Mutta ei sentään levottomat jalat. Öisin nukun huonosti ja liian vähän ja päivisin olen nuutunut ja saamaton. Mutta kuluu se aika näinkin. En ole viitsinyt konettakaan aukaista. Nyt ajattelin ryhdistäytyä, kun uunissa muhii omituisia pihvejä (jauhelihaa, soijarouhetta, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsa raastettuna, kermaviiliä, korppujauhojen loput, jauhelihamausteen loput, fajitas mausteseosta pussillinen, jokunen kananmuna). Tänään on just paras päivä lämmittää uunia! Etenkin, kun tekee jättiannoksia ja joutuu pitämään uunia päällä tuntikausia. Olen ajoituksen mestari.
Välillä oli viileämpiä päiviä. Satoikin hiukan - ei tarpeeksi. Ukkoset ovat onneksi kiertäneet meidät. On saanut Koirapoika olla rauhassa.
Ulkona on syksy. Keltaisia lehtiä ryöppyää tuulen mukana. Kalliolla kasvavat isot haavat tiputtavat lehtensä. Pienemmät puut ovat pelkkiä ruskettuneita rankoja. Kasvimaa kituuttelee, Jokunen kesäkurpitsa on tullut saaliiksi, naapurillekin. Minulla on nyt iso kattilallinen kesäkurpitsakeittoa ja vielä yksi keltainen, joka pitäisi jotenkin kuluttaa. Ja palstalla kasvaa lisää. Jättikurpitsat sen sijaan ei kasva. Menee mummotettavien halloweenit häneks.
Illat ovat edelleen mukavia. Auringon laskettua on ihanan leppeä tuuli ja yöllä joutuu jo jotain lakanaa vetämään peitokseen. Ei minulla mitään ole kesää vastaan, eikä lämmintäkään, mutta elimistön sietokyky on turhan heikko. Onhan se hyvä, että ikä näkyy muuallakin kuin päässä.
Ajattelin siis ryhdistäytyä tänään, mutta päivähän on kohta ohi, joten antaa olla. Tämä saa riittää.
Lähtiessäni tänään töistä satoi hiukkasen, onneksi vain hiukkasen. Rikkein sateenvarjo riitti suojaksi ja sain päiväkävelyni metsässä tehtyä ja siis tankattua metsäenergiaa, sitä mikä ei lihota vaan tuo hyvää mieltä. Näin tankattuna kävimme sitten Äitini luona kylässä ja nautimme hänen maanantain helteissä paistamiaan sämpylöitä. Tuli siis tankattua myös sosiaalista hyvää mieltä. Öisin nukutaan ikkuna auki ja toivotaan, että pieni tuulenvire virkistäisi varpaita. Syksyä kohti kuljetaan, lämmöstä huolimatta, sen toki metsässä ja kaikkialla kasveista näkee. Ilokseni saimme huomata, että Äidin äitienpäiväkukat kukkivat pihalla. Lämmin kesä ja hänen kastelunsa tuottavat kukintaa.
VastaaPoistaRepu on omavarainen.
VastaaPoistaEi sitä oikein kovin kuumilla hellepäivillä jaksa tehdä mitään kun vain pakollinen:) Hyvä ettei siellä ole ukkostanut, ei ole täälläkään. Meilläkin on tuo vanha herra karvamato niin pelokas että reppana ihan tärisee jos ukkostaa:( Leppoisaa loppuviikkoa♥
VastaaPoistaEipä taitaisi sadekaan enää pelastaa kaikkea kasvistoa. Minä en kastele meidän etupihaa ollenkaan, ja niinpä esimerkiksi neidonruusuni ovat tainneet kuolla kokonaan. Mutta kyllä jotkin kasvit selvästi pitävätkin näistä keleistä, esimerkiksi olen nyt metsissä kulkiessani huomannut pienten tammentaimien runsastuneen huomattavasti. Sadan vuoden päästä kuusi-sekametsämme taitaa olla tammimetsä :O
VastaaPoistaNäinhän se on, että luonto sopeutuu ja joku aina selviää, osa selviää ihmisten avulla, osa selviäisi paremmin ilman ihmisiä.
VastaaPoistaKesäkurpitsa omavaraisuus ei pelkästään pelasta.