Lapsuuteni

Repolainen haastoi minut. Ensin ajattelin, että mitä minä teille avautumaan. Sitten ajattelin, että ihan samahan se on, mitä kukin miettii mielessään. Elämät on erilaisia. Lapsena sain kuulla kaikenlaista, koska satuin syntymään erilaiseen elämään. Mutta siinähän opin sitten kaikenlaista. Myös sietämään.

25 faktaa lapsuudesta

1. Missä synnyit?

• Äitini oli ensi synnyttäjäksi liian vanha, joten hänet kiidätettiin kaukaa nälkämaan rajoilta Helsinkiin Naistenklinikalle. Siellä minä sitten synnyin äitini iloksi.
  

 2. Onko sinulla sisaruksia?

• Ei. Lapsena usein kaipasin sisaruksia, kun kaikilla muilla oli. Olin siinäkin suhteessa outo.
  

3. Olitko päivähoidossa?

• Kai tähän voi vastata kyllä. Aika pian kävi selväksi, ettei vanhemmistani ole lapsen huoltajiksi, joten päädyin emäntäkouluun, jossa tulevat emännät harjoittelivat johdollani lastenhoitoa. Jossain vaiheessa kasvoin liian isoksi, eikä minulla oikein voinut enää harjoitella. Sain sitten epäviralliset kasvatusvanhemmat sukulaisten joukosta. Tämä epävirallisuus aiheutti minulle ongelmia siihen asti kunnes olin itse täysi-ikäinen ja voin vastata virallisestikin elämästäni.
  

4. Kuuluiko lapsuuteesi lemmikkieläimiä? 

• Kasvatusvanhemmillani oli pientila, jossa oli hevonen, viisi lehmää, kukko ja kanoja, sekä suomenpystykorvakoira. Kaikesta vahtimisesta huolimatta urokset pääsivät narttukoiran luo ja sain sitten ihan ikioman pennun. Iloa ei kauan kestänyt. Koirani jäi auton alle. Silloin koirat juoksivat vapaina pitkin kyliä. 
• Oli minulla lemmikkeinä myös rupikonnia. Keräilin niitä metsistä. Kannoin pihalle ja "hoidin" niitä. Kiittämättömät otukset palasivat öisin takaisin metsään, josta minä ne sitten taas raahasin hoidettavaksi.
  

 5. Muistakos vielä aikaa, kun ei ollut turvavöitä, turvaistuimia eikä pyöräilykypää?

• Muistan tietenkin kaiken omituisen, joista suurimmalla osalla teitä ei liene aavistustakaan. Vasta toisella kymmenellä opin ajamaan pyörällä. Sitä ennen ei ollut mahdollisuutta opetella. Pyöräilykypärän hankin vasta korkeassa keski-iässä, mutta lapseni matkustivat vauvoina jonkinlaisessa turvakaukalossa. Isompina sitten ihan irrallaan takapenkillä
  

6. Millaisia leikkejä leikit, muistatko lempileluasi?

• Perinteiset käpylehmäjutut ja kaikenlaiset hipat, kiipeilyt, vaeltelut täyttivät päiväni. Siivouspäivänä leikin mattokääröillä. Ne olivat nukkejani. Sain kerran yhden guttaperkkapoikanuken (olin poikaa toivonut!) tuliaisiksi. Unohdin sen hellalle ja sen pää paloi. Oli pakko heittää se pois vaikka itkin solkenaan ja yritin selittää, että voi sillä silti leikkiä. Kasvatusisäni teki minulle kyllä pienen reen mutta ei hevosta. Reellä sitten leikin.
  

 7.  Mikäs sinusta piti tulla isona?

• En muista, että olisin ihan pienenä kuvitellut tulevani joksikin. Kait minulle ajateltiin piian tai pientilan emännän osaa. Mutta melko pian päätin ruveta kirjailijaksi. Oli nimittäin kirjoista pula ja ajattelin, että voisin itse kirjoittaa luettavaa.
  

 8. Olitko kiltti, vai "kauhu"kakara?

• Olin villi, kuritta kasvanut. Kiltiksi minua ei kait kukaan sanonut, mutta tuskin kauhuksikaan.
  

9. Olitko "avainkaulalapsi" vapaa tulemaan ja menemään? Vai tiesikö vanhemmat tarkkaan missä milloinkin liikuit?

• Ei silloin maalla ovia lukittu, joten ei ollut avaimiakaan. Luuta pönkäksi ovelle, jos kaikki lähtivät pois kotoa. Luuta oli merkki vieraille, ettei isäntäväki ole kotona. Kulkijat saivat kyllä mennä sisälle, jos oli tarvis.
• Olin kyllä naapureihinkin verrattuna harvinaisen vapaa vaeltelemaan. Kasvatusvanhempani eivät ehtineet minua paimentamaan. Kuljeskelin koiran kanssa lähimetsiä. Jos menin naapuriin leikkimään, siitä yleensä ilmoitin, mutta muuten tuskin kukaan tiesi, missä olin.
  

