Luukku 18

Kun menetin uskoni kuuluisuuteen ja kaikkeen hyvään tulevaisuuteen, ajattelin, että toivon vaan että törmään aikakoneeseen, joka veis mut aikaan toiseen.  Mutta eihän aikakoneita ole. On vain tylsä arki, jokapäiväinen raataminen. Mielialaani ei yhtään parantanut, että kuulin Leon voittaneen jonkun laulukilpailun. Kateus ja katkeruus alkoivat saada sijaa ajatusmaailmassani. En enää vitsinyt edes laulaa. Pyöritin vain tylsää karaokehöttöä. Ihmiset alkoivat valittaa, että olen tylsä ja töykeä. Oli vain päivien päässä, että saisin varoituksen laivayhtiöltä ja ehkä potkutkin. Tiskijukka paikkaili mokiani parhaansa mukaan, yritti kiskoa minua pinnalle ja valaa uskoa parempaan. Ja minä vastasin kiukuisesti.

 

Laulupisteet:

• Pöllö 10
• Purulaari 5
• Saukkis 1
• Puikoillanikin 1
• Päivi 1 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 15
• Purulaari 2 
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Tiiu

 

 

Luukku 17

Levytys tehtiin. Sitten alkoi kuristava odotus. Palasin töihin, enkä maininnut kenellekään, millaisia toiveita minulla oli. Tiskijukka, josta oli tullut hyvä ystäväni, kyseli, mikä minulla on, kun olen niin huolestuneen oloinen. Vastasin, että olen ihminen, selkärankainen, niin ja kädellinen  olen tietenkin. Olen ihminen. Ei vastaukseni näyttänyt rauhoittavan tiskijukkaa, mutta enempää en selitellyt. 

 

Odottaminen oli todella rasittavaa. Menetin ruokahaluni, eikä laulaminenkaan tuonut enää samanlaista iloa kuin aiemmin. Ja päivät vain kuluivat ilman, että mitään kuului. Olin jo varma, ettei minusta kuitenkaan tulisi mitään. Halveksin itseäni, kun olin ollut niin hyväuskoinen hölmö. Ei auttanut muu kuin tyytyä tulevaisuuteen karaoke-emäntänä. Luovutin. 

 

 

Laulupisteet:

• Pöllö 9
• Purulaari 5
• Saukkis 1
• Puikoillanikin 1
• Päivi 1 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 14
• Purulaari 2 
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Tiiu

Luukku 16

  

 

Ilmoitin laivayhtiöön, että olen sairas, enkä voi nyt tulla töihin. En halunnut vielä ruveta selittelemään, että tarvitsin vapaata mennäkseni koelauluun. En välittänyt vaikka jouduin valehtelemaan, sillä on onnellisten tähtien alla näin, tarpeetonta olla allapäin. Laitoin itseni mahdollisimman hienoksi, vaikka tiesin, että nyt oli kyse vain laulusta. Mutta ajattelin, ettei se haittaisi, jos näyttäisin jo valmiiksi pop-tähdeltä. Ei kait. Kun kävelin tapaamiseen leijuin monta metriä maan pinnan yläpuolella hyräillen uusinta lauluani ajatellen, miksi meitä laiskoja laulattaa helppo raha ja elämä naurattaa. Epäilin kyllä, ettei rahaa kovin helposti tulisi, eikä elämäkään ehkä olisi kovin helppoa. Mutta tämä oli kuitenkin sitä, mistä olin haaveillut. 

 

Laulupisteet:

• Pöllö 8
• Purulaari 5
• Saukkis 1
• Puikoillanikin 1
• Päivi 1 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 13
• Purulaari 2 
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Tiiu

 

Luukku 15

Kun seuraavana aamuna heräsin, epäilin nähneeni unta. Ei oikeassa elämässä tapahdu ihmeitä. Tällainen ilohan on vain harhaa, eikä maailmassa tässä oo tarjolla muuta paikkaa kuin seistä ydinsotaa pelkäämässä. Kovasti kuitenkin teki mieli uskoa, että pääsisin levyttämään. Sinne koelauluun ainakin menisin. Ensin kuitenkin soitin isälle kyselläkseni, tietääkö hän tällaista miestä ja tällaista levy-yhtiötä. Isä sanoi, että kyllä sellainen yhtiö on olemassa, kyseli, minkänäköinen se mies oli. Kun kerroin, isä oli pitkään hiljaa ja sanoi sitten:

"Hän on yksi tämän hetken parhaita. Hurmaa kriitikotkin, mutta hänhän onkin viihteen kuninkaan rakkain lelu, ei loukkaa häntä arvostelu. Jos hän oikeasti on sinusta kiinnostunut, niin mene ja tee parhaasi. Ehkä sinulle aukeaa tie tähtiin." 

 

 

Laulupisteet:

• Pöllö 8
• Purulaari 5
• Saukkis 1
• Puikoillanikin 1

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 12
• Purulaari 2 
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Tiiu
• Päivi 

3. adventti

  

 

Siinäpä oiva aamunäkymä, kun saavuttiin kotiin lenkiltä. Taivas oikein hehkui. Oli kiva kävellä kuivassa, raikkaassa säässä. Yritän taas vaihteeksi ryhdistäytyä. Pitäisi parantaa elämänlaatua. Eilen löysin loistavan lauseen Arkeilijan blogista. (luvatta kopsasin sen tänne)

 

 

 

Oli niin hyvä, että päätin ottaa sen ohjenuorakseni. Fizbankin oli sitä mieltä, että näin toimitaan.

 

 Adventtikalenterissa ei ollutkaan norsua vaan tällainen uudenmallinen heijastin. Onpa hieno! Jotkut ne osaa.

