Lapsuuteni

Repolainen haastoi minut. Ensin ajattelin, että mitä minä teille avautumaan. Sitten ajattelin, että ihan samahan se on, mitä kukin miettii mielessään. Elämät on erilaisia. Lapsena sain kuulla kaikenlaista, koska satuin syntymään erilaiseen elämään. Mutta siinähän opin sitten kaikenlaista. Myös sietämään.

25 faktaa lapsuudesta

1. Missä synnyit?

• Äitini oli ensi synnyttäjäksi liian vanha, joten hänet kiidätettiin kaukaa nälkämaan rajoilta Helsinkiin Naistenklinikalle. Siellä minä sitten synnyin äitini iloksi.
  

 2. Onko sinulla sisaruksia?

• Ei. Lapsena usein kaipasin sisaruksia, kun kaikilla muilla oli. Olin siinäkin suhteessa outo.
  

3. Olitko päivähoidossa?

• Kai tähän voi vastata kyllä. Aika pian kävi selväksi, ettei vanhemmistani ole lapsen huoltajiksi, joten päädyin emäntäkouluun, jossa tulevat emännät harjoittelivat johdollani lastenhoitoa. Jossain vaiheessa kasvoin liian isoksi, eikä minulla oikein voinut enää harjoitella. Sain sitten epäviralliset kasvatusvanhemmat sukulaisten joukosta. Tämä epävirallisuus aiheutti minulle ongelmia siihen asti kunnes olin itse täysi-ikäinen ja voin vastata virallisestikin elämästäni.
  

4. Kuuluiko lapsuuteesi lemmikkieläimiä? 

• Kasvatusvanhemmillani oli pientila, jossa oli hevonen, viisi lehmää, kukko ja kanoja, sekä suomenpystykorvakoira. Kaikesta vahtimisesta huolimatta urokset pääsivät narttukoiran luo ja sain sitten ihan ikioman pennun. Iloa ei kauan kestänyt. Koirani jäi auton alle. Silloin koirat juoksivat vapaina pitkin kyliä. 
• Oli minulla lemmikkeinä myös rupikonnia. Keräilin niitä metsistä. Kannoin pihalle ja "hoidin" niitä. Kiittämättömät otukset palasivat öisin takaisin metsään, josta minä ne sitten taas raahasin hoidettavaksi.
  

 5. Muistakos vielä aikaa, kun ei ollut turvavöitä, turvaistuimia eikä pyöräilykypää?

• Muistan tietenkin kaiken omituisen, joista suurimmalla osalla teitä ei liene aavistustakaan. Vasta toisella kymmenellä opin ajamaan pyörällä. Sitä ennen ei ollut mahdollisuutta opetella. Pyöräilykypärän hankin vasta korkeassa keski-iässä, mutta lapseni matkustivat vauvoina jonkinlaisessa turvakaukalossa. Isompina sitten ihan irrallaan takapenkillä
  

6. Millaisia leikkejä leikit, muistatko lempileluasi?

• Perinteiset käpylehmäjutut ja kaikenlaiset hipat, kiipeilyt, vaeltelut täyttivät päiväni. Siivouspäivänä leikin mattokääröillä. Ne olivat nukkejani. Sain kerran yhden guttaperkkapoikanuken (olin poikaa toivonut!) tuliaisiksi. Unohdin sen hellalle ja sen pää paloi. Oli pakko heittää se pois vaikka itkin solkenaan ja yritin selittää, että voi sillä silti leikkiä. Kasvatusisäni teki minulle kyllä pienen reen mutta ei hevosta. Reellä sitten leikin.
  

 7.  Mikäs sinusta piti tulla isona?

• En muista, että olisin ihan pienenä kuvitellut tulevani joksikin. Kait minulle ajateltiin piian tai pientilan emännän osaa. Mutta melko pian päätin ruveta kirjailijaksi. Oli nimittäin kirjoista pula ja ajattelin, että voisin itse kirjoittaa luettavaa.
  

 8. Olitko kiltti, vai "kauhu"kakara?

• Olin villi, kuritta kasvanut. Kiltiksi minua ei kait kukaan sanonut, mutta tuskin kauhuksikaan.
  

