Onko 10vuotisjuhla nyt?

Torstaina 26.11.2015 kirjoitin edellisessä blogissani "Ositettu elämä":

 

1.12. siis alkaa - kaikkien muiden joulukalentereiden lisäksi - joulukalenteri, josta voi voittaa pokkarin. Kyseessä on pieni tarina perusperheestä. Jokaisena päivänä tarinaan kätkeytyy yhden minun kirjahyllyssäni olevan kirjan nimi ihan sellaisena kuin se kirjan kannessa on. Jos tarinassa lukee esim. "Sinä päivänä seitsemän veljestä astui Suomenlinnan lautalle." niin oikea vastaus on Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Se, joka ensimmäisenä oikean kirjan kertoo, saa pisteen. Aattona sitten kerron voittajan eli sen joka kerännyt eniten pisteitä. Päivän luukku avautuu heti puolen yön jälkeen eli sekä yökukkujilla että aamuvirkuilla on etulyöntiasema. Jos joku nyt todistettavasti löytää jutusta jonkin muun kirjan kuin sen, mitä tarkoitan, hän saa puoli pistettä. Uskoisin, ettei tämä välttämättä ole ihan helppo, joten katson ensin, miten rupeaa sujumaan ja päätän sitten, milloin julkaisen oikean vastauksen. Toki kerron sen heti, jos joku osuu oikeaan. Sen jälkeen, kun oikea vastaus on ilmoitettu, ei niitä puolikaspisteitäkään jaeta. Kysyttävää? 

 

Taisi olla niin, että kymmenen vuotta tuli täyteen jo vuosi sitten, mutta liekö tuon niin väliä. Sitä paitsi pari vuotta on jäänyt väliin, kun ei juttu luista. Nyt kuitenkin päätin taas kertoa tarinaa vanhoista tutuista. Onhan siitä jo aikaa, kun viimeksi puhuttiin mammuttiperheen kanssa. Nyt on kuitenkin luvassa aika lyhyttä tarinaa. Yleensä luukut on valmiina marraskuun alussa. Nyt ei ole vielä puoletkaan, joten otan tässä loppukiriä. Ja jotta ei olisi liian helppoa, laitoin mukaan myös vinyylinkansia. Niistä riittää, jos tunnistaa kenen vinyylistä on kyse, koska siellä on myös kokoelmia. Vinyylit on hyvin vanhoja ja esiintyjät valikoitui lähinnä sen mukaan, miten helppoa on poistaa nimiä.

 

Kaikenlaisia pisteitä on tullut jaettua. Nyt pisteen saa, jos löytää jutusta korvamadon. Matona voi olla jonkun laulun alku tai vaikkapa kertsin pätkä tai pätkä ylipäänsä. Joillekin voivat olla helppoja, joillekin mahdottomia. Ja kun te kuitenkin löydätte sieltä vaikka minkälaisia pätkiä, niin minäpä hyväksyn vain sen, mitä olen ajatellut kirjoittaessani. Se on minulle helpompaa. Mukana on itsestäänselvyyksiä, mutta myös vähän vaikeampia suomenkielisiä biisejä. Muutos kirjoista lauluihin johtuu Jääluusta, joka on tarinan päähenkilö. Varmaan hän kertoo aluksi, kuka hän on. Joten ei hätää, jos ei heti tullut nimi mieleen. Pisteen siis saa, kun kertoo laulun ja esittäjän. Mitään puolikkaita tai papukaijamerkkejä ei nyt ole jaossa. Luukut aukeavat taas puolilta öin ja oikean vastauksen käyn kuittaamassa silloin, kun satun olemaan koneella. En nyt aio ottaa tästä stressiä. Älkääpä tekään ottako vaan osallistukaa ihan vain huvin vuoksi. Palkintona on joko pokkari tai suklaalevy.