 

 Lunta kuulemma odotellaan tänään. Vähäiset on hanget meillä. Katsotaan, tuleeko sade lumena vai vedeksikö kääntyy.

 

 Onhan tässä jo ollut pari kaunista päivää, joten ei valiteta vaan siirrytään vaikka neulomaan. 

 

 

Luukku 14

  

 

Minä en tietenkään uskonut mihinkään rock-bussinekseen, mutta koska mies vaikutti kuitenkin vaarattomalta, hullulta tietenkin, mutta vaarattomalta hullulta. Siivosimme siis yhdessä ja menimme sitten istumaan pöytään. Mies alkoi puhua:

 

"John soitti mulle äsken Valloista. Minä olen menettänyt lähes kaiken pois ja todennut aikoja sitten, että surkeuden keskellä John Fogertyn musiikki ainoa lohtuni ois."

 

Minua jo vähän nauratti ja totesin:

"Unohtaa voi kaiken muun kun nousee bad moon."

 

Olipa tämä outo päivä. Keskustellessa kävi nimittäin ilmi, että tuo ukon käppänä oli tunnetun levy-yhtiön pomo ja tarjosi minulle koelaulua ja ehkä levytyssopimusta.

 

 

Laulupisteet:

• Pöllö 7
• Purulaari 5
• Saukkis 1
• Puikoillanikin 1

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 11
• Purulaari 2 
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Tiiu
• Päivi 

 

Luukku 13

Pelästyin, kun olin kasaamassa laitteita illan päätteeksi ja joku koputti olkapäälleni. Kun käännyin, näin se saman miehen, joka oli minua kuunnellut ilta toisensa jälkeen. Sydän nousi kurkkuun. Astuin taaksepäin ja kaadoin samalla pöydän. Ennenkuin ehdin ruveta kirkumaan, mies sanoi:

"Anteeksi. Ei ollut tarkoitus pelästyttää. Minulla olisi sinulle ehdotus, mutta kerätäänkö ensin nuo kamat paikalleen."

"En halua mitään ehdotuksia. En ole sellainen laivatyttö. Ihan turha luulla. Minä huudan apua."

"Rauhoitu nyt. Tarkoitus olisi puhua laulamisestasi. Mutta siivotaan nyt ensin tämä sotku ja istutaan sitten puhumaan liikeasioista. Koska nyt olemme päässeet rock-bussinekseen ja siivoamisen jälkeen kävelemme kurkoina Epekseen. Joten siivoamaan!"

 

 

Laulupisteet:

• Purulaari 5
• Pöllö 6
• Saukkis 1
• Puikoillanikin 1

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 10
• Saukkis 1 
• Purulaari 2 

Papukaijamerkki

• Tiiu
• Päivi 

 

Luukku 12

 

 

 

 Sitten tuli se ilta, kun kyseinen vanha mies ei lähtenytkään pois. Siirtyi baaritiskille. Olin yllättynyt, mutta ilmeisesti hänkin oli tullut tänne ryyppäämään, ryyppäämään. Alkoi näköjään jo vähän posket punoittaa, sillä viina menee ensin poskiin js sieltä aivoihin ja sieltä käsin vaikuttaa se kaikkiin vaivoihin. Ja vanhoilla miehillähän on niitä vaivoja. näin olen ymmärtänyt. Olin itseasiassa aika tyytyväinen, että tuo vanhus pysytteli nyt baaritiskillä ja oli ilmeisesti ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Oli varmaan muina iltoina siirtynyt johonkin muuhun laivan baariin juomaan. Tykkäsi vain ilmeisesti risteilemisestä. Oli varmaan yksinäinen ja kaipasi ihmisiä ympärilleen. Olin onnellinen, kun ei enää tarvinnut pelätä, että minulla olisi joku friikki ihailija.

 

 

Laulupisteet:

• Purulaari 4
• Pöllö 6
• Saukkis 1
• Puikoillanikin 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 10
• Saukkis 1 
• Purulaari 1 

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin
• Tiiu
• Päivi 

 

Luukku 11

 Työtä se oli karaoke-emännänkin työ, rankkaa työtä. Muutaman kerran jouduin kutsumaan vartijankin paikalle, kun meno meni liian rajuksi. Ainoa, millä jaksoin niiden humalaisten riehuntaa, oli tieto siitä, että sain taas seuraavana iltana laulaa pitkään ennenkuin muita esiintyjiä alkoi löytymään. Laulaminen ja esiintyminen oli minusta parasta. Tiskijukka kävi välillä tuuraamassa minua yön hälinässä ja lohdutti, että älä siitä huoli näinhän täällä käy ja että aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy.

 

Illat kuluivat ja aika juoksi. Jossain vaiheessa huomasin, että yksi ja sama ihminen oli minua kuuntelemassa illan toisensa jälkeen, joku outo vanha mies. Aloin jo vähän huolestua, että mikä ihme tuo tyyppi on. Mitä se haluaa. Onko sillä jotain taka-ajatuksia. Onko se vaarallinen. Ei se koskaan mitään tehnyt tai sanonut, istui vain nurkkapöydässä minua tuijottamassa ja poistui heti, kun muita laulajia ilmaantui mikrofinin varteen.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 4
• Pöllö 5
• Saukkis 1
• Puikoillanikin 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 9
• Saukkis 1 
• Purulaari 1 

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin
• Tiiu
• Päivi 

 

 

Luukku 10

 

Eihän se nyt ihan niin mennyt kun oli yöllä ajateltu. Mutta kuitenkin olimme lähdössä tähtiin, jotka yhdessä nähtiin. Paikalla nimittäin sattui olemaan myös laivan tiskijukka. Hänen mielestään minusta tulisi hyvä karaoke-emäntä. En ollut koskaan edes kuullut, että sellaisiakin on olemassa, mutta kuulostihan se ihan mukavalta vaihtelulta siivoamiseen. Tiskijukka siis kysyi: "Tuletko mukaan, jos lähtisin muille planeetoille, tähdille, kuille?"