9. Olitko "avainkaulalapsi" vapaa tulemaan ja menemään? Vai tiesikö vanhemmat tarkkaan missä milloinkin liikuit?

• Ei silloin maalla ovia lukittu, joten ei ollut avaimiakaan. Luuta pönkäksi ovelle, jos kaikki lähtivät pois kotoa. Luuta oli merkki vieraille, ettei isäntäväki ole kotona. Kulkijat saivat kyllä mennä sisälle, jos oli tarvis.
• Olin kyllä naapureihinkin verrattuna harvinaisen vapaa vaeltelemaan. Kasvatusvanhempani eivät ehtineet minua paimentamaan. Kuljeskelin koiran kanssa lähimetsiä. Jos menin naapuriin leikkimään, siitä yleensä ilmoitin, mutta muuten tuskin kukaan tiesi, missä olin.
  

 10. Oliko sinulla rakas unikaveri, entä valot pois vai päällä nukkuessasi?

• Koira nukkui usein vieressäni. Valoja nyt ei muutenkaan turhaan polteltu, eikä meillä ollut sähköjäkään. Pelkäsin kyllä pimeää.
  

11. Millainen oli ensimmäinen koulupäivä - mitä siitä muistat?

• Sehän oli kamalaa. Silloin piti istua pulpetissa hievahtamatta. Aika vaikeaa ihmisenalulle, joka on tottunut olemaan vapaa. Olin ensimmäisellä luokalla koko ajan jälki-istunnossa. Sopeutuminen sivistyneeseen maailmaan otti koville. Mutta koulusta tykkäsin.
  

 12. Lempiaineesi koulussa? 

• Rakastin kaikkea uutta, oppimista, kirjoja. Äidinkieli oli varmaan koko kouluajan lempparini. Laskento sujui itsestään ja käsitöihin olin niin tottunut, ettei opettaja uskonut minun itse tehneen töitäni, joten sain aika kehnoja käsityönumeroita. Yllättäin olin myös aika hyvä liikunnassa ja urheilussa. Kait se loputon metsien ja kallioiden koluaminen oli vaikuttanut.
  

 13. Kiusattiinko sinua koulussa - tai kiusasitko itse muita?

• Kyllä minua kiusattiin koko ajan ensimmäiset neljä vuotta. Kaikenlaista pilkkaa ja nimittelyä tyyliin "ei sulla ole kotia, eikä edes äitiä". Vaikka suurimmalla osalla naapureitakaan ei ollut mitään muotivaatteita, olin minä kuitenkin siitä huonoimmasta päästä. Olin köyhä kunnanelätti. Kasvatusäitini oli taitava käsityöläinen, mutta meni aina käytännöllisyys edellä, kasvunvaraa ja kestävää.
• Neljännellä luokalla sain turpaanikin, potkimista ja pahoinpitelyä nimittelyn lisäksi.
• Mutta minä kyllä tykkäsin koulusta koko ajan.
• Voipi olla, että kun pääsin sitten siihen suositumpaan joukkoon, kiusasin muita jättämällä heidät pois porukasta, mutta aktiivisesti en ketään kiusannut. Muistin liian hyvin, miltä se tuntuu.
  

 14. Mieleen jäänyt koulumuisto?

• Paljon on hyviä muistoja, mutta ehkä parhaiten muistan yhden katkeran. Opin varhain lukemaan, mutta kirjoja ei ollut. Kun pääsin kouluun, olin kuullut, että siellä on kirjasto, josta saa lainata lukemista. Odotin sitä päivää intopiukeena. Ja sain kylmän suihkun niskaani. "Viikoksi saa lainata vain yhden kirjan, jottei läksyt jää tekemättä." Siinä viikossa ehtii sen kirjanlättänän opetella ulkoa. Kaikki saamani koulukirjat olin tietenkin lukenut läpi jo ekana iltana.
  

 15. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?

• Kiva, kertovat muut. Nuori ja kaunis. Minulle jäi tunne, että tykkäsi enemmän niistä kilteistä hyvinpuetuista tytöistä. Varmaan näin olikin. Minä olin aika hankala tapaus, kuriton, taipumaton.
  

 16. Millaisia ystävyys-suhteita syntyi varhaislapsuudessasi?

• Ihan vasta viime vuosina on jotain lapsuustuttuja tullut elämääni. Jouduin (vai pääsin?) muuttamaan niin usein, ettei kiinteitä suhteita syntynyt etenkin, kun olin jonkinlainen koditon vaihdokas kaikkialla. Mutta on ollut nyt mukava muistella menneitä entisten leikkikavereiden kanssa.
  

17. Keräilitkö jotain?

• Niiden rupikonnien lisäksi? Lapsena en mitään. Mutta vähän vanhempana sitten kyllä etenkin kirjoja, ettei enää koskaan tulisi tilannetta, ettei ole lukemista. Ja kortteja, kirjeitä, kun päästiin siihen vaiheeseen.
  