 

Edellisten  vuosien pistetaulukko 

 

2015

Possu 17

Susanna 11½

Saga 2½

2016

Possu 15

Pöllö 4

Susanna+SusannanMies 3

AnonyymiAnne2

2017

Saga 11

Possu 7

Sus' 5

Laiskiainen 3

AnonyymiAnne 1

Pöllö 1

Susanna 1

 

 2018

Possu 9

Saga 8

Laiskiainen 6

Sus’ 2

Susanna 1

AnonyymiAnne 1

Pöllö 1 

 

2019

Possu 10
Anne 7
Saukkis 5
Saga 1
Marika 1

 

2020 

Saukkis 9

Possu 6 🐦

Beate 4 🐦
Sus' 3 🐦

Laiskiainen 2

AnonyymiAnne 2 

Puikko 2

Marika 1

 

2021

Kirjapisteet:

Saukkis 8

Possu 7

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

Anne 1

 

Lintupisteet:

Saukkis 12

Laiskiainen 7

Marika 5

Sus' 1

Anne 1

Papukaijat: 

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦 🐦 

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦 

Saukkis 🐦 

 

2022

Kirjasarjan voitti Saukkis 7 pisteellä

Kansisarjan Pöllö 15 pisteellä

Papukaijamerkit meni tasan, joten siitä ei sen kummempaa.

Mutta laskin myös yhteispisteet eli kaikki kolme sarjaa. Silloin järjestys on tämä:

Pöllö 18

Laiskiainen 12

Possu 11

Saukkis 8

AnonyymiA 4

Puikoillanikin 4

Beate 2 

 

 

uusi postaus - uusi viikko - uusi elämä

 

Aamukahvilla kotona. Olin pitkän viikonlopun mummoilemassa. Sehän on mukavaa minustakin, mutta Fizbanista erityisesti. Se oli niin innoissaan, että aloin epäillä sen pitkästyvän meidän normielämässä, kun joutuu mummon kanssa kyhjöttämään. Yrittäähän se mummokin muistaa leikityttää koiraa, mutta selvästi ei niin innolla kuin teinit.

 

 Sammutin valot, jotta saisin paremman aamunäkymän. Tuli vielä huonompi. Ikkunan pesun jälkeen ripustin nurkkaan punaisen jouluvalonauhan, joka sitten jaksaa hehkua kaikkialle. Nurkkaan laitoin, kun tämä minun keittiön ikkuna on talon ulokkeen nurkassa ja ikkunastani on suora näkymä naapureiden ikkunoihin. Saattaa nimittäin olla, etteivät kaikki rakasta ympäri vuorokauden helottavaa punaista valoa.

 

Kun nyt ei ole uutta koirakuvaa, laitan kissakuvan. Kortti, joka ilahdutti.

---

Eläimistä puheenollen. Minä tykkään vompateista. Tyttäreni lähetti minulla vompattikuvan ja nyt facessa joka toinen kuva on vompatti. Tulee tunne, että minua seurataan, jokaista askeltani tarkkaillaan. 

---

Minun pitäisi varmaan ilmoittaa, että käyn minä joskus tarkkailemassa teidän blogeja. Ehkä jonain päivänä jätän jonkun viestinkin.

 

 Oikeasti ulkona nöyttää tuolta. Ei lunta, mutta eipä liukastakaan.

 

Positiivista

 

"asiallinen naispotilas, asuu yksin, omatoiminen ja aktiivinen"

Eikös tämä ole kovin positiivinen lausunto, kun menee päivystykseen tutkituttamaan päänsä. Onnistuin nimittäin kompuroimaan sen verran, että katsoin aiheelliseksi käydä katsomassa lääkäriä. Siinä sitten kului kuusi tuntia hyvinkin rauhallisella päivystyspolilla. Kuusi tuntia, koska päänsä kolauttaneita on seurattava vähintään kuusi tuntia. Selvisin siis hengissä. Ohjelmaan tuli muutoksia, päätä särkee ja harmittaa oma hölmöys, mutta muutenhan tässä sujuu, paineetkin ovat palanneet normeiksi. On tässä muutenkin syynätty, miten mummo voi, otettu verta, filmiä ja muita näytteitä, tavattu mukavia lääkäreitä ja hoitajia, todettu, että hyvältähän tuo näyttää. Tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Tietenkin on tosi mukava, että kaikki arvot on normivaihtelun sisässä, mutta olisi kiva, jos joku kertoisi, miksi ei silti tunnu hyvältä.