 

Mitäs tuossa voi kuin nauraa. Eihän me mihinkään tähtiin menty. mentiin laivan ohjelmatoimistoon. Ja kumma kyllä lähdimme tähtiin eli minä pääsin koeajalle karaokeemännäksi. Saisin laulaa itse aina tyhjinä aikoina eli silloin, kun ei ollut halukkaita esiintyjiä. Sehän oli tietenkin aina alkuillasta, kun väki ei vielä ollut juopunut. Sain jopa luvan laulaa joka ilta aluksi yhden oman biisini ikäänkuin lämmittelykappaleeksi.

 

 

Laulupisteet:

• Purulaari 4
• Pöllö 5
• Saukkis 1 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 9
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin
• Tiiu
• Päivi 

Päivitys

 

Jotain pysyvää on elämässä. Joka kuukauden kaktus kukkii poikasenakin. Tapoin vanhan ison ja otin pari oksaa ruukkuun. Molemmat tunkee nyt kukkaa tuvan täydeltä.

Toinen yhtä pysyvä asia elämässäni on vesisade. 

Takaisin sateeseen
Öisille kaduille meen
Takaisin sateeseen
Takaisin sateeseen

Herään aamulla sateeseen ja nukahdan illalla sateeseen. 

 

 Adventtikalenterin toisesta luukusta paljastui norsuja. Kiitos.

 

 Päiväni menevät kummasti noiden joulukalenteripalojen kanssa. Jää lahjat valmistumatta, kun en ehdi neuloa.

 

 Tässä on myös syy siihen, miksi en täällä käy. Ei mahdu pöydälle enää läppäri, kun tuo palapeli on räjähtänyt käsiin. Kun ei ole kaikkia paloja käytössä, valmista syntyy hyvin, hyvin hitaasti, ehkä kaksi palaa paikalleen päivässä. Kaikki palat, jotka olen pussukoita kaivanut, ovat nyt leviteltyinä erilaisille alustoille sellaisella toiveikkaalla ajatuksella, että niitä tuijottelemalla löytyisi samanalaisia paloja. Ei löydy, mutta aikaa menee.

 

Fizbanilla on ihan oma mielipide meidän nykyisestä elämästä. Sadehan ei tuollaista saaristolaista haittaa. Aina yhtä innolle kiitää ulos, oli sää mikä vain. Minulla vain aika menee palojen kanssa, eikä tallustelu vesisateessa innosta hillittömästi. Siitä olen tyytyväinen, ettei ole liukasta. 

 

 

 

 

Luukku 9

 

Rankkaahan se laivasiivouskin oli, mutta siellä oli mukavaa porukkaa, joten ihan hyvin viihdyin töissäni. Kerran päätettiin, että kyllä mekin voidaan ottaa sen verran lomaa, että edes yhden kerran osallistutaan risteilylle. Siivottiin siis ihan normisti ja siirryttiin sen jälkeen hyttiimme, jonka olimme hyvissä ajoin varanneet. Emme viitsineet mainita pomoille tempauksestamme, etteivät he keksisi jotain esteitä.

 

Meillä olikin tosi hauskaa. Ne, jotka eivät olleet työvuorossa, juhlivat rankemmin, mutta me työläiset jouduimme ottamaan hillitymmin. Minä en voinut vastustaa karaokea. Lauloin aika mnta kappaletta ja kun muut kyselivät, olenko paljonkin laulanut, en malttanut olla vähän kehuskelematta:

"Kun nuorempana aloin laulamaan, aloin kuuluisuuttakin saamaan."

 

Toisethan tästä innostuivat, että kyllä minun pitäisi ruveta laulajaksi, kun kerran osaan laulaa. Totesin, ettäei onnistunut, koska olemukseni kaipasi säihkyvyyttä. Sitä kaivannut en syyttä. Mutta eipä se paljon hillinnyt porukkaa, jotka vain totesivat, että nyt pannaan tuulemaan. Uhkailivat, että kohta nähdään, mihin kyetään.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 4
• Pöllö 5

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 8
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin
• Tiiu
• Päivi 

 

Luukku 8

 

 Niin helpolta, kun illalla tuntuikin ottaa itseään niskasta, korjata elämänsä ja tulla onnelliseksi, niin aamulla oli mielessäni elämäni olemattomuus, ei huomista. ei eilistä. Vain tämän hetken voit nähdä peilistä. Ja tämä hetki tarkoitti sitä, etten millään pystynyt keksimään työpaikkaa, johon haluaisin mennä. Isällä oli tietenkin ratkaisu: 

"Ei töitä tehdä siksi, että haluttaisi vaan siksi, että saadaan palkkaa." 

Niinpä, niin! Tämä ajatushan sai minut oikein innostumaan! Lähdin kuitenkin työvoimatoimistoon kyselemään, mitä olisi tarjolla kouluttamattomalle, mutta laulutaitoiselle nuorelle naiselle. Koettakaapas arvata, mitä löytyi. Yllätys, yllätys! Tehdassiivousta tai laivojen siivousta. Ja koska olin ollut jo tehtaassa, päätin kokeilla laivoja.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 3
• Pöllö 5

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 7
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin
• Tiiu
• Päivi 

 

Luukku 7

 Kun vapaus ei enää maistunut hohdokkaalta, sanoin itseni irti siivoufirmasta ja muutin isän ja äidin luo. Olihan se tietenkin noloa, mutta olin kyllästynyt nälkään ja paleluun. Tarvitsin tuke ja turvaa. Äitihän otti minut riemuiten vastaan ja miksei isäkin, vaikka hän jaksoi puhua Leosta koko ajan. Olin niin väsynyt, että ensimmäisinä päivinä lähinnä nukuin ja söin.

