Olen minä niiin hyvä ihminen!

Nostin häntäni.
Kävin eilen kirjakaupassa, kun piti ostaa postcrossaukseen kortti. (minä yritän aina löytää sellaisen, mitä vastaanottaja haluaa sen sijaan, että laittaisin noita, joita minulla on kasapäin) Kirjakaupassa oli tietenkin muistikirjoja, kaikenlaisia, jopa tarjouksessa kolme kahden hinnalla. En ostanut!

On taas kaunis aamu. Taidan kokeilla, josko tekisin pitemmän lenkin tänään. Nyt on vielä sellainen höholo, mutta yleensä se päivän mittaan tästä paranee. Jos vaikka ihan pikkuisen kauemmas lähtisin.

Eilen kävin koiran kanssa tuossa meidän kotikalliolla pitkästä aikaa. Olen sitä vältellyt, kun siellä on ollut kaikenlaista Koirapojan suuhun menevää. Koirapoika tykkäis siellä olla, kun saa vapaana  juoksennella.

Nyt sinne oli ilmestynyt oikein grilli. Tuossa on muutenkin aina ollut nuotionjämiä, mutta nyt on kivet ja ritilä. Ja joku aktivisti on raahannut oikein ison ja tukevatekoisen pöydänkin paikalle. Tuo pöydänpinnan vaaleampi osa toimii vieraskirjana. Oli siellä Otso ja Ville ja ties ketkä ilmoittaneet olleensa paikalla. Oli päivänmäärätkin laitettu. Hyvä juttu, koska myös ympäristö oli selkeästi siistiytynyt.

Toiselle reunalle oli rakennettu tällainen penkki

vai olisko joku ajattelupaikka. Tuo punainen ylhäällä on kynttilä, jota on poltettukin. Aktiivista elämää meilläkin.

Joulu pukkaa päälle

Nyt on neuleet hakusessa. Olisi kyllä, mitä ja mistä tehdä, mutta en oikein saa imua päälle mihinkään.

Viime kuussa sain aikaan kolmet isot kintaat isokätisille asunnottomille

ja yhdet säärystimet ja yhdet kynsikkäät pienelle mummotettavalle. Mummotettava haluaisi korpinkynsikaulaliinan, mutta ei ole lankoja. Kampuri haluaisi siniset sukat, mutta ei ole lankoja. Keskeneräisiä olisi, mutta ei huvita. Jotain pitäisi kuitenkin keksiä.

Kierrätyskassini täyttyy hissukseen. Siellä on jo iso pesämuna ajalta ennen tätä syyskuuta. Olisi muutama laatikko, jotka voisin perata, mutta siellä taitaa olla lähinnä roskapaperia.

Ja jäin miettimään tuota iloa elämään -osuutta, kun alunperin oli ideana, että minä itse tekisin jotain, mutta nuo on nyt muilta saamiani.

Kuljen sumussa.

Niin ja Possu on ainoa lisäkseni, joka on ilmoittanut kesäkilotuloksensa, joten pistäkääs kortteja Possulle.

Kaikkeni teen

Hankin flunssanpoikasenkin ihan vain, että voin olla kotona siivoamassa. Pahvia, lehtiä ja roskaa poistuu, mutta muutakin.

Tällainen oli yhdessä perityssä lankapussissa. Tietääköhän joku, mikä tämä on? Josko vaikka Sinisen Sohvan Emännällä olisi tieto. Nuo pylpyrät pyörii ja tuon rautatapin voi nostaa ylös. En ole ikinä ennen tällaiseen törmännyt, mutta kun oli lankapussissa olen säästellyt, kun kuvittelen sen liittyvän jotenkin johonkin. Nyt on menossa ihan vain roskiin, kun en usko, että kierrätys toimisi. Kierrätykseen menee patalappu ja pieni virkattu kori. Minulla on  tässä sellainen onni, että meillä on lokakuuksi suunniteltu siivouspäivää ja paikalle tulee vaihtolava. Sinne ajattelin kaiken kierrätettävän laittaa pahvilaatikossa. Voivat sitten halukkaa ottaa ja loput menee roskiin. - Meillähän nuo roskalavat tyhjenevät melkein sitä mukaa kuin täyttyvät. Toisen roska on toisen aarre.

