Korvamato

Laitan jakoon Possulta saamani korvamadon, joka on Yrjö Jylhän hääruno, jota siis oikeasti on joskus käytetty häämusiikkina. Sanoisinko, että ajatuksia herättävät häät lienevät olleen. Hautoikohan sulho itsemurhaa vai oliko jokin tappava tauti päällä?

Hyvähän se on joskus poiketa kaavoista.

On ilo sulla, mut suru mulla,
on mulla hautajaiset, sulla häät.
Siis kätes anna nyt morsianna,
kun viime kerran minut vielä näät.
Sun häitäs tanssaan, mut kohta kanssaan
vie manan immet mua karkeloon.
Sun onnes tähden pois täältä lähden,
sun silmäs siunaten mua seuratkoon.
Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus,
mut ikinuorna minut aina näät.
Luo tuonetarten käyn häitä varten,
on sulla hautajaiset, mulla häät.

Minäkin poikkean.

Minun piti aloittaa vuoden alusta pitkästä aikaa uusi päiväkirja, mutta miten se sitten jäi. Nyt lueskelen kirjaa, jossa esiintyy myös päiväkirja ja sain siitä uuden kimmokkeen. Eikös sunnuntai 2.2.2020 ole ihan yhtä hyvä ajankohta aloittaa päiväkirjailua kuin 1.1.2020? Melkeinpä parempi. Kunhan tässä vielä valitsen sopivan muistikirjan, josko ihan jonkun niistä hienoista.

Poikkeavaa on sekin, että menen tänään ihan kyläilemään. Tuliaisiksi tietenkin sukat emännälle. Eikös iloisenväriset, lämpimät sukat ole juuri sitä, mitä jokainen kaipaa, jos on murheita elämässä?

Oli tässä myös oikea hyvän mielen leffailta, kun Finnkino kunnostautuu ja näyttää vanhoja aarteita. Hayao Miyazakin Prinsessa Mononoke on kaunis, kantaaottava, unelmaelämys. Hieno piirrosjälki ja Joe Hisaishin musiikki ovat täydellinen yhdistlmä.
(enhän minä mitään ylisanoja viljele)

Josko veisin Koirapojan tuonne pimeyteen ja aloittaisin tämänkin päivän.

Unta vai totta

Silloin kun iltaruskot olivat vielä tällaisia eli viikonloppuna, näin merkittävää unta. Olin menossa naimisiin. Ompelin hienoa hääpukua. Olin innoissani. Alkoi kuulua mielipiteitä. "Et kait sinä kuvittele tuonnäköisenä, että hän sinut huolii." "Olet läski ja ruma ja vielä tyhmäkin." En keskeyttänyt valmisteluja. Puku oli ihana, kukat kauniita, sää hieno. Olin onnellinen. No, eihän se sulho minua sitten huolinut, vaan ilmoitti löytäneensä kauniimman ja fiksumman. Minähän tästä sisuunnuin ja aloitin kuntoilun, kaunistautumisen ja opiskelun päättäen, että vielä minä näytän kaikille. Heräsin tähän, täynnä tarmoa. 

--- 

Nyt olisi unien tulkitsijoille tilausta. Oliskohan Possu paikalla?

---

Nyt sataa vettä, taivas on paksussa pilvessä ja eilinen lumiräntä on kadonnut totaalisesti. Mustaa ja harmaata kaikkialla. Mutta onhan ne rauhoittavia värisävyjä. Hyvä päivä aloittaa uusi elämä. On nimittäin ollut jokunen päivä enemmän mässäystä. Ja liikuntahan on tälle vuodelle aloittamatta. Siis jokunen tynkä silloin tällöin, mutta ei mitään tosissaan. 

---

On kuulunut ikäviä uutisia ystävien ja tuttavien terveysrintamalla. Se aina panee ajattelemaan, että kannattaa ottaa päivistä kaikki ilo irti.

Lankaostoksilla kävin. Tuo Step on minulle uusi tuttavuus, ohutta ja hintavaa. Katsotaan, mitä saan aikaan. Maijoja on tuossa tuplamäärä eli yhteensä taas 800 g lankaa. Pitää neulua melkoisesti, ennenkuin alkaa varastot vähenemään. Jotain olen jo tehnytkin, paksuista seiskaveikoista.
 (Oletetaan, ettei lahjottavat käy täällä kurkkimassa.)

Lapselleni lahjaksi toivesukat

ja ystäväni lapsenlapselle toivesukat.