 

Ja yhtenä iltana nukuttuani taas puoli päivää, heräsin, katsoin aurinkoon juuri mailleen laskevaan ja päätin, että jotainhan tässä on tehtävä. Ei se sovi, että aikuinen ihminen vain loisii vanhempiensa helmoissa. Tuumin, että on aika sen nyt mennyt, minkä muistoihini paan.  Nyt katson tulevaisuuteen. Riittää tuo menneessä eläminen. Päätin hankkia työpaikan. Vaikkei minulla ollut  koulutusta, kykenin oppimaan, olin nuori ja kait suht terve, joten kyllä minullekin löytyisi paikka.

 

 

Laulupisteet:

• Purulaari 3
• Pöllö 4

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 6
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin
• Tiiu
• Päivi 

Luukku 6

 Kun oli aikani rypenyt itsesäälissä, päätin ryhdistäytyä. Mietin millaisia lauluja ja kenelle lauluni teen. Olin kirjoitellut lauluja siitä, mitä mä nään. Mutta miten se voisi toimia, kun mitään ei tapahtunut, ei todellisuudessa, eikä sisällä pään. Laulun kirjoittaminen siivoamisesta olisi vaatinut suurempaa lahjakkuutta kuin mitä minulla oli. Elämäni oli tylsää niin ettei siitä runoja rustattu. Sitä tylsyyttä sitten katselin silmät kii. Eipä ollut kovin rakentavaa moinen touhu. Kun aloin olla jo oikeasti terapian tarpeessa, otin itseäni niskasta kiinni. Kun muu ei auttanut, avasin silmäni ja yllättäin maailman näin ja maailmaani katsomaan jäin. Johan alkoi runosuoni pulputa ja lauluja syntyi. Nythän te ajattelette, että siitä se maine alkoi. Mutta ei se pelkästään riitä, että suoltaa sanoja. Pitää olla se sävelkin ja kaikkea muuta.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 3
• Pöllö 3

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 5
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin

 

Luukku 5

  

 Kun kitara ja minä lähdettiin omille poluillemme, piti onnen alkaa, koska kun kitara soi, ei itkeä saa. Mutta ei se kuitenkaan mennyt ihan niin. Keikkoja ei enää löytynyt. Rahat loppuivat. Tein hanttihommia ja vakuuttelin kaikille, että kyllä minä olen umpionnellinen. Leo soitteli usein, kyseli, miten menee, oli huolestunut. Joskus olin niin väsynyt, että rupesin itkemään. Leo kysyi, vieläkö kitara soi. Kun vastasin, että soihan se, Leo lohdutti, että kyllä sointi kitaran sinulle lohtunsa tuo. Mutta eipä se paljon lohduttanut, kun siivoilin valtavia teollisuushalleja aamuyöstä. Vaivuin aika syviin vesiin. Olin väsynyt. Ja mitä väsyneempi olin sitä kireämmin soivat kuudestaan kielet kitarani yhä uudestaan. Olisi pitänyt tajuta lopettaa, mutta sisu ei antanut periksi. Yöt siivosin, päivät tein biisejä. Nukkuminenhan on ihan turhaa.

 

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2
• Pöllö 3

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 5

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin

Luukku 4

 

 Ihan vihjeenä voin kertoa, että jos haluaa pysyvän parisuhteen ei kannata haudata vaikeista asioista puhumista. Jokainen päivä tuo kurjuutta lisää. Mitäs siinä sitten voi pieni tyttö. Jos elämä menee prinkkalaan, tai tekee kolttosiaan, niin sen kun laulat vaan.

 

Kun maailmanparannus puhumalla tai puihin kiipeämällä ei tuottanut tulosta, turhauduin. Turhautuminen purkautui musiikkiin. Rupesin soittamaan kaikenlaisia kantaaottavia kappaleita ja laulamaan kurkku suorana mukana. No eihän sekään toiminut, joten piti keksiä jotain muuta. Mietin, että jos naapurit valittamaan käyvät esineitään heitellen niin voit laittaa laulus pakettiin ja tehdä ihan omia lauluja. Aluksi me esiinnyttiin yhdessä Leon kanssa, mutta ei Leo oikein tykännyt siitäkään, koska sanat ja sävelet tulivat minun kynästä. Leo olisi halunnut olla bändin keulakuva, enkä minä suostunut siihen. Kiistat yltyivät kunnes minä tein päätöksen. Jos on elämä kärsimysnäytelmää, mies peilissä sille toiseksi jää. Siispä otin kitarani ja suunnistin muualle.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2
• Pöllö 2 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 4

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin
   

 

Joulukalenterita on nyt kaikkialla

Täällä blogeissakin on vaikka kuinka paljon. Eri kaupoilla ja kuntosaleilla on omia,  kaikkialla törmää joulukalenteriin. Minä seuraan vain Kehonhuollon joulukalenteria ja Tiluksilla joulukalenteria. (Face on nykyisin superrasittava, täynnä tekoälyn tuotoksia.) 