Minulla on kehno olo. Huomenna olisi pakko olla jaloillaan.

Sumutorvet huutavat merellä kuin yksinäinen nestehukka jään alla.

1. luontoretki 1.9.2018 Sveitsi

Hyvinkään Sveitsissä käveltiin syyskuun alun kunniaksi muutama tunti. Mukana oli vanha ystäväni ja tietenkin Koirapoika. Ilma oli leuto, hikinen, kostea. Välillä oli pientä tihkusadettakin, mutta ei mitään häiritsevää. Soisilla poluilla, kyllä kengät kastuivat, mutta ei nekään pahasti. Ihmisiä ei paljon näkynyt, eikä muutakaan liikettä. Oli hienoja kuusikoita, kodikkaita koivukujia ja hengästyttäviä mäkiä. Tahti oli rauhallinen, mutta aika kului nopeasti jutellessa. Ihmisseurassa kävely on ihan erilaista kuin pelkän Koirapojan kanssa.

Aika vähän kuvasin, kun seurustelu vaati veronsa, mutta näitä pysähdyttiin ihmettelemään.

Onkohan kyseessä valkomalikka vai kenties retikkavalmuska? Kasvoivat epätäydellisess noidankehässä. Sienien noidankehä synytyy, kun yhden sienen sienirihmasto leviää kehämäisesti ympäristöön ja kasvattaa uusia sieniä.

Vähäisestä kuvasaaliista huolimatta tämä on oiva aloitus retkille, sillä kovin usein en Sveitsissä kuljeskele. Toki silloin tällöin.

Mitenkähän muotoilisi...

Unohtakaa ihan rauhassa kaikki haasteet. Tarkoitukseni ei ole sotkeutua muiden elämään. Jokainen saa elää niin kuin hyvä on. Ja siksi minäkin saan asettaa itselleni tavoitteita parantaakseni elämäni laatua. Vaikka kaikki on periaatteessa hyvin ja olen tyytyväinen, tuntuu, että enemmänkin voisin tehdä. Joten kokeilen. Ja jos jokin jää kesken, hällä väliä. Olenpahan yrittänyt ja se riittää.

Minimalismiin minulla on yksi jo aloitettu kassi kierrätykseen menevää. Sinne menee yksi minihiuskuivain, joita minulla on kaksi. On myös roskasäkki roskia varten. Sinne meni roskaa, jota en nyt laske. Lisäksi on säkki eläinlääkäriasemalle meneville kankaille. Sinne meni pari patjapussia, jotka Koirapoika on raapinut risoiksi ja joita on paikattu sen verran usein, ettei enää kannata.

Vietin pari päivää Hyvinkäällä leffafestareilla.

Oli Parkkosen Pete, joka uhkasi, että kohta sataa. Onneksi satoi vasta aamuyöllä, kun nukuttiin.

Vanha jaksaa heilua! Uskomaton energia ja käsittämätön kunto Maikkelilla. Oli ilo bailata.

Käytiin myös Valmentaja-leffan ennakkonäytöksessä, jossa ohjaaja ja näyttelijät kertoilivat ja vastailivat. Leffa oli hyvä leffana ja toimikin jotenkin oudosti. En ole koskaan tykännyt Sarasvuosta, mutta leffan jälkeen tunsin sympatiaa. Aika raaka käsittelyhän siinä oli, mutta hyvä kasvutarina.

Ennenkaikkea tietenkin tapasin ystävääni. Vietettiin Koirapojan kanssa leppoisaa laatuaikaa aikaa hänen huomassaan.

Syyskuu

varis lentää pellon yli eikä itke yhtään

Syyskuu on vasta huomenna, mutta silloin, jos hyvin käy, en ole netin kantaman päässä, joten aattona alustan alut aloituksiin. Pöllö niitä jo on kysellytkin.