Lankaostoksille

Olen ollut mummoilemassa välillä useamman päivän. Siellä on nyt lintulauta, kun minä halusin  lahjoittaa mummotettaville luontoiloa. Tiaisia käy erittäin ahkerasti ja muutakin. Orava on jo järsinyt laudan reunoja rikki saadakseen enemmän, tikka vetäisee isoja suullisia rasvatangosta, tiaiset heittelevät kauraa maahan kaivaessaan parempaa esille ja mustarastaat syövät tiaisten hylkäämiä maasta. 

Olen antanut mummotettavillekin sukkalahjakortteja ja nyt sain puristetuksi toiveita irti. Hyviä toiveita, jotka pakottavat lankaostoksille, kun värejä puuttuu. Seiskaveikasta voisi löytyä, mutta haluan tehdä ohuempia. Fabelia olisi jotain sopivaa, mutta ei kaikkea tarvittavaa. Fabelista tykkäisinkin ja yritin kaivaa netin syövereistä, mutta ei löytynytkään mistään ruskeaa tai oranssia. Enkä oikein osaa yhdistellä erimerkkisiä lankoja. Tosin ei sekään auttaisi kovin pitkälle. Menenpä siis tänään lankamaailmaan katsomaan Maijaa, joka on sattumoisin alessakin. Tykkään muutenkin Maijasta. Se on pehmeämpää. Jotkut seiskaveikat ovat niin karheita, että kädet rupeaa kutittamaan.

(pitkään siis lankaostolakko kesti)

Tilasin tällaisen, kun kehut oli niin ylitsevuotavat. Ensiselauksen jälkeen olen aika pettynyt. Odotin jotain erilaista. En tiedä edes, miksi tilasin tämän. Olen ajatellut laajentaa  kinnaspuolelle enemmän, mutta minullahan on jo villit vanttuut 1 ja 2. Niissä on ohjeita, joista kyllä tykkään. Netistäkin löytyy kivoja malleja. Ja ainahan voin tehdä saman kuin sukissa eli kehittää omia kuvioita. Luulen, että tilasin, koska halusin Villasukkien uusi vuosi -kirjan, joka on kallis. Tämä oli halvempi. Täytyy katsoa, mitä teen. Pitäiskä laittaa arvonta?

Meidän talvi onyt näin luminen. Mutta mukavaa aina, kun ei sada. Ja mukavaa, kun ei tarvitse liukastella. Minä kyllä tykkäisin lumesta. Jaksan vielä uskoa, että sitäkin tulee.

Päivät ovat pitentyneet. Sitä ei huomaa vesisateen ja pilvipeitteen keskellä, mutta aurinkoisina iltoina kyllä. Aurinko laskee jo Kalasatamaan. Kohta on taas yötön yö. Sanotaan, että pessimisti ei pety, mutta optimistilla on kuitenkin enimmäkseen mukavaa.

Näköni on heikentynyt rajusti. Olen odotellut sitä tarkastusaikaa. Melkein jo soitin, mutta eilen tuli ilmoitus, että 24.2. on aika. Kait minä vielä kuukauden jaksan odottaa, etenkään, kun enusko, että tuolle voidaan mitään tehdä. Kyllä minä näinkin pärjään.

Olisko se tänään?

Kun kaupungissa on pimeää, niin silloin on pimeää. Märkä asvaltti imee kaiken valon maailmasta. Eilen satoi kaatamalla koko päivän, mutta tänään ehkä tehdään jokunen pitempi lenkki, kun näyttäisi kirkastuvan. 

Kävin eilen hammastarkastuksessa. Ei reikiä. Mutta se, mikä ällistytti hampilääkäriä oli hammaskiven puuttuminen. Ei sitäkään yhtään vaikka edellisestä raaputuskerrasta on vierähtänyt jokunen vuosi. Jaksoi sitä ihmetellä. Minä olen synnynnäisesti huono kivenkasvattaja vaikka muuten purukalusto on huonossa jamassa.

Tänään piti mennä vesijuoksemaan aamupäivällä, joten 16 tuntia paastoa ei toteutunut. Vesijuoksu seura kuitenkin juuri laittoi viestin, ettei pääse. Viesti tuli hiukan myöhään eli olin jo syömässä, reppu pakattuna. Osaisinhan minä yksinkin, mutta käytän seuran puutetta tekosyynä ja päätin jättää minäkin juoksut väliin. Tällainen päätös toki kaihertaa omaatuntoa, joten seliseli tuli apuun. Minähän voin siivota tänään ja siinä samalla päntätä espanjan verbitaivutuksia. Sehän on erittäin hyödyllistä ja hyvä syy jättää kuntoilu, kun pitäähän sitä siivotakin joskua ja se espanjakin on jäänyt ja...