 

Ja sitten yritän tätä palapeliä tehdä. Onkin toivottoman hankala, kun pusseissa on ihan sekalaisia paloja. Tässä on kolmen päivän palat, enkä ole kovin monta palaa saanut liittymään yhteen. Tosi ärsyttävää. Täytyy ottaa taas jotain pakasterasioita ja yrittää erotella samanlaisia paloja omiin kasoihin ja yrittää sitten kasa kerrallaan. Valitettavasti tässä on muutakin aikaa vievää juttua. Tähän helposti saisi vierähtämään loputtomasti aikaa. Mutta pussi kerrallaan. Kyllä siltä on joskus pakko löytyä jotain järkevääkin.

 

 Eilen aamulla oli uskomattoman hieno auringonnousu. Onneksi nyt on siirrytty perusharmaaseen. Siirryn takaisin palojen ääreen. Hetkeksi - toivottavasti vain hetkeksi.

 

 

Luukku 3

 

 Ennen kuin aloin tehdä musiikkia oli todella stressaantunut ja huolestunut kaikesta, etenkin luonnon tilasta. Tosiasiahan on, että jotkut ei saa rauhaa tuskaltaan vaan vastustaa uskaltaa kuten minäkin. Olin mukana ympäristöliikkeessä, kuljin esitelmöimässä, osoittamassa mieltä. Yritin selittää, että vaikka lienee tosiasia, että monien työ kuulemma lakkaa, jos ei tehdas lakkaamatta kakkaa, niin kuitenkaan en voi olla tuntematta tuskaa, kun lintujen luhta kasvaa pajupuskaa. No, eihän siitä mitään tuloksia tullut. Ketäpä olisi kiinnostanut nuoren vihaisen naisen mielipiteet. Lakihan oli sitä varten, että asiat tuli hoidetuksi oikein. Vaikka oli todella turhauttavaa saada ihmiset ymmärtämään, ettei laki auta mitään, jos sitä ei noudateta, oli tämä aika elämässäni hyvää. Tapasin uusia ihmisiä, kävin kiihkeitä keskusteluja. Aikaa ja halpaa punaviiniä kului. Valitettavasti Leo ei jakanut intohimoani tehtaiden muuttamiseen. Hänelle tärkeintä oli, että paperi antaa töitä monille.

 

Vaikka auvoinen parisuhteemme alkoi jo tuolloin vähän rakoilla, jatkoimme silti yhdessä. Rakkautta oli edelleen enemmän kuin erimielisyyksiä. Ja päivien mittaan opimme karttamaan kiistanalaisia aiheita. 

 

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2
• Pöllö 1 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 3

 

Luukku 2

 

Matka on ollut pitkä tähän päivään. Olen kulkenut ylenmäärin monenlaisissa maisemissa, mutta luulen silti, että tuskin ymmärrän väärin elämäni tarkoituksen. Mutta monia syrjäpolkuja on tullut tallattua ennenkuin tiesin, mikä elämäni tarkoitus on. Ei ihmiset halua minulta mitään, mutta kauan luulin, että kaikilla on vaatimuksia minua ja elämääni kohtaan. Tuntui, että minua muovataan kuin savea, vatkataan, puristellaan, painetaan muottiin ja tietenkin sellaiseen muottiin, jota en todellakaan halua. Isä toivoi, että tapaisin jonkun nuoren miehen ja perustaisin perheen mahdollisimman pian. Hän oli todella pettynyt, kun erosimme Leon kanssa. Kyllähän äitikin olisi mielellään nähnyt minut suuren lauman johtajana, matriarkkana, jonka neuvoja kuunnellaan tarkasti. Mutta kun äiti itse oli valinnut niin epätavallisen ydinperheen vain, koska oli rakastunut isään, hän ymmärsi minua paremmin.

 

Ei minun kotoa lähtemiseen liittynyt mitään dramatiikkaa, ei tietenkään, minähän muutin yhdessä nuoren miehen kanssa, joten tulevaisuus näytti menevän kuten pitääkin. Mutta minä en ollut tyytyväinen. Elämäni oli niin tukossa, että oli pakko kääntää avainta lukossa ja päättää, että teen mitä teen ja meen minne meen. Ja nyt siis olen pihalla, koska sinne mahtuu toivomaan että jotain tapahtuu.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 2

 

Luukku 1

Huomenta kaikille yökukkujille. Minä olen Jääluu, nykyisin jo suht kuuluisa laulaja, ainakin omasta mielestäni ja ehkä muidenkin, koska mä saan prenikoita rintaan. Lienee siis aika kertoa, miten olen tähän joutunut. Kaikkihan ei ole pelkkää glitteriä ja loistoa.

 

Näin kertoo sukumme saaga:

Olipa ja elipä kerrran - ei ehkä enää elä eikä ole - normaali ydinperhe nimittäin Mammutit: Hopeaturkki, Pitkähammas ja Jääluu. Hopeaturkki Mammutti oli isä, isoin ja komein, vahvin ja tarmokkain. Äiti Pitkähammas Mammutti oli perheen pomo, älykkäin, neuvokkain, osaavin. Mammuteilla kuten muillakin norsueläimillä on aina vallinnut matriarkaaria eli lauman vanhin naaras on kiistaton johtaja. Tämä, jos mikä on osoitus norsueläinten ylivoimaisesta älykkyydestä. Jääluu Mammutti oli vielä pieni lapsi, leikkisä, iloinen, nokkela. 

