Luukku 22

  

 

Nyt en ymmärrä, miten selvisin siitä ensimmäisen kesän rääkistä. Sen jälkeen suosioni oli kuitenkin kasvanut sellaisiin mittoihin, että kykenin sanelemaan ehtoja, päättämään itse mitä teen. Nyt, kun aikaa on kulunut ja olen itsekin aika kulunut, silmin yhä aremmin näen paremmin, mitä näkemättä olla toivoisin. Toivon, että näkisinpä unta niin kuin muukin ihmiskunta. Ja etenkin kun herään, asiat ois toisin.

 

Toisinhan kaikki on nyt. Kun se kesä oli ohi, otin lomaa ja mietin, miten jatkan. Levy-yhtiöni yritti painostaa minua takomaan nyt, kun rauta on kuumaa, mutta ilmoitin, että nyt on tauon paikka. He uhkasivat irtisanomisella ja suurilla sakoilla. Asiaa mietyttäni ilmoitin, että jätän heidät. En yhtään tiennyt, miten selviän vai selviänkö, mutta olin niin kyllästynyt, että olin valmis palaamaan siivoojaksi.