Aamupala

ja iltarusko

Joskus sitä saa outoja ideoita. Pienellä punaisella pannullani (voi kuinka kaunis se onkaan!) paistoin banaanilettuja. 

---

Helppo resepti: banaani*parikolme kananmunaa*ripaus leivinjauhetta, sauvasekoittimella suruutus ja pannulla öljyssä paisto - lettujen kääntäminen osoittautui haastavaksi

Ihan kelpo aamupala, ei edes äklönmakea.

Totuus minusta eli avautumista ihan viimeisen päälle

HUOM! älkää lukeko, jos haluatte säilyttää positiivisen asenteenne

Manulilla on erikoispaikka sydämessäni. Silloin, kun eka manuli tuli Korkeasaareen, yksi opiskelijani oli siellä kissaeläintenhoitajana. Päästiin lasten kanssa huoltotiloihin katsomaan kissoja, mm. tiikereitä ja tiikerinpentuja lasin läpi. Kun katsoi aikuista tiikeriä silmiin ja välissä oli vain lasi, sitä todella toivoi, että lasi kestää. Pennut oli vähän ujoja.

---

 Mutta manulissa oli asennetta. Harvoin näkee niin kiukkuista ja tympääntynyttä kissaa. Se katsoi sennäköisenä, että ei vois vähempää kiinnostaa ja pysykää vain siellä omalla puolellanne. Oikea erakko!

---

Siis totuus, jonka ajattelin kirjoittaa päiväkirjaani - ja tänne myös - on, että olen ihan romu, loppuunkulunut. 

---

Aamuisin päässä jyskyttää, silmät rähmii, naama on turvoksissa, nenä tukossa ja kurkku karheana kokoöisestä suu auki kuorsaamisesta, yskittää, tympii ajatus heräämisestä. En todellakaan herää ja ajattele, että onpa ihanaa, kun uusi kaunis päivä aukenee. Tekee vain mieli ryömiä johonkin koloon. Nykyisin on vielä jalkakin alkuun toimintakyvytön, kipeä. Siihen koskee eri kohtiin joka aamu tai vaihtoehtoisesti joka paikkaan. Ja alaselkä, yläselkä, hartiat, kädet, kaikki kolottaa. Päivän mittaan olo helpottaa - tai vain totun kaikkiin kolotuksiin.

---

Jos viitsisin, voisin parantaa tilannetta

jumppaamalla

venyttelemällä

laihduttamalla

jos viitsisin

---

jatkan vapaaehtoista karanteeniani

Saako lankoja hamstrata?

Kevät keikkuen tulevi vaikkei talvea ole ollutkaan.

Herättiin sopivasti tällaiseen säähän. Ja kun myöhään herättiin, piti lähteä sateeseen ulos. Hauska sade, pieniä pyöreitä rakeita tiheään mutta rauhalliseen tahtiin satoi.

Olin ottanut lakanat pyykättäväksi. (Olen nyt kiitollinen ystävälle, joka lahjoitti joutavan pesukoneensa minulle. Näinä päivinä ei hirveästi tee mieli mennä taloyhtiön pyykkitupaan.) Tarkoitus oli heittää petauspatja, peitto ja tyynyt parvekkeelle, mutta sen verran satoi, ettei se ihan heti onnistunut.

Mutta nyt, lenkin, aamupalan ja pyykkäyksen jälkeen alkaa olla lumet poissa parvekkeelta, rakeilu on loppunut ja näyttää tyyneltä, joten hyvin ehtivät petivaatteet tuulettua lakanoiden kuivuessa.

Koirapoika lenkittää minua ahkerasti. Jalka kestää, kun alkuun pääsee. Ja tohtori sanoi, että liikunta on jopa suotavaa. Kuvassa on kauriita, kiuruja ja kanadanhanhia. Kiurujen laulu keväällä on hienoa. Kaikenlaista muutakin lentävää on palannut etelän mailta, joten kyllä se kesä tulee koronasta huolimatta. (Minä näen jo uniakin koronasta. Sen verran tehokasta on tuo uutisointi.) Kävelijöitä on arkipäivinä normaalia enemmän.

---

Keväästä puheenollen: Lumeton talvi on toiminut niin, ettei keskustelua koirankakasta saada aikaan. 

Lätäkkökuvaus alkaa olla vähissä.

