Sukuni salat

 

Fizban kiittää Saukkista hienosta kortista, joka sai muistelemaan esi-isien elämää lintuvuorien katveessa, huimia rinteitä, joilla kaikki varpaat ja anturat olivat tarpeen, ryömimistä ahtaissa tunneleissa ja etenkin peruuttamista lunni suussa. Kaikki taidot ovat toki Fizbanillakin tallessa, mutta onhan sylikoiran elämä toki leppoisampaa. Seikkailut eivät ehkä ole yhtä näyttäviä, mutta seikkaillaan silti.

Ihan tässä kotinurkillakin voi löytää seikkailuja, kun vain pitää silmät auki ja nenän työssä.

Kauemmaskin pääsee etenkin näinä leppeinä syysaamuina. Tänä aamuna mietiskeltiin, mitenkähän suuri yllätys on taas, kun se talvi oletettavasti tulee joku päivä. Tässä on oppinut sopivan lämpöiseen ilmaan, ei palele, mutta ei myöskään ole tukahduttavan kuuma. Kyllä nyt syksy näyttää parastaan.

Meillä on myös muitakin yhteisiä sisäharrastuksia kuin telkkarin katseleminen ja sylikkäin istuminen. Ikkunoista uloskatselu viihdyttää aina.

---

Minulla oli pientä pintaremonttia, joka ei ota laantuakseen. Vetää mieltä väkisin matalaksi, mutta toimii hyvänä tekosyynä saamattomuuteen. Eli ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvää.

Taivaanrannanmaalari

Hyvin oli iltataivas maalattu,

ja ihan kivasti on maastoonkin keltaista levitetty.

Mikäs tässä on aamukahvilla ikkunasta ulos tuijottaessa. Jonkinlainen ajatus kasvimaasta pyrkii ilmoille, mutta enköhän minä saa sitä lannistettua. Keväällä kyllä sitten harmittaa, jos en enää mitään tee, mutta sehän on keväällä. Yritän minä kyllä kannustaa itseäni, että iltapäivällä, kun aurinkokin niin kauniisti paistaa. Mutta velttous valtaa olemukseni.

---

Eilen kävin hakemassa taas rokotuspiikit. Oli kiva rokottaja ja kaikinpuolin hyvin rauhallinen tunnelma. Koronakäsi on vähän kosketusarka, mutta muuta ei ole havaittavissa. Tyttäreni sai taas koronpiikistä kuumetta. Sen elimistö on kovin reaktiivinen.

---

Minulla on vähän outo olo tuon Janne Puhakan tapauksen takia. Kun olen seurannut häntä Petollisissa viikkokausia ja ihaillut hänen pelityyliään, tuntuu kuin tutulle olisi tapahtunut kauheita. Lapsenlapseni katsoi myös Petollisia ja välillä viestiteltiin asiasta. Elämä on joskus raakaa.

Kävin eilen myös hakemassa tilaamani kirjat. Tapani Baggen novelleja luin mummoille silloin, kun kävin tuossa palvelutalossa lukemassa. Olivat riemastuttavan hauskoja, joten tilasin eurolla ja parilla nuo. Tiedä sitten, miten ne maistuvat. Tomas Kyröä en ole koskaan lukenut, jostain syystä. Tykkään kyllä Kyrön telkkariesiintymisistä ja ekoista Mielensäpahoittaja-leffoista. Tuon Kirjoituskonevarkaan tilasin, koska hän kirjoittaa siinä kirjoittamisesta. Minua kiehtoo lukea kirjoittamisesta, koska joskus haaveilin kirjan tekemisestä. En enää. Uusi Noituri-sarjan kirja piti tietenkin tilata. Olisko jo aika lukea koko sarja uudestaan? Haruki Murakami on ehdoton lempparini, joten jokainen uusi suomennettu pokkari on välttämätön hankinta. Tämän luen varmaan ekana vaikka jättipaksu Vieterilintukronikka on vielä aloittamatta. Joël Dicker on aina ollut mukava kokemus, joten eiköhän nytkin. Hassua tilailla kirjoja, kun lukeminen on jäänyt niin vähille. Aamukahvilla (ellen ole täällä) luen Sinuhea ja sängyssä jotain pienempää kirjaa, nyt Outi Pakkasta, mutta en minä pitkään istu kahvipöydässä ja sängyssä nukahdan heti, joskus aamuyöllä herätessä tulee luettua. Mutta tietoisuus siitä, että luettavaa löytyy, rauhoittaa mielen.

