1/6

Vanuttuneen villasukan kuusihaasteen (Ota summassa 6 erilaista käsityölehteä. Toteuta jokaisesta lehdestä yksi juttu, ohjeen mukaan. Eli niin hyvin kuin pystyt ja kykenet ohjetta noudattamaan. Mikä tarkoittaa sitä, että saa soveltaa. Ja: Materiaalit pitää löytyä kotoa. Ja: Toteutus siinä järjestyksessä kuin lehdet ovat pinossaan.  #kuusihaaste     🌲 ei tarkoita puuta ) eka on valmis. Tuo kantapää on niin kiva, että ajattelin hyödyntääa sitä toistekin.

 

  

 Haasteen kakkoslehti on sen verran haasteellinen mallien suhteen, että tekee mieli vaihtaa, mutta eihän sitä nyt heti lipsuta. Onhan siinä 54 ohjetta, mutta...

 

 Kaikki neuleohjeiden langat on minulle vieraita, enkä todellakaan halua ostaa uutta lankaa. Pörrölankakämmekkäitä voisin harkita, jostain ihan muusta langasta, joku jakkukin ehkä tai vauvan vaatteita, jotka tulis äkkiä. Kävin jopa tarkistamassa, miten se haaste meni. Todellakin siellä luki, että lehdet siinä järjestyksessä kuin ovat pinossa. Hiukan helpotusta toi seuraavat lauseet:

 

Eli niin hyvin kuin pystyt ja kykenet ohjetta noudattamaan. Mikä tarkoittaa sitä, että saa soveltaa.

 

 Saa nähdä, mihin tässä joudun. Todennäköisesti pidän haastetaukoa ja teen kiireellisempää eli joululahjoja. Niissäkin riittää haastetta.

 

 Fizbanilla pukkaa ihottumaa varpaanväleihin. Niitä pitää pestä ja kuivata etenkin nyt, kun maa on märkää aamulla. Fizban panee täysillä hanttiin tietenkin, mutta yritän. Hankalampi osuus on, ettei se saisi nuolle niitä varpaanvälejä. Sukan tietenkin repii irti hetkessä. Kauluria en haluaisi hankkia.

 

 Usva leijaili sakeana peltojen yllä, kun oltiin aamulenkillä.

 

 Nopeasti se kuitenkin haihtui. Halusin ottaa isomman kuvan, mutta siinä etsiessä kuvauspaikkaa usva oli jo kadonnut.

 

 Kasvimaan puolikkaan kunnostaminen on rankkaa puuhaa. En ole ollenkaan varma, että onnistun. Tänään en sinne mene, sillä on sovittu kävelyä Töölönlahdella. Painostan ystäviä tapaamisiin, kun olen todennut, että nyt tarvitsen puheseuraa ellen halua masentua. Lukupiirissä eilen oli tosi kivaa. Olin ehkä liikaa äänessä, mutta sai muutkin puheenvuoron. Josko huomenna yritän kasvimaallekin.

 

 

Yhdet jämäsukat sain kesällä aikaan. En ole kovin ihastunut värivalikoimaan ja liian isotkin nuo ovat. Mutta jospa ne jostain kodin löytäisivät.

 

Keltainen sadetakki

 

 

Aamuyöstä kumpikaan meistä ei jaksa enää juhlia, mutta minä olen hyvä heräämään aamuyöstä ja valvomaan pari tuntia. Ja jos menee myöhään nukkumaan, kuten eilen (tai tänä aamuna, koska taisi se olla jo yli puolen yön) ja herää kuitenkin ennen seitsemää, jää unet vähiin, mikä voikin toisaalta olla hyvä juttu, koska väsyneenä ei kykene keskittymään, eikä edes pysy hereillä jossain kirjan tai telkkarin ääressä, joten voi syventyä kierrätykseen ja jätesäkkeihin, sillä tuolla perässä niitä leviä edelleen raahaan.

---

Kuten tästä lyhyestä ja ytimekkäästä alkulauseesta voivat jotkut arvata, katsoin eilen Ultra Bran stadionkonsertin telkusta. En ollut varsinaisesti fani, olin enemmän hevi, mutta kyllä ne laulut soivat, sanat miellyttivät ja miellyttävät edelleen.