---

Pitäkää huoli itsestänne ja kanssakulkijoista! Pysytelkää erossa kaikista ja kaikesta paitsi saippuasta ja käsien pesusta. (On muuten yllättävän vaikeaa olla näpläämättä naamaansa. Sellainen koirien muovikauluri voisi oikeasti olla tarpeen.)

---

Saanko tilata muutaman sata grammaa taas lankaa? Olen jo tilannut 2 kg 200 g. Siis minähän en tartte lankaa.

Nainen paikallaan

En yleensä ota kantaa politiikkaan. En tykkää kinata. Äänestän kyllä ja omaan jopa mielipiteitä, mutta pidän ne yleensä omana tietonani. Mutta nyt on ihan pakko sanoa, että pätevä pääministeri meillä on. Puhuu selkeästi, rauhallisesti, ei provosoidu, ei sotkeudu lausunnoissaan, ei kinaa. Pakko ihailla stressinsietokykyä, sillä stressiä tässä tilanteessa hänelle tulee varmaan ihan roppakaupalla. Kyllä muutkin tästä naisjohtajistosta selvisivät tiedotustilanteessa enimmäkseen hyvin, Jotain hässäkkää joillakin. Uupumus näkyi muutamissa aika selvästi, mutta ylpeä olin naisenergiasta.

Kovin ylpeä en ollut itsestäni, kun provosoiduin koiralenkillä kiukkuisesta karjahduksesta ja huusin takaisin. Olen valitettavasti herkästi syttyvää sorttia. Yritän koulita itseäni, mutta sopivassa tilanteessa leimahdan sekunnin murto-osassa ehtimättä ajatella mitään. Tekisi mieli pyytää anteeksi, jos sattuisin törmäämään uudestaan. Mutta enpä taida tunnistaa. Nolottaa. Pitäisi osata käyttäytyä.

Kauniita päiviä on. Mukava on kävellä. Mukava on istua kotona neulomassakin. Jalka temppuilee, mutta vertyy kuitenkin niin, että voin ihan kunnon lenkkejä tehdä. Fysioterapiaan ei saa aikoja, kun korona. Yritän keksiä ominpäin jotain sopivia venytyksiä ja vanutuksia. Tennispallolla hieroskelen jalkapohjia. Koirapojan mielestä tennispalloja pitää heitellä hänelle, siis sille. Särkylääkekuuri on menossa lääkärin määräyksestä, mutta eihän se tuohon jumittumiseen auta. Mutta eipähän särje ja yöunet on pitkiä ja rauhallisia.

Eilen pistäydyin iltalenkillä lähikaupasta maitoa. Tyhjä kauppa, ei asiakkaita, mutta ei paljon muutakaan. Haastavaa varmaan kauppiaille arvailla, mitä, miten paljon ja miten pitkään ihmiset hamstraa. Joskushan kait kotoakin säilytystila loppuu. Sitten voi kauppiaalla mennä tavaraa vanhaksi.

---

Taas Koirapoika tuli kertomaan heränneensä joten mennään.

Karanteeni

Pakko on kunnioittaa joidenkin ihmisten kekseliäisyyttä.

---

Hamstraus on päivän sana. Minulla on siitä onnellinen tilanne, että kotoa löytyy paljon kaikkea, vessapaperiakin. Mutta ymmärrän heitä, jotka hamstraavat - tosin vesspaperi kuulostaa oudolta, mutta kuluuhan sitä. Jos on lapsia tai muuten iso perhe ja jos joutuu karanteeniin - joka kuitenkin on ihan varteenotettava asia etenkin täällä koronakeskittymässä - eli ei saa käydä kaupassa, niin itku siinä tulee, ellei kotona ole ruokaa. Helppohan tässä on naureskella, kun yhden ihmisen tarpeiksi on niin yksinkertaista pitää varastoja, ihan jo siitä syystä, että pakkaukset esim. kauraryynit, on niin isoja, että yksi ihminen pärjää niillä pitkään.

--- 

Eikä minullakaan ihan puhtaat jauhot ole pussissa. Hamstrasin tummaa suklaata, punaviiniä ja VoltarenFortea. 

Hamstraamassa kävin samalla, kun eksyilin taas Redissä. On se uskomaton labyrintti... Mutta toki löysin alkon ja apteekin ja pääsin hamstraamaan. Alkossa näytti olevan täydet hyllyt, eikä apteekissakaan ollut merkittäviä koloja. Käsidesiä en katsellut, kun minulla on viime ulkomaanmatkalta pieni pullo ennestään. Minä uskon enemmän saippuaan kuin käsidesiin. Tulee kyllä paljon, paljon enemmän käsiä pestyksi kuin aiemmin - mikä lienee ihan hyvä. Käsirasvaa kuluu sitten runsaasti, mutta kaikenlaisia pullonpohjia ja jämiä on, joten sitäkään ei tarvinnut hamstrata. Ruokakaupastakin löysin kaiken tarvittavan, myös sen suklaan. Siellä tosin näkyi jonkin verran aukkoja.