 

 Onneksi kullanmuru voi hyvin. Tuossa taitaa vähän murjottaa, kun ei saanut pelkkää puuroa aamulla vaan tarjottiin nappuloita. Varmaan se eläisi pelkällä Yrjölän puurollakin, koska lisään siihen vähärasvaista naudan jauhelihaa ja paljon porkkanaraastetta. Tuntuu kuitenkin, että ehkä siinä jäisi jotain tärkeitä aineita pois, joten yritän aina ujuttaa mukaan myös noita nappuloita, joissa kait on kaikki, mitä tarvitaan. Meillä on nyt (siis Fizbanilla, ei tietenkään minulla) säännölliset ruoka-ajat - no, silleen säännölliset, että kolmesti päivässä tarjotaan ruokaa ja jos ei kelpaa, otetaan kuppi pois. On se vähän parantanut tuota ruuan menekkiä, mutta ei Fizban silti liho - enkä minä laihdu. 

 

Eikä talvi ole vielä yllättänyt autoilijoita eikä muitakaan.Taidan pestä ikkunoita tänään, kun ei edes vettä sada.

 

Yllättäjät

Elämä jaksaa tietenkin yllättää aina, mutta muiltakin onnistuu. Äsken kahvimuki yllätti lorauttamalla kahvia puserolle, kun suuhun piti. Läppärini yllätti ensin vaatimalla rahaa ja sitten sotkemalla kaiken. Jostain lienee suuttunut, kun ei suostu enää edes kuvia ottamaan vastaan. Tämä kuvalakko tosin koskee vain uutta kännyä. Vanha on ok. Sain uuden kännyn kesällä synttärilahjaksi, mutta käyttöön vasta halloweenina, koska edellisen käyttäjän piti tyhjentää se ensin. Känny toimii kyllä kännynä ja muutenkin, se on tämä läppäri, joka jaksaa kiukutella. Atk-tukeni on pohjoisessa ja kovin kiireinen.En siis ole kovin toiveikas tilanteen korjaantumisen suhteen.

 

 Onneksi sain vanhoja kuvia talteen jollain kepulikonstilla. Uusiakin voin toki ottaa ja siirtää vaikka tänne vanhalla kännyllä ja saattaahan tuo kamerakin pystyä yhteistyöhön. Mutta ehkäpä ei tämä postausnopeus kaikesta tästä johtuen ainakaan kasva. En ole mikään vempaimien rakastaja muutenkaan ja hillittömästi ärsyttää sellaiset, jotka ei toimi. Ja oma osaamattomuus ottaa päähän. Ei kuitenkaan niin paljon, että viitsisin opetella jotain läppärin sielunelämää. Menen siis neulomaan. Keskeneräisiä on, valmista ei.

 

 Yhdet SaiPa-sukat tein naapurin tyttärelle. Paljon tuli virheitä, mutta en viitsi korjata.

---

Olisi mentävä myös kirjoittajaryhmän kanssa syömään ja keskustelemaan. Eipä huvittaisi, mutta varmaan menen. Kivahan siellä on, kun pääsen eroon tästä lähtemisen vastustamisesta.

 

 

 

Marraskuu

  

 

Marraskuu
Eilen torin laitaan kasvoi
Mandoliinipuu

Marraskuu
Nyt on sen kuoreen kirjoitettu
Beibi I love you
Mä kapakassa juopottelin
Sylissäni dinosauriin luu

Marraskuu
Tänään huoneeni mä sotkin
Kun sua taas niin ikävöin
Nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
Kuivakurkku rotta isännöi

 

Ohi syyskuun
Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi
Raahautuu
Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
Milloin beibi palaat takaisin
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu

 

Marraskuu
Taas TV syliin paiskoo
Palavia halkojaan

Marraskuu
Käy ihmiskunta sormi suussa
Kansakouluaan
Vaan eihän täällä liekit uhkaa
Täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Marraskuu
Kaiken tämän keskellä sua
Hiljaa ikävöin
Mä topin kanssa kellarilla
Ristinollaa pelaan päivin öin

 

Viime viikolla

 

Tapahtui sellainen ihme, että olin lentokoneessa. Edellisen kerran olin vuonna 2018 eli kovin tiheään en tuhoa maailmaa.