 

Jos kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Vaan minä en ole kala
Vaan minä en ole kala

  

Siinäpä soma aasinsilta aiheeseen, jonka takia rupesin postailemaan 

 

 Kirjaston lukupiirissä on nyt tämä kirja. En ole aiemmin lukupiirejä harrastanut, mutta nyt ajattelin kokeilla. Kokeilu kannatti jo pelkästään tämän kirjan takia. Lukekaa! On erinomaista tekstiä, ei kuivaa asiaa vaan elävää elämää ilmastonmuutoksesta, elämänmuutoksesta, näkökannanmuutoksesta, vesistöjenmuutoksesta.

---

Ohimennen mainittu valosaaste herätti muistoja muutaman vuosikymmenen takaa. Kun Kainuun rajoilta muutin Vantaalle kesällä, hämmästelin, kun valoisia, oikeasti valoisia kesäöitä ei ollut; hämmästelin kesää, mutta talvi toi suuren pettymyksen. Pimeys puuttui. Ei ollut pehmeää, rauhallista pimeyttä koskaan. Taivaanrannassa hehkui omituinen oranssi valo aina. Siellä se talvisin edelleen hehkuu, mutta minä olen siihen tottunut, joskus jopa ajattelen, miten näppärää, kun ei tarvitse taskulamppua vaan näkee yöllä "pimeässäkin" kulkea. Ihmisen tottuminen on auttanut ihmiskuntaa selviämään hengissä, auttaa edelleen, mutta auttaa myös tuhoamaan elämää.

 

 Tuhoamisesta onkin lyhyt matka kasvimaahan ja rikkaruohoihin. Kävin poimimassa marjoja ja ajattelin, miten harmi on luopua noista valtavista punaviinimarjapensaista. Josko en luopuisikaan? Josko jaksaisin palstan puolikkaan huoltaa tänä syksynä, siirtää sinne asioita, joita haluan säilyttää, pitää puolet, luopua toisesta puolesta. Tämä puoli on se, jota en ole paljon hoitanut, mutta punaisten viinimarjojen lisäksi minulle jäisi jonkin verran vadelmaa, valtava raparperi, maa-artisokkaa loputtomiin, ehkä lipstikkaa ja ruohosipulia, jos ne löytyvät tuolta heinikosta.

 

 Iskinpä siis käteni heinään ja aloin kiskoa. Vielä on harkinnassa, mitä teen,

 

 mutta kun Fizbankin on alkanut viihtyä, ehkäpä olen edelleenkin maanviljelijä. Se kyllä todella tarkoittaa sitä, että jaksan ennen kevättä raivata alueen, tehdä penkkejä, siirtää kasveja, kitkeä ja kuokkia. Päätöksen teen joskus loka-marraskuussa.

 

Vaikka levät pysyy, jokin edistyy. Otin yhteyttä muutamiin ystäviin, koska olen ruvennut kaipaamaan ihmisiä. Käytiin leffassa. "Varasteleva varpunen" oli aika outo, hiukan tylsä, mutta sehän johtuu vain siitä, että odotin enemmän. "A samuria in time", jonka kävin yksin katsomassa oli paljon parempi, vaikka siltäkin odotin paljon.  

(kuva on Tennarin aulan katossa olivista kukista) 

Nyt siis sukellan pölypallojen joukkoon, enkä edelleenkään käy kommentoimassa teidän kommenttejanne tai blogejanne. Luen kyllä. Sen verran voin kommentoida, että Fizban ei ole ainakaan vuoteen kasvanut yhtään. Ehkä se on miehistynyt.

 

 

Olisko se tänään

 kun taas kerran karistan levät perästäni? Vai siirtyykö tulevaisuuteen? Asiaa pitänee harkita huolellisesti. Olenhan minä toki jo aloittanut. Tyhjensin kaapin, jotta voin sijoittaa tornituulettimen takanurkkaan odottamaan ensi kesää. Nyt pitäisi vain se sijoittaa - ja ehkä ne lattialle tyhjennetytkin sijoitella johonkin. Toisessa kaapissa on isoja roskapusseja. Jos jokusen täyttäisi ja heittäisi pihalla olevaan Molokkiin. Aamun koiralenkillä tutustuin tuttuun sen verran enemmän, että nyt tiedän hänen olevan roska-autonkuljettaja. Hän on sairauslomalla, mutta kyllä meidän Molokkeja hyvin tyhjätään, joten voisin minäkin kaappiani tyhjätä - tai harkita tyhjäämistä.