 18. Harrastuksesi?

• Lapsena en harrastanut mitään paitsi sitä metsissä haahuilua. Ompelua ja neulontaa kyllä. Ja lukenut olisin, jos olisi ollut mahdollista.
  

19. Mitä kuului perheesi loma-aikoihin? 

• Ei pientilan elämässä ole lomia. Kun ei pitänyt hoitaa lehmiä tai tehdä peltotöitä, käytiin marjassa ja sienessä, korjattiin vaatteita ja työkaluja.
  

20. Olitko äidin vai isän tyttö, kumpi piti kuria?

• Ei minulla mitään kuria ollut. Kasvatusisäni kuoli, kun olin juuri aloittanut kolmannen luokan, joten kait minä sitten äitin tyttö olin. Tosin aika pian sain selvitä ihan omillani.
  

 21. Oliko perheessäsi tupakoijia, entä käytettiinkö alkoholia- koska itse kokeilit ensimmäisen kerran?

• Klubiaski kuului asiaan. Sen kanteenhan tehtiin kaikki rakennuspiirrustuksetkin. Minä en ole toistaiseksi edes maistanut tupakkaa. Mutta passiivista tupakointia tuli kyllä harrastettua pitkään.
  
• Perinteisesti miehet joi ja pieksi perhettään naapurustossa. Minun kasvatusvanhempani olivat sen verran vanhoja, että riehuntavaihe oli ohi. Talossa kyllä asui ajoittain näitä riehujiakin, mutta minun ei tarvinnut pelätä. Kasvatusisäni oli isäntä talossaan ja minä hänen suojeluksessaan. Maitotilipäivänä kasvatusisäni toi kauppalasta tullessaan pari pulloa karjalaviiniä. Sitten istuttiin kolmestaan tuvan pöydän ääreen, minä ja kasvatusvanhempani. Äiti, raitis ihminen, otti puoli kahvikupillista, minulle kaadettiin puoli korkillista ja sitten kilistettiin. Se oli mukavaa. Mutta sain naapureilta valistusta, että viina on vaarallista ja rupesin viisi vuotiaana raittiiksi. Ja raittiina pysyinkin parikymmentä vuotta.

22. Lempiruo'at lapsuudessa? 

• No, se perunakukko, kuten on usein mainittu. Ja metsäkanalintu, riista yleensäkin. Pientilalla syötiin lähiruokaa ihan kirjaimellisesti ja kaikki oli hyvää. Perunaa ja sitä ns. karjalanpaistia, karjalanpiirakoita riisistä ja perunasta, kalaa ja mätiä kutemisaikaan kulhottain, marjoja, ruisleipää, voita, kermaa, maitoa ja pullaakin. Mutta ei karkkia, hedelmiä, keksejä. Kaupasta ostettiin kahvia, suolaa, sokeria. Suunnilleen kaikki muu tuli pelloista, metsistä ja järvistä.
  

23. Saitko pukeutua mieleisiisi vaatteisiin, vai "puettiinko sinut lapsuudesta nuoruuteen asiaan kuuluvasti"?

• Kuten jo tuolla aiemmin mainitsin, minut puettiin "järkevästi", ei mitään hömpötyksiä.
• Teini-iässä sitten rupesin ompelemaan itse vaatteeni. Kuljin muodin ylimmällä aallonharjalla. Olin tunnettu kotikonnuillani mielenkiintoisista vaatteistani. Silloin päätin ruveta isona muotisuunnittelijaksi.
  

24. Suosikkisi telkkarista ja C-kasetilta?

• Telkkariin törmäsin vasta toisella kymmenellä. Naapurissa kävin silloin katsomassa Monkeesia.
• Kasettisoitinkin astui kuvaan lähempänä aikuisuutta. Olen siis fossiili
  

25. Lapsuuden vaikutukset aikuisuuteen?    

• Sain kuitenkin paljon rakkautta. Minuun uskottiin. Kun se tärkein ihminen uskoi minusta vain hyvää, en voinut pettää niin vilpitöntä uskoa, joten pysyin kaidalla tiellä seurasta huolimatta. Opin myös kulkemaan omaa tietäni niin vahvasti, ettei minua edes yritetty houkutella syrjäpoluille vaikka liikuin usein aika epämääräisessä seurassa.
  
