Tarjolla tänään

Tarjolla tänään:
Hassisen Kone

Ensi vuonna vasta. Onpahan kerrankin kaikenlaiset liput ostettu ajoissa. 

https://www.youtube.com/watch?v=BBtlIQ2yfS0

Mänty poistui maisemasta ihan mummojen takia. Häiritsi kuulemma ambulansseja. Juuret kasvoi tien alla muhkuroina ja tärisytti ambulansseja ja sotki sydänkoneet. Näin mulle kerrottiin.

Ei puussa mitään vikaa.

Meillä on ollut säitä. Ukkosilla uhkaillut.

Ovat kuitenkin väistäneet, siirtyneet muualle. Eivät ole jaksaneet kiivetä tänne mäelle, mikä on hyvä. Ei ole Koirapojan tarvinnut pelätä.

Minä olen liikaakin sisällä viihtynyt. Vastasin omaan haasteeseeni ja tein itselleni mielenmaiseman. Mieluusti kuulisin mielipiteitänne. Toisten analyyseja pääni sisuksesta on kiva analysoida

Askartelun lisäksi olen hiukan neulonut, paljon taivaita tuijotellut ja vähän kuvitellut liikuntaakin harrastavani. Olen myös hankkinut jotain koronasuojaimia, jos vaikka lähtisin joskus kotoa pois. Alkaa nimittäin olla mennyttä se autius julkisissa. Mutta enpä nyt ole mihinkään lähdössäkään, en edes kasvimaalle, kylmää ja märkää. En varmaan menis ulos ollenkaan, mutta onneksi Koirapoika katsoo velvollisuudekseen ulkoiluttaa minua. Kummasti laiskistuu, kun ei ole mitään pakollista. Vapaaehtoistyö ei ole minun juttu.

Sen lisäksi, että Posti lopettaa kesäksi postinjaon perjantaisin, se nostaa taas potimaksuja kesäkuun ekalla viikolla. Pitäis hamstrata, jos viitsis lähteä johonkin.

Aamunvirkku...

...on koko päivän torkku ellei sorru päikkäröintiin.

---

Olen viimeaikoina nukkunut yöni tosi hyvin - tosin sekään ei ole estänyt iltapäivän nuokkumista. Nyt kuitenkin heräsin jo viideltä. Yritin nukkua uudestaan, mutta annoin sitten periksi ja nousin aamukahville. Olen huono lojuskelemaan aamuisin sängyssä. Pitäisköhän opetella vaikka väkisin? Jotkuthan katsovat telkkaria, kuuntelevat radiota, surfailevat netissä iltapäivälle asti. Onkohan se kivaa? Minä en onnistu. Olen yrittänyt. Olen myös huono päikkäröimään. Jokin ihme ajatus, että päivällä pitää valvoa, vaikka olisi niin väsynyt, ettei kykene mihinkään. Ajatukseni kaipaavat selvästi tuuletusta.

---

Nyt tuli tuo asuinkaveri intopiukeena selittämään, että hänkin heräsi. Jätän siis ajatuksen hautumaan ja kahvin pannuun ja menen ulos pakkaseen.

---

Ulkona oli kylmää ja aurinkoista. Kävelyraajani toimivat taas huonosti. Pitää yrittää liikuttaa niitä enemmän. Lepo ainakaan ei auta.

Eilen satoi koko päivän, joten kävelyraajojen liikuttaminen jäi minimiin. Ruutujen edessä istuin enimmäkseen. Aamulla japanin tunnilla ja päivällä telkkarin edessä. Olen yrittänyt katsoa areenasta Pieni talo preerialla - sarjaa. Ajattelen, että se kuuluu yleissivistykseen. Kyllähän sitä katsoo, mutta ei se mitenkään imaise mukaansa. Olen kyllä oppinut sietämään sitä päähenkilömiestä. Jotenkin sen ulkonäkö ei ole minulle mieleen. Mutta siis katson ja hyvin se sopii neulomisen taustalle. Älkää nyt ihmiset hermostuko. Tiedän, että se on monille jotain tosi ihanaa ja saa olla. Minulla vain on vajavainen ymmärrys.