 

Kyllä kaikki ovat vielä voimissaan - tai ainakin elossa. Isä alkaa olla jo vähän dementoitunut, elää aika paljon menneissä muistoissa. Äidillä muisti pelaa hyvin, mutta lonkkia ja polvia kolottaa etenkin huonon sään aikana. Vanhuus hiipii mammuttienkin elämään, mutta minä, Jääluu, olen nainen parhaassa iässä. Asun nykyään ihan yksin. Muutin pois äidin ja isän luota. Hetken aikaa asuin Leon kanssa. Kai te vielä muistatte kouluaikojen ihastukseni, ensi rakkauteni. Vaikka meillä oli ihan mukavaa, erosimme kun minä aloittelin keikkaelämää. Se jatkuva matkustelu ja yövalvominen ei sopinut Leolle, joka on enemmän perhe-eläin. Ja mulla on kitarakamat, jotka ei oikein sopineet pieneen asuntoomme. Minäkään en ainiaan kestä yksinäisyyttä, mutta olosuhteiden pakosta nyt hurja punkkari nukkuu niinkuin murmeli - siis yksin. Pitää kuitenkin sopeutua tai mä nostan kädet pystyyn. Toistaiseksi en ole luovuttamassa.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 1

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 1 

 

 

 

1. adventti

  

 

Pääsin siis avaamaan paketin. Norsuja löytyi. Laumani siis kasvoi. Kiitos, kiitos, kiitos. Ovat ihania ja tarpeellisiakin. Vaikka minulla on näitä mittoja kasapäin, eivät ne ikinä ole siellä, missä pitäisi. Nämähän on niin tyylikkäät, että voin pitää koristeena kaapin päällä. Ovat sitten helposti löydettävissä. 

 

 Minulla on nyt paljon keskeneräisiä neuleita ja aika monta sellaista, mitkä pitäisi aloittaa. Se tuo joulu taas punkee päälle. Olen kyllä nyt ostellut kirjoja lahjoiksi, mutta silti neuleilla olisi kysyntää. Nämä sukat ovat osa mökkisukkasarjaa. Pojan pohjoisenmökki on sisustettu hyvin huolella, tarkka värimaailma ja kuviot. Se ei siis ole sellainen kesämökki, johon viedään kaikki vanha kama. Ajattelin, että niin harkittu sisustus vaatii myös harkitut villasukat. Sukkia on valmiina, mutta noiden sarvien ompelu vie aikansa. Eilen sain nämä vihdoin valmiiksi asti samalla kun kuuntelin loppuun 24 yötä jouluun. Pääsen siis huomenna aloittamaan sen Toiset 24 yötä jouluun. Sen tosin luen, joten se ei edistä näitä sukkia.

 

 Hätäpäissäni olen tehnyt myös yhdet perussukat itselleni. Ei nimittäin kohta ole mitä jalkaan laittaa. Ovat kuluneet kadoksiin kaikki sukkani. Itselle ei ole niin kiva neuloa kuin muille. Nyt neulon valmiiksi ne muiden neuleet, mitä ehdin ja loput annan lahjakortteina tyyliin "Toivomasi pusero tulee sinulle, kunhan se ensin valmistuu."

 

Vaihtelua elämään

 

Aamut ovat erilaisia. Tänään katselen tällaista ikkunaa.

 

 

Eilen näkymä oli erilainen.

Eilen unohdin ilmoittautua työväenopistoon, joten ei ole luvassa stressiä aikatauluista kevään mittaan. Aika huonosti kyllä tässä syksyn mittaan osallistuin, joten menetys ei ole suuri.

 

 Nyt odotetaan joulukalentereita. Ihanat ystävät lähettivät minulla yllätyspostia eli adventtikalenteripussukoita. Pääsen siis jo sunnuntaina avaamaan ekan. 

---

Varsinaisia joulukalentereitakin minulla on kolme. Tilasin taas teejoulukalenterin vaikka olen aika huono teen juoja. Jos nyt kuitenkin joulukuun ajan joisin päivällä kupillisen. Näissä Tsaikan pussukoissa on kyllä ainesta useampaankin kupilliseen, joten pitänee juoda myöhemminkin.

---

Viime jouluna sain palapelikalenteria, jota en silloin voinut tehdä, kun oli kesken toinen palapeli. Nyt sitten niiden pussukoiden kimppuun. Olikohan ne jotenkin järjestyksessä viime vuonna? Nyt pitää vain poimia summamutikassa joku pussukka ja toivoa, että saan niistä jotain aikaan.

---

Viime vuonna sain joululahjaksi toiset 24 yötä jouluun. Minulla on vielä kesken kuuntelussa 24 yötä jouluun. Yritän sen saada loppuun vielä tämän kuun aikana. Luulen, että lukien tuo on järkevämpää. Minähän lopetan kuuntelun noin vain kesken tarinan, joten juoni vähän katkeaa. Tätä uutta sitten luen tarinan kerrallaan.

 

 Kun tänään ei tarvitse paljon ulkoilla, voin keskittyä kaikkiin keskeneräisiin neuleisiin. Niitähän riittää. Ja uuttakin pitäisi aloittaa.

 

 

Onko 10vuotisjuhla nyt?

Torstaina 26.11.2015 kirjoitin edellisessä blogissani "Ositettu elämä":

 

1.12. siis alkaa - kaikkien muiden joulukalentereiden lisäksi - joulukalenteri, josta voi voittaa pokkarin. Kyseessä on pieni tarina perusperheestä. Jokaisena päivänä tarinaan kätkeytyy yhden minun kirjahyllyssäni olevan kirjan nimi ihan sellaisena kuin se kirjan kannessa on. Jos tarinassa lukee esim. "Sinä päivänä seitsemän veljestä astui Suomenlinnan lautalle." niin oikea vastaus on Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Se, joka ensimmäisenä oikean kirjan kertoo, saa pisteen. Aattona sitten kerron voittajan eli sen joka kerännyt eniten pisteitä. Päivän luukku avautuu heti puolen yön jälkeen eli sekä yökukkujilla että aamuvirkuilla on etulyöntiasema. Jos joku nyt todistettavasti löytää jutusta jonkin muun kirjan kuin sen, mitä tarkoitan, hän saa puoli pistettä. Uskoisin, ettei tämä välttämättä ole ihan helppo, joten katson ensin, miten rupeaa sujumaan ja päätän sitten, milloin julkaisen oikean vastauksen. Toki kerron sen heti, jos joku osuu oikeaan. Sen jälkeen, kun oikea vastaus on ilmoitettu, ei niitä puolikaspisteitäkään jaeta. Kysyttävää? 