Ensiksi nuo kesäkilot. Ilmoittakaa, miten meni, jos haluatte. Kortteja sitten alkaa sataa, koska minulla jäi hiukkasen uupumaan. Ja samantien voi ilmoittautua Possun ehdottamaan syyskisaan, joka siis kestää talvipäivänseisaukseen.

Niitä haasteita ja seliseliä:

1. Kesäkilokampanjan ryhtiliike jouluun asti. Joulun ja uuden vuoden välissähän tunnetusti saa mässätä ja kerätä massaa, joten ryhtiliike kestää lauantaista 1.9. lauantaihin 22.12. jolloin on talvipäivänseisaus. Vaikka muistelen, että idea ryhtiliikkeestä tuli Possulta, ajattelin pitää langat omissa käsissäni ja säännöt samoina kuin kesäkilokampanjassa eli

• jokainen määrittää tavoitteensa ihan itse
• jokainen, joka ei tavoitetta saavuta, lähettää kortin niille, kun saavuttaa
• ja joulun kunniaksi minä lähetän ylimääräisen palkinnon jokaiselle tavoitteeseen päässeelle

• seliseli: Lähtöpainona on kesäkilokampanjan loppupaino (joo, Possu, tiedän, että tämä on häijyä, mutta näin nyt päätin) eli minulla tuo 81,5. Muokkasin lopputavoitetta eli pyrin vain 75 kiloon, joten pudotusta tulisi 6½ kiloa. 

2. Pöllön  idea ensi kuun siivousprojektista, jonka mukaan ensimmäisenä päivänä poistetaan yksi joutotavara, toisena kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen kunnes viimeisenä päivänä lähtee kolmekymmentä juttua muille markkinoille. Näin elämään tulee tilaa 465 asian verran.

• jokainen tietenkin laskee tavaraksi, mitä laskee, eikä muut siihen sotkeudu
• poistetut voi valokuvata ja joku voi anoa poistotavaraa itselleen, jos tuntee sitä kaipaavansa
• roskat roskiin kierrätys muistaen
• kirpputorille, kierrätykseen yms. meneviä asioita voi kerätä nurkkiin kasoiksi, mutta ne on vietävä todistettavasti aikanaan pois

• seliseli: Minä en pääsääntöisesti valokuvaa, koska  aion poistaa lähinnä roskaa. Jos löytyy käyttökelpoista, laitan kuvan. Jos joku haluaa poistamaani, se on minun poistamaa, enkä aio lisätä poistoja sen osalta. Sama juttu kun vien kirjoja kirjaston kierrätyshyllyyn. Poissa silmistä, poissa mielestä.

3. Koska minunkin pitää keksiä jotain, haastan kaikki tekemään ja raportoimaan kymmenen luontoretkeä ensi kuun ensimmäisen päivän ja talvipäivänseisauksen välisenä aikana. Enemmänkin saa tehdä.

• retken saa tietenkin määritellä itse, mutta ulkona pitäisi käydä, luontoretkeksi ei kelpaa ruukkukasvien ihailu olohuoneessa, mutta hyvin käy parkkipaikalle mennessä huomattu varpunen tai kauppareissulla nähty puun taimi asvaltin raossa - tosin auton ikkunasta bongattuna ei kelpaa - 
• raportoinniksi riittää sanallinen maininta, mutta aina kuva kiva yllätys

Olisko tässä kylliksi puuhaa syksyn pitkiksi pimeiksi?

4. Minä laitan vielä yhden tavoitteen itselleni, mutta saa siihen muutkin osallistua, jos on tarvis.

• joka viikko jotain pientä ilahduttavaa, uutta, erilaista, yllättävää - tai vanhaa, tuttua, mutta nauttien
• seliseli: herään aamuisin väsyneenä, päänsärkyisenä, olen päivät uupunut, saamaton, pelkkä jalkojen liikuttelu kävellessä tuntuu ylivoimaiselta - oletan kaipaavani piristystä -

Holtitonta

Piti mennä Koirapojalle ruokaa hakemaan. Hain. Katselin kenkiä, kun alkavat nykyiset hajota kokonaan. Ei löytynyt sopivia. Sen sijaan ostin yhden lidlin aleteepaidan ja vielä yhden kaupan kiusauksesta mukaan tarttui punainen iso-jätti-iso kaapumainen tunika, joka on hameenmittainen ja teltankokoinen. Eipähän nyt elämä ahdista. Ja sitten vielä ostin kahdeksan suklaalevyjä. Minähän en syö suklaata.

