lauantai 11. tammikuuta 2020

Paprikaa leivälle


Kävimme ystäväni kanssa yhdessä kaupassa vesijuoksun jälkeen. Ihmettelin, kun hän osti suippopaprikoita. Olen aina ajatellut, että ne ovat tosi tujua kamaa, eikä ystäväni ole mikään erityisen polttavan ruuan ystävä. Hän sanoi, että ne ovat normipaprikoita miedompia, joten pitihän minunkin ostaa ja kokeilla. Hyvin toimivat leivän päällä. Aina sitä voi oppia jotain uutta.
---
Siinä sitten kassajonossa edessä seisova nainen yhtyi keskusteluun ja kertoi reseptin, joka hänestä on parasta ikinä. Silputaan paprikoita, sipulia ja tilkka öljyä kattilaan. kuullotellaan, lisätään valkosipulia ja pyöritellään vielä hetki, lisätään paseerattua tomaattia (kai muukin käy?) ja haudutellaan ikuisuus eli tunti tai pari. Pitää kokeilla tätäkin joskus.


Nyt on kauniita päiviä. Aurinko paistoi eilen ja paistaa tänään. Eilen ulkoilutin myös kiikareita Koirapojan lisäksi ja sain lintulistaani varpuspöllön! Muuten kyllä hitaasti näkyy lintuja. Pitää tänäänkin ulkoiluttaa kiikareita, jos vaikka joku tipu osuisi eteen. 
---
Toisaalta tekisi mieli kokeilla, minkä verran saan kirjaa etenemään, jos vain makaisin selälläni ja lukisin. Possu oli lukaissut kirjan noin vain - ja näin muutkin tekevät. Minä junnaan samaa teosta viikkokausia, vaikka onnistun antamaan sellaisen kuvan, että luen paljon. 
---
Voisin myös katsoa jonkun Suen lähettämistä leffoista ja yrittää edistää neuleita. 
---
Nyt on jotenkin pahasti ruuhkautunut neule-elämäni. Yllättäin tuli kaikenlaisia toiveita ennen joulua. Niihin en ehtinyt paneutua, kun osa perheen lahjoistakin jäi. Ja synttäreitä pukkaa eli niihinkin lahjoja kaivattais.
---
Töllöstäkin tulis leffoja.
---
Enköhän minä saa taas päivän iltaan ihan vain tuumiskellen, mitä tekis. 
---
Ihan ensiksi kävelen Koirapojan kanssa ostamaan bussilippuun aikaa. Kannattaa kävellä kauniilla säällä, eikä odottaa sadetta. Maanantaina alkaa taas espanjan kurssi, joten pitää matkustella. Voishan sinnekin kävellä, mutta tasan tarkkaan en kävele. Laiskuus.
---
Tai jo vielä sitä ennen jotain kortteja pykäisin... Viime vuonna posti (merkit, kortit, paketit yms.) nielaisi budjetista melkein 700 euroa. mutta on se silti kivaa.

6 kommenttia:

  1. Suippopaprikat on sekä kauniita että herkullisia!

    VastaaPoista
  2. ..minulla on kans pitkään ollu väärä tieto,suipot paprikat tulisia??
    Minulla tahtoo närästää,mutta ruuassa /kuulotettuna paprika menee.Ahkera ja reipas olet!!!
    Harrastus maksaa.mutta taitaa olla vuorovaikutteista iloa??
    Minkin olen ahkera ...pakettien lähettelijä..kirppikseltä olen ostanut uutta/hyväkuntosta lasten vaatettajoulu/synttärilahjaa......tukiperheitä/yksi ihana blogi-tuttavuudesta syntynyt netti-ystävyys.perheelle olen laittanut paketteja;))

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Mullakin paprika närästää. Nyt väsään pannaria.

    VastaaPoista
  4. Minäkin saan hyvin päivän kulumaan hyvin pohtiessa, mitä sitä tekisikään. Vaikka ihmisillä on minusta ahkera mielikuva. Meillä ei ole lunta, mutta paksulti kuuraa maassa eli valoisaa. T: Saukkis

    VastaaPoista
  5. hyvin suuniteltu on puoliksi tehty. Välillä on mukava vain huilailla ja suunnitella seuraavaa yekemistä, isompaa tai pienempää . Itse arvostan myös ihan vaan olemista, kirjan tai neuleen parissa. TV:tä katsellessa tai podcasteja neulon. Vapaa-aika on sopivaa myös pienille torkuille, jaksaa sitten taas puuhata jotakin. On arvokasta, että on suunnitelmia!

    VastaaPoista
  6. Tuo paprika on ihan hyvää. Keittoa pitää vielä kokeilla - ja ehkä pannaria...
    Suunittelu on kivaa.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.