---

Redin hyvä puoli on se, ettei siellä ole koskaan ruuhkaa, ei edes näinä hamstrauspäivinä. Nythän pitäisi välttää myös ruuhkaisia ostoskeskuksia.

Rediin eksyin, kun piti mennä lääkärille. Kävin samalla verikokeissa. Joku arvo oli turhan korkea. Googlasin. Arvatkaas, mikä oli lääke. Laihdutus! Miksei ne keksi jotain uutta joskus.

---

Korona näkyi labraan jonottaessa: Ihmiset pysyttelivät kaukana toisistaan ja jos joku änkesi ihan viereen istumaan, lähtivät muut pois vaikka seisoskelemaan kauemmas.

---

Lääkärihän ei muuta osannut kuin käskeä syödä kipulääkekuuri ja tilata aika fysioterapeutille. Hyväksyi minun diagnoosini, että kyseessä on virheasennoista johtuva jumi. Iloinen uutinen oli se, ettei ainakaan lonkissa ole mitään merkkiä nivelrikosta. Nivelrikkoa en kaipaa. 

Nyt on helppo olla vapaaehtoisessa karanteenissa. Kaikki kurssit ja muut tapaamiset on peruttu, uimahallit kiinni, eikä minua kutsuta hoitamaan sairaita lapsia. En siis lähde mihinkään muuten kuin koiran kanssa lenkille metsiin. Siellä on helppo pysytellä metrin päässä kanssakulkijoista. Kotona on kaikenlaista ruoka-ainesta, lankoja, kankaita, leffoja, kirjoja, eli aika kuluu. Ja erakkoluonne pärjää. Tosin pitää kysellä välillä noilta ystäviltä, miten he pärjäävät. On jokunen syvemmällä riskiryhmässä oleva kuin minä.

Sain postcrossaajalta kortin.

Valo lisääntyy, aurinko siirtyy horisontissani kiivasta vauhtia oikealle. Ei ole kauan, kun se laski tuohon tornitalojen taakse. Kevättä pukkaa vaikka talvi yrittää välillä räpistellä vastaan.

---

Koirapoika tuli sanomaan, että hän heräsi ja haluaa ulos. Siispä mennään.

Pärjäilkää!

Ikärasitteita?

Se, että taas sataa ei ole varsinaisesti ikärasite.

Se, että kolottaa, jumittaa, juilii, voipi olla ikärasite.

Molemmat vaikuttaa kuitenkin ulkoiluun. 

---

Sateella ei ole niin kiva vaellella kuin auringossa. Yhteistyöhaluttomilla jaloilla vaeltelu jää lähes täysin pois.

---

Onneksi on keksitty troppeja, joiden avulla pääsee könkkäämään Koirapojan kanssa pakolliset rämpimiset. Onneksi on lähikauppa, josta voi hakea maitoa ja piimää. Ja etenkin: onneksi on tullut tehtyä lapsia, joita voi huutaa apuun, kun hätä on suurin.

---

Perjantaina toivottavasti tohtori osaa sanoa, onko jotain tehtävissä.

Eipä siitä ole kauan, kun oli aurinkoista, ei kolottanut normaalia enempää, askel nousi ja mieli oli virkeä. Kävin katsomassa kasvimaatakin.

Siellähän se houkuttelevasti köllötteli auringonpaisteessa, oma aarini. Ihan tuli ajatus, että olispa kiva jo aloittaa hissukseen viime kesän jälkien perkaaminen., kuopsutella penkkejä, raivata pusikoita, puuhastella. Onneksi sade ja kolotus tulivat apuun, etten vallan villiinny.

Olen saanut tässä alkuvuodesta useita mukavia haasteitakin. Ja aina luvannut "ihan kohta" aloittaa. Sitä kohtaa tässä odottelen. Kiitos kuitenkin kaikille haastajille. Mukava näitä on saada ja voipi olla, että joskus aloitankin - etenkin, jos liikunkyky ei parane.

Mukavia sateita ja paisteita kaikille!