 

 Nyt lennähdin Italiaan, Bergamoon. Sieltä matka jatkui Gardajärvelle Desenzanoon pariksi päiväksi. Sitten kohti pohjoista pitkin itärantaa. Rivan yläpuolella vuoristossa oltiin taas pari päivää. Sitten länsirantaa takaisin Desenzanoon ja kohti Monzaa. Yksi päivä Milanossa, yksi Monzassa ja

Oli erinomaisen kiva reissu. Kuvia kertyi. Tässä jotain. 

(Kaikki varmaan tietävät, että Villa del Balbianello liittyy Star Warsiin.)

 

 

Aina kannattaa valittaa

 vaikkapa ruskan puutteesta

Aamukahvinäkymäni hehkuu auringon paisteessa. Nopeasti väri levisi niihin puihin, joissa vielä on lehtiä. Paljon on ihan paljaitakin. On tuullut sen verran reippaasti, että enemmän on lehtiä maassa kuin puissa,. Siltä se tuntuu vaikka tuskin on totuus. Nytkin tuossa ikkunan ohi leijailee lehtiä vaikkei edes ole kova puhuri. On aika leppeä aamu.

 

 Fizban on kehittänyt jotain terveysongelmia. Yö meni pätkäunin. Nyt näyttää aika normaalilta taas, mutta mennäänpä kuitenkin vaihteeksi viemään kasa euroja tohtorille, kun kerran on aika tilattuna. Kun omistaa koiran, ei ole pulaa siitä, että pääsisi rahaa kertymään.

 

Onnea Fizban 2-v

Lintujen tarkkailu kiinnostaa edelleen, vaikka tiettyä vakavuutta on olemukseen tullut.

 

 Käytiin juhlapäivän kunniaksi pellon reunoja kiertelemässä. Ikävästi pakotin Fizbanin bussin kyytiin, mutta kyllä kait tuo monen kilometrin kävely mukavassa syysaamussa korvasi kärsimyksen.

 

 Peltojen väri vaihteli kovasti vaikka kaikki kasvatukset oli jo poistettu.

 

 Eilen kierreltiin metsiä

 

 ja rantoja.

 

 Kevyttä vuorikiipeilyäkin välillä

 

 ja heinästystä kotikallioilla.

 

 Kun toisspäivänä paistoi aurinko, piti kuvata oikein ruskaa. Nythän jo ikkunanäkymäkin on värikkäämpi kuin pari päivää sitten.

Vaikka väriä haikailen, niin kyllä tällainen märkä rinnekin on kaunis. Kallioimarteet ilahduttavat aina.

 

 Olen lähinnä ollut käymättä missään, jättänyt välistä taidekurssin, kuntosalin, linturetken, taijin, mutta sen verran kuitenkin liikuin, että pääsin todistamaan metroaseman jouluvalaistuksen. Aseman remontti on hankaloittanut matkustajia monin tavoin, puikkelehtimista ihan liian ahtaissa koloissa ja hissitöntä, rullaporratonta elämää. Mitenkähän liikuntaesteiset, lastenvaunukansa ja väsyneet vanhukset ovat pärjänneet. Olenhan minäkin väsynyt vanhus, mutta toistaiseksi pystyn portaita nousemaan. Uusin remontin piirre on nämä valoketjut, kun varsinainen valaistus ei toimi. Kyllä kaupunkielämä on mielenkiintoista.

---

Loppukaneettina sen verran, että

 

uupunut olen 

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.

Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.

Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.

Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?

Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.

Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,

pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.

Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.

Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,

haavehen kullat mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,

katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?

Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?

Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!

Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

 

 

Lokakuu

Aamulenkki hoidettu kivassa säässä reippaasti liikkuen. Kovin on vihreää vielä luonnossa. Taitaa ruskalla mennä aika haahuillessa kuten minullakin. Mitään tuloksia, joilla kehua ei näy, mutta aika kuluu niin, etten saa edes läppäriä auki. Oliskohan syytä jättää blogi hautautumaan kokonaan, kun ei tule päivitetyksi. Monethan ovat tähän ratkaisuun päätyneet. Minun saamattomuus taitaa näkyä siinä, etten osaa edes lopettaa. Ryhtiliikettä taitaisin taas kaivata.

 

 Etsimällä löysin sen verran ruskaa, että sain tehdyksi ensi vuoden kalenterit. Ifolor tarjosi alea, joten oli fiksua kyhätä kalenterit valmiiksi. Onpahan edes jotain.

 

Siirryn miettimään haahuilenko tämänkin päivän vai yritänkö jotain. 

---

Kuvasta pitää sentään sanoa: Täällä on aiemmin esiintynyt vain metsäkauriita, mutta nykyisin näitä valkohäntäkauriita näkyy tosi usein (Eläinten nimien muutokset on hämmentäviä. Kaikki sanoo valkohäntäpeura, mutta minusta tuntuu, että velvollisuuteni on noudattaa nimistötoimikunnan ohjeita. Jostain en sentään suostu luopumaan. Kookaburra on niin kaunis mielikuvitusta ruokkiva sana, etten suostu vaihtamaan sitä ntyhjänpäiväiseen sininaurajaan.)

 

 

Reissaajat

En minä mihinkään ole lähtenyt - vielä. Keittiön pöydän ääressä palapeliä väistellen ihailen sadetta. Olisi ollut linturetkeilypäivä - sellaisellekin työkkärikurssille muka osallistun. Olen tyytyväinen, kun sade antoi jonkinlaisen synninpäästön retken laiminlyömiseen. Varsinainen syy on se, että piti odottaa Fizbania kotiin. Fizban oli yökylässä. Harjoittelee matkaani varten. Hyvin oli kyläily sujunut.

 

 Taideterapiassa sotattiin paperia.

 

 Jossain välissä ehdin taivaitakin ihailemaan tässä tauon aikana.

---

Kävin myös yhdellä lintuluennolla, linturetkellä, kuntosalilla, raahaamassa tavaraa kierrätyskeskuksen autolle, pyykkituvan kierrätyshyllyyn ja roskikseen, kävin myös ystävän kanssa leffassa. Siivous on yhä vaiheessa, mutta rääppäisen sen jonkinlaiseen kuosiin, sillä lähdemme Fizbanin kanssa viikoksi mummoilemaan. Olisi ensi viikolla harva se päivä jotain menoa, mutta näyttää melko selvältä että ainakin suurin osa jää tekemättä. Pitäisi aina ensin siirtää Fizban kotiin ja vasta sitten suunnistaa harrastuksiin ja tietenkin sitten hakea Fizban kotoa ja sitten siirryttävä mummotettavien luo. Katson, miten käy. Nyt rääpin sotkua kasaan ja heittelen jotain tavaroita reppuun.

 

 

Kiinteyttää todistetusti jo neljässäkymmenessä päivässä

 

Minulla oli kymmenen päivää sitten siivouspäivä. Se jatkuu edelleen. Pitäisköhän hankkia joku tehoseerumi, jottei päivät venyisi. Tämän pitkän päivän aamuna päätin, että tänään on pyykkipäivä. Toivottavasti se on lyhyempi.

---

Fizban on sentään tyytyväinen, kun korjasin vanhoja leluja. Musta rotta on ehdoton lemppari. Häntääkin on vielä sen verran jäljellä, että siitä saa kiinni. Fizban tuhoaa tosi vähän mitään, mutta rotan kuono piti kursia kokoon. Nyt on vaalea rotta, mutta se ei herätä samanlaisia intohimoja kuin musta. Musta oli iltaisin aina suussa lutkutettavana, joten nyt elämä hymyilee taas.

 

 Oli sovittu autollisen ystävän kanssa retkeilyä meren rannalla. Peruttiin sateen takia. Siirtyi johonkin hämärään tulevaisuuteen, että voipi siirtyä viikkoja, kuukausia, vuosia. Mutta tänään siis retkuilen vain Fizbanin kera lähiseuduilla.

