ovat legenda. Asuvat ilman ihmiskontakteja kissalauman kanssa. Ovat omituisia. Elävät elämäänsä kissojen kautta.
Koiramummoista harvemmin jaksetaan vitsailla vaikka meitäkin on. On laumallisiakin koiramummoja, mutta paljon on tällaisia yhden koiran mummoja. Minulle lauma on täysin vieras ajatus. Olen aina ollut yhden koiran ihminen. (on minulla kyllä pari kissaakin ollut - ja jokunen hiiri, myyrä, hamsteri, orava, rusakko, sorsa - olen sopeutuvainen tarvittaessa) En voi kuvitella edes kahta koiraa. Ne vain nauraisivat minulle yhdessä, kertoisivat vitsejä, joita en ymmärrä.
Kun tässä helteet koettelivat Koirapoikaakin, olen tarkkaillut sitä (ei nyt sentään "häntä") tiiviisti, että tekeekö se kuolemaa. On siis helpotus huomata, että se rentoutuu rauhassa. Koiramummokin voi ottaa kevyemmin.
Tänään oli sellainen kesäaamu, joista talvella haaveilin. Kun talvella pynttään kerroskaupalla lämmintä päälle, haaveilen kesästä, jolloin voi vain hypätä mekkoon ja mennä aamulenkille. Nyt ei ole yhtään tehnyt mieli ulos paahteeseen, mutta tänä aamuna se toimi, mekko ja sandaalit ja ihana aamu. Aina ne toiveet toteutuu. Sateitakin vielä tulee kaikkien toiveiden edestä.
ps. Säikäytettiin pari kaurista polun varresta - ja vähän ajan päästä uudestaan. Olivat yllättävän säikkyjä. Yleensä ne vain laiskasti nostavat päätään, kun polkua kävelee. Olisko ollut jännä yö takana. Söpöjä ovat myös pikkukanit, joita urheilukenttä vilisee aamuisin. Pitkään kesti ennenkuin kanit saivat valloitetuksi meidänkin alueet. Ketut ei ilmeisesti jaksa kohtuuttomasti syödä.
Kiitos, kun kirjoitat/puhut "siitä.
VastaaPoistaRapsutuksia sille Koirapojalle.
Ja kiva kun oot käynyt mun blogissa kommentoimassa, vaikka mä oon ollut niin laiska vastavuoroisesti kommentoimaan sinun blogissa.
Hyvä, että Koirapoika selviää näistä kuumista oloista. Mukavia asioita olet aamulenkillä nähnyt. Minäkin iloitsen kaikista lintusista, perhosista ja pupusta joita joskus näen metsässä.
VastaaPoistaHellettä on ollut meilläkin ja hiki on tullut enemmän kuin kerra.
VastaaPoistaRapsutuksia koiruudelle ja leppoisaa viikonloppua sinulle:)
Minun syksyni alkaa 1. syyskuuta! Sitä ennen en suostu puhumaan syksystä.
VastaaPoistaKyllä se on aina se. On välillä ihmisetkin se.
VastaaPoistaSusanna: piti oikein tarkistaa, kun en omasta mielestäni syksyä maininnut vaikka syksy on lempivuodenaikani, jota mieluusti venytän.
Syksykommenttini oli oikeastaan edelliseen postaukseesi. Muut ihmiset saavat olla syksystä mitä mieltä haluavat ja puhua siitä. Sillehän minä en mitään voi. Minua ärsyttää, kun jo heinäkuun lopulla aletaan toivotella syksyä. Suomessa on 4 vuodenaikaa, joista kukin kestää 3 kk. Kesäkuukaudet ovat kesä-, heinä- ja elokuu! Ehkäpä liityn Possun kesäkerhoon.
VastaaPoistaSorry, että tulin maininneeksi sanan syksy.
VastaaPoistaKuten jo sanoinkin, muut saavat puhua syksystä mielin määrin, mutta minun syksyni alkaa 1. syyskuuta. Tokihan sinä puhut lempivuodenajastasi. Minä keskustelen Possun kanssa kesästä. Enkai ole jo puhunut syksystä, hupsista!
VastaaPoista