Taistelua

Kun on perusluonteeltaan alakuloon taipuvainen, tulee välillä aikoja, jolloin joutuu oikein kamppailemaan itsensä kanssa, jottei synkkyys pääse vallalle. Sitä rupeaa kaivelemaan epäonnistumisiaan, tuntemaan syyllisyyttä muille aiheuttamastaan mielipahasta, kuvitellusta tai todellisesta, kyseenalaistamaan itsensä. Silloin olisi kiva kilauttaa ystävälle. Mutta erakollahan ei ole ketään kenelle kilauttaa tässä tilanteessa. Erakko käpertyy itseensä, kaivautuu piiloon kuin villieläin nuolemaan haavojaan. Erakko kilauttaa vain jos on jotain positiivista sanottavaa. Harvoinhan erakolla sitä on, joten kilauttelut vähenevät ja kuihtuvat hissukseen pois. Mutta ei hätää. Vuosien mittaan erakko on oppinut selviytymään, siirtämään ankean olon taka-alalle, odottamaan kirkkaampia päiviä. 

Ikkunoista uloskatselu on verraton viihde. Siellä elämä jatkuu. Aurinko nousee. Luonto herää.

Ulkomaailmaa ei hätkäytä erakon mielialat, kukaan ei tunge kyselemään, miten menee. Koirat kulkevat omia polkujaan. Uupuneet omistajat raahustavat perässä. Erakon koira on vielä unten mailla, uupunut viime päivistä. On ollut lyhyitä öitä, kun mummoilu on vaatinut myöhäistä iltaa ja aikaista aamua. Koirapoika on myös uupunut tuntikausien kävelystä. Erakkohan kävelee, kävelee ja kävelee ankeuden yllättäessä. Vaeltelu metsissä, pelloilla, rannoilla piristää mielen, uuvuttaa kehon, jota sitten kolottaa kaikkialta öisin. Mutta keho antaa ajan mittaan periksi.

Pakkasyön jälkeen aamu on kaunis, valoisa, kirkas. Siispä erakko herättää kävelykaverin ja lähtee ulos, ensin aamulenkille lyhyesti, myöhemmin taas pitkästi.

Yhdet sukat tehty, kryptise, sanoi tilaaja. Ei ne ihan nappiin mennyt, mutta tilaaja totesi, että sukkien varsinainen tehtävähän on pitää varpaat lämpiminä. Tilaaja totesi myös ajattelevansa nykyisin, ettei sukittaja kuole ihan heti, joten hyviäkin sukkia vielä ehtii tulla. 

---

Nyt pitää kyllä tehdä vlillä muillekin.

Meilläpäin hakataan metsää, valmistaudutaan tuleviin, uusiin rakentamisiin. Yritän suhtautua positiivisesti muutoksiin, uutuuksiin. Yritän pitää muutosvastarinnan kurissa, vaikka metsät olisivat minusta mukavampia kuin uudet kerrostalot.

---

Katsoin eilen Noah-elokuvan telkasta, kun aiemmin sörkin Noaa. 

---

Aamulenkille.

ps. Suelle kiitos postista. Siinä iso paha susi nielaisee pitkäsäärisen nuoren neitosen kitaansa. Olisko alitajunta ollut asialla?

On palattu normaalielämään

Eli lumet ovat haihtuneet. On mustaa ja märkää ja sisällä palelee. Optimistit eli linnut, etenkin tiaiset, lirkuttavat kevättä lisääntymishuumassaan. Lehtopöllö poikasineen oleskelee lähimetsässä. Lähellä olen ollut, mutta silmiin ei ole osunut. En viitsinyt jäädä etsimään ilman kiikaria, kun kävelin kiikaroivien ohi. Sen jälkeen on kiikari ollut mukana, mutta pöllö piilossa.

---

Kaikkea muutakin on sattunut ja tapahtunut. 

---

Sus´ei lupauksistaan huolimatta kyllä käynyt. Mutta enpä siivonnutkaan uudestaan.

---

Kävin kampaajallani. Hän pätkikin ihan kivan toispuoleisen tukan. Tukka harmaana ja tynkänä näytän normaaliakin enemmän kaljulta. Oliskohan syytä taas räväyttää joku huomioväri...

---

Olen ollut oudon sosiaalinen. Pitäiskö olla huolissaan? Kutsuin naapurin iltaoluelle ja kinkkupiirakalle, kun sain jonkin leipomispuuskan. Naapuri on koiransa kuoleman jälkeen viettänyt paljon aikaa sisällä. Ennen oli aina ulkona. Ei sitä koirallinen ihminen osaa yksin liikkua.