• Opin suvaitsevaisuutta, ymmärtämään erilaisuutta. Se on ehkä parasta. Ja tietenkin opin nauttimaan luonnosta, olemaan yksin, pärjäämään, löytämään iloa elämääni ilman rekvisiittaa. Ja kaikesta huolimatta löysin kirjat ja kirjoittamisen. 

 

 Tästä voi jokainen halutessaan ottaa haasteen vastaan.

  

Tulihan se tännekin

 

Ukkonen nimittäin.

Alkoi illalla kuulua kumeaa jyrinää, joten piti mennä parvekkeelle päivittämään pilvitilanne.

Pasilan yläpuolelle kerääntyi kunnon ukkospilvi, joka peitti lopulta auringonkin.

Pilvi liikkui nopeasti Kalasataman yllekin.

Linnut lensivät sankoin joukoin pois sateen tieltä

Lintujen kiireen ymmärsin hyvin, kun sade ehti meidän kohdalle.

Melkein nyrkinkokoiset rakeet rummuttivat ikkunoita. Parvekkeelle kertyi raematto. Mitenkähän autot kestivät? Tuntui nimittäin siltä kuin ikkunatkin menisivät rikki.

Samalla tietenkin salamoi ja etenkin jyrisi rajulla voimalla. Koirapoika nukkui rauhassa eli kuurous toimii. Enköhän voine rauhallisin mielin peruuttaa uuden vuoden hotellia. Ei ne ilotulitusraketit tuon kovempaa ääntä saa aikaan.

Ukkospilvi muutti muotoaan matkatessaan eteenpäin.

Ihan kiitettävän pitkään se jaksoi meilläkin sataa ja möykätä.

Vähitellen alkoi koko taivaan peittävä harmaus rakoilla

ja sinistä taivasta näkyä.

Mutta helpolla ei periksi anneta.

Kun rupesin kuvittelemaan, että nyt se on ohi, uusi räiskintä alkoi.

Mutta kyllä ennen yölenkkiä oli ilma tyyntynyt. Märkää oli kaikkialla ja aika raikasta. Ja nyt on mukavan viileä aamu.

Kylpypäivä

 

Eilen oli Koirapojan kavereilla kylpypäivä, varmuuden vuoksi, pöpöjen varalta. Koirapoika ei kylve, mutta muunlaista siivousta olen harrastanut kohtuudella.

Koirapoika on taas entisellään eli tropitus puri toistaiseksi. Yöt menee nukkuen, joten eiköhän tämä tästä. Lämpötilakin alkaa normalisoitua.

Minulla on tänään leipomispäivä. Kakkua ja pasteijoita tilattiin sunnuntaiksi synttäreille.

Mutta taidan ensin sotkeutua joulukalenterin pyörteisiin.

Päivän tavoite:

Tee, mitä täytyy. Huolehdi huomenna.

 

 Koirapojalla on nyt paha mahaongelma. Ei tropit pure ja alkaa olla keinot vähissä. Pari päivää vielä odottelen, mutta ennen viikonloppua on tohtorikeikka edessä ellei tilanne parane. En tosin tiedä, mitä tohtori asialle osaa, mutta ehkä jotain. Muutenhan Koirapoika on oma itsensä, mitä nyt tietenkin väsynyt. Väsynyt olen minäkin. Jää yöt lyhyiksi ja unet pätkittäisiksi. Viime yönä, jopa näin unta, että Koirapoika lähtee sängystä. Se on yleensä merkki, että ulos on päästävä. Näin siis unta. Heräsin ja syöksyin etsimään Koirapoikaa. Eihän sitä mistään löytynyt, kun se vain jatkoi unia sängyssä. Olenkohan stressaantunut?

Yöllä oli satanut. Joskus ennen muinoin vanhoina hyvinä aikoina, sade raikasti ilmaa. Se oli silloin. Nyt sade vain lisäsi ilmankosteutta ja lämpö pysyy ennallaan. Ei toki juuri nyt ole tappohelle, mutta ilmankosteus tekee elosta hikistä. Voiko sitä ajatella, että kylläpäs minä kuntoilen tehokkaasti, kun hiki virtaa koko ajan? Kait siinä kunto nousee. Eikös hikiliikuntaa suositella?

Auringonlaskuja on ollut. Ja niitä pehmeitä elokuun öitä. On kyllä ollut myös kaikenlaista lentävää verenimijää, kutisevia paukamia kaikkialla, Koirapoika kun huolehtii, että tulee öisin ulkoiltua.

Kun paljon räpsii kuvia, tulee valinnanvaikeus. Mikä on miellyttävin?