 

Taisi olla niin, että kymmenen vuotta tuli täyteen jo vuosi sitten, mutta liekö tuon niin väliä. Sitä paitsi pari vuotta on jäänyt väliin, kun ei juttu luista. Nyt kuitenkin päätin taas kertoa tarinaa vanhoista tutuista. Onhan siitä jo aikaa, kun viimeksi puhuttiin mammuttiperheen kanssa. Nyt on kuitenkin luvassa aika lyhyttä tarinaa. Yleensä luukut on valmiina marraskuun alussa. Nyt ei ole vielä puoletkaan, joten otan tässä loppukiriä. Ja jotta ei olisi liian helppoa, laitoin mukaan myös vinyylinkansia. Niistä riittää, jos tunnistaa kenen vinyylistä on kyse, koska siellä on myös kokoelmia. Vinyylit on hyvin vanhoja ja esiintyjät valikoitui lähinnä sen mukaan, miten helppoa on poistaa nimiä.

 

Kaikenlaisia pisteitä on tullut jaettua. Nyt pisteen saa, jos löytää jutusta korvamadon. Matona voi olla jonkun laulun alku tai vaikkapa kertsin pätkä tai pätkä ylipäänsä. Joillekin voivat olla helppoja, joillekin mahdottomia. Ja kun te kuitenkin löydätte sieltä vaikka minkälaisia pätkiä, niin minäpä hyväksyn vain sen, mitä olen ajatellut kirjoittaessani. Se on minulle helpompaa. Mukana on itsestäänselvyyksiä, mutta myös vähän vaikeampia suomenkielisiä biisejä. Muutos kirjoista lauluihin johtuu Jääluusta, joka on tarinan päähenkilö. Varmaan hän kertoo aluksi, kuka hän on. Joten ei hätää, jos ei heti tullut nimi mieleen. Pisteen siis saa, kun kertoo laulun ja esittäjän. Mitään puolikkaita tai papukaijamerkkejä ei nyt ole jaossa. Luukut aukeavat taas puolilta öin ja oikean vastauksen käyn kuittaamassa silloin, kun satun olemaan koneella. En nyt aio ottaa tästä stressiä. Älkääpä tekään ottako vaan osallistukaa ihan vain huvin vuoksi. Palkintona on joko pokkari tai suklaalevy.

 

Edellisten  vuosien pistetaulukko 

 

2015

Possu 17

Susanna 11½

Saga 2½

2016

Possu 15

Pöllö 4

Susanna+SusannanMies 3

AnonyymiAnne2

2017

Saga 11

Possu 7

Sus' 5

Laiskiainen 3

AnonyymiAnne 1

Pöllö 1

Susanna 1

 

 2018

Possu 9

Saga 8

Laiskiainen 6

Sus’ 2

Susanna 1

AnonyymiAnne 1

Pöllö 1 

 

2019

Possu 10
Anne 7
Saukkis 5
Saga 1
Marika 1

 

2020 

Saukkis 9

Possu 6 🐦

Beate 4 🐦
Sus' 3 🐦

Laiskiainen 2

AnonyymiAnne 2 

Puikko 2

Marika 1

 

2021

Kirjapisteet:

Saukkis 8

Possu 7

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

Anne 1

 

Lintupisteet:

Saukkis 12

Laiskiainen 7

Marika 5

Sus' 1

Anne 1

Papukaijat: 

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦 🐦 

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦 

Saukkis 🐦 

 

2022

Kirjasarjan voitti Saukkis 7 pisteellä

Kansisarjan Pöllö 15 pisteellä

Papukaijamerkit meni tasan, joten siitä ei sen kummempaa.

Mutta laskin myös yhteispisteet eli kaikki kolme sarjaa. Silloin järjestys on tämä:

Pöllö 18

Laiskiainen 12

Possu 11

Saukkis 8

AnonyymiA 4

Puikoillanikin 4

Beate 2 

 

 

uusi postaus - uusi viikko - uusi elämä

 

Aamukahvilla kotona. Olin pitkän viikonlopun mummoilemassa. Sehän on mukavaa minustakin, mutta Fizbanista erityisesti. Se oli niin innoissaan, että aloin epäillä sen pitkästyvän meidän normielämässä, kun joutuu mummon kanssa kyhjöttämään. Yrittäähän se mummokin muistaa leikityttää koiraa, mutta selvästi ei niin innolla kuin teinit.

 

 Sammutin valot, jotta saisin paremman aamunäkymän. Tuli vielä huonompi. Ikkunan pesun jälkeen ripustin nurkkaan punaisen jouluvalonauhan, joka sitten jaksaa hehkua kaikkialle. Nurkkaan laitoin, kun tämä minun keittiön ikkuna on talon ulokkeen nurkassa ja ikkunastani on suora näkymä naapureiden ikkunoihin. Saattaa nimittäin olla, etteivät kaikki rakasta ympäri vuorokauden helottavaa punaista valoa.

 

Kun nyt ei ole uutta koirakuvaa, laitan kissakuvan. Kortti, joka ilahdutti.