---

Nyt menen teeskentelemään neulomista. Sekin on niin kaitkonaista, että pitänee keksiä ihmisille muita lahjoja jouluksi.

Aamupalalla

 

 

Kävin eilen kaupassa ja mukaan tarttui myös rinkelitarjous. Valtavan pulleita porkkanarinkeleitä. En ole pullaleivän ystävä, pitäisi olla puhdasta ruista. Mutta kun halvalla saa ja ostaa, pitää syödänkin. Minulla on uusi motto ruokailussa: Joka aterialla jotain kasvista. No onhan tässä kurkkuakin, mutta porkkanasämpylään sopii porkkana. Uusi herkkuni on keitetty porkkana. Keitän porkkanat kokonaisina kuorimatta tietenkin. Kypsät porkkanat sitten viipaloin rasiaan ja laitan jääkaappiin odottamaan. On yllättävän hyvää. 

---

Olen parina päivänä mummoshoppaillut eli mennyt kauppaan tarjouksen takia, eka oli jopa perinteinen kahvitarjous. Olin muiden ostosten takia käynyt kaupassa ja huomannut, että kahvia saa hiukan halvemmalla. Ostin. Oli jopa tummaa. Seuraavana päivänä meni hakemaan lisää. Tumma oli tietenkin loppu, mutta ostin silti. Sama se minkälaista sumppia juon.

---

Eilen menin toiseen kauppaan, kun oli hyvä jätskitarjous. Ei olisi kannattanut. On kyllä nyt pakastimessa hyvää jäätelöä, jota voi syödä suoraan rasiasta lusikalla. Mutta tulipa sitten ostettua paljon muutakin tarjouskamaa. Olisiko kuitenkin tullut halvemmaksi ostaa jätski normihinnalla. Ostin sitten taas kahviakin, huonoa halvalla. Mutta onpahan nyt kahvit turvattu pitkäksi aikaa. Enkä minä oikeasti huomaa eroa eri laatujen välillä. Joku voi olla kitkerämpää, mutta hyvin toimii aamuherätteenä. Sellaiset oikeasti erinomaiset ovat budjettini ulottumattomissa, joten en haikaile niiden perään.

---

Ai niin. Piti siirtyä Mikrosftiin, kun Tulikettu keljuilee. Oikestaan käytän nyt molempia. Päivitykset Tuliketussa, kommentoinnit Mikrosoftissa. Ehkä vaihdan kokonaan joskus.

Paljon on taas virrannut vettä Niilissä

 

 ...mutta Sinuhe Egyptiläisen lukeminen on vasta hiukan yli puolen välin. Kovin vähän lueskelen nykyisin. Kovin vähän teen mitään nykyisin. Tosin tänään on hyvä syy. Kävin lääkärissä yhden kroonisen vaivan vuoksi. Sitä hoidettiin, mikä on tietenkin erittäin hyvä. Hoidon jäljet vain vaikeuttaa olemista nyt. Eli käytän sitä tekosyynä tällä hetkellä. Mutta ilman tekosyitäkin olen taas vain valuttanut aikaa sormieni läpi. Tehtävät kasaantuu, mutta annan kasaantua.

Fizban vietti ekat synttärinsä ihan vain kotoilun merkeissä. Onhan se selvästi vähän viisastunut. Enää ei ulkona mene kaikki suuhun. Nyt tärkeintä on hajut. 

Tänäänkin tulee hieno ulkoilusää. Mukavaa, kun ne järjettömät myrskytuulet ja kaatosateet ovat väistyneet aurinkoisen ja vihdoinkin värikkään syksyn tieltä. Oli kyllä melkoista myräkkää! Nyt olisi hyvä päivä mennä taas kasvimaalle syyskyntöihin. Onneksi on nuo operaatiosäryt, joten ei tartte. Jatkan taas ajan valuttamista. Josko joskus vielä jotain. Ja kiitos teille, jotka jaksatte kommentoida. kyllä minä luen ne kaikkia. Pitäisköhän nyt peräti vastata...