Nuori Morse oli kyllä viihdyttävä. Koirapoika tykkää myös katsoa telkkaria.

---

Minulla on näköjään liikaa sanoja päässä tänään. Tulvivat päämäärättömästi ylös. Pitkät höpötykset on rasittavia, mutta näin nyt vain menee. Katsokaa vain kuvat.

Aamukahvia keittäessä ajattelin omistamisen autuutta. Minähän olen raa'alla kädella karsinut kaikkea tavaraa elämästäni, jopa kirjoja laittanut maailmalle satamäärin, mutta sitten on jotain, mistä en halua luopua.  Yksi sellainen on ikivanha kahvipurkki, joka on rikki eli kantta ei saa kiinni. (saiskohan sen jossain korjatuksi?) Mutta eipä se sinänsä haittaa, kun pidän pussin suun kiinni. En siis tietenkään kaada kahvia pussista pois. Säilytän pussia purkissa. Ja joka aamu tämä ilahduttaa minua. Van Gogh on aina ollut lempimaalarini ja yökahvila sopii aamukahveihin. On onni omistaa jotain kaunista ja käytännöllistä  - vaikkakin siis käyttökelvotonta nykyisin.

Josko vaikka keittäisin aamupuuronkin saman tien. Eikös se ole ykshailee, milloin puuronsa syö, vaikkapa aamupuuron aamulla.

---

Koirapoikakin sai uudenlaista ruokaa. Sama merkki, mutta vähärasvaista ei kuulemma ollut, joten sai sitä rasvaisempaa laatua. On innoissaan! Ei halua enää syödä ollenkaan vähärasvaista. Täytyy katsoa, miten sen maha kestää. Jos hyvin käy, saa kyllä syödä rasvaisempaa. Koirapoikahan on pikemminkin laiha kuin lihava. Helpompi pitää koira kuosissa kuin itsensä.

Lopetan.

---

Pitäisköhän minun ruveta vaikka krapuja tai jotain muuta kirjoittamaan, jotteivät sanat tulvisi yli?

Yksi yö voi kaiken muuttaa

Olin ajatellut mennä heti aamusta kasvimaalle. En mene aamulla, enkä todennäköisesti illallakaan. Iltapäivällä menen pitkästä aikaa talon pyykkitupaan. Olen pessyt pyykit omalla koneella - koska korona. Pakko kuitenkin välillä käydä kuivausrummulla pyörittämässä koiran karvat irti tekstiileistä.

Eilen iltapuolella olin muutaman tunnin leikkimässä viljelijää. Oli kiva taas kaivaa vuohenputken juuria. Perkasin viinimarjan pohjaa. Laitan sitten kanankakkaa ja vuumevuotisia olkia katteeksi, jos vähän hillitsisi heinän kasvua. Ihan turhaa työtä. Fiksumpaa olisi tehdä penkkejä ja istuttaa jotain niihin. Mutta tykkään nyhrätä. Yritän nyt saada yhden nurkkauksen siistiksi. Muu alue rehottaa valtoimenaan kunnes joskus ehdin sinnekin. Onneksi tuolla saa tehdä mitä haluaa, kunhan edes näyttää siltä, että yrittää jotain. Olen onnistunut olemaan sen verran tyly niille sosiaalisille kanssaviljelijöille, jotka päivittelevtä muiden palstojen huonoa kuntoa, että kuvittelen kaiken olevan hyväksyttyä. Lähinaapurit ovatkin nyt oikein mukavia. Toivottavasti pysyvät vuosia.

Olihan tämä aamu pieni yllätys. Nyt paistaa aurinko. Aamulenkillä puista satoi isoja lumiklönttejä niskaan. Koirapojasta oli kivaa.

Lätäkkökuvauksen uudet tuulet.