---

Eläimistä puheenollen. Minä tykkään vompateista. Tyttäreni lähetti minulla vompattikuvan ja nyt facessa joka toinen kuva on vompatti. Tulee tunne, että minua seurataan, jokaista askeltani tarkkaillaan. 

---

Minun pitäisi varmaan ilmoittaa, että käyn minä joskus tarkkailemassa teidän blogeja. Ehkä jonain päivänä jätän jonkun viestinkin.

 

 Oikeasti ulkona nöyttää tuolta. Ei lunta, mutta eipä liukastakaan.

 

Positiivista

 

"asiallinen naispotilas, asuu yksin, omatoiminen ja aktiivinen"

Eikös tämä ole kovin positiivinen lausunto, kun menee päivystykseen tutkituttamaan päänsä. Onnistuin nimittäin kompuroimaan sen verran, että katsoin aiheelliseksi käydä katsomassa lääkäriä. Siinä sitten kului kuusi tuntia hyvinkin rauhallisella päivystyspolilla. Kuusi tuntia, koska päänsä kolauttaneita on seurattava vähintään kuusi tuntia. Selvisin siis hengissä. Ohjelmaan tuli muutoksia, päätä särkee ja harmittaa oma hölmöys, mutta muutenhan tässä sujuu, paineetkin ovat palanneet normeiksi. On tässä muutenkin syynätty, miten mummo voi, otettu verta, filmiä ja muita näytteitä, tavattu mukavia lääkäreitä ja hoitajia, todettu, että hyvältähän tuo näyttää. Tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Tietenkin on tosi mukava, että kaikki arvot on normivaihtelun sisässä, mutta olisi kiva, jos joku kertoisi, miksi ei silti tunnu hyvältä.

 

 Onneksi kullanmuru voi hyvin. Tuossa taitaa vähän murjottaa, kun ei saanut pelkkää puuroa aamulla vaan tarjottiin nappuloita. Varmaan se eläisi pelkällä Yrjölän puurollakin, koska lisään siihen vähärasvaista naudan jauhelihaa ja paljon porkkanaraastetta. Tuntuu kuitenkin, että ehkä siinä jäisi jotain tärkeitä aineita pois, joten yritän aina ujuttaa mukaan myös noita nappuloita, joissa kait on kaikki, mitä tarvitaan. Meillä on nyt (siis Fizbanilla, ei tietenkään minulla) säännölliset ruoka-ajat - no, silleen säännölliset, että kolmesti päivässä tarjotaan ruokaa ja jos ei kelpaa, otetaan kuppi pois. On se vähän parantanut tuota ruuan menekkiä, mutta ei Fizban silti liho - enkä minä laihdu. 

 

Eikä talvi ole vielä yllättänyt autoilijoita eikä muitakaan.Taidan pestä ikkunoita tänään, kun ei edes vettä sada.

 

Yllättäjät

Elämä jaksaa tietenkin yllättää aina, mutta muiltakin onnistuu. Äsken kahvimuki yllätti lorauttamalla kahvia puserolle, kun suuhun piti. Läppärini yllätti ensin vaatimalla rahaa ja sitten sotkemalla kaiken. Jostain lienee suuttunut, kun ei suostu enää edes kuvia ottamaan vastaan. Tämä kuvalakko tosin koskee vain uutta kännyä. Vanha on ok. Sain uuden kännyn kesällä synttärilahjaksi, mutta käyttöön vasta halloweenina, koska edellisen käyttäjän piti tyhjentää se ensin. Känny toimii kyllä kännynä ja muutenkin, se on tämä läppäri, joka jaksaa kiukutella. Atk-tukeni on pohjoisessa ja kovin kiireinen.En siis ole kovin toiveikas tilanteen korjaantumisen suhteen.

 

 Onneksi sain vanhoja kuvia talteen jollain kepulikonstilla. Uusiakin voin toki ottaa ja siirtää vaikka tänne vanhalla kännyllä ja saattaahan tuo kamerakin pystyä yhteistyöhön. Mutta ehkäpä ei tämä postausnopeus kaikesta tästä johtuen ainakaan kasva. En ole mikään vempaimien rakastaja muutenkaan ja hillittömästi ärsyttää sellaiset, jotka ei toimi. Ja oma osaamattomuus ottaa päähän. Ei kuitenkaan niin paljon, että viitsisin opetella jotain läppärin sielunelämää. Menen siis neulomaan. Keskeneräisiä on, valmista ei.

 

 Yhdet SaiPa-sukat tein naapurin tyttärelle. Paljon tuli virheitä, mutta en viitsi korjata.

---

Olisi mentävä myös kirjoittajaryhmän kanssa syömään ja keskustelemaan. Eipä huvittaisi, mutta varmaan menen. Kivahan siellä on, kun pääsen eroon tästä lähtemisen vastustamisesta.

 

 

 

Marraskuu

  

 

Marraskuu
Eilen torin laitaan kasvoi
Mandoliinipuu

Marraskuu
Nyt on sen kuoreen kirjoitettu
Beibi I love you
Mä kapakassa juopottelin
Sylissäni dinosauriin luu

Marraskuu
Tänään huoneeni mä sotkin
Kun sua taas niin ikävöin
Nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
Kuivakurkku rotta isännöi

 

Ohi syyskuun
Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi
Raahautuu
Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
Milloin beibi palaat takaisin
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu

 

Marraskuu
Taas TV syliin paiskoo
Palavia halkojaan

Marraskuu
Käy ihmiskunta sormi suussa
Kansakouluaan
Vaan eihän täällä liekit uhkaa
Täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Marraskuu
Kaiken tämän keskellä sua
Hiljaa ikävöin
Mä topin kanssa kellarilla
Ristinollaa pelaan päivin öin