Emännältä tuli kaunis kesäinen kortti ohjeena kylvyn järjestämiseen. Tuollainen olisi kivaa, mutta ei näissä ympyröissä onnistu. Kiitos piristyksestä Heti, kun löydän sopivan paikan, järjestän yrttikylvyn.

On muutenkin postilaatikko käynyt tiheään, kun noita postcrossauskortteja tulee, kun vain jaksaa itse lähettää.

Kävi leffassa. Mielensäpahoittaja on hyvä.

Betoniporsas

Sus Caementicus

Betoniporsaita tavataan etupäässä Albanian puutteenalaisimmilla seuduilla, missä niiden lihaa rouhitaan arkiappeen raaka-aineeksi. Erityisesti kylmässä myrkyssä marinoituna betoniporsas on herkullista vaihtelua ainaiselle lasivillan järsimiselle. Pitkästyneillä albaanivesoilla on usein tapana salakuljettaa pihalta löytämiään betoniporsaita kotiin jonkinlaisiksi seuraeläimiksi. Monesti viaton leikki saa kuitenkin murheellisen lopun, kun perheen pää saapuu vatsa kurnien ja joskus maistelleenakin kotiin ja seivästää porsaan jyhkeällä teräsputkella.

Nämä betoninmuotoiset eläimet ovat jokseenkin lystikkään näköisiä, vaikkakaan eivät järin seurallisia. Niiden suojaväritys on räikeä, paikoitellen groteski; usein ne piileskelevätkin peltilehmien seassa. Viluissaan tai peloissaan betoniporsaat saattavat hakeutua kivitalojen kellareiden hämärään. Rauhoituttuaan ne kömpivät takaisin parkkipaikoille yhtä kovapintaisina kuin ennenkin.

Harvat tietävät, että betoniporsaat ovat kerrostalojen jälkeläisiä. Yön hiljaisina tunteina, kun viimeinenkin uupunut työläissilmä on sammunut mustaan uneen, käyvät kolossaaliset sedimenttimassat porsimaan. Näin siittää kivi kiveä vuosituhantisessa prosessissa. Öistä näytelmää todistavat vain kaukana siintävät vuoret, kerrostalojen esi-isät.

Tämä on viimeinen katsaus hämärään luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Ja heti piti mennä kirjahyllyä tarkistamaan, etten kait ole siivousinnossani tärkeitä kirjoja ole poistanut. 

En ole. Siellä on edelleen jokaisen biologin perusteos.

Olen päättänyt maanantaiaamuisin käydä pilateksessa ja uimassa. Monia hyviä syitä, jättää touhu väliin, olen keksinyt tässä aamutuimaan. Menen kuitenkin.

Nestehukka

Lupus Liquidus

Nestehukka on sisävesisusi. Se ei varsinaisesti kykene elämään vedessä, jos kohta viihtyykin siellä erinomaisesti. Viehtymyksestään pinnanalisiin nestehukka saa maksaa alituisella hapenpuutteella ja sukeltajantaudilla. Aurinkoisina talvipäivinä moni pilkkimies tai luistelija on havahtunut tukahtuneeseen, kalseaan ulinaa jalkojensa alla ja kohdannut kärsivän, jään taittaman katseen. Nestehukkahan se siellä.

Eilen oli Suomen luonnon päivä ja sen kunniaksi käytiin Koirapojan kanssa luuhaamassa pelloilla ja metsissä muutama tunti. Oli mukava katsella ja kuunnella lintuja. Pääskyt esittivät loistavia lentonäytöksiä, kottaraisparvet erkanivat ja yhtyivät sisäisen koreografian ohjaamina, tiklit sirkuttivat ohdakkeiden joukossa kuin eksoottiset kukat ja kaiken yllä hanhet kerääntyivät valtaviksi auroiksi harjoittelemaan matkaa. Näin myös muutaman kymmenen keltavästäräkkejä, joita olen kesän jahdannut näkemättä yhtään.