---

Ja mistä saa isoja lasipurkkeja? Lankojen värjäys kilpistyy purkin puutteeseen. Onneksi tänään on pyykkipäivä, järjestelypäivä, roskapäivä. Ei ehtiskään mitään purkkileikkejä.

---

Kevyttä keskiviikkoa kävijöille!

Ei näy tervapääskyjä

 Päivän tavoite:

Ota arki haltuun.

Eipä minulla muuta näin maanantaina kuin, että nyt on satanut, viilentynyt ja se rasittavan kuuma aurinko lymyää pilvien takana. Kaikenlaista suunnitelmaa tietenkin leijuu ympärilläni, mutta annetaan niiden nyt leijua.

Innostumisen hillintää

 Päivän tavoite:

Tanssi, laula, juhli ja tee laillisia asioita.

 

 Onkos tässä kaksi journalistia pohtimassa maailman tärkeintä asiaa eli sitä, meneekö Olifantin elämä liiallisuuksiin tänään, kun meinaa ottaa punaviiniä nuoren ystävän kanssa. Ja mikä pahinta: mukana kuvankatselusessiossa on oma absolutisti tytär.

---

Ihan tarkoituksella vältän täällä ottamasta liikaa kantaa maailman menoon. Inhoan kinastelua siitä, kuka on oikeassa ja kenen mielipide pelastaa maailman. Mutta nyt alkaa mennä liiallisuuksiin. Harkitsen jopa demareiden äänestämistä ihan vain protestiksi.

(poliittinen argumentointi loppuu osaltani tähän)

Ämpärilistaltani ei löydy sellaista tärkeää kohtaa, että älä aina innostu liikaa. Kävin nimittäin katsomassa Vanuttuneen villasukan purkkivärjäyksiä. Näytti teellä tulevan kunnollista jälkeä. Ja ylivuotisia teelaatujahan minulta löytyy.  Nyt on siinä ja siinä ettenkö tilaa värjäyksen tarvikepakettia heti tältä istumalta. Yritän harkita.

Ämpärilistalta löytyy kuitenkin kohta:

Ryhdy kummiksi

Eikö olisi hienoa katsoa lapsen touhuja, esitellä hänelle maailmaa, lukea hänelle ääneen ja vain olla läsnä? Kummimummon tai -papan roolissa tuet lapsia ja nuoria perheitä, jotka kaipaavat apua talouden ja arjen pulmien hoitoon. Tällä tavalla annat osan energiastasi ja voimistasi sellaisille, joilla niitä on vähemmän. Erityisesti yksinhuoltajat ovat usein iloisia saadessaan hengähdystauon. Lisätietoa saat internetistä, pienperheyhdistyksestä ja sanomalehdistä.

---

Rupesin WWWFn Itämeren kummiksi. Kummi kun kummi, eikä minulla ole energiaa eikä voimia puuhasteluun vieraiden lasten kanssa. Kunhan tämän lähipiirin jotenkin hoidan.

Eilen toiveikkaasti katselin taivasta, että jos ne ukkoset meillekin. Eipä tulleet. Kuuman kostean yhä tunnen elämän. 

 

 

Pitänee lopettaa helteistä valittaminen ja todeta että sillä mennään, mitä saadaan.

Kuivuus taas kiusaa osaa puista ja pensaista, mutt yleisesti ottaen viime kesää paremmin on luonto pärjännyt eli on niitä sateitakin saatu.

Kuuma on Koirapojallakin.

---

Rupean kyhäämään tarjoiluja. Vieraat tuleekin jo iltapäivällä eikä illalla. Eikös sitä kahdentoista jälkeen ole lupa ruveta läträämään viinan kanssa?

 

Ordinaaliluvut

 Päivän tavoite:

Osoita taas elämän tarkoitus.

Ei oo ihme etten jaksa ajatella
asioita
Pääni täynnä kaikenlaista joutavaa joka ei kuuluis sinne ollenkaan

Tänä yönä mun kroppa valittaa
jokaista kokemaansa kolhua
Tänä yönä tunnen heikkouteni tarkemmin kuin koskaan

Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
Puree palan, sitä mutustaa
Se minkä koetat jättää taa
muistaa muistuttaa

Outoo että kavahdan nyt
joitain tekemiäni tekoja
Tehty mikä tehty, ne takuulla kasvaa jo sammalta

Kadun vai kaipaan, en minä tiedä
Unohtaisin mieluiten
Ei oo yö näin pimee ja hiljainen kun vierelläsi vietän sen

x 3
Osoita taas elämän tarkoitus
oon ehtinyt jo unohtaa sen
Opeta taas elämän tarkoitus

---

Kolmas nainen

Kolmas kivi auringosta

Kolmas pyörä

Kolmas sektori

Kolmas linja 

---

Järjestysluvut eli ordinaaliluvut osoittavat järjestystä.