 

Fizbanin silmät pullistuivat hämmästyksestä, kun kerroin suunnittelevani taas kerran tavaroiden järjestelyä.

 

 Totesi, ettei varmaan kannata ihan vielä siirtyä siivouksen tieltä.

 

 Vaikka olen ehkä kodinhoidon kanssa leväperäinen, koirapuistossa on käyty. On jopa joskus ollut kavereitakin, mutta useimmiten ollaan ihan ypöyksin.

 

 Fizban suorittaa maaperätutkimuksia.

 

 Minä otan loistavia kuvia.

 

Sen verran olen kuitenkin tormistautunut, että kesäkisapalkinnot sain postiin. Totesin samalla, että onpas jossain palvelu hintavaa. Yleensä laitan paketit menemään netin kautta, mutta nyt oli muutakin asiaa postiin, joten päätin jättää ne tiskillä. Siinäpä tuli sen verran lisää postikuluja, että ehkä tulevaisuudessa hoidan homman itse. Anonyymi jäi ilman, mutta jos osoite tulee, Anonyymikin saa paketin. Ehkä Anonyymi kuitenkin haluaa jostain syystä pysytellä Anonyyminä. Lupasin myös arpoa lisäksi jonkun. Arvonnan suoritin satunnaislukugeneraattorilla. Se antoi kohteeksi Puikoillanikin. Mutta kun hän jo sai paketin, suoritin uuden arvonnan. Nyt pitää vain kysellä RitaA:osoite. Minähän lupasin myös kortin kaikille, mutta kun osoitteita ei tullut, ei tule korttejakaan. 

 

 Kävin Fizbanilta vielä kysymässä, joko rupeaisin järjestelemään vai ottaisinko vielä löysästi.

 

 Fizban kielsi häiritsemästä joutavilla teorioilla, joten ehkä levät saa vielä olla.

 

 

Hyvinkää-Hyvinge

"niin lämpimänä oot sä vasten kylkeäin"

 

 "siihen mä jään"

 

Ja kun avaan silmät, näen entisen koiran kuvan ja kaikenlaista muistutusta siitä, että ei taida tänäänkään päästä tulemaan tunnetta, että voi kun ei ole mitään tekemistä. Aamulla voi ajatella, että tänään, tänään minä vihdoin sitä ja tätä. Illalla voi sitten todeta, että ehtiihän sitä huomennakin. Tänä aamuna oli mukava herätä, kun olin pitkästä aikaa nukkunut hyvin. Johtuisko siitä, että eilinen oli rentouttava.

 

Nyt on lenkki hoidettu, aamukahvi juotu, iso pino banaanilettuja syöty (oman kylän kaupassa oli taas valtava pussi banaaneja puoleen hintaan vaikka ne tummuneet ovat parhaita, mutta minullehan sopii, että niitä myydään alessa), senioritaijiin ilmoittauduttu (meinasi mennä ohi, kun lettuja paistelin, ehdin kuitenkin - aika moneen olen taas ilmoittautunut, huomenna olisi vielä jotain, ilmoittaudun aina ensin kaikkeen ja sitten katson kalenterista, mitä perun) ja mietitty, missähän se offi luuraa. Jos vaikka sinne palstalle marjaan.

 

Eilen pitkästä aikaa poistuin kotikonnuilta. menin Hyvinkäälle tapaamaan hyvää ystävääni. Aloitettiin syömällä. Obelixissa on hyvä buffet. Tuli kerätyksi lautaselle paljon kaikenlaisia salaatteja, kun oli mistä valita. Kotona sitä syö yhtä ja samaa, vaikka hyvin voisi keräillä kaupasta kaikenlaista kotiinkin ja vaikka vähän sekoitellakin jotain. (Ruuasta puheenollen: Olin maanantaina syömässä pojan luona. Hän oli löytänyt chiansiemenkaviaaria. Yllätykseksi se oli tosi hyvää! Sitä pitää itsekin ostaa joskus. Olen mädin ystävä.)

