HUOM!!! Negatiivisuusvaroitus!
Blogistaniassa usein vaaditaan, pitäisi olla positiivinen, kertoa kivoja juttuja, levittää hyvää mieltä, mutta erakkoluonteena kirjoitan lähinnä omaksi "ilokseni", joten katsokaa vain kuvat ja hypätkää suoraan seuraavaan blogiin.
Heräsin taas aamuyöllä valvomaan tunnin pari. Lukeminen ei innostanut. Potterit on loppu. Olen useita kirjoja aloitellut, mutta mikään ei ole imaissut mukaansa. Tyttäreltäni saadut synttärikirjat on kyllä luettava ensisijaisesti, mutta en pääse vauhtiin. Universumien tomu -sarja on vanha, mutta oli löytynyt antikka.netistä. Joskus sarjasta kovastikin tykkäsin. Kun kirjallisuus ei napannut, surfailin sitten aikani kuluksi netissä, muttei sekään oikein iskenyt. Niinpä ryhdyin elämääni ajattelemaan.
Tasaisen harmaata on, ei isoja heilahduksia puoleen tai toiseen. Enemmän synkkää kuin riehakasta. Koiralle joskus nauran, mutta muuten vain möllötän. Ja miten ihmistenkin kanssa jutut on ilottomia. Keräilenkö minä negatiivisuuteen taipuvia ihmisiä vai vedänkö vain itse mielialaa alas kohti valitusta, epäkohtia. Ei paljon nauru rai'u, kun tavataan. Elämän epäkohtia ruoditaan, vakavia asioita, ilmastonmuutosta, sotia, levottomuuksia, sairauksia sentään vähän. Ainahan minä olen ollut synkkä yksin murjottaja, mutta nyt alkaa mennä yli.
Koska unettomuudelle ei voi mitään, eikä sillä sinänsä ole väliäkään, koska voin nukkua milloin vain ja koska väkisinnauraminen ei toistaiseksi innosta, vaikka nauruterapian sanotaan olevan eheyttävää (enkä minä taida haluta "eheytyä"), päätin tehdä jotain sille, mille voin eli saamattomuudelle. Nyt onkin otollinen aika, kun sataa, taivas on pilvessä, ihmiset kulkevat kirkkaanvärisissä sadetakeissa ja kumppareissa, ulkolämpötila on 17 astetta ja tuntuu kuin 16, eikä sisälläkään ole kuin 25 astetta (kivitalon erikoisuuksia - kun tämä massa kuumenee, ei se hetkessä kylmene). Otan isoja jätesäkkejä, pesuaineita, ihmesieniä, mikrokuituliinoja, vanhoja hammasharjoja, apinanraivoa ja syöksyn kodin kimppuun. Se onkin saanut koko kesän olla rauhassa, kerätä pölyä ja likaa, uinua ruususen unta, levittää tavaroita ympäriinsä. Nyt on aika! --- tai ihan kohta, kunhan tästä pääsen vauhtiin... - jos pääsen... - -- pääsenhän minä, enkös pääsekin???
Kävin eilen allekirjoittamassa uuden palstaviljelysopimuksen. Onkohan siitä 25 vai 26 vuotta, kun edellisen allekirjoitin. Ovat sääntöjä muuttaneet, mikä vähän hankaloittaa osan elämää. Kun esim. aiemmin sai istuttaa jotain marja-aroniaa ja nykyisin ei. Ovat ehtineet venähtää melkoisesti. Pitääköhän ne nyt kaivaa pois? Minulla ei ole muuta hätää kuin huonosti hoidettu palsta ja ehkä joku marjapuska on liian lähellä reunaa. Niissäkin on nyt tiukat senttisäännöt, kun ennen elettiin kuin pellossa. En tiedä, ehtivätkö jo eilen kiertää tarkastamassa, mutta kaitpa laittavat valituksia, jos näkevät aiheelliseksi. Tapaaminen oli tämän lammen reunalla. Nyt, kun vesi otetaan lähteestä, eikä lammesta, on vesikasvillisuus vallannut lammen pinnan ja värjännyt sen huikaisevan vihreäksi.
Kyllä muuallakin vihertää (kuten vaikka päässäni)
vaikka keltaisia ja ruskeita lehtiä sataa koko ajan maahan.
Illalla kuunneltiin Flowta yhdessä. Koirapoika otaa aina turvalelun mukaan, kun mennään kuuntelemaan outoja ääniä. Hyvin kuului. Perjantaina olikin melkoinen bassonjytke, eilinen vähän rauhallisempaa. Mukavia nämä ilmaiskonsertit.
Höh, saahan omassa blogissa valittaa, jos ja kun siltä tuntuu. Eihän elämä aina ole ruusuilla tanssimista.
VastaaPoistaRepu, kun talot viilenee, me molemmat päästään vauhtiin.
Nyt on menossa joku minimalismipeli - tai siis onhan niitä ollut jo vissiin vaikka kuinka ja kuinka ja kauan, mutta taas yks, ainakin instagramissa on.