---

Alkuaineen järjestysluku on sama kuin protonien lukumäärä kyseisen alkuaineen atomin ytimessä. 

---

Miten tämä kaikki liittyy johonkin?

Ei mitenkään mihinkään.

 

 Neljäs koronapiikki aiheutti yllättävän suuren kivun ja jäykkyyden olkavarren (aika jännä sana - olkavarsi - harjan varsi-) lihaksissa.

 

 Ei olisi pitänyt, ei pitänyt, ei ollenkaan - siis ostella lankoja. Tai ollenkaan ja ollenkaan. Nuo seiskaveikat piti, koska ystäväni halusi sukat juuri valitsemansa kuvan väreissä, eikä minulla ollut vaaleaa vihreää eikä luonnonvalkoista. Eli ne oli ikäänkuin pakolliset ostokset. Mutta sitten nuo kotikullat??? No, ne oli tarjouksessa. 3kpl/7€. Koska tarvitsen aina 2 samaa väriä, jotta voin sujuvasti neuloa kahta sukkaa rinnakkain, piti ostaa 6 kerää eli 3x se 2. En ole koskaan kotikultaan sotkeutunut, mutta nyt sotkeudun. Novitan lankoihin olen viime aikoina usein pettynyt, joten päätin kokeilla tuollaista halvempaakin. Teen jotain yksinkertaista pintaneuletta ja sitten katsotaan, miten kestää käytössä.

---

Ja ainahan lankoja on kiva ostella. 😈

---

Elämän tarkoitus tuskin kuitenkaan on shoppailu vaikka tänään on ns. tilipäivä ja vaikka selailen tässä samalla EMPiä. Kannattaako ostaa joku vaate vain siksi, että se näyttää kivalta ja on halpuutuksessa (noita outoja sanamuunnoksiamunasaannoksia on nykypäivät pullollaan ja mikäs siinä, onhan sanoilla leikkiminen kivaa)? 

 

 Kait elämän tarkoitukseksi riittää yrittää tehdä Koirapojalle mahdollisimman mukava loppuelämä? Enimmäkseen Koirapoika näyttää nauttivan elämästään. Välillä sitä tosin mietityttää, kun se ei ymmärrä kaikkea. Ei ymmärrä, koska ei kuule. Ja välillä tasapaino heittää. Ja minä sitä koko ajan tutkailen, että vieläkö jaksaa vai joko on aika päästää vapaaksi. Toistaiseksi näyttää porskuttavan.

---

Tuo on yksi lunnikoirien lempiasennoista. Niillä on pieni pää ja olemattomat aivot, joten on hyvä varmistaa veren virtaus päähän. Tai sitten pään roikottaminen vain tuntuu kivalta. Kuka tietää.

---

Menen höpisemästä. Yritän saada viimeiset marjat kerätyksi kasvimaalta.

Kuminauhamaista elämää

Päivän tavoite: 

Ole joustava kaikissa tekemisissäsi.

 

 

Ja mikäs tavoite se olisi, ellei sitä rupeaisi heti toteuttamaan. Tänään siis joustetaan ihan urakalla.

 

Joustaminen alkoi aamupalasta. Olen jo pitemmän aikaa syönyt kulhollisen rahkamarjachiansiemenpaahdetturouhittupellavarypsiöljysotkua. Sellainen on nytkin valmiina jääkaapissa. Teen sen yleensä jo illalla, jottei tule aamulla lipsutuksi. Mutta nyt on lidlin oliivileipää vielä jäljellä. Vieraat eivät kaikkea syöneet. Niinpä joustin aamupalasta ja tein peräti kolme voileipää kahvin seuraksi. Tuolla heinien alla ne piilottelevat. Oliivileipä on tämänhetkinen herkkuni.

---

Sitten joustin myös ämpärilistassa, jossa kohta 60 on

 Ryhdy lukumummoksi tai -vaariksi

Monet peruskoulut etsivät vapaaehtoisia innostamaan lapsia lukemisen harjoitteluun. Mikäli pystyt kuvittelemaan lukevasi lapsille ääneen tai kuuntelevasi kun ekaluokkalaiset lukevat sinulle, tutustu mahdollisuuksiin lähteä mukaan tähänäärimmäisen kiinnostavaan vapaaehtoistoimintaan.

