Päivän tavoite:
Pidä kiinni hyvästä.
On ollut hienoja kuutamoita. Täysikuu ei vähennä yöuniani sen enempää kuin mikään muukaan, mutta ainahan se on kiusaus syyttää kuuta, jos nukkuu huonosti. Sattumalta olen nukkunut hyvin.
Kuuhulluudesta tuli jostain syystä mieleeni hulluus ylipäänsä. Miksi on niin helppo leimata joku hulluksi, mielenvikaiseksi, hoidon tarpeessa olevaksi? Onko se vain sitä, ettei ihmisen mieltä kukaan todella tunne? Vai onko se pelkkää pahuutta? Harvemmin ketään haukutaan rammaksi tai liikuntakyvyttömäksi vaikka syytä olisikin. On epäkorrektia tarttua ihmisen fyysisiin puutteisiin, mutta psyykkeä saa murjoa sen, minkä jaksaa.
Kävin leffassa englishclubilaisten (vaikka me on jo aikoja lopetettu englanniksi lukeminen, nimi taitaa olla pysyvä) kanssa pitkästä aikaa. Valitsin leffan nimeltä Balladi valkoisesta lehmästä, koska luin jonkun arvostelun ja ajattelin, että voisi olla mielenkiintoinen. Olihan se hyvin tehty, mutta aika outo. En löytänyt mitään samaistumiskohtaa, mutta voin silti suositella, jos joku haluaa tutkia ihmismieltä. Päähenkilön olisi ehkä kuitenkin kannattanut pitää kiinni hyvästä. Mutta onhan pahaa hankala unohtaa vaikka paha olisikin vahinko. Mutta paraneeko paha pahalla?
Filosofoinnin lisäksi olen sitä joulukalenteria kirjoittanut. Onneksi Koirapoika vetää minut välillä maan pinnalle noista kuvitelluista tarinoista. Olemme lisänneet lenkkejä, koska Koirapoika on lisännyt sisälle pissimistä. Olen myös siivonnut perusteellisesti, siirtänyt mattoja odottamaan pyykkäystä ja levitellyt lattioille pieniä matonriepaleita ajatuksena, että yksi pieni matto on helpompi pestä kuin yksi iso. Täytyy myös käydä ostamassa uusia, halpoja, pieniä mattoja, jotta on mistä ottaa. Epäilen, että tämä pissailu on tullut jäädäkseen. Kotielli kielsi ehdottomasti urosvöiden eli vaippojen käytön. Saatan ehkä kuitenkin turvautua niihinkin joskus. Olisi kyllä myös resepti virtsankarkailulääkettä varten, mutta en tiedä, haluanko jatkuvaa lääkitystä Koirapojalle tässä vaiheessa. Silloin, kun olen kotona, ongelmaa ei ole, koska Koirapoika kyllä kertoo, kun ulos on mentävä. Ja mehän mennään. Ongelma on, jos olen tuntikausia poissa. Ja joskus kyllä yölläkin jos en satu heräämään Koirapojan lähtiessä sängystä. Koirapoikahan on aina ollut melko huoleton tuon sisäsiisteyden kanssa, koska sen sivistyksen pintakiilto on kovin ohut, eikä sillä ole minkäänlaista miellyttämisen halua. Se tekee, mitä huvittaa. Ja jos pissattaa, niin sitten pissataan. Ehkä se alkaa olla jo dementoitunutkin. Mistäs sen tietää - koirasta tai emännästäkään.
On kaunis aamu. Taivasta peittää tasaisen harmaa pilviverho. Tuuli soittelee haavan lehdillä. Taidan kävellä kasvimaalle keräämään viinimarjoja kunhan olen aamupalastellut ja tietenkin vienyt Koirapojan toiselle aamulenkille, jottei tule hätä tassuun. Olisi yksi pakettikin haettava, mutta sen voin tehdä silloinkin, kun polttava aurinko paahtaa päätä.
---
Pitäkää kivaa kaikki! Minäkin pidän.😎
Voi kun kiva kirjoitus! Missä lie kuu ollut täällä, kun en ole nähnyt, olen kuuhullu ollut niin kauan kuin muistan. Tosin olen nukkunut nyt pari yötä aika hyvin...
