana oli satanut lunta. Se tuntui kyllä oudolta näin etelässä, mutta siitä tuli myös koti-ikävä. Vaikka ikitalvi ei ehkä olisi mukava, niin kyllä jouluna pitäisi olla lunta. Mutta ei auttanut jäädä muistelemaan menneitä. Piti jatkaa, sillä enää oli kymmenen päivää aikaa saavuttaa mammutit, jotka tuntuivat vain lisänneen vauhtia. Pakenivat edessäni pikajunan vauhtia. Tosin eiväthän he tienneet minun yrittävän löytää heitä.

Onneksi lumi suli päivän mittaan ja kävely taas alkoi olla helppoa. Pysyttelin nyt ihan valtateillä, sillä alue oli tiheään asuttua. Ei tarvinnut koluta tiheiköissä, joten kilometrit hupenivat melkoisesti päivän mittaan. Mummon eväät oli tullut syötyä jo eilen, joten piipahdin iltapäivällä yhteen baariin. Söin pizzan! Oli nimittäin ollut jo pitkään pizzahimo. Nyt sattuikin osaava kokki, paljon valkosipulia, meetvurstia, homejuustoa, sipulia ja kaikkea. Kävin kevytmieliseksi ja otin ruokajuomaksi tuopin olutta. Sehän ei tietenkään ollut fiksua. Matkanteko hidastui, kun maha oli täynnä ja oluthuurut päässä. Siispä taas yksi majataloyö oli edessä. Tätä vauhtia matkakassani hupenisi olemattomiin.

Kirjapisteet:

Saukkis 5 

Laiskiainen 3

Possu 3 

Pöllö 1

Sus' 1

Marika 1

 Lintupisteet:

Laiskiainen 5

Saukkis 5

Marika 4

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦 🐦

 

Luukku 13

 

Hyvin nukutun yön jälkeen, söin taas mahtavan aamiaisen, pukeuduin pestyihin vaatteisiini ja pakkasin rinkkani. Mummo teki minulle vielä eväät ja antoi lemmikkinsä oppaaksi alkumatkalle. Aurinko paistoi. Elämä hymyili. Mikäs tässä oli jatkaessa matkaa. Kivitasku kilautteli polun päässä kuin merkiksi, että tähän suuntaan.

Matka sujui rattoisasti rupatellen. Oppaani kertoili mummon elämästä, joka oli ollut täynnä matkoja ja seikkailuja ennen kuin mummo oli päättänyt asettua asumaan sukunsa vanhaan kartanoon. Sisarentyttö kävi joka viikko mummoa katsomassa. Oli sovittu, että aikanaan tyttö muutaisi mummon seuraksi, mutta toistaiseksi mummo pärjäsi ihan hyvin yksikseen. Isossa talossa riitti huoltamista niin, ettei aika tullut pitkäksi. Tottakai mummolla oli myös kasvimaa, pari kanaa ja vuohiakin. Ruokaa siis riitti omasta takaa. Silloin tällöin mummo kävi kaupungissa täydentämässä varastojaan, ennenkaikkea ostamassa uusia lankoja ikuisiin sukanneuleisiinsa. 

Siinä kuunnellessa rupesin ajattelemaan, että olisi mukava itsekin elää noin.

Illansuussa saavuimme kylän laidalle. Oppaani kääntyi takaisin ja minä otin huoneen majatalosta. Olin päässyt ylellisen elämän makuun, eikä telttailu nyt houkuttanut.

Kirjapisteet:

Saukkis 4 

Laiskiainen 3

Possu 3 

Pöllö 1

Sus' 1

Marika 1

 Lintupisteet:

Laiskiainen 5

Marika 4

Saukkis 4

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦 🐦

 

Luukku 12

  

Kukko eli koiraskana

Heräsin vieraassa paikassa outoon kaikuvaan kiljuntaan. Oli pimeää. En muistanut, missä, miksi, milloin. Tunnustelin varovasti ympäristöäni. Pehmeä täkki, paksu tyyny, puhtaalle tuoksuvat lakanat.

"Jaaha. Jokos sitä heräillään. Hyvin on näköjään uni maistunut. Ollaan jo puolessa päivin. Vieras tulee nyt tuonne tuvan puolelle vähän syömään. Katsotaan, miten tästä jatketaan."

Ovi avautui. Silmiä kirvelevän kirkasta valoa tunki oven raosta huoneeseen. Ryppyinen naama hymyili. Koukkuiset sormet viittoivat. Eihän siinä auttanut kuin nousta ylös. Noustessani meinasin kompastua. Minulla oli päällä joku outo kaapu.

"Pesin kaikki vaatteesi, kun ne olivat niin likaisia", totesi akka. "Lainasin sitten tuota vanhaa yöpukua sinulle, kun sinun viimeinen toivomus ennen kuolemaa oli vain saada nukkua. Et jaksanut edes syödä, hädintuskin suihkussa käydä. Simahdit heti, kun pääsit sänkyyn, joten nyt lienee nälkä."

Oli nälkä. Tuvassa oli varsinainen herkkupöytä. Oli puuroa, tuoreita sämpylöitä, salaattia, juustoa, makkaraa, hedelmiä ja etenkin tuoretta kahvia. Iskin ruokaan kiinni miettimättä. Ihan sama, jos se oli myrkytettyä tai taiottua.

No, ei se ollut. Eikä mummo ollut noita, ihan vain tavallinen vanha mummo, joka asui yksin suuressa kartanossaan. Jäin sitten koko päiväksi taloon syömään ja nauttimaan. Illalla lämmitimme saunan. Kylvettiin yhdessä mummon kanssa. Ja sen jälkeen kömmin pehmeään sänkyyn puhtaiden lakanoiden väliin. Tällaisia noitia voisi tavata useamminkin.

Kirjapisteet:

Saukkis 4 

Laiskiainen 3

Possu 2 

Pöllö 1

Sus' 1

Marika 1

 Lintupisteet:

Marika 4

Laiskiainen 4

Saukkis 4

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦

Tietoturvariski???

 hälyttää esim. Saukkiksen ja Sinisen sohvan kohdalla, kun yritän mennä lukemaan... Onko vuodatuksessa jotain häikkää vai onko tämä ihan vain minun koneen keksintöä?