---

No, eipä tartte vastailla. Tulee ilmoitus, ettei voi avata. Jännää.

Vielä jännempää: En voi avata muidenkaan blogien kommentointia, joten en käy kommentoimassa missään.

Lokakuu

 ja syyskuun kolme kuvaa jäi näyttämättä

olisko ne tässä, koska tämä on syyskuun puolelta ja nämä tyypit ovat SYYttömiä kaikkeen, ainakin siihen, etten minä pysy kartalla.

---

Kuvasin nämä käydessäni muistitestissä. Sain testistä täydet pisteet. Helppohan se oli, mutta outoja kysymyksiä, outoja tehtäviä. Läpäisin myös verikokeet, mutta pari arvoa oli ihan ylärajoilla eli yllättäin sovittiin, että tarkkailen syömisiäni ja liikkumisiani sillä ajatuksella, että pitäisi syödä terveellisemmin ja saada paino laskemaan. Oliko tämä joku yllätys? Yllätys oli kyllä verenpaine, joka oli tosi korkea. Lupasin kotimittailla. Aloitan, kunhan muistan. Ei nyt tänään kuitenkaan.

Kurpitsoita oli jotain kasvimaallakin, pieniä, koska joku oli tarvinnut ne kaksi isointa. Miten voi ihmiselle tulla mieleen varastaa kurpitsoita. Onko se joku karkki tai kepponen juttu?

Kasvimaan syyskynnöt ja -kylvöt aloitin tänään. Heti aamulenkillä Fizbanin kanssa raastoin rikkaruohoja niin pitkään, kun Fizban jaksoi palelematta. Kunhan tässä saan aamukahvit juotua menen takaisin. 

---

Valehtelin. Itseasiassa jo pari päivää sitten kävin tekemässä kurpitsapenkin ensi kesäksi. Käänsin sen maan, missä kurpitsat asui tänä vuonna, tyhjensin hevosenlantasäkin, joka jäi käyttämättä, käännöksen päälle ja aloin kerätä siihen kompostia rikkaruohoista. Siellä saa lanta muhia. Onpahan ainakin yksi homma kevääksi hoidettu.

Fizban ei hirveästi nauti tuosta puutarhanhoidosta, kun joutuu olemaan kytkettynä. Annoin sitten tulomatkalla vähän kiipeillä ja nautiskella. Varmaan taas iltapäivälenkillä käydään vähän kitkemässä, mutta ennen sitä menen yksin. Fizban saa kerätä voimia.

---

Aloitin myös leffoissa käymisen kunnon startilla. Lauantaina Beetlejuice Beetlejuice lasten kanssa, sunnuntaina Rakkautta ja anarkiaa festareilla Away ja maanantaina neulontakuvana Mielensäpahoittaja rakastuu. Tuosta neulontaleffailusta voinen sanoa, että ei ole minun juttu, mutta hyvä, että on kokeiltu. Ei ole mieltä maksaa siitä, että pääsee samaan tunnelmaan kuin kotona telkkarin ääressä. Leffaan mennään saamaan elämyksiä, joita ei kotona saa. Mutta sopinee joillekin.

Itsetutkistelua

 Minähän katselen neuloessa telkkaria tms. Eilen oli vähän aikaa, joten nappasin Areenan suosikeistani Tämäkin on totta osan Oma tie, paras tie, jossa tietokirjailija Frank Martela antaa vinkkejä, miten elämä tuntuisi mukavammalta. 

---

Sehän olikin valaiseva juttu. Päätin kokeilla, kun minua vaivaa jonkinasteinen saamattomuus, väsymys, uupumus. Olisi kiva, jos vinkit piristäisivät. Yksi vinkki oli listata asioita, joista todella saa mielihyvää. Heti keksin, että kauniiden kirjoneulesukkien tekeminen lahjaksi on minusta kivaa. Itselle en yleensä viitsi, mutta kun löydän ohjeen, jonka ajattelen ilahduttavan jotain ystävääni, innostun aina.