Ilma oli hipiälleni sopiva, pilvinen. Lämmintä oli kuitenkin

ja kaunista kaikin puolin.

Illalla oli kaunis auringonlasku ja mikä parasta: venetsialaisten ilotulitukset eivät kuuluneet meille.

Tulevaisuus voi muuttaa maisemaani. Hyppyrimäki on saanut kuolemantuomion, seudun viimeinen hyppyrimäki. "Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla ja suuri surkastua alhaiseen"

Hirvonen

on päässyt kirjan kanteen:

Hirvonen

Monstrulum

Pienimpiä hirviöitämme. Hirvittää vähäsen. Irvisti puistossa hämmentävästi. Kiusa se on pienikin kiusa.

Antikka.net löysi minulle taas yhden lempparin. Kyllä oma kirja on aina oma kirja.

Laskeskelin viikon aikana juomaani punaviinimäärää ja totesin, että voisin ehkä pari päivää pitää taukoa. Onneksi jääkaapissa on kesäkurpitsojen lisäksi rasvaisia lihapiirakoita, jottei ihan kunnon ihmiseksi tartte heittäytyä. 

Mutta teillä muilla on LOPPUKIRIN AIKA! Kesä lähestyy loppuaan. Noin viikon päästä alan kysellä kesäkilojenne perään. Valmistautukaa korttivyöryyn! Tarkoitushan oli, että ne kun ei saavuta tavoitettaan lähettää kortin niille kun saavuttaa. Minulla on pino odottamassa, koska loppukirini jää liian lyhyeksi.

Suoritin vihdoin myös arvonnan sunnuntaikuvien palkinnosta. Nenä nappasi Susannan, joten Susannalle tulee pieni palkinnontapainen, kunhan postiin asti ennätän.

Noin viikon päästä kuukausi vaihtuu. En nyt sano sitä ässällä alkavaa vuodenaikaa, jottei kenellekään tule paha mieli, mutta kuun vaihtuminen vaikuttaa tavoitteisiin. Toistaiseksi meille on luvassa kolme päämäärää:

1. Kesäkilokampanjan ryhtiliike jouluun asti. Joulun ja uuden vuoden välissähän tunnetusti saa mässätä ja kerätä massaa, joten ryhtiliike kestää lauantaista 1.9. lauantaihin 22.12. jolloin on talvipäivänseisaus. Vaikka muistelen, että idea ryhtiliikkeestä tuli Possulta (kait minun on pakko muistaa väärin - ei kait Possu nyt kuitenkaan?), ajattelin pitää langat omissa käsissäni ja säännöt samoina kuin kesäkilokampanjassa eli

• jokainen määrittää tavoitteensa ihan itse
• jokainen, joka ei tavoitetta saavuta, lähettää kortin niille, kun saavuttaa
• ja joulun kunniaksi minä lähetän ylimääräisen palkinnon jokaiselle tavoitteeseen päässeelle

2. Pöllön (tämän kyllä muistan oikeasti) idea ensi kuun siivousprojektista, jonka mukaan ensimmäisenä päivänä poistetaan yksi joutotavara, toisena kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen kunnes viimeisenä päivänä lähtee kolmekymmentä juttua muille markkinoille. Näin elämään tulee tilaa 465 asian verran.

3. Koska minunkin pitää keksiä jotain, haastan kaikki tekemään ja raportoimaan kymmenen luontoretkeä ensi kuun ensimmäisen päivän ja talvipäivänseisauksen välisenä aikana. Enemmänkin saa tehdä.

Jos on lisää hyviä ehdotuksia niitä otetaan vastaan. Minä menen nyt lämmittämään lihapiirakoita (huom! monikko!) ja harkitsemaan, miten tuhlaisin tämän päivän.

ps. Kaksi lihapiirakkaa ylettömällä sinappimäärällä ei ole hyvä aamupala.