Että olisko se tänään, se siivouspäivä?

Tikli

Minä olen kohtuuttoman epämusikaalinen. Rytmin tajuan, mutta mollit ja duurit sun muut sävelkulut ovat tajuntani ulottumattomissa. Tämä vaikuttaa tuohon lintuharrastukseeni, kun en lauluja tunne. Jotain kuitenkin vuosien mittaan on korviin tarttunut. Aina, kun tunnistan jonkun liverryksen, ilahdun suuresti. Eilen tikliparvi ruokaili pihakoivussa kepeästi lörpötellen. Kiikarilla toki tarkistin, että ovat tiklejä, mutta äänestä jo tunnistin. Elämä tarjoaa pieniä iloja koko ajan.

Eilinen aurinkoinen pakkasaamu on vaihtunut myrskyisään sateeseen ja lämpöön. Mitenkähän siihen tulevaan talveen ja lumikaaokseen tottuu tällaisen alkutalven jälkeen?

 *Minähän siis edelleen uskon, että helmikuu tuo lunta ja pakkasta.*

Espanjan kurssi alkaa siis huomenna. Bussilippuun on ladattu aikaa. Piti opiskella tässä loma-aikana. En ole. Olen pahasti jäljessä, mutta haitanneeko tuo. Luulen, etten tänäänkään opiskele, pakaan vain repun aamuksi.

Enkä ole vielä aloittanut siivousta. Ei ole tullut inspistä. Kait se joskus.

Yösyömättömyys on kyllä osoittautunut hyväksi ideaksi. Nukun tosi paljon, enkä ole päivisin väsynyt. Keskikehossa ei kyllä näy mitään muutosta. Kahdeksassa tunnissa ehtii hyvin syömään tarpeellisen määrän.

Lopuksi vielä kysymys neulojille tai muille tietäjille, jos joku sellainen tänne eksyy:

Miten niitä ympyriäisiä silmukkamerkkejä oikein käytetään? 

Olen saanut vuosien mittaan niitä melkoisen kokoelman, ihan yksinkertaisia muoviympyröitä ja sitten tosi kauniita, koristeellisia rakennelmia. En keksi millään, mikä niiden tarkoitus on. Sellaisia aukeavia, hakaneulamaisia käytän kerrosmerkkeinä eli pitkissä neuleissa lasken kerrokset ja laitan sellaisen pikku hakaneulan merkiksi, jottei koko sukanvartta tartte aina aloittaa laskea alusta. Nipottajana minulla pitää olla sama määrä kerroksia sukanvarsissa. Pelkkä silmämääräisyys ei todellakaan riitä. Kerroslaskureitakin minulla on kasoittain, mutta en osaa niitä käyttää. Hankaloittaa sitä meditatiivista neulontaa, jos pitää napsauttaa jotain kerroslaskuria. Niin, että teenkö niistä kauniista silmukkamerkeistä koruja vai mitä?

Paprikaa leivälle

Kävimme ystäväni kanssa yhdessä kaupassa vesijuoksun jälkeen. Ihmettelin, kun hän osti suippopaprikoita. Olen aina ajatellut, että ne ovat tosi tujua kamaa, eikä ystäväni ole mikään erityisen polttavan ruuan ystävä. Hän sanoi, että ne ovat normipaprikoita miedompia, joten pitihän minunkin ostaa ja kokeilla. Hyvin toimivat leivän päällä. Aina sitä voi oppia jotain uutta.
---
Siinä sitten kassajonossa edessä seisova nainen yhtyi keskusteluun ja kertoi reseptin, joka hänestä on parasta ikinä. Silputaan paprikoita, sipulia ja tilkka öljyä kattilaan. kuullotellaan, lisätään valkosipulia ja pyöritellään vielä hetki, lisätään paseerattua tomaattia (kai muukin käy?) ja haudutellaan ikuisuus eli tunti tai pari. Pitää kokeilla tätäkin joskus.

Nyt on kauniita päiviä. Aurinko paistoi eilen ja paistaa tänään. Eilen ulkoilutin myös kiikareita Koirapojan lisäksi ja sain lintulistaani varpuspöllön! Muuten kyllä hitaasti näkyy lintuja. Pitää tänäänkin ulkoiluttaa kiikareita, jos vaikka joku tipu osuisi eteen. 