Tämä lumi varmaan kasteli hyvin kasvimaatakin. Sulaa siihen paikalleen ja imeytyy maahan. Ja onneksi en vieläkään ole istuttanut mitään. (jonain päivänä pitänee sanoa, valitettavasti en vieläkään ole istuttanut mitään...)
---
onnistuin ,muuten, keittämään harvinaisen pahaa kahvia

Vanhuus

Maanantaina teloittaja tulee ja kaataa ison männyn. Pikkuhiljaa puita katoaa, komeita vanhoja puita. Maanantaina sen sitten näkee, onko rungossa lahoa, vai onko tämäkin hätävarjelun liioittelua. Kun puustoa harvennetaan, pitää kohta harventaa lisää. Myrskyt koettelevat yksinäisiä enemmän kuin joukkoa - puita ainakin. Onneksi meillä on vielä tässä ihan nurkilla alueita, jotka saavat elää omaa elämäänsä. Vanha puu kaatuu ja kun kukaan ei ole paikalla, se kaatuu äänettömästi, jää lahoamaan, sammaloitumaan paikalleen tarjoten turvaa ja suojaa lukuisille pienille. Tykkään villistä luonnosta vaikka ymmärrän, että puistojakin tarvitaan. Vielä meillä on tilaa.

Olen vanhojen ihmisten kasvattama. Kasvatusvanhempani olivat nykyistä minua vanhempia, ottaessaan parivuotiaan kotiinsa. Siksiköhän olen aina pitänyt vanhuutta ja vanhenemista positiivisena ajatuksena. Olen ihaillut Japania, Kiinaa, joissa vanhuutta arvostetaan - arvostettiin ehkä joskus. Nyt luen, että japanilaiset vanhukset tekevät rikoksia päästäkseen vankilaan, koska vapaina he eivät selviä. Ei ole rahaa ruokaan, ei asuntoa.

Kirjoittelen näitä aamuisin kahvia juoden. Tänään on kaunis aamu, keväinen vihreys. Lempiharrastukseni on aina ollut ikkunoista uloskatselu. Seuraan elämää oman pesän turvasta. Onneksi suurin osa elämäni ikkunoista on auennut maisemaan, jossa on puita. Asvaltoidun katunäkymän katselu voi olla mielenkiintoista, mutta luonto rauhoittaa, lisää zeniä elämään. En suostu vielä luopumaan uskostani, että itämainen ajatusmaailma vanhuuden arvostamisineen on hyvä.

Lainaus netin syövereistä:

Zen (kiinaksi chan, japaniksi zen) kuulostaa mystiseltä. Suoraan käännettynä se kuitenkin tarkoittaa vain “olemisen suoraa kokemista turhia miettimättä”. Yksinkertaistaen zen on siis ajatuksenjuoksun rauhoittamista, mielen lepäämistä, luopumista suorituskeskeisestä ajattelumallista sekä nauttimista tästä hetkestä.

Eilen satoi räntää vaakasuoraan. Hyvä sitäkin oli katsella. Kun sade hellitti, menin bussilla käymään apteekissa ja kaupassa. Pitäisi, ehkä enemmän liikkua kotipesän ulkopuolella. Sähläilin kaikkialla. Vaikea pitää turvaetäisyyksiä, jos muita ei kiinnosta.

Sateenkaari vie luokse satujen

"pyörät pyörii aina vaan, loppua ei näy, liike vain on elämää, väsymätön kello käy ja mieli on kuin erämaa, tiimalasiin sullottu, mut yksi polku siellä on kovaksi tallottu"

---

Tuolla missä illalla oli sateenkaari, lentää nyt joku lintuporukka, muuttomatkalla tietenkin, kohti kotipesää, lapsia ja kesän kiireitä. 