 

Minäpä siinä sitten joustin ja päätin, että palvelutalon mummot saa korvata ekaluokkalaiset. Tänään alkaa kesätauon jälkeen taas viikottainen lukutuokio. Meitä on kaksi spr:n vapaaehtoista, luemme vuoroviikoin jotain kirjaa tai artikkelia tai jotain tunnin verran. Olemme yleensä molemmat paikalla ja keskustelu on aika vilkasta. Tänään on minun vuoro lukea, koska viimeisellä kerralla ennen kesätaukoa en ollut paikalla.

 

Joustin myös kirjavalinnassa. Olin jo alkukesästä päättänyt lukea Miika Nousiaisen vadelmavenepakolaisesta alkua. Mutta tänä aamuna vaihdoinkin Tove Janssoniin. Kesäkirja ehkä sopii tähän säähän paremmin.
 

Ennen lukutuntia voisin joustaa vaikka missä, koska mitään selkeää ohjelmaa ei ole. Vosin mennä keräämään loput viinimarjat ja karviaiset, voisin sukeltaa tavararöykkiöihin, voisin jähmettyä telkkarin eteen neuleen kanssa, voisin taas koukuttua joulukalenteriin, voisin ommella, voisin ulkoiluttaa sauvoja, voisin vaikka mitä - tai ei mitään, sekin on vaihtoehto.

 Kaikesta muusta voin joustaa paitsi Koirapojasta. Ulkoiluja tehdään useita. Nykyisin viimeinen ulkoilu on siirtynyt aiemmasta iltaseitsemästä yökymmeneen. Toistaiseksi se on toiminut eli ei ole sisälorotuksia sattunut. On itseasiassa mukava tuolla umpipimeässä, kosteanlämpimässä yössä kuljeskella. Miten käynee sitten, kun räntää rätkii ja viima viiltää. Mutta nythän olen opettanut Koirapojan yölenkkeihin, eikä saaduista eduista tietenkään luovuta. Koirapoika ottaa myös muutaman ruokanappulan yöpalaa lenkin jälkeen. Sitä ihminen taipuu moneen, kun on vanhasta lemmikistä kyse.  Ja tietenkin ohjelmassa on myös ylimääräinen pitkähkö lenkki aina, kun poistun kotoa useammaksi tunniksi - tai vaikka tunniksikin. Tuleepahan ainakin käveltyä.

En ole koskaan mitään sissukkasukkia neulonut, mutta faceryhmään liittynyt. Siellä Sisko tarjosi aika edullisesti molempia kirjojaan. Siispä tilasin. Ja yksi malli ainakin on tehtävä, kun lupasin vieraalleni, että saa valita sieltä joululahjan itselleen. Pitää vain tarvittava väri ostaa, koska oli lankoja vaikka kuinka paljon, aina puuttuu se, mitä tarvittaisiin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Illasta aamuun

Päivän tavoite: 

Ota aikaa arkiaskareille.

Eilen illalla taivas taas liekehti.

Auringonlaskun puolella vahvat värit olivat voitolla. Olen usein katsellut auringonlaskuja ja ajatellut, että noita värejä haluan neuleeseen. Mutta ei ne siinä toimi. Neule ei hehku.

Kun toinen puoli taivasta oli oranssia ja keltaista, oli toisella puolen punaista. Ihania pilvenriepaleita molemmin puolin. Pilvetön taivas on aika tylsä. Pilvet saavat mielikuvituksen liikkeelle.

Tänään aamutaivas oli täysin usvan peitossa. Ilmassa liikkui kaikenlaista satuolentoa, kummitusta ja lintujakin. Langalla istuskeli sepelkyyhkypari vaikkei niitä kuvassa näy. Ja eilen illalla ensimmäistä kertaa hanhet kailottivat parvekkeeni ohi. Minä niin tykkään siitä äänestä ja siitä näystä, kun lukemattomia hanhia lentää ilmassa. Alkavat kerääntyä muuttomatkaa varten eli ilmassa on vaelluksen tuntua. Ja se tietää myös sitä, että lempivuodenaikani, syksy, on kohta täällä. Sorry kaikki te muut, mutta vuosi vuodelta siedän vähemmän ja vähemmän polttavaa aurinkoa ja hellettä. Yllättäin sitten sitä polttavaa aurinkoa ja hellettä tuntuu olevan vuosi vuodelta enemmän. Toki suon tämän lyhyen kesän teille, jotka siitä nautitte. Suokaa te minulle se, etten nauti siitä.