Neulominen vaatii lankoja ja aina löytyy ohje, johon sopivaa väriä ei oikeassa paksuudessa ole. Siksipä ostin noita Kaupunkilankoja, kun halvalla sai. Minulla  pitää aina olla samaa lankaa kaksi kerää, jotta voin neuloa kahta sukkaa rinnakkain. Joskus pakon edessä aloitan kerän alusta ja lopusta, mutta se on suht hankalaa. Helpompaa, kun on omat kerät. Se, miksi juuri Kaupunkilankoja ostin, oli tuo Seiskaveikan uudistus. Sitä kehutaan, että nyt on "villaisempia" lankoja. Niin on. Ennen villaa oli 75 %, uusissa 80 %. Sama on näköjään Nallessakin. Mutta enemmän villaa tarkoittaa vähemmän nailonia ja nailoniahan lisätään juuri keston takia. En tiedä, vaikuttaako tuo vai ei, mutta en viitsi nyt kokeilla. Olen konservatiivi. Sukkalangoissa on aina ollut 25 % nailonia 75 % villaa. Kerron sitten, millaista tuo on neuloa, kun joskus pääsen niihin käsiksi. Nyt on kaikenlaista muuta lankaa työn alla. 

---

Minulla on nyt niin paljon lankoja, että kaikenlainen kohtuus on kadonnut, jotenkinsellainen "mitä väliä millään" asenne lankojen ostoon.

Ei pitäisi

aloittaa palapeliä, jos kuvittelee saavansa muutakin aikaan. Miten siihen jumittuukin tuntikausiksi joku pala kädessä, miettimään, mihin tämän laittaisi. Enkä ole edes yrittänyt tuota sinistä taivasta vielä tehdä. Alkaisi olla aika ruveta jouluksi neulomaan, koska ne tekemykset kuitenkin aina jää kesken. Mutta kun aamukahvuílla huvittaa itseään palapelin kanssa, huomaa, että mitens se taas on keskipäivä, enkä ole vielä mitään tehnyt. Toisaalta palapelit ovat rentouttavia, jopa niin paljon, että älykelloni tulkitsee sen pala kädessä istuskelun välillä päiväuniksi.

Onneksi sentään Fizban vie minut aamulenkille ennen kahvia ja palapeliä. Jotain siis tulee tehtyä. 

Aamulenkit on kyllä mukavia vaikka kovin jähmeästi lähden käyntiin. Mieluiten en lähtisi ollenkaan, mutta yritän kuitenkin useamman kilometrin aamuisin kävellä ajatellen, että Fizban tarvitsee liikuntaa. Ja kyllähän se sitten ensimmäisen kilometrin jälkeen alkaa sujua minunkin kävely. Ainakin useimpina aamuina.

Kävelyjen jälkeen Fizban rentoutuu. 

Fizban on kovin puhelias tyyppi. Se ilmoittaa kummallisilla kurkkuäänillä, kun haluaa jotain vaikkapa lenkille tai syliin ja ehkä joskus ruokaakin. On ehkä löydetty sopiva ruokavalio, kun maha pysyy kuosissa ja joskus ruokakuppikin tyhjenee kokonaan.

Punainen kurpitsa rupesi homehtumaan kannasta, joten piti avata. Eipä siinä paljon näyttänyt syömistä olevan. En edes maistanut. Pitäiskö hakea toinen maistiaisiksi, koska näistä ei ole edes halloweenkoristeiksi, kun eivät säily.

Parit sukat olen saanut aikaan. Nuo Nina Laitisen äitienpäiväsukat oli taas varsinainen projekti. Koko ajan piti laskea ja keskittyä. Menevät miniälle synttärilahjaksi, joten tein vähän pitemmän resorin hänen pitkiä kinttujaan ajatellen.

---

Tänään ajattelin mennä ostamaan lankaa, kun sitä on minulla niin vähän ja citymarketissa on kaupunkilankatarjous. Jotenkin vierastan tätä uutta seiskaveikkaa, josta kestävyyttä on vähennetty. Onko joku tehnyt siitä jotain. Miltä on tuntunut?

---

Kävin katsomassa Elämä on juhla ja tilasin lipun neulontaleffaan. Onko joku muu tulossa.