---

Ja kun lapsista tuli puhe, pitänee oikaista jotain äitienpäiväjuttuni ehkä aiheuttamia väärinkäsityksiä. Vaikka en todellakaan tunne itseäni vähimmässäkään määrin hyväksi äidiksi, minulla on erittäin hyvät välit lasteni, heidän puolisoidensa (myös niiden entisten) ja myös lastenlasteni kanssa. Eihän ne lapset paremmasta äidistä tiedä. Lastenlapsilla on kyllä toinenkin mummo, joka tosin on mummi, mutta he ovat avarasydämisiä ja hyväksyvät kaikki.

Lahjoivatkin minua. Osasin tehdä oikein. Tarkistin varmuuden vuoksi.

Lapsilta sain tuuletustornin kesähelteiden varalle. Tosin Koirapoika oli sitä mieltä, että hän sitä enemmän tarttee, kun joutuu olemaan turkki päällä oli sää mikä vain.

Yleensä on äitienpäivänä käyty risteilyllä syömässä seisovasta pöydästä herkkuja. Nyt tuli buffet kotiin juomatarjoiluineen. Herkkuja on jääkaappi pullollaan, joten ei tarvitse vähään aikaan miettiä, mitä söis.

---

Ja nyt on sitten sädekehä kiillotettu ja yritetty todistella, että olen minä hyvä ihminen.

Minua vaivaa jokin jähmeys, saamattomuus, joka ärsyttäisi, jos saisin itsestäni niin paljon irti, että ärsyyntyisin. Tiedän toki syitä moiseen, muitakin kuin koronan pysäyttämä elämä, mutta silti. Onneksi Koirapoika pitää huolen minun ulkoiluttamisesta.

Hän kulkevi kuin yli kukkien

Vaahtera kukkii. Kevään kauneinta aikaa. Ikkunastani näkyy yksi vaahtera vaikka tällä kulmalla pihlaja on aika hallitseva. Pihlajahan on lempipuuni, mutta näin keväällä vaahtera vie voiton.

Ulkoiltiin eilen ystävän kanssa mangolialle asti. Ei vielä ole ihan loistossaan, mutta tuskin osun paikalle, kun kukat ovat täysin auki. Ihan kohtuu pitkä lenkki tulee, eikä edes lenkki vaan edestakaismatka. Mutta onhan siinä matkan varrellakin kaikkea muutakin nähtävää, lintuja

ja rentukoita.

Käytiin sitten kirsikkapuistossakin kansanjoukkojen seassa. Paljon oli ihmisiä, mutta helpompi pitää karanteenietäisyyttä kuin tuolla ulkoilupolkujen tungoksessa. Hieno kukinta tänä vuonna, kun hanami piti perua.

Yöllä on satanut, mutta jos päivän mittaan maa kuivuu, olisi taas edessä sitä kitkemistä ja kuopimista. Kurpitsapurkeissakin näkyy elämää, joten ehkä niidenkin viljely onnistuu. Sain lahjaksi kukansiemeniä, mutta ne eivät ikinä itäneet - tai siis ainakaan vielä. Ovat viikon jos toisenkin mullassa piileskelleet. Istutin vanhaan multaan, kun silloin uutta ei ollut saatavilla. Ilmeisesti siemenille ei kelpaa ihan mikä vain.
---
Ei tarvitse mennä kasvimaalle. Sataa lunta. Ihan hyvä, ette ole ehtinyt kylvää mitään.

Tyhjennä roskakori

Onnea nyt sitten kaikille äideille mangolian kukan kera, koska se kuuluu tänään asiaan. Minun olisi parasta olla sotkeutumatta koko äitiyteen, mutta en näköjään uskalla repiä itseäni irti yhteisön paineesta. Minulla oli äiti, josta sanottiin "ei se ole sinun äitisi" ja minulla oli äiti, josta sanottiin "sinun pitäisi olla kiitollinen, kun hän on sinua yhdeksän kuukautta sisällään kantanut" ja minä olen äiti, joka ei näe äitiyttä mitenkään ansioiksi.