---

(Tervapääskyt? Vieläkö niitä lentelee? Niillä on tapana kadota yhtä yllättin kuin saapuakin. Pitääpä tarkkailla.)

---

Tänään en viitsi mennä kasvimaalle vaan putsaan ja pölyttelen kotona. Ja nyt lähden hakemaan sitä pakettiani.

Kuuhulluutta

 Päivän tavoite:

Pidä kiinni hyvästä.

On ollut hienoja kuutamoita. Täysikuu ei vähennä yöuniani sen enempää kuin mikään muukaan, mutta ainahan se on kiusaus syyttää kuuta, jos nukkuu huonosti. Sattumalta olen nukkunut hyvin.

Kuuhulluudesta tuli jostain syystä mieleeni hulluus ylipäänsä. Miksi on  niin helppo leimata joku hulluksi, mielenvikaiseksi, hoidon tarpeessa olevaksi? Onko se vain sitä, ettei ihmisen mieltä kukaan todella tunne? Vai onko se pelkkää pahuutta? Harvemmin ketään haukutaan rammaksi tai liikuntakyvyttömäksi vaikka syytä olisikin. On epäkorrektia tarttua ihmisen fyysisiin puutteisiin, mutta psyykkeä saa murjoa sen, minkä jaksaa.

Kävin leffassa englishclubilaisten (vaikka me on jo aikoja lopetettu englanniksi lukeminen, nimi taitaa olla pysyvä) kanssa pitkästä aikaa. Valitsin leffan nimeltä Balladi valkoisesta lehmästä, koska luin jonkun arvostelun ja ajattelin, että voisi olla mielenkiintoinen. Olihan se hyvin tehty, mutta aika outo. En löytänyt mitään samaistumiskohtaa, mutta voin silti suositella, jos joku haluaa tutkia ihmismieltä. Päähenkilön olisi ehkä kuitenkin kannattanut pitää kiinni hyvästä. Mutta onhan pahaa hankala unohtaa vaikka paha olisikin vahinko. Mutta paraneeko paha pahalla?

Filosofoinnin lisäksi olen sitä joulukalenteria kirjoittanut. Onneksi Koirapoika vetää minut välillä maan pinnalle noista kuvitelluista tarinoista. Olemme lisänneet lenkkejä, koska Koirapoika on lisännyt sisälle pissimistä. Olen myös siivonnut perusteellisesti, siirtänyt mattoja odottamaan pyykkäystä ja levitellyt lattioille pieniä matonriepaleita ajatuksena, että yksi pieni matto on helpompi pestä kuin yksi iso. Täytyy myös käydä ostamassa uusia, halpoja, pieniä mattoja, jotta on mistä ottaa. Epäilen, että tämä pissailu on tullut jäädäkseen. Kotielli kielsi ehdottomasti urosvöiden eli vaippojen käytön. Saatan ehkä kuitenkin turvautua niihinkin joskus. Olisi kyllä myös resepti virtsankarkailulääkettä varten, mutta en tiedä, haluanko jatkuvaa lääkitystä Koirapojalle tässä vaiheessa. Silloin, kun olen kotona, ongelmaa ei ole, koska Koirapoika kyllä kertoo, kun ulos on mentävä. Ja mehän mennään. Ongelma on, jos olen tuntikausia poissa. Ja joskus kyllä yölläkin jos en satu heräämään Koirapojan lähtiessä sängystä. Koirapoikahan on aina ollut melko huoleton tuon sisäsiisteyden kanssa, koska sen sivistyksen pintakiilto on kovin ohut, eikä sillä ole minkäänlaista miellyttämisen halua. Se tekee, mitä huvittaa. Ja jos pissattaa, niin sitten pissataan. Ehkä se alkaa olla jo dementoitunutkin. Mistäs sen tietää - koirasta tai emännästäkään.

 

On kaunis aamu. Taivasta peittää tasaisen harmaa pilviverho. Tuuli soittelee haavan lehdillä. Taidan kävellä kasvimaalle keräämään viinimarjoja kunhan olen aamupalastellut ja tietenkin vienyt Koirapojan toiselle aamulenkille, jottei tule hätä tassuun. Olisi yksi pakettikin haettava, mutta sen voin tehdä silloinkin, kun polttava aurinko paahtaa päätä.

---

Pitäkää kivaa kaikki! Minäkin pidän.😎