Päivän tavoite:
Tartu tilaisuuteen.
Olin poissa kotoa parrakkaassa seurassa, jonka Koirapoika huomasi heti, kun taas saavuin kotiin. Totesi, että vieraissa olen ollut. Vielä viime vuonnahan Koirapoikakin pääsi retkille, mutta ne ajat on nyt ohi. Ehkä Koirapojasta olisi kivaakin tavata tuttuja, mutta kuitenkin se stressaantuu matkustelusta.
Joo-o, oli siellä karvakasojen omistajakin mukana. Onnistuin kinuamaan itselleni metsäretken.
Mustikoitakin keräsin. Kotona kyllä odotti kaksi laatikollista torilta tai jostain vastaavasta poimittuja. Niitä tässä sitten pitkin yötä pakastelen.
Kun sitten näin kauniissa maisemissa oltiin ja ilta oli mitä ihanin, päätin luopua talviturkistani. Tokihan minä tykkään uimisesta, mutta ilmeisesti koen matkan veden äärelle liian vaivalloiseksi, lähteäkseni varta vasten turkinheittoon. Mutta kun tilaisuus osuu kohdalle, on helppo toimia.
Sanoinko helppo? No, miten sen ottaa. Onneksi ette olleet näkemässä, kun mummo konttasi liukkailla (oli ne minun mielestä liukkaita) kivillä ja kalliolla päästäkseen niin syvälle, että voi uida ilman, että maha kyntää maata. Mutta onnistui se. Ja ylöskin pääsin.
Sain mukaani herkkujakin. Löytäjä lahjoitti.
Kiitos paljon kaikesta sekä karvakasoille että emännälle.
---
Menen pakastuksen pariin. Tulin vain tässä välillä pikaisesti postaamaan, ettei jää huomiseen.
Kauniit kuvat ja tunnelmat, välittyi tänne <3
VastaaPoistaIhana olla ihan metsässä.
PoistaKiitos seurasta, turrinkaisetkin kiittävät metsäretkestä.
VastaaPoistaKiitos teille. Tuli iloa pitkäksi aikaa.
PoistaIhanat kuvat. Varsinkin nuo kanttarellit nostavat aivan maun mieleen. Ne ovat ihan parhaita!
VastaaPoistaKanttarellit maistuu.
PoistaOikein mukavannäköisiä partanaamoja :) Kyllä mustikkaankin pitäisi päästä...
VastaaPoistaSen verran poimin mustikoita, että sormet sinistyi. Joku outo piirre on tullut: selkä ei tykkää kumartelusta. Ennen aina istuin, kun poimin, mutta nyt siinäkin on joku ongelma: en meinaa päästä ylös maasta. Outoja juttuja!
PoistaNiin söpöt partakaverukset <3
VastaaPoistaNe on hauska parivaljakko, erilaisia luonteeltaan.
PoistaIhania karvanaamoja ja mustikoita. Ja uimarantakin.
VastaaPoistaMinä odottelen, josko minun karvanaamani toisi kotiin tullessaan vähän lakkoja... Toivoa aina saa.
Kantarelleja ostettiin lauantaina naapurikunnan kaupan pihalta; oli niin halpoja valmiiksi puhdistettuja ja kerättyjä, että ei voinut kaksi kompuraa ohi kävellä - metsässä niitä olisi vain katseltu, että voi voi, kukahan ne meille poimisi...
Melkein nolotti maksaa niin vähän, mutta kun ei ollut enempää käteistä, niin ei voinut maksaakaan enempää kuin pyydettiin.
Metsäretket ovat kivoja, varsinkin, kun saa herkkuja! Viime viikon mustikat on syöty, viimeinen mustikkapiirakan pala meni tänään jälkiruokana. T Saukkis
VastaaPoista