 10. Oliko sinulla rakas unikaveri, entä valot pois vai päällä nukkuessasi?

• Koira nukkui usein vieressäni. Valoja nyt ei muutenkaan turhaan polteltu, eikä meillä ollut sähköjäkään. Pelkäsin kyllä pimeää.
  

11. Millainen oli ensimmäinen koulupäivä - mitä siitä muistat?

• Sehän oli kamalaa. Silloin piti istua pulpetissa hievahtamatta. Aika vaikeaa ihmisenalulle, joka on tottunut olemaan vapaa. Olin ensimmäisellä luokalla koko ajan jälki-istunnossa. Sopeutuminen sivistyneeseen maailmaan otti koville. Mutta koulusta tykkäsin.
  

 12. Lempiaineesi koulussa? 

• Rakastin kaikkea uutta, oppimista, kirjoja. Äidinkieli oli varmaan koko kouluajan lempparini. Laskento sujui itsestään ja käsitöihin olin niin tottunut, ettei opettaja uskonut minun itse tehneen töitäni, joten sain aika kehnoja käsityönumeroita. Yllättäin olin myös aika hyvä liikunnassa ja urheilussa. Kait se loputon metsien ja kallioiden koluaminen oli vaikuttanut.
  

 13. Kiusattiinko sinua koulussa - tai kiusasitko itse muita?

• Kyllä minua kiusattiin koko ajan ensimmäiset neljä vuotta. Kaikenlaista pilkkaa ja nimittelyä tyyliin "ei sulla ole kotia, eikä edes äitiä". Vaikka suurimmalla osalla naapureitakaan ei ollut mitään muotivaatteita, olin minä kuitenkin siitä huonoimmasta päästä. Olin köyhä kunnanelätti. Kasvatusäitini oli taitava käsityöläinen, mutta meni aina käytännöllisyys edellä, kasvunvaraa ja kestävää.
• Neljännellä luokalla sain turpaanikin, potkimista ja pahoinpitelyä nimittelyn lisäksi.
• Mutta minä kyllä tykkäsin koulusta koko ajan.
• Voipi olla, että kun pääsin sitten siihen suositumpaan joukkoon, kiusasin muita jättämällä heidät pois porukasta, mutta aktiivisesti en ketään kiusannut. Muistin liian hyvin, miltä se tuntuu.
  

 14. Mieleen jäänyt koulumuisto?

• Paljon on hyviä muistoja, mutta ehkä parhaiten muistan yhden katkeran. Opin varhain lukemaan, mutta kirjoja ei ollut. Kun pääsin kouluun, olin kuullut, että siellä on kirjasto, josta saa lainata lukemista. Odotin sitä päivää intopiukeena. Ja sain kylmän suihkun niskaani. "Viikoksi saa lainata vain yhden kirjan, jottei läksyt jää tekemättä." Siinä viikossa ehtii sen kirjanlättänän opetella ulkoa. Kaikki saamani koulukirjat olin tietenkin lukenut läpi jo ekana iltana.
  

 15. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?

• Kiva, kertovat muut. Nuori ja kaunis. Minulle jäi tunne, että tykkäsi enemmän niistä kilteistä hyvinpuetuista tytöistä. Varmaan näin olikin. Minä olin aika hankala tapaus, kuriton, taipumaton.
  

 16. Millaisia ystävyys-suhteita syntyi varhaislapsuudessasi?

• Ihan vasta viime vuosina on jotain lapsuustuttuja tullut elämääni. Jouduin (vai pääsin?) muuttamaan niin usein, ettei kiinteitä suhteita syntynyt etenkin, kun olin jonkinlainen koditon vaihdokas kaikkialla. Mutta on ollut nyt mukava muistella menneitä entisten leikkikavereiden kanssa.
  

17. Keräilitkö jotain?

• Niiden rupikonnien lisäksi? Lapsena en mitään. Mutta vähän vanhempana sitten kyllä etenkin kirjoja, ettei enää koskaan tulisi tilannetta, ettei ole lukemista. Ja kortteja, kirjeitä, kun päästiin siihen vaiheeseen.
  