---

Toisaalta tekisi mieli kokeilla, minkä verran saan kirjaa etenemään, jos vain makaisin selälläni ja lukisin. Possu oli lukaissut kirjan noin vain - ja näin muutkin tekevät. Minä junnaan samaa teosta viikkokausia, vaikka onnistun antamaan sellaisen kuvan, että luen paljon. 

---

Voisin myös katsoa jonkun Suen lähettämistä leffoista ja yrittää edistää neuleita. 

---

Nyt on jotenkin pahasti ruuhkautunut neule-elämäni. Yllättäin tuli kaikenlaisia toiveita ennen joulua. Niihin en ehtinyt paneutua, kun osa perheen lahjoistakin jäi. Ja synttäreitä pukkaa eli niihinkin lahjoja kaivattais.

---

Töllöstäkin tulis leffoja.

---

Enköhän minä saa taas päivän iltaan ihan vain tuumiskellen, mitä tekis. 

---

Ihan ensiksi kävelen Koirapojan kanssa ostamaan bussilippuun aikaa. Kannattaa kävellä kauniilla säällä, eikä odottaa sadetta. Maanantaina alkaa taas espanjan kurssi, joten pitää matkustella. Voishan sinnekin kävellä, mutta tasan tarkkaan en kävele. Laiskuus.

---

Tai jo vielä sitä ennen jotain kortteja pykäisin... Viime vuonna posti (merkit, kortit, paketit yms.) nielaisi budjetista melkein 700 euroa. mutta on se silti kivaa.

Kaupungin kummallisuuksia

Kun muutin pääkaupunkiseudulle yksi talven ihmeistä oli öinen kellanpunainen taivas. Ei tietoakaan pimeästä, vaikka ei katulamppujen ääressä asuttukaan. Kaupungin valot värjäsivät taivaan aina, niin, että liikkua näki. Silloin oli kyllä yleensä luntakin talvella.

---

Tämän talven merkittävin juttu on, ettei tammikuussa tarvitse pelätä liukastumista. Viime vuosina tammikuu on ollut silkkaa jäätikköä ja liukastelevia ihmisiä. Vesilätäköissä on helppo kahlata. Toinen merkittävä sääilmiö on nuo rajut tuulet, joita riittää päivästä toiseen. Nytkin kattopellit kolisevat, nurkat humisevat ja sade hakkaa ikkunaa. Hyvä, että säitä riittää. Näin eläkeläisenä voi kuunnella myrskyä leppoisasti sisällä.

---

Kuudentoistatunnin paastoa on nyt pari päivää takana. Tuntuu hyvin sopivan minulle, iltasyöpölle. Olen syömättä klo 18-10 ja muina aikoina syön, mitä mieli tekee. Ekana yönä heräilin, juoksin vessassa, mutta nukuin pitkään. Toisena yönä nukuin heräilemättä pitkään. Ekana iltana oli nälkä, toisena ei enää. Minulle sopii tuollainen totaalikieltäytyminen. Jos päätän syödä pieneniltapalan, ratkean mässäämään. Täysin ilman on helppoa. Jatkan toistaiseksi paastoa.

---

Suolatonta elämää en ole päässyt aloittamaan. Eikä täysi suolattomuus ole edes mahdollista. Kaikessa on suolaa, leivässä, tonnikalassa, juustoista ja makkaroista puhumattakaan. Mutta täydennän varastojani mahdollisimman vähäsuolaisilla, kunhan kaikki entinen on mennyt.

Blääh

Illalla meillä oli vielä talvi kuten kuvasta näkyy. 

Nyt sataa vettä ja nurmikko vihertää.

---

Blääh ei kyllä ole varsinaisesti sääjuttu vaikka toki sekin osaltaan asiaan vaikuttaa. Blääh on vain yleistä velttoutta, joka kiertää elimistössä. Mutta sillä mennään, mitä on, pikkuhiljaa puuhastellen päivä kerrallaan.

---

Naapuri tiputti postiluukusta pari lukemaansa lehteä. Löysin horoskoopin.

"Antoisa tammikuu on sekä energinen että seurallinen. Tarmokkaana voi suunnata laskettelurinteeseen tai kuntosalille. Sosiaalista elämää on kaupunkien kahviloissa, joista löytyy yllättäviä uusia tuttavuuksia ja kiintoisaa juttuseuraa. Tunnelmahuippu on 11.-13.1."

Sitä odotellessa.

En kait minä ole luvannut olla positiivinen...

Onko suolaton elämä elämän suola?