VastaaPoistaSe vanhuus tulee itelle ja eläimille ja tuo jotain keljua mukanaan.
Mutta kivat mielessä, marjoja ja ulkoilua. Mulla on vielä ostettuja mansikoita jääkaapissa, kun olivat pikkusen halvenneet jo. Löytyis vaan mustikkametsä.
Minä iloitsen pilviverhoista, jos niitä ei ole paistuu parvekkeella. Varmaan laitettava verhoja taas takaisin.
Minulle kuu mollottaa suoraan makkarin ikkunasta. Pilviset aamut ovat ihania noiden helteiden jälkeen.
PoistaAivan mahtavia kuun kuvia. Vai olen minä kuuhullu, en ole tullut ajatelleeksi. Nukuin viime yön nimittäin todella huonosti, tai siis en nukkunut. Ensin olin aivan unen rajamailla ja sitten - varmaan se kuu, napsautti sormiaan ja olin yhtäkkiä pirteä peipponen. Yritin saada unen päästä kiinni, mutta se oli päässyt karkuun. Klo 2 sytytin valot ja aloin lukemaan kirjaa. Klo 02:45 sammutin valot ja uni tuli. Aamulla väsytti ja oli tukkoinen olo. Raahauduin ryhmäliikuntatunnille ja vasta siellä piristyin.
VastaaPoistaKirjan lukeminen auttaa minullakin, jos uni viipyy. Se rauhoittaa ajatukset.
PoistaNyt on ollut upeita kuutamoiltoja. Ihana lähes oranssi kasvava möllykkä on houkutellut kuvaamaan paitsi kännykkäkamera ei riitä ja järkkärillä ei taas tämän käyttäjän taidot riitä. Nyt ihailen noita sun kuita.
VastaaPoistaTuolla lähellä taivaanrantaa kuu näyttää tosi isolta ja nimenomaan oranssilta.
PoistaAuts - onko tosiaan täysikuu... eihän se vielä toissailtana ollut, kun sitä kuvailin vaaleanpunaisella taivaalla. En siis ole kuuhullu mutta muutoin hullu ja hulluna kaikkiin omiin mieltymyksiini.
VastaaPoistaJa se on totta, että kaikenlaista mielenvikaista läppändeerusta tuppaa kanssaihmisten suusta aika-ajoin tulevan - ehkä ei ole suunalueen lihakset löystyneet? Kerran kysyinkin niin... hih... yllätti kai kysymys - kun ei vastaus enää suusta ulos tullutkaan, johon oli tietysti hyvä todeta ja antaa positiivista palautetta, että: Huh huh... onneksi ei ollut siitä kyse.
Filosofointi on sinänsä aika ihanaa... ja jokainenhan sitä pohtii asioita omien kokemusten pohjalta... mielipiteet mietteet rakentuu sen päälle, mitä siellä alla on... sillai samallalailla kuin muurarilla - hih. Minäkin olen vasta itse mummo-iässä oivaltanut monia mummini sanoja: "Kaikessa on jotain hyvää!"
Siinäkin se mummi on kyllä ollut niin-niin oikeassa - vaikka välillä murhe on ollut vuoren suuruinen, niin joku pieni polku sieltä on löytynyt vuoren pahinta kohtaa kiertää tai yksinkertaisesti vaan lähteä ylittämään... no joo..
Mutta sulla on monia ihania lempipuuhia ja jaksat pikkumatoin huolta pitää "huolettomasta" - tahtomattaan lirahtaa...
Pidetään vaan hyvästä kiinni ja hyväksytään, että jokaisen hyvä on niin erilaista!!
Muuten, mille työväenopiston kurssille ilmoittauduit?
Mulla ystävättären kanssa alkaa kurssit 29.8. ihan odotellaan jo - pari tuntia vielä maanantaisin perätysten - kivaa!!
Mummi oli oikeassa. Aina löytyy jotain hyvääkin.
PoistaIlmoittauduin yhdelle kirjoittajakurssille, yhteen jumppaan ja vielä espanjankurssille viime keväästä vanhana opiskelijana. Aika paljonhan tuossa on ohjelmaa, mutta totesin, että päästäkseni eroon noista karanteeniajan saamattomuuksista, pitää tavata ihmisiä.