sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Onko suolaton elämä elämän suola?


Sitä ajattelin nyt kokeilla. Kokeilu käynnistyy pienin askelin eli sitä mukaa, kun ruokavarastoa pitää uusia. Yksi ystäväni on ollut kymmeniä vuosia suolaton terveytensä takia ja väittää, että siihen tottuu suht pian. Ja yksi lääkäri onnistui uskottelemaan, että suolan vähentäminen tekisi minulle hyvää. Minähän tykkään runsassuolaisista asioista, joten saa nähdä. Toistaiseksi jääkaapissa riittää suolaruokaa, mutta raportoin jatkossa, miten menee.
---
Toinen ruokaremonttiajatus tuli pojaltani, kun keskusteltiin keskikehostani, joka taas joulukuussa pääsi kasvuvauhtiin. Hän suositteli kuudentoistatunnin paastoa. Luin sitten tästäkin asiasta tuolta guuglen ihmeellisestä maailmasta, josta kaikkien asioiden faktat löytyvät. Ajatus jäi kytemään ja on nyt päässyt kituvan liekin asteelle.  Joten voi olla, että tästäkin kuuluu.


Joulukuussa myös kävely koki inflaation, mutta nyt on ollut otollisia ilmoja, joten kilometrejä kertyy hissukseen. Eilen ulkoilutin Koirapojan lisäksi kiikaria, mutta vähäiseksi jäi lintusaalis. Jossain taivaanrannassa uiskenteli joutsenia ja hanhia, mutta ei kiikarini osannut niitä määrittää. Pääasia oli kuitenkin, että tuli ulkoiltua aurinkoisessa pikkupakkasessa. Sama on edessä tänäänkin. Yritän ehtiä pitemmälle lenkille ennen auringon laskua. Aika ei tahdo pysyä hyppysissä.


Valoisan päivän jälkeen pimeä ilta.

6 kommenttia:

  1. "Jos suola käy mauttomaksi,millä se saadaan suolaiseksi"... Minä en käytä suolaa lähes ollenkaan, silloin leipäkin tuntuu suolaiselta, verenpaineen takia suola on tarpeeton, joskus kuitenkin tekee mieli pistää muutama ahti sillin pala suuhun, mikä varmaan tarkoittaa sitä että keho tarvitsee jonkin verran suolaa, niinkuin se tarvitsee sokeriakin, kaikki kohtuudella.
    Huomattavasti piristää tuo kun aurinko vähänkin paistaa, silloin tekee mieli mennä ulos, tänään haravoin pihaa, niin tuntui oudolta kun ei ole lunta, kuin keväälä haravois, jos ei helmi-maaliskuussakaan tule tänne lunta,niin sit ei tule ollenkaan, huhtikuun alussa on jo leskenlehdet kukkineet.

    VastaaPoista
  2. Kiikari , kamera ja Koirapoika, mahtavat kannustajat liikuntaan. Me olemme vuosikymmeniä syöneet aamupuuron ilman suolaa, mutta muuten elämme ihan liian suolaista elämä... Suunnitelmasi suolattomasta elämästä kuulosta terveeltä.

    VastaaPoista
  3. Sairaalassa tais olla täys suolaton ja mauton ruoka. Ei jatkoon! Yleensä Possu itse ei laita ruokaan kauheesti suolaa, eikä muitakaan mausteita, mutta pitää sitä nyt vähän olla. Eineksissä sitä voi tulla kyllä huomaamatta paljon.

    VastaaPoista
  4. Suola jakaa mielipiteitä ?:))
    Minä käytän Seltiniä,,siinä vähemmän jotain....kait.
    Mukavaa loppiaista.
    jk mukava kuulla kokemuksia ,,jos hyviä pittää itekkin kokeilla??

    VastaaPoista
  5. Suolaa yritän vähentää, mutta vielä en ole valmis siitä täysin luopumaan. Loppuvuosi oli täällä turmiollista painon suhteen vaikka olin joulukuulla saakka kokonaan ilman karkkia. Täällä tartteis alkaa myös liikkumaan.

    VastaaPoista
  6. Täysi suolattomuus kyllä vaatisi liian suuria toimenpiteitä. Kaikessa on suolaa. Kunhan yritän etsiä mahdollisimman vähäsuolaista. Ensin pitää päästä kaikesta entisestä eroon. Puuroon en minäkään laita suolaa, mutta muuhun kokkaukseen kyllä. Seltinissä on kaliumia, jota sydän tarvitsee. Olisi minullakin tuolla seltiniä, mutta merisuolaa yleensä käytän. Josko vaihtaisin tai korvaisin suolan muilla mausteilla. Katsotaan.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.