---

Pelasin netissä rahapeliä ja lupasin itselleni, että, jos voitan, saan tilata Villasukkien uuden vuoden. Voitin 50 sentin panoksella 5 euroa, joten tilasin yli kahdenkympin kirjan adlibriksestä. Siellä oli langat alessa, joten tilasin niitäkin samantien yli puolitoista kiloa. Tämä minun pakkomielteeni neuloa sukkaparin molempia sukkia kerralla, tuplaa aina lankamäärän, kun jokaista laatua on ostettava kaksi kerää vaikka yhdestäkin saisi sukat. Nyt tilasin lähinnä sinisiä. Minähän en sinisestä tykkää, mutta muut tykkäävät ja tilaavat sinisiä. Nyt on sitten useampaankin sukkapariin lankaa. Sen verran itseäni ajattelin, että ostin paksumpaa lankaa. Kuluu nopeammin.

---

Lukijaluetteloni näköjään elää ihan omaa elämäänsä. Tervetuloa kaikille uusille. Onhan se kiva, kun näyttää, että joku täällä käy. Vanhoja on näköjään sitten vastaavasti tippunut pois. Pitää itsekin päivittää tuota lukulistaa.

---

Espanjan kurssiltakin lintsasin. Olen nyt yrittänyt vähän omin päin opiskella, jotta ilkeäisin mennä ensi viikolla. Pahasti olen jäljessä. Kuvittelen kesällä kiriväni. (no siis...oikeasti?) Syksyllä pitäisi alkaa jatkokurssi, jos vain löytyy tarpeeksi porukkaa. Toivottavasti löytyy. - Pitäisi english clubin lukupätkäkin hoitaa. Minähän siis tykkään opiskella kieliä, mutta en tykkää siitä, että asian eteen pitäisi tehdä töitä... Ja syksyksi olen suunnitellut japania...

---

Kuten huomaatte, tai vaikka ette huomaisikaan, on kraputkin jääneet. Nyt ei vain oikein mikään nappaa. On vähän toisaikainen olo. Nenä vuotaa ja yskityttää. En epäile koronaa, en edes flunssaa. Epäilen kuivaa sisäilmaa ja huonoja elintapoja.

---

Nyt vien Koirapojan aamulenkille ja jatkan keskeneräisten sukkien väsäämistä.

Maaliskuu

ja ensilumi 

 --- 

Onkohan tämä nyt tämän talven ensilumi vai ensi talven?

Helmikuu loppui aurinkoisena, joten ulkoiltiin. Suostuttelin vieraankin kävelylle vesijuoksun sijasta, kun tuota aurinkoa on ollut harvoin tarjolla. Kilometrien laskeminen on hankaloitunut uuden kännyn myötä. Sen ohjelma ei laske kilometrejä kuin päivä kerrallaan, joten pitäisi laittaa muistiin kilometrit joka ilta. Harkitsen jonkin toisen ohjelman lataamista, jos löydän sellaisen, joka pitää kilometrit muistissa. Onhan se tietenkin ehdottoman välttämätöntä tietää, montako kilometriä, milloinkin kävelee.

---

Tein erinomaisia sämpylöitä ja loistavaa kanakasviskeittoa vieraalle tarjottavaksi, joten viime hetken painonpudotus ei onnistunut - siis sellainen, että ennen punnitusaamua paastotaan. Totesin jossain keskustelun vaiheessa "enhän minä ole laihtunut". Vieras käsitti sen kysymykseksi ja vastasi hyvin painokkaasti "Et ole!" Vähempikin into vahvistaa läskimääräni olisi riittänyt. 

---

Sämpylöitä pitänee leipoa lisää, sillä niitä meni yksi jos toinenkin. Viimeistä tässä aamukahvilla tuhoan. Täytyy käydä jauhoja vain ostamassa. Keittoa riittää.

---

Tänään pitää laskea. Pidän kuittisulkeiset aina kuun vaihteessa eli lasken kuukauden menot. Ilmeisesti kuittien keräily on katoavaa kansanhuvia, kun aina kysytään, haluanko kuitin. Jopa tuon lähikaupan kassat tahtovat unohtaa, että tämä mummo haluaa joka maitolitrasta kuitin. Harrastukset ne on minullakin.