 18. Harrastuksesi?

• Lapsena en harrastanut mitään paitsi sitä metsissä haahuilua. Ompelua ja neulontaa kyllä. Ja lukenut olisin, jos olisi ollut mahdollista.
  

19. Mitä kuului perheesi loma-aikoihin? 

• Ei pientilan elämässä ole lomia. Kun ei pitänyt hoitaa lehmiä tai tehdä peltotöitä, käytiin marjassa ja sienessä, korjattiin vaatteita ja työkaluja.
  

20. Olitko äidin vai isän tyttö, kumpi piti kuria?

• Ei minulla mitään kuria ollut. Kasvatusisäni kuoli, kun olin juuri aloittanut kolmannen luokan, joten kait minä sitten äitin tyttö olin. Tosin aika pian sain selvitä ihan omillani.
  

 21. Oliko perheessäsi tupakoijia, entä käytettiinkö alkoholia- koska itse kokeilit ensimmäisen kerran?

• Klubiaski kuului asiaan. Sen kanteenhan tehtiin kaikki rakennuspiirrustuksetkin. Minä en ole toistaiseksi edes maistanut tupakkaa. Mutta passiivista tupakointia tuli kyllä harrastettua pitkään.
  
• Perinteisesti miehet joi ja pieksi perhettään naapurustossa. Minun kasvatusvanhempani olivat sen verran vanhoja, että riehuntavaihe oli ohi. Talossa kyllä asui ajoittain näitä riehujiakin, mutta minun ei tarvinnut pelätä. Kasvatusisäni oli isäntä talossaan ja minä hänen suojeluksessaan. Maitotilipäivänä kasvatusisäni toi kauppalasta tullessaan pari pulloa karjalaviiniä. Sitten istuttiin kolmestaan tuvan pöydän ääreen, minä ja kasvatusvanhempani. Äiti, raitis ihminen, otti puoli kahvikupillista, minulle kaadettiin puoli korkillista ja sitten kilistettiin. Se oli mukavaa. Mutta sain naapureilta valistusta, että viina on vaarallista ja rupesin viisi vuotiaana raittiiksi. Ja raittiina pysyinkin parikymmentä vuotta.

22. Lempiruo'at lapsuudessa? 

• No, se perunakukko, kuten on usein mainittu. Ja metsäkanalintu, riista yleensäkin. Pientilalla syötiin lähiruokaa ihan kirjaimellisesti ja kaikki oli hyvää. Perunaa ja sitä ns. karjalanpaistia, karjalanpiirakoita riisistä ja perunasta, kalaa ja mätiä kutemisaikaan kulhottain, marjoja, ruisleipää, voita, kermaa, maitoa ja pullaakin. Mutta ei karkkia, hedelmiä, keksejä. Kaupasta ostettiin kahvia, suolaa, sokeria. Suunnilleen kaikki muu tuli pelloista, metsistä ja järvistä.
  

23. Saitko pukeutua mieleisiisi vaatteisiin, vai "puettiinko sinut lapsuudesta nuoruuteen asiaan kuuluvasti"?

• Kuten jo tuolla aiemmin mainitsin, minut puettiin "järkevästi", ei mitään hömpötyksiä.
• Teini-iässä sitten rupesin ompelemaan itse vaatteeni. Kuljin muodin ylimmällä aallonharjalla. Olin tunnettu kotikonnuillani mielenkiintoisista vaatteistani. Silloin päätin ruveta isona muotisuunnittelijaksi.
  

24. Suosikkisi telkkarista ja C-kasetilta?

• Telkkariin törmäsin vasta toisella kymmenellä. Naapurissa kävin silloin katsomassa Monkeesia.
• Kasettisoitinkin astui kuvaan lähempänä aikuisuutta. Olen siis fossiili
  

25. Lapsuuden vaikutukset aikuisuuteen?    

• Sain kuitenkin paljon rakkautta. Minuun uskottiin. Kun se tärkein ihminen uskoi minusta vain hyvää, en voinut pettää niin vilpitöntä uskoa, joten pysyin kaidalla tiellä seurasta huolimatta. Opin myös kulkemaan omaa tietäni niin vahvasti, ettei minua edes yritetty houkutella syrjäpoluille vaikka liikuin usein aika epämääräisessä seurassa.
  
• Opin suvaitsevaisuutta, ymmärtämään erilaisuutta. Se on ehkä parasta. Ja tietenkin opin nauttimaan luonnosta, olemaan yksin, pärjäämään, löytämään iloa elämääni ilman rekvisiittaa. Ja kaikesta huolimatta löysin kirjat ja kirjoittamisen. 

 

 Tästä voi jokainen halutessaan ottaa haasteen vastaan.