"Pelin idea on yksinkertainen. Kuun ensimmäisenä päivänä kiertoon laitetaan yksi turha tavara, toisena päivänä kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen. Tällä tavoin pääset kuukaudessa eroon lähes viidestä sadasta turhasta tavarasta."
Mites ois syyskuussa kaikkien muiden hyvien projektien kaveriks vielä tää?
(Joo, mä tiedän, mä oon ärsyttävä, kun mä yritän keksiä kaikkea muka-tekemistä)
Huh huh, 500 tavarasta eroon. Mitkähänne mulla vois olla? Just siivosin ison pinon lehtiä ja lajittelin ne muutamiin eri paikkoihin meneviin kasoihin. Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni.
VastaaPoistaUlkona jyrisee ukkonen oikein kunnolla. Sadetta tässä odottelen.
Repun pitäisi rakastua oikein kunnolla. Olisko hyvä idea?
Toiminta, se on minunkin vastaukseni ilottomuuteen. Siivoaminen ja tavaroiden järjestäminen ovat siten hyviä puuhia, että samalla tulee omiin ajatuksiin järjestystä ja jopa innostusta. Kävin eilen lankakaupan neuletapaamisessa ja sain rutkasti innostusta ja runsaasti tuli lankaa ostettua, tarpeeseen. Ilmaiset tapahtumat ja muiden ihmisten seura on inspiroivaa. Puutarhan hoito on varmasti yksi parhaista harrastuksista! Koirapoika on viisas, turvalelu mukaan ja tassua toisen eteen! Suunnitellaan yhteistapaamista paikassa, jonne pääsee esteetömästi, syksyn iloksi! Nyt runsaasti hyvää mieltä ja metsäenergiaa sohvalta.
VastaaPoistaHmm....Siniseltä sohvalta sain idean... ajattelin jo omaan neulepiiriini ehdottaa lankakirppistä, mutta mitäs jos laitankin omaan blogiin esille mun "ylimääräiset" langat - pidän teille siellä ihan oman lankamyynnin ensin?
VastaaPoistaSieltä voisi löytyä Repullekin jotain syksyn iloksi?
Ja Susannalle jotain poisvietävien lehtien tilalle?
Ja Siniselle Sohvallekin ehkä jotain sinistä?
:D
Ja Susannan ehdotus rakastumisesta ei kuulosta ollenkaan hullummalta - mitenkäs me se järjestettäis.... ;)
Possu ei ole saanut Repusta ollenkaan synkän murjottajan kuvaa. Päinvastoin Possun mielestä Repu on enimmäkseen positiivinen. Mutta joutuuhan lentokonekin välillä laskeutumaankin. Ei aina voi olla vain nousuun lähdössä.
VastaaPoistaJa jos lohduttaa, niin negatiivinen on Possunkin uusin päivitys. ;)
Isälläni oli aina tapana sanoa että on vaan hyvä jos ihmisellä on huonoja päiviä, koska silloin ne paremmat päivät tuntuu entistä paremmilta♥ Välillä murjottelu ja synkistelykin tekee ihan hyvää..Sitä pitäisi vaan saada joku sellainen kiva harrastus josta oikein nauttisi ja joka antaisi lisää virtaa, ehkä juurikin vaikka puutarhan hoito, se uuden "elämän" synty ja kasvun seurailu, liikkuminen luonnossa on itselle sellainen voimakeino jos oikein mieltä masentaa..luonnossa liikkuminen on mukavaa. Suloinen on karvakuono♥ Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa♥
VastaaPoista500 tavaraa kuulostaa hirveältä määrältä, mutta jos joka lappusen laskee erikseen, niin mikä ettei. Mukana ollaan, koska eihän se ennenkään ole häirinnyt, jos projektit ei onnistu.
VastaaPoistaKiitos Susannalle nauruista. Repun rakastuminen herätti kunnon naurukohtauksen. On jo pitkään ollut voimassa mahdollisten kohteiden suhteen tämä totuus: Kun markkina-arvo vähenee, vaatimukset kasvaa. Mutta lupaan rakastua, jos sopiva kohde ilmaantuu.
Lankojen suhteen olen aika omavarainen edelleenkin, mutta toki sorrun, jos hyviä houkutuksia tulee, joten kirppistä pystyyn vain.
Aaltoliikettähän elämä ja mielialat on, mutta fanitan luonnossa liikkumista täysillä. Harrastuksia en taida uusia aloittaa. Tulee noita kirjoittajakursseja jo ihan liikaa. Tosin jotain muutaman tunnin kokkausta ajattelin kokeilla, jos ehdin itseni ryhmiin ilmoittaa.
Se on vaan jotain nykyajan hapatusta, että aina pitäisi olla iloinen ja toimelias. Ole ihan rauhassa negatiivinen ja tekemättä mitään, kulje vastavirtaan.
VastaaPoistaKiitos Saga.
VastaaPoistahttps://aeon.co/ideas/dont-worry-about-feeling-sad-on-the-benefits-of-a-blue-period
VastaaPoistaSattuipa taas sinulle ja aiheeseesi sopiva artikkeli silmiini.