 

Viiniä ei juotu.

 

Kun maha oli saatu täyteen, mentiin museoon. Ystäväni oli ensin sitä mieltä, ettei tuota Villatehtaan näyttelyä tarvitse katsoa, kun se on ollut niin pitkään, että olemme sen jo nähneet. Mutta enpä minä ollut nähnyt, joten sinne mentiin. Kaikkea löytyi:

 

erilaista villaa

 

 lankoja

 

 Hyvinkää paita

 

 historian esittelyä

 

ja tällainen pipo, joka on kovasti mieleeni. Tällaista voisin käyttääkin.

 

 Kun villasta oli selvitty, mentiin Kesäkahvila näyttelyyn. Tämän museokeskus Taikan yksi viehättyvyys on tämä avara tila, johon aina on laitettu harkitun vähän nähtävää. Tässä tulee vapautunut olo, etenkin, kun täällä on hyvin vähän ihmisiä niinä aikoina, kun käyn täällä. (Oman tilan tarve taitaa olla minulla ylikorostunut. Buffetjonossa sen huomasin, kun takana jonottaja tuli iholle. Teki mieli sanoa, ettei tämä nyt etene sen nopeampaan vaikka kuinka tunkisit päälle. )

 

Kiva idea oli sama maisema eri vuodenaikoina. Tällaista voisi valokuvinakin tehdä - on tehtykin - mutta taas voisi ajatella tehdö, ellei muutenkin olisi kaikenlaisia suunnitelmia, jotka jäävät suunnitteluasteelle. 

 

Seuraavasta huoneesta löytyi mm. käsityötaidetta.

ja näitä ihanan värikkäitä tauluja.

 

Tämä Yrjö Saarisen oma kuva on ehkä hienoin lajissaan. Tällaisen kuvan haluaisin itsestänikin. Kukahan maalais.

 

 Jottei taivaat unohtuisi, kuva tiistailta, vyörypilviä ukkospilvien kera.

 

 

Vanhaa, uutta ja kaikkea

 

Kaunis aamu kävellä. Yö oli katkonainen. Fizban häsläsi.

 

 Tänään on nuoremman mummotettavan sukulaissynttärit. Hän lienee ehtinyt tässä viikon mittaan jo muutamat juhlat juhlia. Minä tilasin Repolaiselta kortin. Hän teki näin hienon. Repolaisen kortit ovat uskomattoman kauniita. Päivänsankari varmaan ihastuu.

 

 Lahjatkin valmistui eilen. Säärystimet, joita hän toivoi, tein perityistä pörrölangoista, kun sattui sopiva väri. Bambutakki on tikutettu BlendBamboosta Lankamaailman ilmaisohjeella, toki ohjetta hiukan soveltaen.

 

 Koska kaikenlainen päättely on tylsää, päättelin saman tien myös tällaisen ikuisuusprojektin eli puuvillatakin itselleni. Siitä tulikin iso ja painava, mutta ehkä joskus jossain käytänkin. Onpahan ainakin valmis.

---

Siinä päätellessä pääsin myös Pöllön lukupiirikirjan loppuun. 

 

 Kun tuli jotain valmista, kävin käsiksi Vanuttuneen Villasukan "kuusi" haasteeseen eli pinon päällimmäisestä yksi ohje.

 

Valinnanvaraahan oli.

 

 Päädyin Timoteihin, koska yksi ystävä halusi paksusta langasta pitsisukat. Ohje on seiskaveikalle. Ruskeaa ei ollut, mutta teen valkoisesta. Kait se kuitenkin kelpaa haasteeseen.

 

 Sain tässä myös ihanan lomakortin, jossa taitaa olla lähettäjän kaikki loma-aktiviteetit kuvattuna. kiitos Saukkis.

 

Nyt pitänee ruveta paketoimaan lahjoja. En kuitenkaan malta olla laittamatta muutamaa taivaskuvaa.