Sitä ajattelin nyt kokeilla. Kokeilu käynnistyy pienin askelin eli sitä mukaa, kun ruokavarastoa pitää uusia. Yksi ystäväni on ollut kymmeniä vuosia suolaton terveytensä takia ja väittää, että siihen tottuu suht pian. Ja yksi lääkäri onnistui uskottelemaan, että suolan vähentäminen tekisi minulle hyvää. Minähän tykkään runsassuolaisista asioista, joten saa nähdä. Toistaiseksi jääkaapissa riittää suolaruokaa, mutta raportoin jatkossa, miten menee.

---

Toinen ruokaremonttiajatus tuli pojaltani, kun keskusteltiin keskikehostani, joka taas joulukuussa pääsi kasvuvauhtiin. Hän suositteli kuudentoistatunnin paastoa. Luin sitten tästäkin asiasta tuolta guuglen ihmeellisestä maailmasta, josta kaikkien asioiden faktat löytyvät. Ajatus jäi kytemään ja on nyt päässyt kituvan liekin asteelle.  Joten voi olla, että tästäkin kuuluu.

Joulukuussa myös kävely koki inflaation, mutta nyt on ollut otollisia ilmoja, joten kilometrejä kertyy hissukseen. Eilen ulkoilutin Koirapojan lisäksi kiikaria, mutta vähäiseksi jäi lintusaalis. Jossain taivaanrannassa uiskenteli joutsenia ja hanhia, mutta ei kiikarini osannut niitä määrittää. Pääasia oli kuitenkin, että tuli ulkoiltua aurinkoisessa pikkupakkasessa. Sama on edessä tänäänkin. Yritän ehtiä pitemmälle lenkille ennen auringon laskua. Aika ei tahdo pysyä hyppysissä.

Valoisan päivän jälkeen pimeä ilta.

Kaikkea on

ja rahani riittää

---

Lupasin tuolla toisaalla lopettaa rahasta puhumisen, mutta tuollaiset rasittavat korvamadot vievät ajatukset väärään suuntaan, joten kerron vielä täälläkin, että ajatukseni on vakauttaa kulutukseni tulojeni tasolle. Sehän ei ole mahdotonta, eikä edes vaikeaa, vaikka vaatii suunnittelua ja lujaa tahtoa ja tietenkin mielen hallintaa. Pienten ilojen saavuttaminen tarkoittaa arkipäivien karsimista, mutta sehän on vain valintakysymys.

Paljon on ilmaisiakin iloja, kuten koiralenkit myrskyn keskellä. Meillä on nyt pilvistä, harmaata ja tuulista, hyvin, hyvin tuulista. Ulkona tuntui välillä, ettei pysty liikkumaan, kun puuska puski vastaan. Koirapoikakin ihmetteli, kun meinaa takaosa väkisin mennä eri suuntaan kuin kuono. Metsässä oli todettava, että tiukasti puut pitävät maasta kiinni, kun näyttivät taipuvan välillä ihan mahdottomuuksien tuolle puolen.

---

Nyt sisällä ulina, humina, ryske ja pauke on välillä korviin käyvää. Välillä hiljaisuus yllättää. Puuskien iskiessä ikkunat taipuvat sisäänpäin, ikkunanpielipellit kitisevät, katto rymisee, sinätkin huokailevat. Tykkään.

Joistakin iloista joutuu maksamaan vaikkapa junamatkan ja huonot yöunet. Näissä maisemissa vaihtui vuosi lähes kokonaan ilman raketteja ja ilman Koirapojan paniikkia. Matkustaminen oli rankkaa, kun Koirapoika ei ole aikoihin kulkenut liikennevälineissä. Siihen teemme muutokset ja lavennamme reviiriä. Nukkuminen jäi erinäisistä syistä vähemmälle, mutta sen otimme takaisin viime yönä. Nyt on siis hyvä siirtyä elämään tätä uutta vuosikymmentä, miettiä vaikka, mistä aloittaisi synttärilahjaneuleet.

Puhaltaisko muutoksen tuulet?

 

Josko suunnittelisin jotain pieniä parannuksia arkeeni, parannuksia, joita olen usein harkinnut, mutta jotka ovat jääneet häneks.
---
Eipäs sittenkään. Yllätän teidät. En lupaile, enkä suunnittele nyt mitään. Ainakaan julkisesti.
---

Hyvää ja kaunista uutta vuosikymmentä kaikille! 

Sinun aurinkosi nousee
vaikka maa vain siihen muuttaa suhdettaan