Kohta on kieloja vaikka kerättäväksi asti. Kielo on kaunis kukka, mutta on se myös melkoinen rikkaruoho, jonka leviäimistä mikään ei voi pysäyttää - kuin päässä pyörivät ajatukset.

Mutta siis päivän aiheeseen eli tyhjennä roskakori, kysyi läppäri ja hujautti melkoisen määrän kuvia ja muuta sälää pois häiritsemästä. Olisipa yhtä helppoa puhdistaa oma kovalevynsä joutavasta pohdiskelusta. Mutta ei. Paljon hyvää ja kaunista katoaa johonkin, hautautuu surkeiden sattumusten ja junnaavien ajatusten alle. Ei ole roskakoria, johon voisi siirtää sen, mitä ei halua säilyttää. Ei. Se on ja pysyy. Sen sijaan tärkeitä asioita, nimiä, paikkoja, sanoja, saa kaivella ja kaivella ja kaivella, eikä niitä muista, kunnes jonain hetkenä ne ykskaks pulpahtavat esiin kristallinkirkkaina, silloin, kun on jo liian myöhäistä.

Onnea isille myös! Miehet ovat tarpeen. Asunnossani asuva mies tuli kertomaan, että on aamulenkin aika, joten menen pois pilaamasta teidän juhlapäiväänne.

Ruudun läpi

Onkohan laiskuus, saamattomuus tai jokin saanut totaalisen yliotteen, kun en viitsi edes parvekkeelle mennä taivaita kuvaamaan. Ikkunan läpi vain kännyllä tähtäilen.

Entisessä kännyssäni oli sen verran tasokas kamera, että totuin sillä kuvia ottamaan. Tässä uudessa ei ole, mutta kunnianhimoni kuvaamisen suhteen on hiipunut nollaan ja edelleen vain kännyyn turvaudun. Luonteeni heikkous on juuri siinä, että innostun helposti, mutta vielä helpommin luovutan. Pitäisi ulkoiluttaa joskus noita hyviä kameroita ja ehkä vähän muistutella, miten kuvataan.

Neulomisessa ei onneksi ole koskaan ollut sen kummempia tavoitteita. Rutiinilla vain menemään. Äitienpäiväsukkiin tuli aika lyhyet varret. Olisko syynä se, ette käyttänyt seiskaveikkaa vaan sockia. Vähän harmi, kun ihmisillä tahtoo olla pitkät kintut. Mutta eiköhän nämäkin päädy johonkin. Jos olisi parempi väri, voisin jättää itselle. Pitsineulekin sujuu nykyisin, kun muutamat olen jo väkertänyt.

Eilen sitten posti tuli, akkarikin ja ennenkaikkea ihania ylläreitä. Kiitos paljon. Postin saanti on aina mukavaa, yllätyspostit parasta.

Eilen en sitten mennyt kasvimaalle, kun oli niin vaikea päättää. Kävin Koirapojan kanssa pitkällä kävelyllä, jossa Koirapoikakin uupui - minä tietenkin. Tänään heräsin hirveän myöhään, joten... Odottelen kuitenki, jos iltapäivällä alkais pilveillä.

Ankatonta elämää

Eilen ei jaettu postia ollenkaan. Aku puuttuu.

Kasvimaalla olin hyvässä seurassa. Menen varmaan tänäänkin, mutta seurasta en vielä tiedä. Koirapoika uupuu tuolla auringossa seisoskeluun. Nyt ei vielä löydy varjoa edes puskien juuresta. Pitää punnita asioita. Otanko koiran ja olen vain tunnin tai puolitoista vai menenkö ilman koiraa ja nyherrän loputtomiin. Ensin pitää kyllä kotona vähän puuhastella eli tiskata kaikki sotketut astiat ja imuroita heinät lattialta. Ei ole edes pilviä luvattu taivaalle.

Tässäkin olisi kitkemistä ja kuokkimista. Olisi kanankakkaa levitettäväksi, penkkejä tehtäväksi

ja olkia levitettäväksi.