---

Koirapoika taas pitkästä aikaa toteutti omia harrastuksiaan, nousi sängystä ja kävi kusaisemassa keittiön matolle. Heräsin ja sain huuhdelluksi maton samantien. Aamulla sitten vielä mäntysuovalla jynssäsin sitä pissa-aluetta. Kuivuu nyt tuolla kylppärissä. Minulla on keittiössä muovimatot ja se, mihin Koirapoika aina tarpeensa tekee, on pieni ja helppo pestä. Jostain syystä Koirapoika on ottanut juuri sen maton eritealustakseen. Kovin usein näitä ei satu, ei edes joka vuosi. Koirapoika on hyvä pidättämään. Mutta myös hyvä poistamaan, jos siltä tuntuu. Eikä se osoita mitään katumisen merkkejä. Heiluttaa vain häntää: "Pissatti, mutta nyt se on hoidettu."

Yhdet sukat vielä helmikuulle. Poikani synttärisukat oli nilkasta pienet. Ehdotin, että voisin korjata, mutta vaimonsa halusi ne itselleen, joten tein uudet.
---
Olen ollut aika blääh ajoittain. Jätin jopa lempikurssini väliin, kun ei innostanut mennä.

Aurinkoisia pakkaspäiviä

...tai pilvisiä ja tuulisia...

---

Eilen kävin kurssin jälkeen vähän lintuja kurkkimassa. Ei paljon näkynyt. Oli niin hyytävä tuuli, että linnutkin pysyttelivät suojapiiloissa. Muuten oli mukava ulkoilla, mutta käsiä paleli kuvatessa. En edes kameraa viitsinyt kaivaa vaan räpsin uudella kännyllä, jossa ei ole mikään huippukamera, ihan kelvollinen kuitenkin.

Yöllä oli ihan pakkasta ja on edelleen. meillä on sellainen lämmityssysteemi, että pakkasella sisällä on lämmintä eli mukavaa. Kun ulkona on plussalla, sisällä on kylmää. Kostealla se on aika tylsää. Mutta en valita. Onhan noita villapuseroita. Villasukkia pitäisi itselle kyllä tehdä, ihan perussukkia. Tahtoo vain aika mennä noiden kuviosukkien räpeltämiseen. Niitä on jotenkin mukavampi tehdä.

---

Kaikkea pitäisi, mutta tänään on vihdoin pakko. On pakko vähän puuhastella kotona. Ehdotin nimittäin vesijuoksukaverille, että jos taas ruvettais toimeen huomenna ja tultais sen jälkeen parantamaan tämä kurja maailma minun luo. Ihan harkittu teko. Tarvitsen säännöllistä pakkoa lähteä altaaseen eli kaverin vesijuoksuun. Olen tosi hyvä jäämään vain kotiin haahuilemaan. Tarvitsen myös ihmisseuraa välillä vaikka erakko olenkin. Ihmisseuraa, jotten unohda puhetaitoa. Ja siivoamisen suhteen on näköjään niin, että ainoa mahdollisuus on kutsua vieraita. Silloin on pakko piilotella tavarakasoja kaappeihin - jotka sitten luulen järjesteleväni joskus - ja raapia enimpiä roskia pois. Siispä siivouspäivä vihdoinkin kaiken jahkailun jälkeen.

_- Pitäkää peukkuja, ettei tule peruutussoittoa. Silloinhan minä voisin unohtaa taas siivouksen. -

Luntahan meille ei tullut. Lumet jäi merelle. Mutta ei kait me enää edes kuvitella lunta. Olen yleensä helmikuussa raahannut mammutit ulos kuvauksiin, jotta saan atalvisen joulukalenterin. Nyt taitaa tulla suunnitelmiin muutos. Lokakuussa yleensä kirjoitan sen kalenterin. Silloin tuskin lunta on. Saattaapi olla, että mammutit ovat jossain muualla. Näköjään en edes kuvittele, etten kirjoittaisi joulukalenteria.

Lunta ei ole, mutta jäätä on. Jopa luistinrata on jäädytetty. Lisäksi on näitä ylimääräisiä luistelupaikkoja, kun nuo sisäjärvet, joita ilmestyi kaikkialle, ovat jäätyneet.

---

Minun piti käydä lukemassa kaikkien muiden blogit, mutta taitaa jäädä, kun tulin omiani höpisemään. Se on Koirapojan aamulenkin aika kohta. Tosin lenkkeilijä vielä vetää sikeitä lämpimässä sängyssä. Tänään pitänee lenkkeillä enemmänkin. Näyttää niin kauniilta ja aurinkoiselta tuolla ulkona.