 On tässä välillä retkeilty metromatkan päässä

 

 Bussillakin on siirrytty johonkin,

 

 Mutta enimmäkseen on pyöritty ihan vain lähiseuduilla,

 

 seurattu urtsin remontin edistymistä

 

 ja peurojen touhuja pelloilla. Oli jopa valkohäntäemo kahden lapsensa kanssa. Kun emo tuijotti Fizbania, lapset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja iskivät kiinni maitobaariin.

 

 Ihan yksin ei ole tarvinnut koko aikaa retkeillä.

 

 Mutta ei Fizban ole syypää blogitaukoon. Syy löytyy tästä kuvasta. Levitin palapelimaton keittiön pöydälle. Sehän täyttää koko pöydän. Palapeli edistyy hyvin hitaasti, joten saattaapi taas kestää, kun jaksan läppäröidä näin hankalasti eli läppäri sylissä.

 

On tässä keksitty myös syitä tuohon siivouspäivän venymiseen. Työväenopiston syys pyörähti käyntiin. Joitain kursseja sentään peruin, mutta jokunen jäi, sellaisiakin, jotka vaativat tutustumaan metron remontointiin. Odotan kiihkeästi, jotta remontti valmistuu ja pääsen noista busseista eroon. Niihin kun tulee tungos keskellä päivääkin. Millaista lienee työmatkaliikenteen aikaan. 

  

Olen valloittamassa ihan uutta maailmaa eli menin taideterapiakurssille. Pitäisi siis mennä kauppaan hankkimaan jotain värejä. Ajattelin kyllä pysytellä minimissä, koska ainakaan toistaiseksi (siis yhden kerran jälkeen, kerran, jossa puhuttiin vain niistä välineistä) en tunne syvää halua maalaamiseen. Valitsin kurssin, koska nyt ei innosta mikään kirjoittajajuttu ja koska on hyvä, joskus venyttää rajojaan.

 

 Pyykkipäivän kunniaksi pesin osan koruistani: Minulla oli ystävä, joka näitä teki ja möi, joten näitä on. Näillä oli hintaa sen verran, että kannattaisi käyttää enemmänkin. Nyt voin taas leikkiä joulukuusta, kun ovat puhtaita. Olivat todella likaisia! Pitää pestä tänään loputkin. Tulee se pyykkipäivä hoidetuksi vaikken enää viitsisi raahautua pyykkituvalle. Voi nimittäin olla, etten enää viitsi. Eikös se ole niin, että siirrä huomiseen kaikki, minkä voit jättää tänään tekemättä.

 

 Fizbanin elämään on viritelty verkkoja. Joku/jotkut älykääpiöt ovat alkaneet paukutella. Voipi olla ilotulituksia, toivon kyllä, että ampuisivat toisiaan. Minulla on sitten nyt taas ääniarka koira. Tulevaisuus ei näytä ruusuiselta. Paukuttelua varmaan jatkuu, koska ääliöt ovat loppumaton luonnonvara. Niin hyvin onkin tähän asti mennyt, mutta nyt on ollut vaikeaa. Fizban ei uskalla mennä parvekkeelle, eikä oikein makkariinkaan ja ulkona kulkee häntä koipien välissä kauhua silmissä. Ja jotta kaikki olisi täydellistä, Fizban kävi tohtorilla ja verikokeissa oli häikkää. Mutta mehän porskutetaan.

 

Sain postcrossingissa aivan loistavan itsetehdyn kortin Kiinasta. Tämä puhuttelee minua niin paljon, että ajattelin antaa tiedänkin nauttia. Lohikäärmeet ovat lähellä sydäntäni. Kiinalaisilla lohikäärmeillä ei ole siipiä, ne ovat suojelevia, jumalallisia olentoja eli aika erilaisia kuin länsimaiset. Tykkään kyllä siivekkäistäkin. Ja minähän olen kiinalaisessa horoskoopissa lohikäärme.

---

Siirsin pyykkipäivän torstaihin!