 

 

 

Neulontanäytös järjestetään kaikilla Finnkino-paikkakunnilla. Neulomisen lomassa katsotaan meidän tämän hetken suosituin elokuva. Salissa on päällä puolivalaistus, joten pystyt keskittymään sekä leffaan että käsityöhösi.

Leppoisaa

 

säätä on ollut tarjolla aamuin, illoin. Yöllä satoi ja vähän jyrähtelikin. Ilman kosteus jä hyvin korkeaksi ja kun on lämmintä lähes 20 astetta, tulee hiki hissukseen kävellessäkin.

Fizban yllätti läträämällä lätäköissä. On tähän asti inhonnut, kun tassut kastuu, mutta nyt juoksi kaikki lätäköt läpi, kuten kakarat konsanaan.

Koukattiin kasvimaan kautta tarkistamassa kurpitsatilanne. Siellä on yksi kohtuukokoinen, tuo vaalea, joka kyllä oikeasti on peruskeltainen. Muut ovat sitten surkean pieniä. Noita punaisia on muutama. Oliskohan ne sitä lajia, missä piti olla oranssi sisus. Noita pieniä litteitä on paljon. Niistä piti tulla jättikokoisia, mutta eipä tullut. Ongelmahan ei ole minun vaan miniän, jolle näitä kasvatan. Ajattelin kyllä ottaa pari itsellekin ihan vain nähdäkseni, mitä sisällä on, yhden punaisen ja yhden pienen litteän. Saavat olla yöpakkasiin asti. Ongelma on se, että yksi pakkasyö voi kaikki tuhota.

Kovin on vielä vihreää. Ruskea on ainut lisäväri. ikkunasta näkyvä vaahterakin, joka yleensä on komea syksyisin, näyttää vain ruskistuvan. Liian lämmintä ja kosteaa.

---

Eilen kävi muutama ystävä ja huomenna tulee lisää. Ajattelin samoilla siivoamisilla hoitaa useamman vierailun. Siivoaminen olikin taas työlästä, kun eksyin nuohoamaan ihan joutavia kaapinpohjia. Kummasti kyllä pölyä kerääntyy kaikkialle, vaikka kuvittelen olevani ihan normisiisti.

Syystuulet

alkoivat puhaltaa illalla voimallisesti. Tuntui oudolta. Samalla lämpötila laski normaalitasolle. Tuuli ulvoi niin, että olisi pitänyt saada parvekkeen ovi kunnolla kiinni. Totesin, että nyt riittää pitkämielisyys. Kesäkuussa ilmoitin, että parvekkeen oven kahva on rikki. Ei reaktiota. Heinäkuussa ilmoitin uudestaan samalla kun mainitsin vuotavasta putkesta. Tiiviste vaihdettiin. Huoltomies sanoi, ettei hänellä ole sopivaa kahvaa, mutta hän vaihtaa heti, kun saa kahvan. Elokuussa näin huoltomiestä pihalla ja mainitsin asiasta. Hän kysyi, mikä rappu se on, missä asut ja hän kyllä vaihtaa kahvan heti, kun sellaisen saa. Tämän kuun alussa huoltomies kävi pattereita vilkaisemassa ja kertoi kysyttäessä, että hän korjaa parvekkeen oven kunhan saa kahvan. Nyt en enää hymyile kohteliaasti kun törmään huoltomieheen.

---

Muutenhan elämä sujuu sutjakkaasti. Matot on pesty, kuten paljon muutakin. Kasojen purku jatkuu.

Onko aamu iltaa viisaampi

Molemmat on kyllä mukavia koiralenkkien kannalta. Nyt tuntuu, että kohtuuton helle on väistynyt. 

---

Minä jatkan kotipuuhasteluja lähinnä koettamalla löytää kaikelle paikan. Kummasti on koko ajan kaikenlaista, mitä pitäisi sijoittaa johonkin pois näkyvistä - tai jos näkyviin, niin silmää miellyttävään näkyviin. Miten voi olla mahdollista, että tuota järjestelyä riittää loputtomiin? Sitähän voisi luulla, että kun kerran on laittanut kaikki tavarat paikoilleen, niin se riittää, jos uutta ei tule. Harhaluuloa. Kaaos on ikuista.

Syysaamut sentään ovat ihania.