Olen sellainen nyhertäjä tyyppi. Tykkään kitkeä tarkkaan, kerätä monivuotisten juuret kokonaan pois ja viedä ne roskiin. Voikukasta olen lähes kokonaan päässyt ja juolavehnästäkin monin paikoin, mutta vuohenputkea ei lannista mikään. Sitähän voi syödä, joten kannattaisko siirtyä ihan vain sen viljelyyn. Toinen sitkeä ruokakasvi on nokkonen, joka kasvaa naapurin vadelmien seassa ja ryömii kaikista esteistä välittämättä minun puolelle. Sitä taas eilen revin metritolkulla pois. Tämä kaikki siis tapahtuu viljellyllä osalla aariani.

Erikseen on ne alueet, joihin en tunnu ehtivän minään vuonna. Ne elävät omaa elämäänsä.

Jokunen sitkeä monivuotinen, viinimarjojen ja vadelman lisäksi, kestää minun hoitotoimenpiteet, lipstikka ja ruohosipuli ainakin. Ja raparperi. Rönsyleinikki menee melkein rikkaruohoksi leviämisintonsa ansiosta.

Puutarhanhoitoni etenee reunoilta keskustaan. En halua, että naapurit pääsevät valittamaan minun palstan tunkemisesta heidän tontillaan, joten raja-alueet yleensä kitken ekaksi. Ei kovin järkevä systeemi. Fiksumpaa olisi ensin tehdä penkkejä, kylvää ja istuttaa. No, ensi viikolla ehkä jotain kylvän johonkin, kunhan vesi alkaa putkissa virrata. Olen liian laiska raahaamaan purosta. Pitkä kävelymatka.

Eilinen iltataivas oli mukavan tumma. Hienot sävyt, joita kuva ei tietenkään toista.

Kaasua, komisario Reppunen

Elän kaasutaloudessa eli kokkaan talouskaasulla. Pidän kaasulla kokkaamisesta, koska se kaasu on nopea. Tosin mikään jälkilämmöllä hauduttaminen ei onnistu ja uuni on konstikas. Mutta kun olen kymmeniä vuosia kaasun kanssa elänyt, olen tottunut. Vävypoika ensi alkuun kauhisteli, kun keittelin vappumunkkeja rasvakattilassa, jonka alla sininen lieska paloi, mutta hänkin on jo tottunut.  Varmaan jonain päivänä minut pitää eristää kuumasta rasvasta ja kaasusta, mutta ei vielä. Nyt oli ennen ja jälkeen arki- ja peruspyhän kaasuputkien remontti ja olimme päivät ilman kokkausmahdollisuutta. Mutta nyt taas pelittää. Kun putket oli kaivettu esille, vei koiralenkki niiden ohi. Totesin, että remontti taisi olla ihan asiallinen.
---
Olikin laitettu jatkoaikaa viikon loppuun eli suht iso remontti putkistossa.

Aurinkoinen aamu, mutta taidan silti mennä kasvimaalle päivällä. Aurinkoihottuma on viheliäinen vaiva, mutta on niitä pehempiakin ongelmia. Eilen oli ihan kesälämpö. Koirapojan kanssa metsissä vaelleltiin, kun odotettiin ilmoitusta, milloin olkipaalit tulevat. (Aion hoitaa kitkemisen, peittämällä koko kasvimaan olkikatteen alle.) Lintubongaukseni on edennyt huonosti, kun on noita liikkumisongelmia. Nyt on satakieli ja haarapääsky hoidettu. Pitäisi päästä veden äärelle, vesilintuja näkemään. Ja pitäisi mennä ulos myös kameran kanssa. En tykkää näistä kännykuvista. Mutta näillä nyt mennään.

Punaiset viinimarjani näyttävät tänäkin vuonna kasvavan rehevästi. Olen pari kertaa kasvimaalla käynyt. Se on kyllä mukavan rentouttavaa, kun ei ole stressiä sadosta tai niistä rikkaruohoista vaan voi rauhassa itsekseen nyhertää.